tiistai 26. toukokuuta 2015

Treenistä toiseen

Taikan ollessa saikulla Lumo on päässyt tehotreeniin. Lauantain nollatreenipuuhailusta kirjoittelinkin jo edelliseen juttuun, ja sunnuntaina olikin pitkästä aikaa vuorossa kimppatokot kun Sirpa kyseli aamulla tokoseuraa ja me tartuttiin syöttiin.

Lumo aloitti kapulajutuilla. Ensin lyhyitä pitoja edessä istuen, sitten vähän pidempiä. Pipa-kelpie teki seuruuta ja kakeja samalla, joten häiriö oli hyvä. Kapula pysyi hyvin. Otin vielä pari kisanomaista, eli perusasentoon, paikka, siirryin itse eteen ja sitten kapula koiralle. 5s pito ja luovutus käteen. Käteen luovutusta ei ole vielä treenattu pidemmillä pidoilla, joten annoin pudottaa vapautuksesta. Hyvin otti ja piti, ei mälvännyt!
Komea pytinki päivän tokokentän vieressä
Sitten sirryttiin seuruuhommiin, käännöksiä ja perus etenemistä eri temmoilla. Hyvin piti paikan, ehkä vähän valui kovempaan vauhtiin siirtyessä? Ja painaa myös, mutta siitä annan vaan plussaa jos olen oikeasti saanut sen painamaan haahuilun sijaan. Painaminenkin jää kyllä aina kun otetaan vähän pidempää pätkää, silloin paikka on optimi. Kakeja Lumppis teki myös, alle 2m eäisyydeltä istu-maahan-seiso vaihtoja eri järjestyksessä. Istumisessa käsiapu. Hyvin vaihtoi!

Lopuksi Lumo teki pari lyhyttä paikkista ja monta paikkikseen jäämistä, koska sille vaikein kohta on jättö. Pisin paikkis oli n. puoli minuuttinen Pipan maatessa samalla omaa pidempää piilopaikkistaan vieressä. Mahtavaa oli ettei L ottanut Pipasta mitään häiriötä, vaikka tehtiin tarkoituksella aika lähellä toisiamme ja kiihdyttäviä juttuja toisten paikkisten ja kakejen aikana. Hyvä Lumppis! Ylipäätään tosi onnistunut treeni.
Pari kieloa aamulenkillä
Maanantaina sitten aksattiin taas. Olin itse koutsina, joten Lumo aloitti puuhastelemalla pätkiä tekemästäni radasta. Niisto-persjättö yhdistelmä esteelle 2 toimi, joku on sellaisenkin sille opettanut. Puomi oli hyvä. Ylipäätään tosi kivat treenit, Lumo kulki mielettömällä raivolla ja tuli hyvin ohjauksiin, eikä 35-rimat hidastaneet yhtään. Yllättävän haastavia kuvioita se jo osaa. Vähän kävi käsille kiinni kun tapeltiin lelusta, mutta ei vetänyt ylikierroksille kuitenkaan vaan pysyi oppimislevelillä. Pääosin. Okserikin sujui, rengas taas on päättänyt ryhtyä ongelmaksi joten sitä pitää nyt ottaa alusta asti ja vahvistaa sitä että sieltä itse renkaasta on ihan oikeasti tarkoitus hypätä, eikä renkaan ja kehikon välistä. Lumo sanoo, että hittoako sillä on väliä kunhan pääsee lujaa. ;) Lopetettiin kunnon bileisiin hankalan onnistuneen kuvion jälkeen kun intoa olisi vielä ollut jatkaa, ja Lumo meni juoton kautta autoon odottamaan kun koutsasin muita ryhmäläisiä. Tyypit muuten handlasivat radan tosi hyvin! Rata oli sama kuin viimeksi valkkua koutsatessani, joten se on ollut täällä kerran jo, mutta kertaus on opintojen äiti jne.
klick suuremmaks
Sunnuntaina on tiedossa Lumon kanssa hyppytekniikkakoulutus. Ikinä en ole sellaisessa ollut, joten odotan yhtenä kysymysmerkkinä. Huomisen kouluttelun jälkeen lähdetään pariksi päiväksi mökille, tiedossa on uimista, ympäriinsä juoksentelua ja muuta mökkielämää. Pönttöpää-Taikakin pääsee vähän tuulettamaan aivojaan suosikkipaikkaansa!

