Vuoden kohokohta on taas ohitse: SM-kisat 2016. Koko vuosi enemmän tai vähemmän valmistauduttu näihin, ja sitten ne sujahtaa ohitse muutamassa päivässä. Tänä vuonna muutamassa erittäin märässä päivässä, koska perjantai-iltaa lukuunottamatta pitkälti koko viikonlopun satoi kaatamalla Lahden Nastolassa. Vaan mikäpä siinä, ei me olla sokerista. Kyllä on myönnettävä että silti mietitytti sunnuntain karsintaradalla, että kuinkahan Taika onnistuu uimaan kisaradan keskellä ollaan järven läpi.
Perjantaina saavuttiin Lahteen, tsekattiin hotelli ja jatkettiin Nastolaan. Olin ilmoittanut Taikan yhdelle agiradalle ottamaan tuntumaa kisapohjaan. En tykännyt kisapohjasta, musta se oli jotenkin liukas eikä Taika saanut siihen kunnon otetta käännöksissä ja kaatuikin pari kertaa radalla. Mulle se oli raskas juosta, etenkin märkänä. Kenttä sinänsä oli kyllä kiva, parkkipaikat olivat ainoat jotka eivät kisapaikassa toimineet kun munkin auto jäi johonkin hevonkuuseen joka kerta. Tilaa oli kisapaikalla kyllä mukavasti niin teltoille kuin radoillekin.
Taikan lämmittelyradalla kohtasimme toverimme keppien avokulman. Muuten rata oli mukava paria liukastumista lukuunottamatta (alun putken jälkeen tapahtui jotain, samoin ennen puomia.) Kiitos videosta Tanjalle! Illalla sitten hotellille keräämään akkuja erittäin pitkään joukkuepäivään. Taikan lämmittelyrata
Joukkuepäivänä ajelin kisapaikalle heti kahdeksalta katsomaan joukkueen ekaa koiraa. Edustimme siis sheltti Vauhdin kanssa Pohjois-Karjalan Seurakoirat POKS ry:n medejä. Vauhti on mulle entuudestaan tuttu koira, mutta treenejä kerettiin ottaa yhdessä alle vain yhdet, plus vähän lämppäesteillä kisapaikalla perjantaina. Vaan eipä se mitään! Vauhti huippumiehenä totesi että ookoo, nyt tehdään duunia. Tehtiin nolla joukkueellemme! Tämä tuntui niiiin suurelta työvoitolta vieraan koiran kanssa, että fiilis oli varsin mahtava!
Joukkueemme jäi lopulta vaille tulosta, mutta omaan suoritukseeni olin ihan supertyytyväinen. Sunnuntaina sitten päästiin tositoimiin! Kauhulla katsoin upottavaa suomaista kenttää, 35 rimoja ja etenemää johon piti ehtiä päästäkseen SM-finaaliradalle. Oltiin Taikan kanssa kuudennessa ratisryhmässä, eli tositoimissa puolen päivän jälkeen. Ennen radalle lähtöä tein hyvin tarkat ohjaussuunnitelmat, lämppäsin hyvin ja päätin, että nyt vedetään täysillä ja saadaan paikka finaaliin. Ja niinpä tehtiin: me tehtiin yksi meidän parhaista kisaradoista ikinä ja nollalla maaliin! Kuuluttajan kuuluttaessa radan nollaksi aikaan -1,5 sekkaa meinasi vähän kyynel tulla silmään. Me tehtiin se! Jo toista vuotta peräkkäin finaaliin!
