sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Huomaamatonta kehitystä

Viikko on kulunut tavalliseen tapaan treenien ja lenkkeilyn merkeissä. Tiistaina oltin A&H:n kanssa Tallilla vetämässä keskenämme treenit, Taikalle teemana oli itsenäinen kepeille haku, keppikulmat ja puomin ja A:n kontaktit.
Niin huikeat kepit että ei ole tosikaan! Jätin koiran hypyn taakse, josta suoraan kepeille. Menin itse keppejen taakse, kutsuin koiran ja käskin kepit. Taitai osaa hienosti hakea oikean välin vaikken itse olisi mailla halmeillakaan. Otettiin avointa 90 asteen kulmaa, tiukempaa avointa kulmaa ja suljettua. Tai oli huippu, vinku kävi palkaksi ja kontaktit sujui.

Keskiviikkona oli tavallisten valmentajan treenien vuoro, tehtiin ratatreeniä. Radalla eniten päänvaivaa tuottivat tiukat käännökset hyppyjen jälkeen takaisin tulosuuntaan, ja oman liikkeen ajoittaminen ennen hyppyä jotta koira oikeasti tajuaa heti hypyn jälkeen kääntyä takaisin, eikä humputtele ensin kaksi metriä eteenpäin. Kun oma kroppa saatiin oikeaan suuntaan oikealla hetkellä, ei hommassa ollut enää ongelmaa. Puomille teki hienoja onoffeja, kuten tiistainakin.
Muuten meidän viikko on kulunut lenkkeilyn parissa, tänään aamulla käytiin juoksemassa 3-4 kilsan lenkki. Taiks on edistynyt huimasti ihmisten ja koirien ohittamisessa juostessakin, pyydän sen kyllä varmuuden vuoksi koiraa ohittaessa vierelle, ettei aiheuta turhaa hätäännystä toisen koiran omistajalle. Ihmisten ohi juoksee nätisti polun oikeaa laitaa, tosin jos vastaantulija näyttää epävarmalta pyydän koiran kontaktiin. Täytyy olla huomaavainen ja muistaa, että pientäkin koiraa voi joku pelätä (yleensä sille kyllä nauretaan kun juostaan ohi...)

Kuvituksena tänään lenkkikuvia alkuviikolta. Syksy.


sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Piirinmestaruushopeaa 21.9.2013

Eilen oli aika huikea päivä. Ihan todella huikea.

Aamusta suunnattiin oman seuran järjestämiin Pohjois-Hämeen piirinmestaruuksiin. Minejä oli 50 koirakkoa, tunnelma oli aamusta saakka jännittynyt. Kisapaikalle tultua käytiin lämppäämässä, jonka jälkeen olikin hyppyradan rataantutustuminen.

Tuomarina hypärillä oli Ronald Mouwen, joka oli tehnyt varmasti mun koko elämän vaikeimman radan. Siinä ei ollut päätä eikä häntää, eikä varmasti yhtään loogista estettä. Olin ratiksen jälkeen ihan hätää kärsimässä, ei tästä tuu yhtään mitään. Radalla oli etenemä 4,1 m/s, johon pääsi vain voittajakoirakko, ajalla -0,65. Kaikille muille nollan tehneille yliaikaa, hylkyjä tuli 35 kpl!

Radan loppupuolella joku huusi kentän laidalta "loppuun asti nyt!" jolloin mä tajusin, että ei hitto vie, tästä tulee nolla! Niinhän siinä kävi että napattiin radalta nolla ajalla +3,24sek! Rata oli tosi vaikea, ja lopussa mun kiljumisesta saattoi päätellä jotain yllätyksen määrästä kun siitä tulikin nolla. Näin pahassa kieputuksessa ei päästy parhaaseen aikaamme, enkä kyllä ymmärrä miten radalla olisi voinut päästä tuohon etenemään. Taikan etenemä 3,8 m/s mun varmisteluista huolimatta.
Hypärin tulokset
Toiselle radalle lähdettiin siis piirinmestaruuskisassa paikalta 5/50, vajaan sekunnin erolla seuraavaan. Agirata ei ollut mikään pala kakkua sekään, ja lisähaasteita toi pitkä vauhtipätkä kaiken pyörityksen ohella. Toiselle radalle lähtiessä mua jännitti vielä enemmän kuin ekalle, mutta sain Taikan jätettyä rauhassa lähtöön.

