keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Haluatko nähdä lisää naaleja?

Haluatko kurkkia naalien arkielämää useamminkin kuin satunnaisesti kerran tai kaksi viikossa blogin kautta? 

Nyt voit seurata meitä Instagramissa @naalienjaljilla!
Otan myös mielelläni vastaan vinkkejä seurattavista koiraihmisistä, agilityihmisistä ja yleisesti kivoista ihmisistä! Heitä kommenttia kommenttiboksiin tai suoraan instaan, mikäli sinulta ja hauvaltasi sellainen löytyy. :)

maanantai 27. lokakuuta 2014

Some infinities are bigger than other infinities

Aftersyyslomaviikko kului normaaleissa merkeissä. Tiistaina suunnattiin Lumon kanssa kakarareeneihin. Lumon ohjelmassa oli leikkimistä, leikkimistä ja vähän putkesta toiseen sinkoilua. Haettiin oikeaa virettä ja löydettiin se. Lumo leikki hienosti ja lähti kuolleelle lelulle ja apuleikittäjälle mainiosti. Varsinainen radan pätkä koostui hypystä, putkesta ja muutamasta hypystä suoraan eteenpäin, lähti hyvin etäpalkalle. Rimat oli edelleen maassa. Lauantaina Luu täyttikin jo 10 kuukautta, ja mitat muksulla ovat n. 37cm, 7,3kg. Ihan näppärä!
Päivän kuvat mökkireissulta alkukuusta
Keskiviikkona oli sitten valkkutreenien vuoro. Minna oli päättänyt ilahduttaa meitä radalla, jonka etukäteen arvelin olevan syvältä helvetistä. Ei se sitten niin kamala ollutkaan, mutta kyllä oli jalat hapoilla juoksemisen jälkeen. Tarvitsisin aina jonkun potkimaan persuuksiin tuohon malliin niin alkaisi hommasta tullakin jotain.
No hankaluuksia saatiin odotella jopa tuohon esteelle 3 asti. Ilmeisesti piti ihan tosissaan ottaa koiraa haltuun että sai sen tuosta 3 yli ja vielä vedettyä 4:lle. Muutama teki tuplapersjättöä 3 ja 4 väliin, mutta itse koin parhaaksi vaan vetää koiran kunnolla haltuun ja tökätä 4:lle. 5: lle tein jaakon tai jonkun sen kaltaisen ja vippasin oikealla kädellä putkeen. 9:lle oikealla kädellä vippaus ja siitä kepit leijeröiden koira haltuun ennen 11. 15 putkeen vippasin sitten vasemmalla kädellä. 16:lle valssi. 18 persjättö. 20 hypyltä hypyn oikeanpuoleisen siivekkeen ympäri vippaamalla koira kepeille. Kepeiltä taas vasemmalla kädellä koira hypylle ja kepit leijeröiden putkeen. 25-hypylle vielä vippaus vasemmalla kädellä ja maaliin. Ja jalat hapoilla. Olipahan hyvä treeni, Taika kulki tosi kivasti!
Taika otatti omatoimisesti itsestään rakennekuvan laiturilla. Ohase aika kapinen.
Torstaina ei käyty hallilla vaan tyydyttiin lenkkeilemään, mutta perjantaina puuhailtiin koiratanssin parissa Taikan kanssa. Käytiin läpi koreografiaa mahdollisia kisoja varten ja saatiin hyviä vinkkejä ohjaajan liikkumiseen. Taikalla oli tapansa mukaan hirrrveän hauskaa ja vireen pitäminen haukku-rajan alapuolella oli hankalaa. :D Koreografia alkaa olla valmis ja musiikki tuntuu sopivan naalille hyvin.
Viikonloppuna lenkkeiltiin paljon ja syötiin hyvin allekirjoittaneen vanhenemisen kunniaksi. Tehtiin vähän tanssijuttuja ja elbailtiin. Parasta. Lumo on ollut kamala teini viime aikoina, mutta ihan mielettömän paras aina välillä. Kyllä täältä syvästä teinisuosta vielä noustaan!

