perjantai 31. toukokuuta 2013

Tuplasti hylkyjä Tampereelta

Niin kävi meidän SM-kisa- ja tuplanollahaaveille. Tuplahylkytodellisuus.

Takut:ien kisat oli Tampereella eilen illalla/yöllä. Ensimmäinen rata oli agilityrata, levisi ihan totaalisesti, Taikalla oli niin maan perusteellisen hauskaa. Homma lähti lapasesta niin pahasti että muakin alkoi naurattaa kesken kaiken. Ihan sekavaa touhua. Neiti ei hakenut keppejä, lähti puomin sijaan kentän toiseen päätyyn A:lle, karkasi puomin jälkeen takaisin puomille, jätti vielä yhden hypyn hyppäämättä ja rälläili ihan omiaan maaliin. Aikas pätevä. Jotain hyvää tässäkin: kaikki kontaktit toimivat hienosti.

Toinen rata oli hyppyrata, kamalan vaikea sellainen. Mua hirvitti rataantutustumisessa ja sen jälkeen. Vääntöä, vääntöä ja juoksua. Valmistauduin henkisesti pinkomaan lujempaa kuin on fysiikan lakian mukaan mahdollista.

Ihmeen hyvin se meni. Kaikki sujui hyvin, T:llä oli vauhtia ja kepeillekin haki lopulta ilman virhettä, vaikka jouduin sylkkärillä kääntämään. Oltiin jo pitkällä, kunnes ihan loppurynttäyksen hypyltä napsahti hylky. Hittolainen. Ei kiertänyt hyppyä takaa vaan paiskautti suoraan läpi. Ohjaaja oli liian hidas eikä tarpeeksi lähellä käskemässä taakse, neiti teki oman ratkaisun.

Siinä on B-rata ihmeteltäväksi, A-radassa ei ole mitään näkemistä kun ohjaaja vaan nauraa ja koira rällättelee. Tosi hyvin T teki vaikean hypärin vaikka tulos olikin hylky.

Ensi vuonna on SM-kisat täällä Tampereella. Sinne tähdätään sitten!

keskiviikko 29. toukokuuta 2013

Viisivuotiaan treenikuvia ja -kuulumisia

Sain kameramiehiä parin viikon takaisiin valkkutreeneihin napsimaan Taikasta 5-vuotiskuvia. Klikkaa kuvat suuremmiksi! Kiitos valtavasti kuvista Saana ja Suvi!

Jos nyt vähän viettää kaarteessa.

Hyvät kontaktit vai mitä?
Aksa on niin helppoo että ehtii nenääki lipasta.
Tarkkana ku orava.
Viimeinen kuva oli päivän rata. Kyllä siinä vääntöä riitti ja kivasti T teki! Tällä viikolla ollaan treenattu jo maanantaina A&H:n kanssa leijeröintiä keinulle (mahtava!) ja takaaleikkausmaratoonia, sekä koiratanssijuttuja. T on ollut aivan mahtava niin ulkona kuin sisälläkin, vaikka kuumuus ja hajonnut polvi ovat verottaneet ohjaajan juoksuvauhtia. Kohta keskiviikkoreeneihin ja huomenna tämän arvokisakauden viimeiset kisat Tampereella.

torstai 23. toukokuuta 2013

Dobopäivä ja keskiviikon nolla

Meidän lauantainen doboilu sujui oikein mukavasti hyvässä seurassa!
Ohjelmassa oli ensin koiran lämmittelyä ja verryttelyä, sitten koiran liikkeitä. Harjoiteltiin pallolle nousua ja siinä erilaisia asentoja, Taika teki tosi rohkeasti ja hyppäsi jo parin toiston jälkeen innoissaan pallolle. Sitten siirryttiin yhdessä tehtäviin liikkeisiin, joita tehtiin ehkä vartin verran. T:llä oli hauskaa ja nameja kului paljon. Loppua kohden pallolla olemisesta tuli helpompaa ja jalkojen tärinä väheni. T sai ohjaajaltakin kehuja taitavuudestaan. Loppuajasta siirryttiin ilman koiraa tehtäviin liikkeisiin, kunnon lämmön sai pintaan ja seuraavana päivänä tunsi kyllä tehneensä. Otettiin vielä loppuverryttelyjä ja yhteisliikkeitä ja sitten lämppälenkille. Hauskaa oli! Pitäisi ehkä hommata itsellekin tuollainen pallo, tukisi hyvin agilityä. Kiitos myös upealle seuralle!

Alkuviikko kului peuroja ja kauriita lenkeillä bongaillen.

