lauantai 26. marraskuuta 2011

Selvää yhdennäköisyyttä àla K ja T





Ihan ensiksi: olkaa musta ylpeitä kun jaksan edes aloittaa uuden blogitekstin kirjottamista. Se on jo paljon vaadittu tältä aamulta ja mun mielentilalta yleisesti.
Kuulumisiahan riittää. Maanantaina Minnin kanssa käytiin uudestaan eläinlääkärissä, ja paikalla oleva lääkäri halusi nukuttaa sen uudestaan ja kurkkia silmään. Niin tehtiin ja todettiin, että tikit pitää laittaa takaisin ja lääkitys jatkuu. Se oli taas vähän isku vyön alle, ja Minni vaikutti maanantaina ja tiistaina menevän vaan kehnonpaan suuntaan. Puolen viikon aikaan se piristy kuitenkin, ja meiän muidenkin mieliala kohoili. Torstaina oli taas lääkäri ja saatiin tikit pois. Voi että sitä huojennusta kun pieni sai taas silmänsä auki! Se piristyy ihan silmissä päivittäin kun näkö paranee ja koppaakin koitetaan tänään irrotella päästä. Mä alan uskoa että se paranee ja kaikki muuttuu normaaliks. Ja se on jo paljon se.

Taika on tylsistyminen partaalla, sen näkee kilometrejen päähän. Keskiviikkona mä ja E otettiin se mukaan asioille keskustaan päin, ihan vaan että se sais vähän actioniä. Se olikin suhteellisen innoissaan siitä, niinku arvata saatto. Hölmö, rakas, pikkuhauva, joka ei jaksa olla päivääkään tekemättä mitään. Maanantaina oltiin treeneissä jotka meni hyvin, vaikkakin mun mieli oli vähän maassa. Kisoihin ilmottautumista ollaan harkittu, mutta täytyy nyt katella miten aikataulut sopii yhteen. Kaikkihan muistaa, että messari on viikon päästä ;) Mä meen sunnuntaina kehään Taikan kanssa avoimeen luokkaan (valkoiset kleinit) ja sen jälkeen avoihin muun värisiin kleineihin Honeyn kanssa. Varsinkin jälkimmäisestä tulee katastrofi, varmasti :)
Eilen, lauantaina siis, mä olin parin kaverin kanssa iltaa viettämässä ja Taika oli toki mukana. Se oli taas tapansa mukasesti innoissaan ihan kaikesta, mutta varsinkin Sorsapuiston sorsista... Sen mielestä puistossa olevaan lampeen olisi hyvin voinut mennä uimaan.
L:n shipperke Kuro oli myös matkassa, L:n kotona kun hengailtiin, ja Taika oli nuuskimisen kohteena :) Ne on kyllä mahtava pari yhdessä, ei luoja. Musta ja valkoinen pystykorva, pieni, kippura häntä ja karvoja. Yhdennäköisyys on selvä. Kuro on tosin vähän isompi.

Kuvia tässä parin viikon mittaan on kertyny kasoittain, joten niistä nyt sitten pari. Kuva Kurosta ja Taikasta on kesältä. (c) R.K. Do not copy!

sunnuntai 20. marraskuuta 2011

Stay with me


kuvat saa klikkaamalla suuremmiksi (c) R K, do not copy!

"Vierasesine silmässä. Leikataan pois. Nukutetaan. Jos olisitte tullu vasta maanantaina, niin koko silmä olis jo puhjennu. Älä anna sen tehdä sitä. Älä anna hypätä. Varo ettei se raavi sitä auki. Älä päästä silmistäs. Teillä oli onnea kun tulitte jo nyt."
Kaikki tää tuntuu musta kamalalta, ylivoimaselta, se sattuu. Vaikka eihän kyse oo mistään hengenvaarallisesta, mutta ajatus mun Minnin nukuttamisesta ja silmän leikkaamisesta ja kiinni tikkaamisesta... ei tunnu hyvältä. Me ollaan kuitenkin nyt voiton puolella, vaikka eilinen oli suhteellisen karmiva päivä. Huomenna mennään uudestaan lääkäriin kuulemaan lisätuomioita. Pitäkää meille peukkuja pystyssä, Minnin näön puolesta, mutta myös sen puolesta, että edes vähän aikaa kaikki vois olla hyvin, mitään pahaa ei tapahtuis, enkä mä joutuis oleen hajoomisen rajalla koko ajan.
Taika on huolestunu, se nuuhkii Minniä paniikinomasesti, se tarkistaa muutaman minuutin välein että se on kunnossa. Parka. Eihän se ymmärrä miksei sen kanssa leikitä, miks Minnissä roikutaan koko ajan ja miks sitä kiusataan kaikenmaailman tipoilla ja lääkkeillä.
Kaikki muuttuu helpommaks. Pahoja asioita ei enää tapahdu. Tulee joulu ja kaikki on kivaa. Eikös sen niin kuulu mennä?

perjantai 4. marraskuuta 2011

Pimeitä lenkkejä ja pimeitä lenkkeilijöitä


Meillä ei ole nyt muutamaan viikkoon kisoja, joten pitää keksiä jotain muuta kerrottavaa välillä. Mä oon ollu kipee tän viikon, oikeestaan viime lauantaista asti. Nyt mun olo ei oo enää ihan niin kurja, mutta flunssassa mä oon edelleen. Tunnetusti mun tuurilla mulla on koeviikko! Oon siis ollut koko koeviikon kipeenä, mutta silti käyny koulussa. Maanantainakin mä olin kunnon kuumeessa vääntämässä matikan koetta. Mitenkähän sekin meni...Niin, ulkona on tullu syksy. Tai oikeestaan joku syksyn ja talven lumeton välimaasto. Ei siinä muuten mitään, mutta sekä aamusin kun mä raahaudun kouluun, että iltaisin kun ollaan lenkillä ulkona on pussipimeetä. Mä oon koittanu viritellä kaikenlaisia heijastinsysteemeitä Taikaan ja Minniin, mutta kun eihän noissa turkeissa mikään näy tai pysy. Täytyy kai varmaan yrittää kovemmin. Saa ehdottaa hyviä ideoita, multa alkaa loppua.

Mä tulin äskön lenkiltä tosiaan, ja lenkillä me törmättiin sellaseen naiseen jolla on joku iso, mahdollisesti sekarotunen, 8kk ikäinen koira. Se oli ilmeisesti liikaa Taikalle ja Minnille ja haukkuminen alko. Jotain siinä juteltiin sitten, mä päivittelin koirieni pitämää meteliä, ja se nainen totesi mulle mun mielestä ihanan lohdullisesti "Kyllä tähän maailmaan ääntä mahtuu". Tuli oikein hyvä mieli, kun kerrankin joku ei syytä mua mun koirien ... suojeluvaistosta. Vaikka mun syytähän se on, olishan sitä "ryhmärähjäystäkin" voinu kouluttaa pois. Yksin ne on hiljaa. Mutta niin; kyllähän sitä ääntä tänne mahtuu! vanha kuva kesältä. (c)Remy/RK