lauantai 23. toukokuuta 2015

Kisanomaisesti renkaasta ohi ja kontaktiin osuen

Kisanomaiset nollatreenit juostu! Sääkin suosi meitä, aamulla satoi kaatamalla mutta loppui juuri parahiksi kun treenit klo 11 alkoivat. Tavoitteeksi olin asettanut, että teemme yhdessä samaa rataa. Tavoite täytetty! Päivän yllättävä ongelma oli rengas, jostain syystä sitä ei meinannut millään löytyä. Muuri ja pituus joita on tehty vain pari hassua kertaa taas menivät kuin vettä vain. Radat olivat Wütrichin 1-luokan kisaratoja. Pidemmittä puheitta loistavaa videomateriaalia!
Ensimmäinen rata ei tullut videolle, mutta yllä toka ja alla kolmas. Keinu oli ensimmäistä kertaa radan osana, se vaatii selvästi vielä vahvistusta ja itsevarmuutta että saadaan nopeaksi ja varmaksi. Nyt hidastin koiraa ennen keinua ja päästin sen ehkä liiankin varovasti sinne, jotta se ei vaan vetäisi lentokeinua luullen sitä rakkaaksi juoksupuomikseen. Juoksukontakteista olin superylpeä, kaikilla radoilla molemmilla kontakteilla hyvä osuma! Vikalla radalla hidasti raville puomin lopussa kun jäi jotain mietiskelemään, mutta osui silti. Mycket bra. Onhan se kovempaakin mennyt kun on tehty helppoa muutaman esteen jihuu-treeniä (mitä me enimmäkseen tehdään), mutta ensimmäiseksi täysmittaiseksi kisamaiseksi radaksi tämä meni tosi hyvin.
En mä kyllä muistanut että ykkösluokan radat on noin vaikeita :D Tai siis siellähän joutui ihan persjättämään ja valssaamaan ja kaikkea. Villiä! Vaikeaahan tuo Lumolle vielä oli, näki että se oli epävarma ajoittain, joten kyllä tässä on vielä puuhailtavaa ennenkuin sitä voi sanoa kisavalmiiksi. Mutta puuhailu on kivaa!

perjantai 22. toukokuuta 2015

Saat mut tajuumaan, eri suunnist kattomaan

Treenielämä ja elämä yleensäkin on ollut viimeiset pari viikkoa ylä- ja alamäkiä täynnä. Viime viikolla Taikan treenit kulkivat hyvin, ilmoitin meidät Poriin kisoihin huomiselle. Perjantaina oli nollatreenit, joissa kiskottiin 2/3 hankalista radoista nollana läpi kerrasta ja mieli oli valoisa. Kunnes. Taika tuli puomin alas vähän oudosti, mutta en kiinnittänyt siihen enempää huomiota.

Seuraavana aamuna huomasin, että kannuskynsi oli murtunut. TAAS. Ei siinä auttanut kuin lähteä päivystävälle eläinlääkärille, jossa kynsi ja sen irtonaiset muruset poistettiin ja jalka paketoitiin. Taika oli kiltti potilas, joten selvittiin vain paikallispuudutuksella nukutuksen sijaan. Thank god. Karenssiaikaa ei siis tullut, koska kipulääkettäkään ei jouduttu aloittamaan, mutta agilitykielto on merkitty paperiin 10.6. saakka. Kaikki valmistelevat treenit ja kisat ennen SMeitä on nyt siis pyyhitty pois. Puff vain.
"Kiitti vaa äiti"
Taiksu on siis saikkuillut tämän viikon. Myönnettäköön että viikonloppuna päässä pyöri aika synkeitä ajatuksia koko agilitystä ylipäätään, meidän tulevasta urasta (jonka lauantaina päätin olleen tässä), lajista ylipäätään ja siitä onko tässä touhussa mitään järkeä jos näin käy kaksi kertaa 1,5 vuoden sisään. Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä. Tassu ei kyllä noin muuten ole hidastanut Taikaa, se on saanut lenkkeillä normaalisti ja pönttökin on päässä enää yöt. Ehkä täältä vielä noustaan. Mutta kyllä se pistää miettimään asioita vähän toisesta perspektiivistä.

Lumolla taas on ollut ihan omat kuviot. Viime viikolla se päätti ettei itseasiassa osaa hypätä 35-40cm hyppyjä. Ohi vaan ja kohti seuraavaa kivaa estettä eli putkea tai kontakteja. Kaksissa treeneissä meininki oli sama, jos hyppäsi niin hyppäsi huonosti. Rutisin itsekseni ja kaikille muille (anteeksi) pari iltaa, jonka jälkeen otin itseäni niskasta kiinni, hieroin koiran ja maanantain treeneihin mentiin yhden 35-hypyn naksuttelemisen session jälkeen. Ja se osasi taas hypätä.
Kannattaa rypeä mudassa ennen kuvan ottoa t. Taika
Mikä muuttui? En viritellyt koiraa ennen treenejä niinkuin yleensä. Lumon kanssa on panostettu viettiin ja vireeseen tekniikan kustannuksella. Joo, älykästä. Olen ollut niin fiksoitunut vauhtiin ja SEN TÄYTYY PÄÄSTÄ VIELÄ LUJEMPAA, etten ole keskittynyt tekniseen osaamiseen niinkin yksinkertaisella esteellä kuin hyppy. Ja kun vietti kasvoi ja virittelin koiraa viime viikolla oikein reikäpäiseen tilaan, se alkoi ohittaa ja arpoa. Maanantaina mentiin radalle keskinkertaisen lelun ja namien kanssa megasuperlelun sijaan. Ei viritelty lämmittelyä kummemmin, lelu meni taskuun ja istutin koiran rauhallisesti silitysten kera alkuun. Ja kas kummaa, se pysyi siellä, täpäkän näköisenä, lähti liikkeelle heti täysiä ja teki koko treenin ehkä jopa nopeammin, ja taatusti tarkemmin kuin ikinä huippuun viriteltynä.

