maanantai 30. joulukuuta 2013

Vuoden viimeiset treenit

Eilen, sunnuntaina, ajeltiin ennen kymmentä aamulla hallille tekemään vuoden viimeinen treenisetti. Viikko tuli agilitytaukoa joulun ja flunssan vuoksi, ja eilen oltiinkin jo molemmat ihan halkeamispisteessä. Lähdettiin hallille ilman suurempia suunnitelmia.

Tein 12 esteen radan, jonka teemana oli jälleen kerran itsenäiset kepit. Tuntuu että niissä riittää treenattavaa ihan ikuisuuksiksi asti. Muuta kovin kummallista ei ollut, pari putkihämyä ja vähän kieputusta. Kepeille tein leijeröintiä putken ja hypyn ollessa välissä, jättäydyin tarkoituksella kauaksi kun koira lähti yksin pujottelemaan, siirryin kauemmas kepeistä ja ohjasin kaukona putkeen. Taitai hallitsi homman taas hurjan hyvin, pitäisi varmaan lähteä vaikeuttamaan hommaa, jotta pääsisi kunnolla treenaamaan kauko-ohjausta putkille ja kepeille. Youtubesta löytyy paljon harjoituksia hakusanoilla "Independent weaves", sieltä mekin ollaan haasteita kaiveltu.

Tai tuli sunnuntaina ohjauksiin muutenkin tosi kivasti ja irtosi loppusuoralle. Haki myös keppejen aloitusta melkein 100 prosenttisesti oikein, pitäisi keksiä siihenkin vaikeutta lisää. Tehtiin myös keinun stoppia ja A:n juoksaria, kummatkin sujui mallikkaasti.

Koska aikaa oli jäljellä vielä agitreenin päätyttyä, siirryttiin tokoihin. Aloitin seuruutreenillä, suoraa pätkää ja 90 asteen kulmia kumpaankin suuntaan. Juoksua ja pysäytyksiä. Häiriö oli Taikalle vaikea, koska treenattiin agilitykentällä ja reunoilla oli esteitä. Naali tsemppasi kuitenkin hienosti! Lopuksi kaivettiin vielä tokohyppy esiin ja tehtiin hyppytreeniä, ensimmäistä kertaa kunnolla. Vaatinee vielä säätöä, mutta hyvä siitä tulee.
Independent what?

keskiviikko 25. joulukuuta 2013

Riemukasta joulua!

Voi pienen koiran riemua, kun talo täyttyy ihanista ihmisistä, kaikki ovat kotosalla ja paketeista paljastuu uusia leluja ja kanakierteitä. Voiko ihanampaa olla!
Vierailevia tähtiä joulunvietossa
Iloista joulunaikaa kaikille blogin lukijoille!

maanantai 23. joulukuuta 2013

Takaaleikkauksista keppikulmiin

Eilen purkitettiin tämän vuoden viimeinen kokonainen, ehjä treeniviikko. Alkaneella viikolla treenataan varmaan vielä pari-kolme tuntia, mutta edellinen jäänee viimeiseksi aktiiviseksi treeniviikoksi.

Keskiviikkona oli viikon ensimmäinen treenipäivä. Valmentajan johdolla treenattiin itsenäistä kepeillehakua 90 asteen avokulmasta. Lähetin koiran suoralta hyppy-putki-kepit, ja tarkoitus oli hetsata koiraa ensimmäisen esteen takaa niin että se hakisi ihan omin aivoin kepeille. Putkesta piti kaartaa vähän oikealle että pääsi ensimmäiseen keppiväliin, mikä osoittautui hankalaksi ja Taitai hakeutui helposti toiseen tai kolmanteen väliin. Saatiin hyviä toistoja aikaan menetelmällä hetsaus+yhdessä juoksemaan lähteminen. Pari toistoa onnistui myös ilman että juoksin itse putken alkupäätä pidemmälle. Hieno Taiksu! Tehtiin myös rataa, joka ei tuottanut suurempia haasteita, teemana oli itsenäiset estesuoritukset ja irtoaminen. Erityishuomio Tain hienolle puomille, vau! Naali tykittää täysiä kontaktille, nappaa asennon ja singahtaa salamana "tule"-huudosta matkaan. Nämä kun saataisiin kisoihinkin! Lopputreeneistä tehtiin vielä putkesta-putkeen hakua ohjaajan ollessa aivan toisaalla. Tai ei selvästikään hae putkiin yhtä hyvin kuin kepeille, sitä pitää treenata erikseen. Pätevä oli!
Torstaina oli valkkutreenien vuoro. Tarkempaa tarinaa ilmestynee joulun aikana ryhmämme blogiin, mutta aiheena oli siis takaaleikkaus. Päivän koutsilla olikin meille haasteita tarjottavana, eikä onnistumisprosentti ollut kovin korkealla. Takaaleikkaus on paljon haastavampi kuin miksi olen sen aina hahmottanut, silloin kun koira yritetään saada sillä kääntymään eri esteelle, kuin mikä olisi suoraan hypyn edessä. Esimerkiksi koiran tullessa hypylle, tehdään sen takana hyvin tiukka takaaleikkaus, ja käännetään koira suoraan hypyn vieressä olevalle hypylle edessä olevan putken sijaan. Vaikeaa, sanoi Taitai ja huusi kun ohjaaja tunaroi!
Siis yritä ny siinä sitte tehä töitä ku toi tunari on aina edessä?!
Lopputreenistä tehtiin varsin kummaa radan pätkää (sen siitä saa kun yrittää tehä radasta enkelin muotoisen?), joka sujui jopa ihmeen hyvin, vaikka melkein kaikille esteille piti tehdä jonkinlainen tiukkka takaaleikkaus, joka muistutti ehkä enemmän jo vippausta. Saatiin paljon juttuja treenilistalle, kiitos siitä!

Lauantaina paineltiin sitten hallille päiväsaikaan kolmen ihmisen, kahden agilitykoiran ja yhden perhospennun voimin. Kolme tuntia treeniä oli takana jo parin päivän sisään, joten pidettiin homma kevyenä. Tehtiin kepeillehakua samasta kulmasta kuin keskiviikkona, sekä takaaleikkauksia kepeille. Tai teki ihan huikeita keppisuorituksia koko treenin ajan, ohjaaja sai lähteä huitelemaan ihan mihin tykkäsi ja naali vaan tykitti. Testailtiin myös Messarista kotiutettua Back On Trackiä, joka vaikuttaa ainakin toistaiseksi ihan kivalta kapistukselta. Taitai puuhasteli myös koiratanssikoreografian alkuosaa, mikä taas ei mennyt niin kuin siellä kuuluisassa Strömsössä. Tanssi on vaikeaa kun on vain hyvin pieni eläin, jota joskus alkaa ahdistaa kun ohjaajan jalkoja pitäisi pujotella. Tehtiin sitten vain pari helppoa juttua ja päätettiin jatkaa vähemmän ahdistavana päivänä. Agin suhteen Tai oli kuitenkin huippu. Agi ei ahdista koskaan, sillä pikkukettu on syntynyt radalle!