Finaalia saatiin luonnollisesti taas odotella aika pitkään, katsoin välissä maksien finaalin ja lämppäilin Taikaa ja seuramies-Vauhtia. Finaalirata tuntui kivalta ja juostavalta, eniten jännitti putki-puomi-erottelu. Lähdettiin finaaliin sijalta 38 eli 12. starttaajana. Paremmalta sijalta kuin viime vuonna. Finaaliradalta Taiku keksikin sitten heti alussa singahtaa A:lta oikealla olevalle hypylle sen sijaan että olisi tullut mun liikkeen mukana. Hupsis! Tästä huolimatta tehtiin tosi hyvä rata, putki-puomi-erottelu toimi, sain Taikan tosi hyvin kepeille ja radasta jäi hirmu hyvä mieli niin kannustuksen, kuin meidän tekemisenkin vuoksi. Tähän oli hieno lopettaa tämän vuoden arvokisat, kun karsintoihin me ei olla menossa. Finaalirata tuntui paljon paremmalta kuin viime vuoden finaalirata, vaikka tuloksellisesti hyllytettiinkin.
Taika on kyllä aivan erityinen koira. En voi olla muuta kuin hirmuisen kiitollinen siitä, että saan 8-vuotiaan kääpiön kanssa vielä harrastaa täysillä ja nauttia menosta, aina SM-finaaliin asti. Viikonlopusta teki erityisen hienon myös hyvä meininki, kannustus ja kaikki kaverit. Tavoitteena on Taikan kanssa päästä arvokisoihin vielä ainakin ensi vuonna, ellei ihmeempiä satu. Sitä ennen on kuitenkin taas vuosi aikaa kaikenlaisille seikkailuille.
Meinaan siitä kun väitin että aiotaan ehkä vähän treenailla ja jossain kisoissa käydä. Koska mää en tunnetusti osaa lomailla, niin oon jo käynyt hallilla kolme kertaa tällä viikolla. Ensi viikolla on kahdet kisat treenien lisäksi. Ja sekös on mahtavaa.
Torstaina oli Lumon ohjattujen vuoro: tuli hiki
Milja otti Lumosta ihan huikeita kuvia eilen!
Keskiviikkona koutsasin varsin taitavia ryhmäläisiä. Hannan treeneissä torstaina tehtiin Lumpun kanssa alla olevaa rataa, joka on 16-esteelle asti TopTeam-enneakkotehtävärata, loppu oli Hannan sovellusta. Kuvattiin TT-osuus ja sitten tehtiin loppua. Lumon kanssa suurin ongelma oli 7-8 väli, koska se ei osaa välistävetoa. Enpä ole sille sellaista opettanut näköjään, eikä se ole niin kiltti että semmoiseen opettamatta tulisi. :D Muuten Lumon kanssa rata sujui kivasti, A:lle tein persjätön ja juoksin 21:n vasenta puolta. Koitettiin myös takaaleikkauksella 22:lle, sekin saatiin onnistumaan. Keppien jälkeen tein valssin. 26-esteelle asti kerettiin puuhata. Kuuma tuli kyllä tällä kelillä (+25) treenata, vaikka hallissa ei niin kuuma ollutkaan!
Tänä aamuna käytiinkin sitten aamutreeneissä SM-kolmikon voimin: lähden nimittäin edustamaan Pohjois-Karjalan Seurakoirat RY:tä sheltti Vauhdin kanssa medien joukkuekisaan. Taikan kanssa mennään toki yksilöihin, lisäksi ollaan Tamskin joukkueessa varakoirakkona. Mahdollisuus mennä Vauhdin kanssa SM-joukkueeseen tarjoutui yhtäkkiä kun joukkueesta jäi uupumaan koira, ja siitä on kiittäminen joukkueen lisäksi molempia seuroja (omaani ja edustamaani) jotka tähän nopeaan edustusoikeuden vaihtoon ryhtyivät, sekä tietysti Vauhdin omaa ihmistä joka Vauhdin lupasi lainaan! Vauhti on ihan huippumies, niin siistiä päästä sen kanssa arvokisakarkeloihin!