Mitä tästä opimme? No ensinnäkin sen että olen ollut tyhmä. Toiseksi sen, että vaikka agilityssä aina korostetaan nopeutta, kaikki tututkin kyselevät aina nopeudesta, ompa se nopea, hieno asenne, ai kun nopea jne, niin agility on kuitenkin paljon muutakin kuin aivokapasiteetin ylittävää ylivirettä, haukkumista ja räiskimistä. Se on hallintaa, iloista vauhtia, yhdessä tekemistä ja puhtaita estesuorituksia. Voisin tatuoida tämän jatkossa otsaani. Näkökenttäni ja järkeni on sumentanut pelko siitä, ettei Lumon vauhti riitä medirimoilla. No ei taatusti riitäkään jos viritän sen oppisen estävään ylivireeseen jolloin se muuttuu kiihkeydestä epävarmuudeksi ja alkaa arpoa. Ei näin, Reetta.
Koska kantapään kautta oppiminen on parasta oppimista, niin jatkossa panostamme Lumpparin kanssa enemmän kauniisiin linjoihin ja puhtaisiin estesuorituksiin ja vähemmän räkään ja perkeleisiin. Havaitsin maanantaina, että itseasiassa se kulki vaan lujempaa kun sen pääkoppaa ei vedetty liian kireälle. Mulla on käsissäni kuitenkin hyvin pehmeä koira, joka peittää pehmeytensä ja epävarmuutensa hääräämiseen ja "mukanopeuteen" jossa etenemät ei parane, mutta meteli ja arpominen lisääntyy.

Tässä vielä ne maanantain ahaa-treenit. Kaikki rimat 35, eikä ainuttakaan hyppyongelmaa. Kepitkin meni kun vettä vaan, sain edistettyäkin jo. Oli muuten älyttömän hauskaa!
Huomenna on luvassa nollatreeniä ykkösluokkaisille, jossa Lumon kanssa tavoitteena on ehjä suoritus, jossa me tehdään hommia yhdessä. Uskon että siihen pystytään!

sunnuntai 17. toukokuuta 2015

Taika 7v / Taika 7 years 15.5.2015


Elämäni Koira ja yleisesti ottaen maailman hienoin naalieläin täytti perjantaina seitsemän vuotta. Sen kunniaksi koostin videon meidän kuudesta ensimmäisestä agilityvuodesta, jonka youtube poisti. Saatte sen sijaan katsella edellistä kisavideota. Toivottavasti vuosia tulee vielä useita lisää! 

Hyvää syntymäpäivää Taika. Ja kiitos kaikesta.
(c) Juha Rintala

sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Naalien viikkoliikunnat

Paimenlauma-blogi haastoi kirjaamaan ylös koirien viikkoliikuntaa ihan rehellisesti. Otin haasteen vastaan mielenkiinnosta, ja viikoksi valikoitui tämä ensimmäinen työharjoitteluviikkoni. Katsoin ajat  aina lähtiessä ja palatessa, mutta muuten en erityisesti pyrkinyt mihinkään. Viikko on ollut tavallista kiireisempi pitkien 7-9 tunnin harjoittelupäivien takia, ja kahdet treenit ja yhdet talkootkin viikkoon mahtui. Tämä on siis aikalailla minimiliikuntaviikko, harvoin tehdään esim. aamuisin näin lyhyitä lenkkejä koska tykkään itse älyttömästi aamulenkeistä. En laskenut mukaan vapaana kotipihassa hengailua, jota tulee päivästä riippuen vartista pariin tuntiin, ellei tehty siellä jotain erityistä kuten keppitreeniä. Mutta näin siis tällä viikolla!
Maanantai
aamu: 1h metsälenkki vapaana
ilta: Lumolle 45min liikuntaa, josta agilityä 10 minsaa ja 35min alku- ja loppulämppää. Taikalle 45min hihnalenkki ollessaan hoidossa vanhemmillani Lumon treenien ajan.
Yhteensä: 1h 45min