Eilen pyöräytettiin vielä vajaa parituntinen metsälenkki koira- ja ihmisyhtävien kera, ja nyt hiljennytäänkin pikkuhiljaa joulun viettoon. Parin päivän sisään palailen vielä kertomaan tavoitteista ja tuloksista, jouluntoivotuksista, sekä suunnitelmista seuraavalle vuodelle. Treenikuvat ovat kesältä, mutta samalta siellä ulkona näyttää nytkin. Vähemmän vihreää vaan.

lauantai 14. joulukuuta 2013

Miksei ikinä riitä että toinen on siinä?

Keskiviikkona käytiin taas lääkärin pakeilla keskustelemassa paranemisesta ja tulevaisuudesta. Taika sai luvan alkaa elämään kohtalaisen normaalisti, paraneminen oli alkanut hyvin. Agilitytreeneille näytettiin vihreää valoa, toki aluksi pitää aloitella lyhyillä treeneillä ja kontakteja tulisi välttää vielä hetken aikaa. Juoksemista ja häsläämistä ei tarvitse enää rajoittaa (huh huh!), mutta sen sijaan ulkoiluun tulee edelleen kiinnittää huomiota. Muussa kuin aivan pehmeässä lumessa kävely on kielletty, ettei paljas ydin raavi jäätä vasten. Yksinollessa tulee edelleen pitää kauluria, mutta valvotusti saa jo olla ilman. Hallissa ja kuivalla maalla saa juosta ja treenata, mutta jäisiä lumihankia pitää ehdottamasti välttää, sekä pahimpia risukoita. Nuoleminen on ehdoton nou-nou, ja sitä pitää vahtia tarkasti.

Arkeen kuuluu siis edelleen ylimääräistä säätämistä, mutta hallitreeneihin ollaan päästy palaamaan pikkuhiljaa. Valitettavasti Taikan toipilasaika viivästyttää myös toista, varsin odotettua elämänmuutosta jonkin verran. Mutta elämä on, ja pitää nauttia siitä mitä meillä on tuon mahtavan, niin paljon kehittyneen otuksen kanssa. Otus leikki eilen kentällä tumpulla ja kepillä tokotreenien yhteydessä. Se jos jokin on paljon.

Klikkaa jos haluat katsoa treenirataa
Keskiviikkona illalla käytiin ryhmätreeneissä, kevyt treeni hyppyradalla. Taika oli riemuissaan, ja omasta mielestään olisi voinut treenata paljon enemmänkin. Torstaina vedin itse treenejä valmennusryhmälle, vieressä olevaa Salme Mujusen rataa. Oli taas varsin opettavaista myös opettajalle. Valmennusryhmän, jossa treenaamme kaksi tuntia viikossa, treeneistä voi lukea tarkemmin valkkuryhmän blogista täältä!

Tänään oltiin tunti hallilla keskenämme. Ajattelin pitää treenin vielä kohtalaisen kevyenä, joten tehtiin lähinnä merkkausta torstain radan alun innoittamina, sekä kepeillehakua eri kulmista ja vähän lyhyehköä tekniikkaa. Myös keinua tahkottiin muutama kerta muistin virkistykseksi.

Yllättävässä tarmonpuuskassa päädyin videoimaankin treenejä pitkästä aikaa. Alla olevat videot ovat täysin muokkaamattomia, joten turhia tyhjiä pätkiä on aluissa ja lopuissa. Ensimmäisessä kepeille hakua edestä, toisessa toisen esteen merkkauksen treenaamista, ja kolmannessa kepeille hakua itsenäisesti sivulta päin tullessa. Taika oli varsin tarkkana keppejen aloitusten kanssa, eikä huteja tullut kuin muutama!
Huomenna suuntaankin Messariin shoppailemaan ja kavereita näkemään! Saa tulla nykimään hihasta jos törmää, Tai jää hoitoon kotipuoleen päivän ajaksi.

torstai 5. joulukuuta 2013

Viikko takana

Paranemispäiväkirjan kolmas osa on nyt tiedossa.

Varpaan leikkauksesta on tänään tasan viikko, ja parantuminen on edennyt toivotulla tavalla. Taika varaa painoa tassulle hyvin, ei arista sitä kävellessä. Kosketusta aristaa. Kipulääke lopetettiin tiistaina, sitä on kyllä vielä vähän jäljellä jos tulee takapakkia.
Pönttö päässä on vaikeaa leikkiä!
Jokaiselle ulkoilulle olen paketoinut tassun sideharsolla, itseensä liimautuvalla harsolla ja maalarinteipillä. Paketoiminen ottaa oman aikansa, ja alkaakin käydä vähän voimien päälle tämä ulkoiluruljanssi. Taika ei myöskään malta ottaa enää rauhallisesti, ei sisällä eikä ulkona, mikä tuo omat haastaansa. Mitään aktivointilelujakaan ei ole juuri voitu käyttää, koska sisällä neiti joutuu pitämään jatkuvasti pönttöä päässä. Ilman pönttöä ei jättäisi tassua hetkeksikään rauhaan nuolemiselta.
Muuten Tai on päässyt jo aika pitkille lenkeille, mutta metsälenkit ja erilaiset hyppelypaikat ovat ehdoton nounou. Remmilenkkejä siis, ja aamulenkeillä se on saanut olla metsäreiteillä irti, kunhan ei kaahota tai mene puskien puolelle. No, kaahottamiselta ei ole vältytty, mutta toistaiseksi on sujunut hyvin. Remmilenkkejen pituus on vaihdellut puolen tunnin ja tunnin väliltä, mutta kaivataan kyllä kunnon metsälenkkejä jo.

Mammalla olisi hirveä hinku jo treeneihin, onneksi pikkuotus ei tiedä mitä kaikkea menettää sairaslomallaan. Vielä ei ole mitään tietoa sairasloman kestosta, ensi keskiviikkona on taas lääkäri jolloin ollaan ehkä viisaampia. Se mikä ei tapa niin se vahvistaa, eikös se niin mene?

sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Olipa kansi tai pohja, sun on oltava vahva!

Joulukuun ensimmäisen päivän kunniaksi Taika sai olla aamulenkillä pienen hetken irti. Kokoajan pelkäsin tassun puolesta, mutta kyllä potilas nautti lumen kaappailusta ja riekkuhepulista, jota koitin epäonnistuneesti hillitä.

Leikkauksesta on nyt kolme päivää. Nyt on siis menossa toipumispäivä nro 3, ja on se vaan sanottava ettei tätä toivoisi kenellekään. Side otettiin eilen pois haavan ympäriltä, mutta se ei ainakaan helpottanut tilannetta. Haavan on kuitenkin saatava ilmaa, joten sisätiloissa puikkeli joutuu olemaan paljaalla jalalla, pönttö päässä. Pönttö rasittaa pikkukaveria kovasti, ja haittaa liikkumista muutenkin.