SM-tiimi
Käytiin sitten aamulla testailemassa kuinka jätkä tekee hommia mun kanssa, entuudestaan ollaan kyllä tuttuja mutta ei olla aksattu yhdessä. Ja sehän teki. Ei paljon tullut äitiä ikävä kun nakit jäivät mulle. Tehtiin perusjuttuja, radanpätkää ja kokeilin miten Vauhti tulee minkäkinlaisiin ohjauksiin ja suorittaa. No pätevästihän se! Laakeampi kääntyjä kuin mun pystykorvat, joten linjauksiin pitää kiinnittää huomiota ja kertoa sille käännökset ajoissa. Vauhdikas tyyppi, hauska aksakaveri. Vielä treenit tai parit alle ennen h-hetkeä, niin eiköhän tästä hyvä tule!
Taika palailee lyhyeltä parin viikon kynsisaikultaan, tehtiin sen kanssa vähän takaaleikkauksia kepeille radanpätkällä ja kontaktimuistuttelua. Lähinnä se oli mukana fiilistelemässä tulevaa hotelli- ja reissukaveriaan. Taika on ilmoitettu yhdelle hypärille maanantaille, en vielä laita sitä aksaradalle kun en tiedä miten kynnentynkä suhtautuisi A:n raapimiseen. Lumo taas on ilmoitettu yhdelle aksaradalle tiistaille Raumaan: hullut lähtee yhden radan takia ajamaan sinne asti.
Ajattelin että jos tällä paidalla pysyisin Lumon perässä
Naalit on toki käyneet myös jumppailemassa pitkin mettää ja meidän huudseja sen mitä on lämmöltä päästy:
Työharjoitteluni loppui perjantaina, joten kisataukokin loppui ja palattiin sorvin ääreen. Paikkana Riihimäki, kisaseurana Taikan lisäksi Essi. Kylmä!
Paikalla oltiin hyvissä ajoin puoleltapäivin, minit aloitti puoli kahdelta. Radat oli tänään kaikki varsin kivoja, turvallisia, mutta riittävän haastavia. Ihanneajat oli kohtuulliset mutta riittävän tiukat. Ekalle radalle lähtiessä vähän mietitytti että mitenköhän päästään aikaan, koska pohja oli raskas juosta, keinu painavaa puista mallia (Taikalla kestää kaaauan saada keinu alas) ja rata koukeroinen. Juokseminen Taikan kanssa tuntui kuitenkin hyvältä ja normaalilta, vaikka pohja ei ollutkaan suosikkini niin yllättävän kivasti siinä kuitenkin sai töppöstä toisen eteen. Otti sievän puomin kontaktin. Ekan radan jälkeen ei ollut enää kylmä, ja maaliin tultiin nollalla! Äkkiä vilkaisu kelloon ja toden totta, aikaan meni. Kuului varmaan kiljaisusta. ;) Pallille 7.
Tokalla radalla meininki oli yhtälailla mukavaa. Pikkasen levisi kaarrokset parissakin kohtaa, mutta suunnitelmat pitivät ja tyytyväisenä maaliin nollalla jälleen! Jälleen pallille 7, nyt Taiku juoksi yli 4 m/s, joten ihan kivasti tuolla kuitenkin pääsi kulkemaan kiemuroilla ja tuolla pohjalla.
Kolmannella radalla alku meni hienosti johonkin 15 esteelle asti, ei moitteen sanaa. Sitten puomi ja ryökäle ponkaisi yli, joten palautin kontaktille ja sitten parin esteen kautta maaliin. Hyvin haki takaaleikkauksella kepeille tällä radalla!
Hyvä fiilis jäi kisoista, yllä video nollaradoista. Oli kyllä kivaa kisata taas pitkästä aikaa! Ja Taikan kanssa on nyt SM-nollat kasassa, tuplanollia on jo kaksi kappaletta.
Tuplanollan kunniaksi pizzaa! Taikalle toimitettiin reuna.
Tästä asiallista taustamusiikkia jutun lukemiselle!