maanantai 20. lokakuuta 2014

Maailman ympäri seitsemässä päivässä

Tai ainakin Tampereelta Pasilaan, sieltä Helsinkiin, Helsingistä Joensuuhun ja Joensuusta Pieksämäen kautta takaisin Tampereelle!
Junassa matkalla Pasilaan
Matka alkoi viikko sitten maanantaina, sunnuntain liki kolmetuntisen Paavo-lenkkeilyn jälkeen naalit sopivasti väsytettyinä. Viikonlopun kisat jäivät välistä Taikan kisa-aamuisen oksentelun takia, joten viikonloppuna pakattiin ja lenkkeiltiin ennen reissuun lähtöä. Maanantaina hyppäsimme Tampereelta kello yhden junaan ja reissu kohti pääkaupunkiseutua sai alkaa. Ensimmäinen pysähdyspaikkamme olikin ystäväni luona Pasilassa, jossa hengailimme yhden yön. Lumon ensimmäinen junamatka sujui mukavasti, ja Pasilassa viihdyttiin. Maanantai-illan naureskeluiden ja lenkkien jälkeen uni maistui naaleillekin majapaikan lattialla. Tiistaiaamuna tutustuttiin Pasilan lenkkimaastoihin puistoissa, ja puolen päivän aikaan pakattiin taas rinkka lähtövalmiiksi.

Tiistaipäivä kulutettiin Helsingin keskustassa, jonne matkustettiin ratikalla Pasilasta. Ratikassa moni ihasteli naaleja ja kyseli olenko joku koirankouluttaja kun niin nätisti koirat käyttäytyivät. Kiva kuulla positiivista palautetta koirien kanssa matkustaessa! Naalit makasivat jaloissani ja odottelivat kiltisti koska jäädään pois. Keskustassa käytiin Stockmannilla sekä syömässä aseman Picnicissä lounasta (kiitos ihanasta vastaanotosta koirille! :) ) kunnes napattiin Inka sekä Isla ja Riima sheltit matkaamme rautatieasemalta ja suunnattiin Joensuuhun lähtevään junaan.
Joensuun juna oli tupaten täynnä ja meillä oli liki viiden tunnin matka edessämme neljän koiran kanssa. Kummasti kuitenkin mahduttiin kaikkine kamoinemme ja koirinemme ihan mukavasti istumaan ja matka sujui nopeasti. Myöhään tiistai-iltana saavuttiin päämääräämme Joensuuhun, jossa Lumo pääsi bilettämään Islan ja Riiman kanssa. Bileet jatkuivatkin sitten koko viikon, suunnilleen 24/7. :D Taika ja Cara-sheltti tyytyivät paheksumaan moista painirallia kauempaa. 
Tämä ja kaikki seuraavat kuvat (c) Inka. Joku osaa ihan kuvatakin. ;)
Joensuussa vietettiin loppuviikko aina sunnuntaihin asti. Käytiin monta tuntia lenkillä päivittäin, tutustuttiin keskustaan, puljailtiin koiria, kuvattiin, pelattiin, käytiin treenihallilla ja lenkkeiltiin vähän lisää. Aika loppui taas kesken, mutta jääpähän ensi kerralle tekemistä! Koirilla oli mielettömän hauskaa ja Lumo alkoi viikon lopulla olla jo aika rättipoikkiväsynyt. Kotimatka sujuikin rauhallisissa merkeissä.
Orava! 
Se on hilviö!
Reissu oli kyllä kaikin puolin mahtava ja viikko kului aivan hurauksessa. Sunnuntaina suunnattiin sitten rautatieasemalle, josta matka jatkui Pieksämäelle. Pieksämäellä hengailtiin tunnin verran ja todettiin, että siellä ei kyllä ole yhtään mitään elämää. Jatkojuna Tampereelle oli aivan täynnä, mutta väsyneet naalit nukkuivat kiltisti jaloissa koko matkan, varsinkin Lumo oli ihan kanttuvei penkin alla Tampereelle asti. Kiitos myös kivalle naiselle joka auttoi meidät pois junasta Pieksämäellä, ikivanhan junan verkkoaskelmatikkaat ja kaksi koiraa ei ole se helpoin yhtälö!
Kun lopulta kotiovi aukesi pomppasi sängylle nukkumaan kaksi varsin tyytyväistä naalia. Lumolle tosin jää ikävä leikkikavereitaan ja etenkin tyttöystäväänsä Islaa. Kiva oli reissata niin fiksujen naalien kanssa, jatkossakin tyypit pääsevät varmasti Suomirundeille mukaan. Paluu arkeen koitti taas, mutta seuraavaa kierrosta odotellessa!
 