Jokaisella ulkoilulla tassu pitää suojata. Eilinen päivä kului testaillessa eri suojuksia - tuloksetta. Kaikki lähtivät irti muutamassa minuutissa. Tänään olen paketoinut jalan sideharsolla ja maalarinteipillä, mikä on vaivalloista, mutta toimii kohtalaisesti. Puikkelin ulkoilut on rajoitettu kolmeen lyhyeen lenkkiin päivässä, kortteleiden ympäri, sekä muutamaan pihapissatukseen. Maksimiaika minkä uskaltaa antaa lenkkeillä edes varovasti hihnassa on 30 minuuttia. Aamulla oltiin vahingossa vähän pidempäänkin kun vointi oli hyvä, mutta näkee että sen jälkeen aineinen potilas oli aika väsynyt.

Kipulääkitystä on vielä pari päivää, ja antibioottia liki kaksi viikkoa, samoin tassusuojien kanssa pelaamista ja pönttöilyä. Hermoja raastaa ja kiristää, koiran surkea pönttöolemus surettaa ja syyllistyttää: minähän sen sinne treeneihin keskiviikkona vein ja puomille käskin.

Mutta tekevälle sattuu, ja sillä mennään mitä nyt on jaettu.

perjantai 29. marraskuuta 2013

Elämä potkaisi tassuun

Taika alkoi ontua toista etutassuaan keskiviikkona treeneissä. Ongelma diagnosoitiin olemaan lähtöisin etutassun kannuskynnestä.

Treenien sijaan eilisilta kului Reviiri -eläinlääkäriasemalla. Tuomiona oli koko kynnen poisto leikkauksella. Mua ei ilahduttanut yhtään, ja pelko selkäytimessä jätin nukkuvan Tain operoitavaksi. Homma sujui hyvin, vaikka leikkaus oli ollut vähän odotettua suurempi, kynnen juuret oli hankalasti varpaan sisässä. Tassu paketoitiin ja reilun parin tunnin päästä päästiin lähtemään kotiin hoito-ohjeiden kera.
Heräilemässä Reviirissä
Tiedossa on kahden viikon antibioottikuuri, muutaman päivän kipulääkitys, tötterö päässä jonkun aikaa, ja treenitaukoa määrittelemätön aika. Nyt keskitytään parantumiseen, ja mietitään sitten kentille palaamista myöhemmin.

Taika on eri mieltä rauhallisesti ottamisesta ja tötterön kanssa elämisestä. Viimeyö kului valvoessa kipeän potilaan kanssa, joka ei tötteröltään kyennyt edes makaamaan. Ehkä tunnin mittaisilla unilla mennään siis tänään, ja illalla pitäisi mennä vetämään valmennettavalle ryhmälle treenit, minkä ajaksi Taiksu saa jäädä hoitajalle.

Tasan ei käy onnenlahjat.

sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Pää kasassa, koira hanskassa

Kuusi rataa kestänyt hyllyputki katkesi tänään! Niin se vaan on, että kaikki hyvä(?!) loppuu aikanaan, ja tänään toiselta radalta ropsahti nolla, tosin aikaan +0,67 sekuntia ihanneajan ollessa tosi paha.

Molempiin päivän ratoihin olen ihan äärettömän tyytyväinen! Ensimmäisellä radalla avainsana hylyn välttämiseen olisi ollut putkijarru, mutta meilläpäin ei niitä ilmeisesti harrasteta... Treenilistalle siis. Kokonaisuutena olen kuitenkin rataan super tyytyväinen! Hylky tuli kun Taiksu kävi kurkkaamassa toisenkin putken. Alusta puuttuu hyppy ja takaakierto tokalle esteelle.
Radan video myös täällä.
Toinen rata oli paaaaaljon vaikeampi kuin hypäri. Katseltiin Annan kanssa ratiksessa, että tuosta ei kyllä tule mitään, rimatkin oli tapissa. Vielä mitä! Sekä meille, että Annalle ja Auroralle nolla radalta, tosin kummallekin yliaikaa. +0,67 sekuntia oli päivän harmitus, mutta fiilis oli radan jälkeen ihan katossa! A:n jälkeisen putken jälkeiselle hypylle aioin tehdä takaakierron jälkeen persjätön, mutta kappas vaan: unohdin. Siksi seuraavat kolme estettä oli armotonta pelastelua, joka sujui ihme kyllä hyvin ja mulla pysyi pää kasassa ja koira hanskassa. Aikaa tuhlaantui kuitenkin varmaan se reilu puoli sekuntia. Oli meinaan mahtava fiilis radan jälkeen, hyllykirous on kumottu!
Agiradan video täälläkin.
Seuraavaksi kisataan kahden viikon päästä, Lempäälässä jälleen. Siihen asti: putkijarruja ja flunssan parantelua!
Nolla se on yliaikanollakin, sanoi Taika ja vaati nollapullaa. Muute hää ei ala.

maanantai 11. marraskuuta 2013

On niin marraskuu

Tällä hetkellä tuntuu että on niin kovin marraskuu. Täällä odotetaan jo lunta malttamattomana, niin minä kuin T:kin. Se antaa kuitenkin odotuttaa itseään sinnikkäästi.
Treeneissä ollaan käyty tavalliseen tapaan, kahdesti viimeviikolla. Tehtiin ohjauskuvioita ja ratatreeniä.  Tokoa ollaan puuhasteltu kotona ja tänään kentällä muutaman luoksarin verran. Ihan kympin treeni oli vaikka vieressä seisoi häiriöihminen. Mahtinaali!
 
Melkein tähän blogiin kuuluva uutinen lienee sekin että allekirjoittanut sai ajokortin pari päivää sitten, ihan ensimmäisellä yrittämällä jopa. Voi olla että olen ensimmäisen ajeluviikkoni jälkeen jo valmis irtosanoutumaan koko touhusta, jää nähtäväksi.

Kertokaa sille talvelle että tulee tännekin! Tosin pörriäinen pudottaa taas koko turkkinsa loppusyksyn kunniaksi. Kuvat ovat reilun viikon takaa, niissä turkkia vielä on ihan kivasti. Nyt ei ole sitten enää ollenkaan. Naalin ruoka vaihtui myös, kokeilussa on nyt nappulana Carniloven Lamb&Wild Boar eväs. Taika syö edelleen 50/50, vähän raa'an hyväksi, mikä on toiminut muuten hyvin mutta edelliset nappulat aiheuttivat kutinoita. Nyt kokeillaan tätä.

lauantai 2. marraskuuta 2013

Pyöritystä, kontakteja ja vauhtia

Kuluneella viikolla treenattiin kolmesti, keskiviikkona, torstaina ja tänään.

Tänään osallistuttiin myös Levekin järjestämään rally-toko koulutukseen, joka avasi lajia paljon. Meidän ratatreenivuorolla Taiksutin toimi ensin varsin pätevästi, mutta toisella kierroksella ohjaajan läsnäolo alkoikin ilmeisesti jännittää Taikaa, eikä seurailuista tullutkaan enää mitään. Itse laji kyllä vaikutti kivalta, ja aloluokan liikkeet aika helpoilta. Vaikeinta touhussa olikin hihna, siihen sotkeutuu koko ajan.