Rata sujui ihan moitteettomasti, naali otti hienot onoffit molempiin suuntiin puomilla, teki ihan täydellisen keinun ja haki vaikeasta kulmasta kepeille. Puomi oli toiseksi viimeisenä esteenä, sinne koiraa lähettäessä ei ollut kyllä kiljuminen kaukana. Puikkis otti hienon ja nopean kontaktin ja sujahti maaliin nollana! Aika oli -1,67 sek, nopeudella 3,76 m/s. Taaskaan ei päästy läheskään parhaaseen etenemäämme haastavalla radalla, mutta fiilis radan jälkeen oli kyllä aika sanaton! Mitä vaikeampi rata, sitä parempi fiilis. Taika oli sylissä ja lipsutteli naamaa, tiesi taas kuinka makea olikaan ollut!
Agiradan tulokset
Käytiin ulkona ja sisälle päästyi screenillä olikin jo lopputulokset. Ja mitä siellä seisoikaan! Meillä on vuoden 2013 minien piirinmestaruushopeaa ja samalla nuorten pM-kultaa! Illalla kisattiin vielä joukkueradalla yhden hyllyn ja väsyneen koiran verran.
En olisi todellakaan uskonut neljä vuotta sitten kun aloitettiin. En todellakaan. Ja meillä on vielä niin monta vuotta jäljellä! Kiitos videoista Aino ja Suvi, ja onnea pM-kultamitalisteille, olitte huikeita!
Nollapullaa!

perjantai 20. syyskuuta 2013

Laadunvalvoja

Lupaiduin jonain heikkona hetkenä tekemään vegaanisia muffinsseja huomisiin piirinmestaruuksiin seurani kahvioon.
Ei mennyt niinkuin... no yhtään missään.
Ilmeisesti leipurin taitoni olivat vähän ruosteessa. Maku oli hyvä, mutta ulkonäkö..?
Missikolmikko
 Yhtäkkiä huomasin huoneen nurkassa tämän näköisen henkilön.
Kyseessä oli joka kodin laaduntarkkailija, jolla oli meneillään jokin tarkkailurituaali.
Laaduntarkkailija huomasi tulleensa yllätetyksi perin nolosta tilanteesta.
 Häpeissään se siirtyi lähemmäs uunia valvontatehtäviin.
Huomenna siis!

lauantai 14. syyskuuta 2013

Maailma on tehty meitä varten!

Päivän puhteena oli kaksi rataa Takut ry:n kisoissa Tampereella.
Ekan radan vitonen, (c) Juha Rintala
 Ensimmäinen rata tuntui kohtalaisen helpolta, ainoa mikä mua huoletti oli kepeille vienti, kovin ahtaasta kolosta A:n ohitse piti koira tuikata. Ja menihän se! Sen sijaan Taiksu päätti sitten ottaa lentokeinun. Kyllä se vähän laski, mutta ei ihan maahan asti, siitä sitten vitonen. Myös puomin kontaktin 2on2off jäi ottamatta, vaikka kontaktin kautta juoksikin. Rata oli muuten varsin kiva ja sujuva, sillä sijalle 6.
Toinen rata oli paljon kinkkisempi, kaikenlaista ihme pyöritystä mahtui mukaan. Taikalla oli hyvä vire radalle mennessä, vaikka piäni oli joutunut odottamaan jo monta tuntia. Keppejen jälkeen pakka vähän hajosi, ja toiselta hypyltä keppejen jälkeen napsahti hylky kun Taitai lähti kiertämään sitä ohjaajan sählätessä. Muuten olin rataan hirmu tyytyväinen, saatiin se mitä lähdettiin hakemaankin: loistava fiilis!
Molemmat kuvat (c) Juha Rintala
Taika ei ehkä ole kaikista tulosvarmin, reikäpäisin eikä hulluin agilityolento, mutta se on niin täydellinen mulle. Se on vaan... se on vaan niin paljon, ettei sitä voi edes kuvailla. Se on niin paljon. Ja tulee aina olemaan eniten. Palkinnoksi mahtavuudestaan ja erityisesti lentokeinustaan Taa sai valita kojusta aivan oman aivan oikean ketun.

lauantai 7. syyskuuta 2013

Leijeröinti ja keppikulmat

Viikon treenikuulumisia: keskiviikkona treenattiin tunti valmentajan johdolla, torstaina kaksi tuntia vierailevina tähtinä valkkuryhmässä. Suurin uutinen lienee se, että parin viikon päästä me ei enää olla vain vierailevia tähtiä! Jännittää jo valmiiksi treenata niin kovassa porukassa, mutta kivaa siitä varmasti tulee!