perjantai 10. lokakuuta 2014

Aina ei voi mennä putkeen

Treeniviikkoon on tähän mennessä mahtunut yksi kerta agilityä kummankin kanssa, tanssit kotona ja tokoja agikentän laidalla. Tiistaina aloitettiin Lumon kanssa ryhmäageilla. Fiksummat teki rataa, Luu teki hyppy-putki rallia ilman rimoja. Luulla oli hauskaa ja homma sujui, kunnes tein sen saman vanhan virheen: otin namit esiin. Pitäisi vaan muistaa että namit ja agility ei ole Lumolle toimiva yhtälö, sillä namit se yhdistää koiratanssiin ja tokoiluun, eikä irtoa yhtään minnekään vaan homma menee tarjoilupelleilyksi, mikä onkin koiratanssissa ihan toivottavaa. Mutta kun agilityssä ei. Lopetettiin sitten lyhyeen.

Keskiviikkona Taikan kanssa valkkutreenit. Ei jäänyt jälkipolville kerrottavaa. Aluksi hukassa oli ohjaaja, en liikkunut yhtään normaaliin tapaan, unohdin ohjata, olin surkea. Sitten saatiin vähän kivaa pätkää aikaiseksi ja kelloteltiin suoritusaikoja radan osalle. Mielenkiintoista oli se, että valssilla kohta oli nopeampi kuin persjätöllä, ja kokonaan toista (pidempää) puolta juosten ja loppuun poispäinkäännös oli kaikista nopein! Kisoissa olisin moiseen kohtaa valinnut intuitiolla juurikin sen hitaimman eli persjätön... Näin sitä huomaa ettei se oma silmä ohjausvalinnoille olekaan niin hyvä!

Toisella kierrokselle alisuorittikin sitten koira. Hyvä tekeminen hukkui ja Tai ei lähtenyt normaalilla tavalla hakemaan esteitä. Otti pannuun ja palkkasin koiran, painelin ulos jäähtymään. Ärtyneessä mielentilassa treeneistä ei ole mitään hyötyä. Ohjaajan kerättyä itsensä otettiin vielä pari hyvän mielen puomia, vapautin heti kun osui kontaktille ennen kuin edes suunnitteli onoffiin jäämistä. Tuli kovaa ja itsevarmasti, nämä hyvät! :)

Agilityburnouttia lähdetään tänään pakoon ohjattuihin koiratanssitreeneihin Lumon kanssa! Päästiin seuran tanssivalkun kouluttamaan ryhmään, joten siellä ollaan nyt sitten säännöllisesti perjantaisin tunnin verran, pääasiassa Luun kanssa. Jeejee!

Huomenna suunnataan nokka kohti Porin kisoja, tavoitteena hyvä fiilis. Sitä ennen keitetään vähän eväitä illan treeneihin. 
 Nam!

sunnuntai 5. lokakuuta 2014

Those who dance are considered insane by those who cannot hear the music

Tanssijuttuja! Inspiraatio! Se on täällä!

Tehtiin illan ratoksi tanssihommia, Lumo opiskeli läppyjä, etäisyyttä pyörimiseen, peruuttamista ja jalkojen välissä kävelyä. Taika teki koreografian alkupätkää. KOREOGRAFIAN. Meillä on koreografia! 
Lumon videot youtubessa: PyöriminenTassut, Peruutusreeni.
Videolla yllä Lumon mietiskelyjä ja alla Taikan ryömimistä, jolla koreografia alkaa. Toki pienemmässä mittapuussa, oikeaksi etäisyydeksi olen kaavaillut neljää-viittä metriä.
Ryömimistä youtubessa tässä (klik). Ja tässä (klik2).
No onhan ne aika söpöjä.