Sitten päälajiin:
Keskiviikkona treenattiin valmentajan johdolla vauhtirataa. Radalla kolmas este oli putki kuolleesta kulmasta, johon Taika haki hyvin. Puikkeli oli varsin vauhdikas koko treenin, ja selvitettiin rata läpi ilman suurempia ongelmia. Otti puomin onoffia tosi pätevästi! Ratatreenin lisäksi tehtiin keinua ja A:n juoksaria. Keinulla Taikalla on 4on, ja se toimiikin nyt varsin hyvin.

Torstaina oli kaksituntisten valkkutreenien vuoro. Tämän viikon kouluttajana toimi Ilona, joka oli valinnut treenattavaksi Jänesniemen radan, jossa riittikin sitten ihmeteltävää.
Klikkaa suuremmaksi. Elina Jänesniemen rata.
Putki-puomi-erottelu sujui ilman ongelmia, piti vaan päästä etenemään tarpeeksi. 10 hypylle toimi vastakäännös parhaiten, se käänsi koiran linjaa tarpeeksi tiukaksi A:lle. Muurille tultaessa tulin muurin vierelle samaan linjaan, kierrätin koiran edestä, otin takaani kiinni ja heitin oikealta kädeltä hypylle 15, josta valssilla puomille. Toimi hyvin kun vähän hinkattiin! 18 hypyn jälkeen valssilla putkeen, jotta koira sai paremman linjan kepeille. Niillä neuvoilla sain Taikan aloittamaan kepit hyvin ekasta välistä, toista puolta pitkin tullessa olisi tullut jaloille. Takaaleikkaus kepeille, ja vielä pituus ja putki. Numerolle 22 asti tehtiin.

Taiksutin oli ihan huikea torstaina, jaksoi niin hyvin puurtaa! Onoffit sujui pääsääntöisesti hyvin, kovasta vauhdista pomppasi pari kertaa josta palautin ja toisella yrityksellä pysyi. Jee! Oli kaikin puolin tosi hyvä treeni, ja paljon uusia ehdotuksia. Kiitos!

Tänään oltiin rallyn jälkeen keskenään treenaamassa. Koiralla painoi vähän pitkä kurssipäivä päälle, joten pidettiin treenit aika kevyinä. Otettiin kaikkia kontakteja, vastakäännöksiä ja kepeille hakua. Haki hyvin kepeille kahden hypyn takaa lähettämällä vauhdista, ja yhden hypyn takaa vinosta. Kyllä se osaa meinaan kepittää, huh huh!

Taikalla on ollut taas kutinoita viime aikoina, ja kokeilenkin nyt vaihtaa nappulamerkkiä testiksi. Nappuloita tuo syö yleensä alle puolet päivän ruuasta, mutta niilläkin on merkitystä. Muussa ruokavaliossa ei ole tullut muutoksia, monipuolisesti erilaista raakaa ja treeninameina kypsää se syö. Tiedä sitten onko vika ruuassa, ilmassa, kosteudessa vai missä..?

Huomenna onkin treenitön päivä, ja ensi viikolla taas jatketaan. Itse kärvistelen kokeiden ja viimeisten ajotuntien maailmassa, mutta on myös jotain mitä odottaa.

maanantai 28. lokakuuta 2013

Puikkelin iltatanssit

Treenattiin vähän uusia (tai ainakin vähemmän hallussa olevia) tanssiliikkeitä illan ratoksi. Taikkelilla pysyi nokka aika hyvin supussa ja hommistakin tuli välillä jotain. Musiikki on myös vihdoin valittu, joten ehkä me päästään vielä kisoihin asti jonain päivänä!

Puiks teki uutena juttuna kepin ympäri pyörimistä, muita juttuja kertailtiin. Tilaa ja valoa oli hyvin vähän, mutta seuraavassa jotain rävellystä videolla selostusten kera. On se hauska!
Ensimmäinen video myös parempilaatuisena tubessa täällä ja toinen video täällä.

Muuten tanssieläimen koreografiaan tulee kuulumaan keppitemppuja, jos saadaan ne kuntoon, tassuflippejä, pujoja, kieppejä ja muita pyörimisiä, ryömimistä, hyppyjä, armottomasti ähellystä ja luultavasti myös ääntä.
Multanokka parin viikon takaa esittelee tassuflippejä myös vapaa-ajalla.

sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Hylkyjä hylkyjen perään

Tänään oli ohjelmassa kahden startin verran kisaamista kotiareenalla Lempäälässä. Niin, kahden startin verran hylkyjä.

Jostain syystä mua jännitti paljon enemmän kuin viimeaikoina muissa kisoissa. Ja jännitys ei ollut tänään hyvästä, se tarttui koiraankin ja tuli tehtyä aivan ihme mokia. Ensimmäinen rata jolle osallistuttiin oli e-agilityrata, jolta hyl heti neljänneltä esteeltä. Ihan oma moka, olisi pitänyt tietää etten voi ehtiä sinne takaakiertoon jos jään keinulle henkiseksi tueksi. Sen sijaan keppiongelma oli kummallinen, tuollaista ei ole ennen nähtykään.
Muuten radasta jäi ihan hyvät fiilikset, sillä kaikki kontaktit onnistui just eikä melkein! Puomin onoffinkin neitieläin päätti ottaa. Jee!

Toisen rata oli hyppyrata, ja vaikutti varsin helpolta. No, kummallisten ongelmien päivänä Taika lähti takaisin suoraan putkeen tullessaan sieltä ulos (...?) ja myöhemmin vielä kääntyi putkesta takaisin pihalle kun sanoin "jes!" Naaliotus oli kovin herkkänä mun asenteelle ja kehuille taas tänään. Videolla ei näy alkuperäistä hylkyä, se alkaa vasta puolen välin jälkeen. Tuosta kohdasta mistä video alkaa tykkään kovasti, se sujui hienosti!
Päivän saldona oli ymmärrys siitä, että kaksi treenikertaa viikossa on aivan liian vähän meille, ja että kisarutiinia pitäisi saada rakennettua varmemmaksi. Nöyränä uusia mokia kohti!

keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Reissukohteena Itä-Suomi

Me otettiin Taikan kanssa varaslähtö syyslomalle viime viikon torstaina. Viisi ja puoli tuntia junassa yhden vaihdon kera kuljetti meidät Joensuuhun Inkan & Caran ja Islan luokse.
Torstaina päästiin perille vasta illalla, joten kaupunkiturnee oli ohjelmassa perjantaina. Taika majaili shelttejen luona päivän ajan, ja illalla lähdettiin katsastamaan paikalliset lenkkimaastot. Soramontuista tuli T:n uusi suosikkipaikka, siellä saattoi jopa rallata Islan kanssa.