Eilen käytiin sitten kotiseuran kisoissa Tallilla. Sää suosi meitä taas; kunnon koiranilma. Vettä tuli taivaantäydeltä, lämppälenkit muuttuivat lähinnä uimalenkeiksi. Radalle mentäessä ohjaajan housut olivat läpimärät ja koiran turkki käkkärällä. Hyvinhän se silti meni!
Ensimmäiseltä radalta täpärä nolla! Kaarrokset levisivät parissa kohdassa hiukan pitkäksi ja pelkäsin jo menettäväni hallinnan. Selvittiin kuitenkin läpi kaamivasta kepeilleviennistäkin, keinu sujui ja nolla napsahti. Sijoituttiin ajalla -2,05s (tiukka ihanne ja ne kaarrokset...) sijalle 5/29. Hieno Taitai!
Merrell Bare Access Arc 2 - uudet agikengät
Toiselle radalle mentäessä tiesin jo radan olevan meille vaikea. Alun hankaluudet selvitettiin ja Tai erotteli putken ja A:n hyvin, mutta kepeillevienti meni huonosti ja K napsahti. Ilmeisesti T oli mennyt vähän ohi ekasta välistä kuitenkin. Keinulta pamahti femma: T hyppäsi pois (kontaktin kautta kyllä) ehkä 10 cm ennen kuin keinu osui maahan. Voi huokaus. Loppuradalla ohjaaja sähläili ja toiseksi viimeisellä esteellä alkoi jo naurattaa. Hauskaa oli vaikka 10 oli tulos!

Nyt nautitaan koira- ja ihmiskavereiden kanssa lenkkeilystä ja treenataan pariin otteeseen. Ensi viikolla vielä pinkaistaan kaksi starttia, viime hetkellä.
Taika ja Hilma

keskiviikko 15. toukokuuta 2013

Viisi vuotta mahtavuutta

Viisi vuotta sitten tänä päivänä syntyi Hämeenkyrössä pentue. Se oli Lecibsin Thulian toinen pentue, pentuja syntyi viisi, joista pienin ei selviytynyt. Yksi näistä pennuista on rikastuttanut mun elämää nyt viisi vuotta.

Taikasta on tullut maailman paras koira. Se on upea harrastuskoira, kotikoira, lenkkikaveri, juoksukaveri, kainalokaveri ja temppukoira. Se on vain yksinkertaisesti mun elämäni koira. Viisi vuotta sitten mä en hakenut harrastuskoiraa enkä agilityn peruskurssille ilmoittautuessani tiennyt mihin tää tie vielä meidät veisi. Enkä tiedä vieläkään, mutta rakastan joka ikistä hetkeä, enkä vaihtaisi mitään pois.

Parhainta synttäripäivää Taika! Olkoon meillä vielä ainakin triplaten vuosia lisää!

Neiti sai postissa paketin Tanjalta ja mitteli-Taikalta. Osallistuin taannoin heidän blogissaan arvontaan ja ilmeisesti arpaonni suosi. Valtavat kiitokset! Neiti otti heti apinan käyttöön ja namit maistuvat varmasti. Kohokohta oli kuitenkin paketin aukominen yhdessä.
Lecibsin Tiptop 5v 15.5.2013!
Illalla käytiin synttäripäivän ratoksi treeneissä Tallilla. Taika oli mahtava, paineli menemään iloisesti ja upeella vauhdilla. Tehtiin kivaa rataa, sain edistettyä kepeillä ensimmäistä kertaa ikinä kunnolla. Palkkailtiin kontakteille. Tosi hyvä fiilis jäi treenistä!

Lauantaina suunnataan sankarin sekä Siljan & Lunan kanssa DOBOilemaan ensimmäistä kertaa! 

maanantai 13. toukokuuta 2013

When you believe, somehow you will

Eilen oli huikein päivä.
Aamusta asti jännitys oli katossa, sillä äitienpäivän kunniaksi kipaistiin Taikan kanssa Hervantaan Takujen kisoihin yhdelle startille. Mini kolmosia oli 34 kpl ja rata oli agilityrata, meidän startti vasta iltapäivällä. Oli siis rutkasti aikaa panikoida.
Rataantutustumisessa jännitys vähän hellitti, rata vaikutti helpolta ja keinulle mentiin suoraan renkaalta, T todennäköisemmin tekisi sen kunnolla suoralla. Koirakkoja oli parikymmentä ennen meitä, startattiin ryhmän loppupäässä. Odottelu oli raastavaa kuten aina meidän numeron lähentyessä. Uudet Merrell Bare Access Arc 2 barefoot-kengät jalkaan, leuka pystyyn ja syvä hengitys. Kyllä me pystytään.

Ja mehän pystyttiin. Voi luoja miten me pystyttiinkin.
Taika jäi nätisti paikalleen lähdössä, sydän kurkussa lähdin kävelemään radalle jättäen kleinin kauas esteiden taakse. Käännyin katsomaan, siellä se napotti. "Tule hop!" ja T pinkaisi juoksuun tehden kolmannelle esteelle täydellisen keinun. Täydellisen. Putki-A erottelu sujui hyvin, mutta T:n tullessa putkesta ulos hukkasin sen hetkeksi taakseni, luullen jo että se oli keksinyt omaa kivaa putkessa. Vielä mitä! Naaliainen olikin jo vierelläni, aivan oikeassa paikassa, hakemassa puomia itsekseen. Puomin kontakti oli varmaan ruma vaikken kunnolla nähnytkään ja pelkäsin tuomarin käden nousevan. Ei noussut. Edessä oli radan kieputuskohta, joka sujui mallikkaasti (transsissa.) A:n kontakti oli kaunis, hyvin haki takaa ja sitten putken kautta kepeille. Varmistelin keppejä hölkäten ihan vieressä, nollarata alla joten varman päälle mentiin. Äkkiä oltiinkin jo loppusuoralla. Pingoin uusissa kengissäni eteenpäin, huutaen Taikalle "mene mene mene!" Ja sehän meni. Viimeisen esteen jälkeen taisin kiljua. Taika oli silminnähden ylpeä, lipsutteli menemään ja ahmi broilerin sydämiä.