torstai 2. lokakuuta 2014

Monitoiminaalit

Syksy on ollut hirmu kiireinen, mutta naalien kanssa on kyllä keretty puuhaamaan muutakin kuin kisoja. Treeneissä alkoi talvikausi, Lumon kanssa treenataan Taikan aiemmassa ryhmässä tiistaisin valmentajan alaisina ja Taikan kanssa meidät hyväksyttiin toiselle kaudelle Tamskin valmennusryhmään. Mahtavaa! Muita juttuja rävelletään keskenämme, Taikalle olen kaavaillut koiratanssidebyyttiä heti kun joku kisa löytyisi, ja tokossakin se olisi oikeastaan kisavalmis.
Lumo on puuhaillut tokojuttuja päivittäin muun arjen lomassa, lähinnä seuruuta, kapulaa ja liikkeestä jääviä (ilman varsinaista seuruuta). Kapulan kanssa on parempia ja huonompia päiviä, tänään oli taas huonompi. Edelleenkään ei nosta maasta, mutta ottaa kyllä kädestä jos pidän kapulaa maan tasossa. Kapulan kanssa liikkuminen on erittäin häiriöaltis, pudottaa helposti. Lisää perus pitotreeniä siis tiedossa! Seuruu on Lumon vahva alue, se on nättiä ja tiivistä ja seuraavana projektina olisikin matkan kasvattaminen. Ja ne jäävät. Taikan tokoilu on rajoittunut lähinnä seuruun ja jäävien muistelemiseen, häiriöpaikkiksiin, luoksetuloon ja tiistaina tehtiin aksatreenien jälkeen muutama toisto hyppyä targetilla. Hieno oli.
Tiistaina oltiin tosiaan treeneissä, jäävät varmaan tämän viikon peräti ainoiksi treeneiksi! (Kerta se on ensimmäinenkin.) Taika teki ratatreeniä, rata ei ollut kovin haastava, mutta ohjaaja sai kyllä juosta minkä kintuistaan pääsi. Aivan MIELETTÖMÄT kontaktit puomille. Siis aivan mahtavat. Nopeat, hyvä paikka, ei yhtään painetta. Myös pöytä oli radalla ja toimi kivasti. Taika oli parasta mahdollista Taikaa. Lumo pääsi myös tekemään, ja sen asenne oli loistava! Se hyppi ja pomppi ja puri ;) ja sinkoili esteille aina kun silmä vältti. Just sellasesta meillä tykätään. Paikallaan se ei pysy eikä aina päästä lelusta kovin siivosti irti, mutta se asenne. Ja se on tärkeintä. Se huusi ja räyhäsi ja juoksi aivan täysiä. Tehtiin 3 esteen pätkiä, takaakierron kautta putkeen ja siitä putkeen, sekä putkesta parille vinolle hypylle etupalkalla. Ja leikittiin paljon. Ei mitään teknisesti haastavaa. Ei me semmosta. Osaahan se takaakierron, eikös se riitä ykkösissä. ;) Myös valmentajan kanssa Lumo lähti leikkimään.
Muuten ollaan keskitytty lähinnä lenkkeilemiseen. Syksy on mun suosikki lenkkiaikaa, ja ollaankin viihdytty iltaisin ja aamuisin metsässä. Naalihippaa on vedetty pitkin mättäitä ja ruohokenttiä. Ne hetket, kun Taiksu ja Luu vetää hullurallia yhdessä tai nukkuu yhtenä naalikieppinä mun sängyssä on niitä parhaita hetkiä. Niitä hetkiä kun sitä muistaa, miksi tätä oikeastaan tekee. Miksi Lumo oli just oikea ratkaisu. Miksi mulla tulee jatkossa olemaan aina kaksi koiraa. Vähintään.
Taika on tän minilauman ultimaatisti paras poseeraaja
Sunnuntaina tehtiin jotain ihan muuta: Lumo pääsi ensimmäistä kertaa jäljestämään! Yhden makkararuudun (n. 1,5x1,5m) ja yhden lyhyen janan verran. Janalla oli mittaa joku alle 10 metriä, jokaisella askeleella oli nakkia. Nakeista suurin osa jäi janalle, Lumolla oli hirrrveä kiire eteenpäin ja nuuskutus oli kova! Näitä alkeispätkiä olisi tarkoitus tehdä nyt enemmänkin pitkin syksyä. Pekoseurasta johon jonotamme ei ole kuulunut vieläkään mitään, mutta ei me nyt kovin pahasti voida mitään pilata nakkijäljillä. Pers edellä puuhun on osoittautunut ihan hyväksi tavaksi ennenkin. Hauskaa oli!
Viikonlopuksi naalit painuvat mökkeilemään, sitä ennen on tiedossa vielä muutama lenkki ja vähän lisää tokoa ja tanssia. Lumo on opiskellut peruuttamista ja tassujen heittoja, ja siitäkös vauhtinaali tykkää.