Lauantaina vuorossa oli Joan kisat, kolme rataa kolmosluokille. Radoille lähtiessä oli ihan kiva fiilis, vaikka alusta oli meille ihan uudenlainen ja oudon pehmeä. Päivän tuloksiksi kuitenkin kolme kertaa hylly, sekä muuta ihmeellistä sähellystä. Hyppyrata meni radoista parhaiten, mutta sielläkin lipsahti ylimääräinen hyppy ennen pussia ja olemattomien putkijarrujen takia kaarrokset venyivät ihan kamaliksi. Ensimmäisellä agiradalla rötväke pomppasi puomin kontaktin varsin törkeästi, josta palautin kontaktille hyllyn ollessa jo alla. Toisella otti kontaktin, mutta luisui melkein pois, joten treenattiin sitäkin ja oiottiin maaliin. Tulipahan treenattua kontakteja kisatilanteessa, jossei muuta. Ja keinu sujui hyvin molemmilla radoilla.
Viikonloppuna vietettiin agilityafterpartyja ja tutustuttiin Inkan pieneen etäjäsenpentuun. Tarupilapsella oli virtaa vaikka useammalle kylälle tarjota. Lenkkeiltiin uudelleen soramontuilla, Taikalla oli taas yhtä hauskaa. Maanantaina suunnattiin Mustiin ja Mirriin muun kuljeskelun ohessa, josta mukaan tarttui Taikalle uudet T-valjaat. Valjastiimikuva on otettu tiistaina rautatieasemalla, Taikan turkin alta vaan ei valjaat paljon erotu.
Kaikki kolme kuvaa (c) Inka 
Tiistaina suunnattiin takaisin kohti kotia, pitkän junamatkan kuljettamina. Junassa tavattiin vielä ihanat Luna ja oma ihmisensä, pieni on Suomi! Meidän reissuun kuului kisoja, treeniä, lenkkeilyä ja paljon uusia kavereita, niin ihmisiä, kuin koiriakin. Kiitos kaikille asianosaisille!

sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Näytöstä ja treeniä

Tällä viikolla treenattiin kolmesti, joista yksi kerta oli Tamskin järjestämässä Eläinten päivän tapahtumassa agilitynäytöksessä perjantaina. Näytöksestä päälimmäisenä jäi mieleen Taikan mahtavat keinut ja puomin kontaktit, sekä toisella kierroksella sen tarve käydä ajamassa varis pois kentältä..!

Torstaina oltiin valkkutreeneissä parituntinen, väännettiin Leinosen rataa, josta kuva alla. Aika vääntämistä se touhu olikin, tuntui että kaikki mitä tehtiin tehtiin väärin, tai vähintään olisi voitu tehdä paremmin. No, oppia ikä kaikki, ja tuli siellä onnistuneitakin kohtia.
Kuva on vähän suttuinen, mutta kliks suuremmaksi.
Otin koiran alussa kakkoselta. 8:lle tein aika onnistuneita sylkkäreitä, mutta nekin olisi varmaan voinut korvata jollain nopeammalla. Persjättö kepeille, leijeröinti putkelle 18. Kepeille 23 piti viedä oikein tarkasti, muuten aloitti tokasta välistä. 26 ja 27 vähän levisi, ei vielä oikein hallita noita tiukkoja kurveta takaisin tulosuuntaan. Kokonaisuutena Taikan työskentely oli tosi jees, vaikka radassa vääntämistä riittikin.

Tänään treenattiin tunti Best Inillä iteksemme, Honey oli myös mukana. Tämä kerta oli tyypin kolmas hallilla ikinä, ja neiti tekikin jo kaikkia kontaktiesteitä, sekä hyppy-putki-hyppy-hyppy-mutkaputki rataa. Hieno se oli, mutta ajattelee kyllä nameja enemmän kuin touhua itseään. Sen kanssa on hauska puuhastella, vaikka onhan se erilaista kuin omaoman koiran kanssa. Sen kanssa meillä ei ole mitään tulostavoitteita, pääsee välillä hallille humppaamaan hoidossa ollessaan.

Taika puuhasteli tänään keinua, puomin kontaktia (kyllä vaan, taas) ja kepeille leijeröintejä. Sekä keinu että onoffi sujuivat hienosti, mutta vautsi niitä keppejä! Tyyppi hakee kepit ihan mistä kulmasta tahansa, eikä välitä vaikka leijeröin hyppyrivin toiselle puolella, tai takaaleikkaan kepeille jostain ihmekulmasta. Se vaan kepittää! Haettiin vauhtia hyppysuoralta, eikä mitään ongelmaa. Ehkä voisin kohta opetella luottamaan niihin keppeihin kisoissakin.

Kuluneella viikolla tehtiin myös tokoa: seuruuta, jääviä ja paikkista. Luoksepäästävyyttä pitäisi myös päästä treenaamaan, mutta kaikki aikanaan. Ensi viikolla lähdetäänkin kisareissulle Joensuuhun asti!

sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Huomaamatonta kehitystä

Viikko on kulunut tavalliseen tapaan treenien ja lenkkeilyn merkeissä. Tiistaina oltin A&H:n kanssa Tallilla vetämässä keskenämme treenit, Taikalle teemana oli itsenäinen kepeille haku, keppikulmat ja puomin ja A:n kontaktit.
Niin huikeat kepit että ei ole tosikaan! Jätin koiran hypyn taakse, josta suoraan kepeille. Menin itse keppejen taakse, kutsuin koiran ja käskin kepit. Taitai osaa hienosti hakea oikean välin vaikken itse olisi mailla halmeillakaan. Otettiin avointa 90 asteen kulmaa, tiukempaa avointa kulmaa ja suljettua. Tai oli huippu, vinku kävi palkaksi ja kontaktit sujui.

Keskiviikkona oli tavallisten valmentajan treenien vuoro, tehtiin ratatreeniä. Radalla eniten päänvaivaa tuottivat tiukat käännökset hyppyjen jälkeen takaisin tulosuuntaan, ja oman liikkeen ajoittaminen ennen hyppyä jotta koira oikeasti tajuaa heti hypyn jälkeen kääntyä takaisin, eikä humputtele ensin kaksi metriä eteenpäin. Kun oma kroppa saatiin oikeaan suuntaan oikealla hetkellä, ei hommassa ollut enää ongelmaa. Puomille teki hienoja onoffeja, kuten tiistainakin.
Muuten meidän viikko on kulunut lenkkeilyn parissa, tänään aamulla käytiin juoksemassa 3-4 kilsan lenkki. Taiks on edistynyt huimasti ihmisten ja koirien ohittamisessa juostessakin, pyydän sen kyllä varmuuden vuoksi koiraa ohittaessa vierelle, ettei aiheuta turhaa hätäännystä toisen koiran omistajalle. Ihmisten ohi juoksee nätisti polun oikeaa laitaa, tosin jos vastaantulija näyttää epävarmalta pyydän koiran kontaktiin. Täytyy olla huomaavainen ja muistaa, että pientäkin koiraa voi joku pelätä (yleensä sille kyllä nauretaan kun juostaan ohi...)