Lähdettiin kävelemään aikakuulutuksen jälkeen, meidän aika oli ollut hyvä, muuta en tajunnut. Kun tultiin takaisin kisa olikin jo loppumassa, en ollut kuullut välitiedotteita johtavista koirakoista. Arvelin meidän päässeen ehkä 5 parhaan joukkoon vaikka nollia tuli aika paljon. Kuskini lähti katsomaan tuloksia taululta ja viittoi innoissaan meidät luokseen huutaen "te olitte kolmas!"

Pompin tulosten luokse Taikaa ylistäen ja katsoin itsekin lappua.
Agilityserti.

Meni se sitten lopulta kaaliin kun hetken olin lappua tuijotellut. Me saatiin agiserti! Ihan oikea agiserti! Istuin maassa nauramassa (tai itkemässä?) ja Taika lipsutteli mun naamaa. Se tajusi että äiti oli ylpeä, yhtään se ei vain tiennyt että mistä hyvästä.

Tulos -7,49 sekuntia, meidän parhaalla etenemällä ikinä 4,21 m/s. Neljäs SM-nolla. Sija 3, SERT-A.

Mäkin taidan alkaa uskoa meihin, pikkuhiljaa.

perjantai 10. toukokuuta 2013

Ruokaa ja sirkushuveja

Jo maanantaina polkaistiin viikko käyntiin käväisemällä Mustissa ja Mirrissä. Lähdettiin bussilla Taikan kanssa hakemaan ruokaa, mukaan tarttuikin Maukas-pötköjä neljä kappeletta, broilerin kivipiiroja ja broilerin sydämiä. Ankkafileitä nameiksi. Uusi ruokakuppi tuli myös vihdoin hommattua ja naaliainen sai valita itselleen uuden lelun hyllystä: rääkyvä maaorava lähti matkaan.

Taika syö tätänykyä suunnilleen 50/50+ mallilla lihaa ja nappuloita. Nappulana on toiminut puolisen vuotta Acana Grasslands, namina on saanut nyt Pet Expon jälkeen vähän Orijen adultia, molemmat maistuvat hyvin. Aamuisin tarjoillaan nappulaa ja nokare maksalaatikkoa tms, illalla yleensä lihaa ja lisukkeita, vaikka poikkeuksiakin tulee.
Lihoja menee sekä raakana, että kypsänä, usein treenien yhteydessä kypsänä. Lohi-ilta on kerran tai kahdesti viikossa. Poron- tai hirvenluun T saa kun ehdin valvoa sen ruokailua yli tunnin, satunnaisesti. Nautahan ei tuon ruokavalioon allergian vuoksi kuulu, eivätkä viljat juurikaan. Välillä kuppiin putoaa kananmunaa keitettynä tai raakana ja öljyä teelusikallinen joka toinen päivä. Nameina menee Planet Pet Societyn tonnikalaa ja nyt uutena tuttavuutena ankkaa, sekä paistettuja sisäelimiä.
Pannulla broilerin sydämiä
Keitetyt broilerin kivipiirat
Jauhettua lohta, kuva Musti ja Mirri
Valmissekoite Maukas Adult, pääaineksina sianliha ja broilerinliha. Kuva Musti ja Mirri

 Taika on voinut hyvin tällä ruokintatyylillä. Koira on energisempi kuin pelkällä nappulalla ollessaan, kiinnostuneempi ruuastaan ja täysin vailla kaljuja läikkiä. Silmät rähmivät vähän edelleen, mutta eivät mahdottomasti. Vähitellen totutellaan myös uusiin lihoihin ja raakaan siipikarjaan, treenejä varten aion jatkossakin paistaa kokonaiset elimet.
Miten teillä syödään? Teollista, nappulaa, raakaa vai jotain ihan muuta?

Tiistaina ja keskiviikkona käytiin treenaamassa kivalla meiningillä hyppyratoja. Torstaiksi lähdettiin L:n ja Kuro-schipperken mökille rälläilemään. Taikalla oli huippuhauskaa, riemuhepuleita ja seikkailuja. Kiitos L! Otetaan uusiksi. Viikonloppuna on tiedossa lisää metsälenkkejä ja yksi agilityrata sunnuntain kisoissa, sekä varustehankintoja. Kyllä se kesä tulee!
Kuro, yllä olevan kopin omistaja.