Eilen Lumoshow ja Taikashow rantautuivat Sastamalaan kaikkien luokkien kisoihin, jossa oli tarjolla kaksi agirataa. Päivä oli pitkä, koska Lumo luonnollisesti starttasi aamun ekassa luokassa mini ykkösissä, ja Taika vasta päivän lopulla kolmosissa. Päästiinkin sitten kisaamaan koko päivä, kun Lumo päätti ponkaista itsensä ekalta radalta kakkosluokkaan! Lumon kolmannet kisat, kolmas LUVA, SERT ja luokkanousu. Ei huono.
Lumo kiipee! (c) Kristiina Silveri
Vielä ekalta radalta tullessa en ollut varma oliko se nolla vai vitonen, koska kepeillemeno oli... tuota, karmiva. Mutta käsi ei noussut, joten hommassa paloi vaan rutosti aikaa. Jäi sitä aikaa silti, koska Lumo voitti luokkansa nollalla aikaan -13,18s. Etenemä oli tuon häsläyksen kanssa 3,94m/s, eli ilman sitä olisi ollut varsin kelvollinen junnulle. Puomin ylösmeno tärisi ihan julmetusti, ja sen huomaa Lumon epävarmasta hiippailusta sinne, jonka takia sitten sekoaa alasmenonkin rytmi. Toisella radalla puomi oli onneksi korjattu ja Lumo sai hyvän normipuomin aikaan.
Kato! Tokaluokkalainen!
(c) Kristiina Silveri
Keskipäivän tienoilla Lumo sitten korkkasi kakkoset hivenen koomisella radallaan. Radalla oli vaikeita juttuja joita naalinpoika ei ollut tehnyt ennen, mutta homma kosahti niiden sijaan kepeillemenoon. Treenilistalle osa 1: Kepeillehaku. Ilmeisesti meidän kotikepit on liian erilaiset kuin nuo oli, ja koko päivän keppiesitykset oli aivan koomiset. Pitää siis hakeutua erilaisille kepeille ja vahvistaa tulokulmia. Toinen moka tuli ihan omasta ohjausmokastani: en juossut tarpeeksi aikaisin persjättöön joten myöhästyin siitä ja vippaukseen ei Lumo luonnollisesti lähtenyt kun ei ole ikinä sellaisesta kuullutkaan. :D Tällä radalla saatiin tosiaan onnistunut, normaali puomi tehtyä kun ylösmeno oli korjattu, joten se oli hyvä! Lähtöön Lumo ei jäänyt niin sitten millään tällä radalla, aamun radalla kyllä ihan hienosti. Treenilistalle sekin. Treenilistalle myös ohjaajan jalat: juostakin voisi eikä aina vaan sipsuttaa lapsikoiran kanssa! Alla linkki Lumon ratoihin youtubeen.
Lumo sai valtavan kasan hienoja palkintoja ja oli ylpeä itsestään kuten aina. Iltapäivällä olikin sitten Taikan vuoro ryhtyä toimintaan. Ekalta radalta kieltovitonen ja kyseenalainen puomin alastulo pysäytyskäskystä huolimatta (miten tämä ei yllätä ketään?) Toka rata olikin sitten ihan taivaallinen. Oikeasti. Kaikki meni niin nappiin kuin vaan voi mennä, liikuttiin hyvin. Juoksutin Taikan puomista läpi koska pysäytykset on nyt heitetty romukoppaan. Taisi osua. Tuntui hyvältä juosta ja hyvä flow kantoi maaliin asti. Nollalla maaliin Taikan huippuetenemällä 4,22m/s ja aikaa jäi -7,53s. Pallille 4.
No nyt on tuplasti aihetta nollapullaan!
(Toim. huom. pullaa ei voitu asettaa maahan koska myös Lumo oli kuvassa. :D)
Mitä jäi kisoista käteen? Yksi kappale luokkanousijoita. Yksi kappale SM-nollia. Loistofiilis. Juttuja treenilistalle. Innokas odotus alkavaa talven treenikautta varten. Ja usko siihen että meistä todellakin on tähän hommaan muuallekin kuin sinne häntäsijoille, kun vaan tehdään töitä sen eteen! Rakkautta, hulluutta, draivia.