Kuvituksena tänään lenkkikuvia alkuviikolta. Syksy.


sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Piirinmestaruushopeaa 21.9.2013

Eilen oli aika huikea päivä. Ihan todella huikea.

Aamusta suunnattiin oman seuran järjestämiin Pohjois-Hämeen piirinmestaruuksiin. Minejä oli 50 koirakkoa, tunnelma oli aamusta saakka jännittynyt. Kisapaikalle tultua käytiin lämppäämässä, jonka jälkeen olikin hyppyradan rataantutustuminen.

Tuomarina hypärillä oli Ronald Mouwen, joka oli tehnyt varmasti mun koko elämän vaikeimman radan. Siinä ei ollut päätä eikä häntää, eikä varmasti yhtään loogista estettä. Olin ratiksen jälkeen ihan hätää kärsimässä, ei tästä tuu yhtään mitään. Radalla oli etenemä 4,1 m/s, johon pääsi vain voittajakoirakko, ajalla -0,65. Kaikille muille nollan tehneille yliaikaa, hylkyjä tuli 35 kpl!

Radan loppupuolella joku huusi kentän laidalta "loppuun asti nyt!" jolloin mä tajusin, että ei hitto vie, tästä tulee nolla! Niinhän siinä kävi että napattiin radalta nolla ajalla +3,24sek! Rata oli tosi vaikea, ja lopussa mun kiljumisesta saattoi päätellä jotain yllätyksen määrästä kun siitä tulikin nolla. Näin pahassa kieputuksessa ei päästy parhaaseen aikaamme, enkä kyllä ymmärrä miten radalla olisi voinut päästä tuohon etenemään. Taikan etenemä 3,8 m/s mun varmisteluista huolimatta.
Hypärin tulokset
Toiselle radalle lähdettiin siis piirinmestaruuskisassa paikalta 5/50, vajaan sekunnin erolla seuraavaan. Agirata ei ollut mikään pala kakkua sekään, ja lisähaasteita toi pitkä vauhtipätkä kaiken pyörityksen ohella. Toiselle radalle lähtiessä mua jännitti vielä enemmän kuin ekalle, mutta sain Taikan jätettyä rauhassa lähtöön.

Rata sujui ihan moitteettomasti, naali otti hienot onoffit molempiin suuntiin puomilla, teki ihan täydellisen keinun ja haki vaikeasta kulmasta kepeille. Puomi oli toiseksi viimeisenä esteenä, sinne koiraa lähettäessä ei ollut kyllä kiljuminen kaukana. Puikkis otti hienon ja nopean kontaktin ja sujahti maaliin nollana! Aika oli -1,67 sek, nopeudella 3,76 m/s. Taaskaan ei päästy läheskään parhaaseen etenemäämme haastavalla radalla, mutta fiilis radan jälkeen oli kyllä aika sanaton! Mitä vaikeampi rata, sitä parempi fiilis. Taika oli sylissä ja lipsutteli naamaa, tiesi taas kuinka makea olikaan ollut!
Agiradan tulokset
Käytiin ulkona ja sisälle päästyi screenillä olikin jo lopputulokset. Ja mitä siellä seisoikaan! Meillä on vuoden 2013 minien piirinmestaruushopeaa ja samalla nuorten pM-kultaa! Illalla kisattiin vielä joukkueradalla yhden hyllyn ja väsyneen koiran verran.
En olisi todellakaan uskonut neljä vuotta sitten kun aloitettiin. En todellakaan. Ja meillä on vielä niin monta vuotta jäljellä! Kiitos videoista Aino ja Suvi, ja onnea pM-kultamitalisteille, olitte huikeita!
Nollapullaa!

perjantai 20. syyskuuta 2013

Laadunvalvoja

Lupaiduin jonain heikkona hetkenä tekemään vegaanisia muffinsseja huomisiin piirinmestaruuksiin seurani kahvioon.
Ei mennyt niinkuin... no yhtään missään.
Ilmeisesti leipurin taitoni olivat vähän ruosteessa. Maku oli hyvä, mutta ulkonäkö..?
Missikolmikko
 Yhtäkkiä huomasin huoneen nurkassa tämän näköisen henkilön.
Kyseessä oli joka kodin laaduntarkkailija, jolla oli meneillään jokin tarkkailurituaali.
Laaduntarkkailija huomasi tulleensa yllätetyksi perin nolosta tilanteesta.
 Häpeissään se siirtyi lähemmäs uunia valvontatehtäviin.
Huomenna siis!

lauantai 14. syyskuuta 2013

Maailma on tehty meitä varten!

Päivän puhteena oli kaksi rataa Takut ry:n kisoissa Tampereella.
Ekan radan vitonen, (c) Juha Rintala
 Ensimmäinen rata tuntui kohtalaisen helpolta, ainoa mikä mua huoletti oli kepeille vienti, kovin ahtaasta kolosta A:n ohitse piti koira tuikata. Ja menihän se! Sen sijaan Taiksu päätti sitten ottaa lentokeinun. Kyllä se vähän laski, mutta ei ihan maahan asti, siitä sitten vitonen. Myös puomin kontaktin 2on2off jäi ottamatta, vaikka kontaktin kautta juoksikin. Rata oli muuten varsin kiva ja sujuva, sillä sijalle 6.
Toinen rata oli paljon kinkkisempi, kaikenlaista ihme pyöritystä mahtui mukaan. Taikalla oli hyvä vire radalle mennessä, vaikka piäni oli joutunut odottamaan jo monta tuntia. Keppejen jälkeen pakka vähän hajosi, ja toiselta hypyltä keppejen jälkeen napsahti hylky kun Taitai lähti kiertämään sitä ohjaajan sählätessä. Muuten olin rataan hirmu tyytyväinen, saatiin se mitä lähdettiin hakemaankin: loistava fiilis!
Molemmat kuvat (c) Juha Rintala
Taika ei ehkä ole kaikista tulosvarmin, reikäpäisin eikä hulluin agilityolento, mutta se on niin täydellinen mulle. Se on vaan... se on vaan niin paljon, ettei sitä voi edes kuvailla. Se on niin paljon. Ja tulee aina olemaan eniten. Palkinnoksi mahtavuudestaan ja erityisesti lentokeinustaan Taa sai valita kojusta aivan oman aivan oikean ketun.

lauantai 7. syyskuuta 2013

Leijeröinti ja keppikulmat

Viikon treenikuulumisia: keskiviikkona treenattiin tunti valmentajan johdolla, torstaina kaksi tuntia vierailevina tähtinä valkkuryhmässä. Suurin uutinen lienee se, että parin viikon päästä me ei enää olla vain vierailevia tähtiä! Jännittää jo valmiiksi treenata niin kovassa porukassa, mutta kivaa siitä varmasti tulee!