Keskiviikkona treenattavana oli varsin hankala rata, jossa riitti vääntämistä etenkin keppejen hakemisessa tosi hankalasta kulmasta, leijeröinnissä puomin jäädessä ohjaajan ja koiran väliin, ja yleisesti siinä että vauhtia riitti ja estevälit olivat suoralla ihan maksimissaan. Taika hakee hyvin kepit sylkkärilläkin, kunhan lähettää tarpeeksi kaukaa ja antaa koiran itse miettiä mistä sinne sisään mentiinkään. Leijeröinnit sujui hyvin, kyllähän tuo putkia hakee vaikka olisi valtameri välissä. Saatiin rata tahkottua nollana läpi lopputreenistä, puomin kontaktit osui varsinkin muutamalla toistolla ihan nappiin!

Torstaina tehtiin MM-2010 kisarataa, sekä samaa takaperin. Kunnon treeni saatiinkin vedettyä. 7-hypyn kierrätin eri puolelta kuin kuvassa, peruutin itse ja käänsin koiran sylistä kepeille. 9:lle tein saksalaisen muiden ehdotuksesta, toimi huippu hyvin! Lopussa leijeröin pituuden toiselle puolelle. Toiseen suuntaan vähän jaakotuksia, päällejuoksu keppejä edeltävälle hypylle. Taikan juoksusta näki ettei Niihaman pohja ole sille yhtä ideaali kuin sisähallin, joutui vähän hakemaan tuntumaa varsinkin ekalla kierroksella. Hienosti painoi pitkät treenit ja homma sujui.
Treenirata, MM-2010 hyppyrata, ei oma piirros
Tokossa ollaan alettu työstämään jääviä. Aluksi keskitytään ihan vaan nopeaan maahanmenoon tavallisessa tilanteessa, sekä tavallisesti juostessa pysähtymiseen. Liikkeestä seisominen on jo hyvällä mallilla, sen voisi varmaan jo kohta liittää seuruuseen. Ollaan myös temppuiltu mm. vadin päällä pyörimistä pitkästä aikaa, haluaisin sen koiratanssiliikevarastoon. Viikonloppu kuluukin lenkkeillessä, eilen täydennettiin Taikan ruokavarasto Wuf.filla käydessä. Kuulemma iltaruuan (lampaanluun) kanssa saa hyvin kulumaan pari tuntia.

Empulle valtavat kiitokset uudesta upeasta bannerista, jonka myötä blogi saikin jo syksyisen ilmeen!

sunnuntai 1. syyskuuta 2013

Treeniä, treeniä

Valitettavasti syksy ja flunssa ovat aiheuttaneet agitreenien vähenemistä. Kertaalleen käytiin tällä viikolla tekemässä, pari tuntia viime viikolla. Tokoa on tehty vähän ahkerammin, sairastelu ei vaikuta siihen niin paljon.

Keskiviikkona rykäistiin hallilla valmentajan johdolla aika tavallista rataa. Radalta löytyi putkierottelua, niinkuin toissaviikonlopun kisoistakin. Neljä putken päätä nätisti rintarinnan. Hienosti naaliainen osaa erotella putken päät toisistaan, kunhan vaan muistaa ohjata eikä peitellä vääriä päitä. Toista kertaa putkeen tuikatessa (2) piti muistaa edetä itse tarpeeksi etäälle putkista, että pystyi selkeästi tuuppaamaan koiran seuraavaan putkeen. Puomin kontaktit toimi ihan kivasti, jostain syystä toiseen suuntaan paremmin kuin toiseen. En kyllä muista että oltaisiin niitä mitenkään epätasapainoisesti treenattu, mutta aina voi näköjään tulla jotain toispuoleisuutta. Toimii paremmin jos voin edetä suoraan eteenpäin, sivulle ei oikein vielä parane hiippailla. Muuten treeni suju kivasti ja koiralla oli virtaa. Pohjana oli seuran uusi tekonurmi, tykättiin kyllä molemmat!

Tokossa ollaan keskitytty seuruun tiivistämiseen ja paikkiksen matkan kasvattamiseen. Välillä tuntuu että koira osaa seurata jo ihan täydellisesti, välillä tuntuu ettei sillä ole hajuakaan mitä se on tekemässä. Paikkiksesta se on nyt pari kertaa noussut, josta olen mennyt rauhallisesti palauttamaan. Luoksarissa tulee jo aika itsenäisesti sivulle, pikkusen hyppää mutta muuten nätti. Seuraavaksi olisi tarkoitus paneutua jääviin tarkemmin, nyt ollaan vaan vähän totuteltu käskyihin. Hyppyä olisi myös kiva päästä tekemään, mutta se vaatisi hallille menemistä kun ei omaa hyppyä ole.
Kesän viimeisillä mustikkaruokailuilla
Syksy on nyt sitten virallisesti alkanut! Tuleva talvi tuo suuria muutoksia tullessaan, mutta niistä lisää kun niiden aika on.