Jutun ennalta julkaisemattomat kuvat SM-kisoista, kaikki (c) Sirpa Saari. Kiitos!
Kiireisen kouluviikon keskeltä moikkaus: Taikan kanssa kipaistiin lauantaina Tampereella SM-nolla 3/7 agiradalta. Etenemä oli 4,01m/s helteessä, aikaa jäi joku -6,8 sekuntia. Sijoitus oli muistaakseni seitsemäs. Rata oli kohtalaisen helppo, sitä oli kiva juosta ja kisapaikalla oli hyvä meininki kaikkien kavereiden kanssa. Plussaa myös kisojen sijainnista 10 minuutin ajomatkan päässä kotoa, ihan kivaa vaihtelua välillä!
Tuntuipa hyvältä juosta Taikan kanssa, molemmilla radoilla fiilis oli loistava (vaikkakin kuuma, ja oma jalka painoi enemmän kun laki sallii!) Tokalta radalta 5 puomin alastulolta. Pohdinta "onko 7-vuotias liian vanha vaihtamaan juoksareihin" jatkuu. Onoffit ei ole seitsemässä vuodessa tulleet luotettaviksi, joten olisko aika kokeilla jotain muuta?
Nollapullaa jo hämärtyneessä illassa. Oli muuten ihan parhaita nollapullia tähän asti!
Kuukauden kisatauon jälkeen oli Taikan vuoro kisata. Tiistaina suunnattiin siis Ylöjärvelle Ylökkin kisoihin kolmelle radalle, Johanna Wütrich tuomarina. Taika oli juuri niin villinä kuin kuvittelinkin, alusta ei ollut ihan niin hyvä kuin olisin toivonut, mutta hauskat kisat joka tapauksessa.
Ekalla radalla puuhkis kiskaisi pituudesta ohi (vaintaikajutut). Putkesta tultiin lujaa pituudelle, ja putki antoi ohi siitä pidemmälle. En ottanut kovin vahvasti pituudelle, koska oletin (älä oleta mitään!) että Taiks hakisi sen kumminkin. No ei hakenut. Muuten oli hyvä rata.
Tokalla agiradalla ei ollut mitään ihmeellistä ja Taikan kanssa juokseminen oli hauskaa. Nollana juostiin maaliin, joten Taikalle toka SM-nolla ensi vuodelle, sijalla 6./33! Etenemä oli 3,8jotain.
Nollapullaa!
Vikalla radalla oli samanlainen asetelma putkelta pituudelle, ja nyt otin koiran kunnolla haltuun ja käänsin vastakkaistakin. Ja Taiks paineli törkeesti ohi! Tästä totesin sitten jo että ohhoh, mikäs oli. Laitoin hypyn kautta takaisin putkeen ja biletin kun tuli pituudelle oikein. Kehujen kanssa sitten juostiin maaliin muutaman esteen kautta eikä Taikan tarvitse ikinä tietää ettei ne ihan olleet ne oikeat esteet.
Hauskat kisat oli, ja hyvin järjestetyt. Taikan kanssa otetaan nokka kohti piirinmestaruuksia viikon päästä ja kenties ihan pituuden kauttakin! Aina ei mene putkeen, mutta kunhan menee edes välillä niin sillä päästään jo pitkälle.
Lumon kanssa on treenattu kertaalleen kisojen jälkeen, muuten meni hommat hienosti, mutta keinu epäilytti junioripuuhkaa enemmän kuin ennen kun se oli aivan seinän vieressä. Katsotaan paljonko hommaa se vaatii, veikkaan ettei kovin paljoa niin se on kiva taas. Esteitä Lumo hakee kyllä mielettömän hyvin, ja siltä luonnistuu pitkälti kuvio kuin kuvio jos vaan urpo osaa ohjata!
Melkein aiheeseen liittyen: ostin alesta uudet juoksentelu/lenkkikengät, joten nyt mullakin on vihdoin legendaariset Speedcrossit!