Keskiviikkona treenattavana oli varsin hankala rata, jossa riitti vääntämistä etenkin keppejen hakemisessa tosi hankalasta kulmasta, leijeröinnissä puomin jäädessä ohjaajan ja koiran väliin, ja yleisesti siinä että vauhtia riitti ja estevälit olivat suoralla ihan maksimissaan. Taika hakee hyvin kepit sylkkärilläkin, kunhan lähettää tarpeeksi kaukaa ja antaa koiran itse miettiä mistä sinne sisään mentiinkään. Leijeröinnit sujui hyvin, kyllähän tuo putkia hakee vaikka olisi valtameri välissä. Saatiin rata tahkottua nollana läpi lopputreenistä, puomin kontaktit osui varsinkin muutamalla toistolla ihan nappiin!

Torstaina tehtiin MM-2010 kisarataa, sekä samaa takaperin. Kunnon treeni saatiinkin vedettyä. 7-hypyn kierrätin eri puolelta kuin kuvassa, peruutin itse ja käänsin koiran sylistä kepeille. 9:lle tein saksalaisen muiden ehdotuksesta, toimi huippu hyvin! Lopussa leijeröin pituuden toiselle puolelle. Toiseen suuntaan vähän jaakotuksia, päällejuoksu keppejä edeltävälle hypylle. Taikan juoksusta näki ettei Niihaman pohja ole sille yhtä ideaali kuin sisähallin, joutui vähän hakemaan tuntumaa varsinkin ekalla kierroksella. Hienosti painoi pitkät treenit ja homma sujui.
Treenirata, MM-2010 hyppyrata, ei oma piirros
Tokossa ollaan alettu työstämään jääviä. Aluksi keskitytään ihan vaan nopeaan maahanmenoon tavallisessa tilanteessa, sekä tavallisesti juostessa pysähtymiseen. Liikkeestä seisominen on jo hyvällä mallilla, sen voisi varmaan jo kohta liittää seuruuseen. Ollaan myös temppuiltu mm. vadin päällä pyörimistä pitkästä aikaa, haluaisin sen koiratanssiliikevarastoon. Viikonloppu kuluukin lenkkeillessä, eilen täydennettiin Taikan ruokavarasto Wuf.filla käydessä. Kuulemma iltaruuan (lampaanluun) kanssa saa hyvin kulumaan pari tuntia.

Empulle valtavat kiitokset uudesta upeasta bannerista, jonka myötä blogi saikin jo syksyisen ilmeen!

sunnuntai 1. syyskuuta 2013

Treeniä, treeniä

Valitettavasti syksy ja flunssa ovat aiheuttaneet agitreenien vähenemistä. Kertaalleen käytiin tällä viikolla tekemässä, pari tuntia viime viikolla. Tokoa on tehty vähän ahkerammin, sairastelu ei vaikuta siihen niin paljon.

Keskiviikkona rykäistiin hallilla valmentajan johdolla aika tavallista rataa. Radalta löytyi putkierottelua, niinkuin toissaviikonlopun kisoistakin. Neljä putken päätä nätisti rintarinnan. Hienosti naaliainen osaa erotella putken päät toisistaan, kunhan vaan muistaa ohjata eikä peitellä vääriä päitä. Toista kertaa putkeen tuikatessa (2) piti muistaa edetä itse tarpeeksi etäälle putkista, että pystyi selkeästi tuuppaamaan koiran seuraavaan putkeen. Puomin kontaktit toimi ihan kivasti, jostain syystä toiseen suuntaan paremmin kuin toiseen. En kyllä muista että oltaisiin niitä mitenkään epätasapainoisesti treenattu, mutta aina voi näköjään tulla jotain toispuoleisuutta. Toimii paremmin jos voin edetä suoraan eteenpäin, sivulle ei oikein vielä parane hiippailla. Muuten treeni suju kivasti ja koiralla oli virtaa. Pohjana oli seuran uusi tekonurmi, tykättiin kyllä molemmat!

Tokossa ollaan keskitytty seuruun tiivistämiseen ja paikkiksen matkan kasvattamiseen. Välillä tuntuu että koira osaa seurata jo ihan täydellisesti, välillä tuntuu ettei sillä ole hajuakaan mitä se on tekemässä. Paikkiksesta se on nyt pari kertaa noussut, josta olen mennyt rauhallisesti palauttamaan. Luoksarissa tulee jo aika itsenäisesti sivulle, pikkusen hyppää mutta muuten nätti. Seuraavaksi olisi tarkoitus paneutua jääviin tarkemmin, nyt ollaan vaan vähän totuteltu käskyihin. Hyppyä olisi myös kiva päästä tekemään, mutta se vaatisi hallille menemistä kun ei omaa hyppyä ole.
Kesän viimeisillä mustikkaruokailuilla
Syksy on nyt sitten virallisesti alkanut! Tuleva talvi tuo suuria muutoksia tullessaan, mutta niistä lisää kun niiden aika on.

lauantai 24. elokuuta 2013

No one ever said it would be this hard

Syksy on polkaistu käytiin. Yhtäkkiä päivästä kuluu taas kahdeksan tuntia koulussa ja pari lisää autokoulussa, loput lenkillä tai treeneissä. Näin lauantaina olo on aika loppuunpalanut, monestakin eri syystä.
Jonkun verran on kuitenkin ehditty treenatakin. Tiistaina oltiin pitkästä aikaa valkkutreeneissä Eteläpuistossa, päivän puhteena oli tavallinen ratatreeni. Päälimmäisenä treenistä jäi mieleen Taikan mahtavat kontaktit puomille! Onnistumisprosentti hipoi sataa! Radalla oli myös keinu, joka ei tuottanut mitään ongelmia taas tänään. Kepeille tungin takaaleikkauksen, joka saatiin parilla yrityksellä onnistumaan. Fiilis oli kiva.
Ulkoilutettiin Minniäkin metsäänpäin tässä taannoin
Parina aamuna on suunnattu tokoilemaan kentälle. Naali on tehnyt seuruuta ja luoksaria, sekä kaksi paikkamakuuta ehkä 15 metrillä ja hyvin lyhyellä ajalla. Seuraa jo ainakin viisi metriä liukumatta sivuun, joten edistystä on tapahtunut, hitaasti mutta varmasti. Luoksarit hienoja, tosin vaatii käsimerkin sivulle tuloon. Toisesta paikkiksesta nousi kun ohi kulki lenkkeilijä, joten häiriötreeniä luvassa. Onneksi ensi kesään ja ekaan kokeeseen on vielä 10 kuukautta! Toisaalta kymmenen kuukautta on aivan liian pitkä aika.
Neitieläin on saanut syksyn tullen ruokavalioonsa myös hevosen ja poron, ja ainakin toistaiseksi on sopinut hyvin. Nyt mennään jo viidellä lihalla: lohella, broilerilla, hevosella, porolla ja sialla, sekä lampaalla luiden muodossa. Nappula on edelleen kuvioissa aamuisin.
Broileria ja kananmunaa
Hevosen jauhelihaa

lauantai 17. elokuuta 2013

Nolla kaatosateessa

Päivän ohjelmana oli Takuttien kaksirataiset kisat Tampereella. Uhmasin kontakteja ja ilmoitin meidät molemmille - kyllä kannatti!