Tiistai
aamu: 40 min metsälenkki, josta suurin osa vapaana
ilta: 1h metsälenkki vapaana
Yhteensä: 1h 40min
Keskiviikko
aamu: 30 min hihnalenkki puistossa
päivä: molemmille jumppaa pallolla ja korokkeella, takapäätreeniä ja syviä lihaksia. Lumolle 20 min ja Taikalle 5 min.
ilta: agilitytreenit, eli n. 45min lämppä+jäähkälenkkeilyä vapaana ja hihnassa molemmille: Taikalle 15min intensiivistä agilityä sekä Lumolle 5min lähinnä juoksaritreeniä.
Yhteensä: Taikalle 1h 35min ja Lumolle 1h 40min.

Torstai
aamu: 20min mettälenkki vapaana
päivällä: Koirat oli olleet kaksi tuntia pihassa hösäämässä puutarhatöissä vanhemmillani hoidossa ollessaan
ilta: 1h 15min lenkki, osin hihnassa ja osin vapaana
Yhteensä: 1h 35min

Perjantai
aamu: 35min lenkki metsässä ja kävelyteillä, hihnassa ja vapaana
ilta: 1h 40min metsälenkki pääosin vapaana
Yhteensä: 2h 15min
Lauantai
aamu: 30min puistoissa, hihnassa
ilta: 1h 45min metsälenkki pääosin vapaana
Yhteensä: 2h 15min

Sunnuntai
aamu: 45min kävelyteillä metsässä, pääosin vapaana
päivä: Lumolle 10 min keppitreeniä ja vähän alku + loppulämppää
ilta: 1h 10min hihnalenkki puistoissa & kylällä
Yhteensä: Lumolle 2h 5min, Taikalle 1h 55min
:P

sunnuntai 3. toukokuuta 2015

Heittäydy täysii siihen mikä on tärkee

Vau ja voi tsiisus mikä viikonloppu. Keskiviikkona lähdettiin Taikan kanssa Pohjois-Karjalaan, tarkemmin Joensuuhun, kisareissulle. Lumo lähti porukoille hoitoon ja junailtiin itsemme Inkan ja shelttien seuraan viideksi päiväksi. Lauantain ja sunnuntain ohjelmaan kuului kisaamista Poksin kisoissa, joten mehän kisattiin!
Lomaseurue (c) Inka Räsänen
Lämppälenkin kautta kisaamaan. Ensimmäinen rata oli Mujusen agirata. Taika tuntui hyvältä, rata tuntui aika helpolta. Nollahan sieltä napsahti! Toinen rata oli myös Mujusen, meidän kohtaloksi koitui jo kolmas este kun kepeille tultiin LUJAA suorasta putkesta ja ilmeisesti vedätin liikaa kun Taika meni toiseen väliin. Tulos siis 5 ja aikaa joku -9 sekuntia. Erityishuomiona älyttömän hyvä keinu! Tämä rata tuntui kuitenkin vielä paremmalta kuin nollarata ja hyvillä mielin päätettiin ilta Hesen kautta nollahamppareille.
Nollahampparit ja nollantekijät

Videot youtubessa
Lauantai-illan koomailun jälkeen oli vuorossa vielä sunnuntain hyppyrata. Lähdin radalle kiitollisin mielin pörrövappupallosta, joka oli viikolla kerennyt pelästyttää oikein kunnolla yhden eläinlääkärireissun verran. Rata vaikutti hauskalta ja siltä että juosta saisi taatusti! Tämä oli suosikkiratani niin rataprofiililtaan kuin meidän menoltakin viikonlopun radoista, vaikka kaikki olivat hyviä. Ja loistosti se menikin! Meinasi alkaa jalka painaa viimeisen suoran juoksuputkipätkän kohdalla, mutta kerrankin sain nuijittua alas sen pienen tyypin päässä joka sanoi että et sää pysty sää hyydyt. Haistatin sille paskat ja juostiin kieputukselle, ehdittiin, ja nollana maaliin. Saakeli, me tehtiin se! Sija 3. ja aikaa -6,88sekkaa, etenemällä 4,28m/s.
Viiden tunnin ajomatka takaisin kotiin Tampereelle kului Taikalta 100% nukkuen. Päälimmäisenä reissusta jäi parhaan seuran lisäksi mieleen itsensä ylittäminen ja mörköjen tallominen. Litistykää, kyllä me pystytään!

"Heittäydy täysii
Siihen mikä on tärkee
Ja tee sitä missä sulle on järkee
Silmissä kipinän hetki
Tee mitä se vaatii
Vaik et pääsis ees maalii
Se on se fiilis mitä etsit"