Kisapäivä alkoi mukavasti kaatosateessa, joka äityi oikein pahaksi etenkin meidän ratavuorolla. Taikalainen oli silti hyvin reippaana, vaikka joutuikin käytönnössä uimaan parissa kohti kenttää. Naseva naalieläin tykitti radan läpi nollalla! Etenemä ei ollut huikeista huikein, mistä syytän keliä, mutta sijalle 6/31 sillä napsahdettiin. Aika oli jotain -5,0s pintaan. Tämä tarkoittaa taas yhtä plakkarissa olevaa SM-nollaa! Meidän onneksi kummallakaan radalla ei ollut sateen vuoksi keinua, ja puomin alustulot sujuivat kuin Strömsössä konsanaan. En vaatinut pysähtymään vaan vapautin heti kun ajatus oli kohdillaan, toisella radalla turhankin kärkkäästi. Taitai oli pätevä.

Toinenkin rata sujui hyvin kunnes kisatoveri päätti että tätä hyppyähän ei muuten kierretä takaa. Ei vaikka miten yritin tyrkkiä. Hylkyhän siitä sitten napsahti, mutta ihan kunnialla selvittiin muuten.

Kisoista jäi erityisen hyvä fiilis ei ainoastaan kontaktejen takia, vaan myös sen että teimme koko radan samaa rataa, yhdessä. Kuminauha toimi eikä katkeillut. Toiselle radalle ilmakin selkisi, mutta tulipahan testattua Merrel Bace Accessien vedenpitävyys. Tulos: ei pidä lainkaan. Jospa vaikka muistaisi tämän ensi kerralla.

sunnuntai 11. elokuuta 2013

Se seuraa!

Vuosisadan ilon aihe: Taika seuraa. Eilen viisi askelta, ilman että valui sivulle. Viisi! Koira, jota ei olisi voinut vähempää kiinnostaa mikään, mikä tapahtuu ohjaajan vasemmalla puolella hitaassa tempossa ilman jatkuvaa palkkaa. Lottovoitto!

Tällä viikolla on treenattu agilityä kahdesti ja tokoa viidesti. Aamutokot on pidetty pesäpallokentällä, n. 10 minuutin sessio on aivan riittävä vielä varsin hämmentyneelle naalille. Tällä viikolla on keskitytty perusasennon hiomisen lisäksi perusasennosta maahan menon nopeuttamiseen, ja luoksarin sivulletuloon. Vaatii edelleen "tule" käskyn jälkeen erillisen "vasen". Ilman erillistä käskyä Taika jää johonkin vasenviistoon seisomaan, sen sijaan että tulisi liki. Hmm. Pari paikkistakin on tehty, kertaakaan ei ole noussut! Pitäiskin saada nyt joku kaveri treenaamaan toisen koiran läsnäoloa.

Keskiviikon agitreeneissä tehtiin Anun johdolla rataa. Puomin 2o2o otti joka kerta hyvin! Keinu oli vähän mörkö, vaati että pysyn samassa linjassa. Muuten radalla oli jaakotusta, putki-A erottelua ja pimeä putkikulma. T ei ollut parhaassa vauhdissaan, mutta ihan kivasti teki.

Sunnuntain treeneissä tehtiin kolmeen pekkaan yksittäisiä esteitä. Taikan kanssa keskityttiin puomin alastuloon ja keinuun. Tehtiin myös keppejen vauhtia. Keinu on taas ottanut selvästi takapakkia, vaihtelevasti toistot menivät joko kehnosti tai hyvin kehnosti. Oikean paikan naksuttelukaan ei auttanut. Loppuun saatiin kuitenkin pari ihan kelvollista toistoa, johon sitten lopetettiin keinun osalta. Mutta puomilla naali oli loistava! Neiti esitti niin pätevää 2o2ota, ettei paremmasta väliä! Toivotaan että sama meininki pysyy ensi viikollakin, etenkin lauantain kisoissa. Treeni oli koiraeläimelle varsin rankka, mutta jäi varmasti ajatuksia muhimaan.

Ohjaaja on pyörinyt viikonloppuna myös PK-SM -kisoissa tuijottelemassa toinen toistaa mahtavampia suorituksia. Kyllä minäkin sitten..!

lauantai 3. elokuuta 2013

Pomppuja epiksissä

Tostaina yllytimme A&H:n mukaan ja pakkauduimme autoon kohti Hervantaa ja Takut:ien epiksiä. Keli suosi meitä, ei ollut liian kuuma, mutta ihan emme jäätyneetkään. Pieniä koiria järkytettiin tunkemalla samaan häkkiin ja esittelemällä uusia tuttavuuksia.

Radalle mennessä Taikakin heräsi tajutessaan että kyse on kuin onkin agilitystä. Ensimmäinen kierros kosahti toiseksi viimeisen esteen kiertoon, josta napattiin kielto kun ohjaaja hosui. Myös keinu oli vähän kyseenalainen, mutta tuomarin käsi ei siitä noussut. Video myös täällä.
Toisella kierroksella naaliainen korjasi koko potin tekemällä nollan ja yltämällä kisaavien kärkeen! Keinulla ei edelleenkään odota ihan alas asti, mutta ei pomppaa niin aikaisin kuitenkaan. Keinutreeniä tiedossa! Meininki oli kiva ja sain kuin sainkin lähtemään kepeille puomin sijaan. Puomin alastulolla ei ollut hajuakaan 2on2offista, mitä olinkin mennyt kokeilemaan. Taika teki vanhantyyliset kontaktit, vaikka treeneissä 2on2off on sujunut jo kivasti, enkä sitten lähtenyt korjailemaan kun koira oli selvästi ihan vakuuttunut tehneensä ne juuri niinkuin pitääkin. Ja niin pitikin, viimeiset 4 vuotta...  Voittorata myös täällä.
Epiksistä saatiin juuri se, mitä lähdettiin hakemaankin: loistava, iloinen, paineeton fiilis, sekä tietoa siitä  missä kontaktejen suhteen mennään! Pärjääminen oli vain odottamatonta plussaa, jonka myötä saatiinkin taas kisalahjakortti ja karkkia. Koira kulki, eikä mua jännittänyt mennä radalle, sillä tiesin sen kulkevan. Koska se on hienoin.
Epiksistäkin saa nollapullaa.
Muuten viikko on mennyt lenkkeilyn ja maakuntamatkailun merkeissä. Keskiviikkona treenattiin agia ja parina päivänä on tehty tokoa. Tänään naaliainen suoritti täysin pätevän luoksarin. Tuli sivulle, ajatuksen kanssa, eikä edes huudellut tullessaan. Maailman pätevin Taitai lähtee nyt uimaan.
Taika ja Kuro perjantai-illassa