keskiviikko 17. huhtikuuta 2019

Pari sanaa Lumosta

Tiedättekö sen tunteen, kun tuntuu että ymmärtää koiraa puolesta katseesta? Ymmärtää sitä yhdestä eleestä, pienestä liikkeestä, ja tietää miten kannattaa toimia. Reaktiivisen koiran kanssa koiran pieniin eleisiin on oppinut kiinnittämään paljon enemmän ja nopeammin huomiota, kuin aiemmin. Lumon kanssa on ollut parasta huomata se, kuinka paljon koirakin lukee minua, ja miten hyvin se oikeastaan tunteekaan minut. 
Liian monesti tulee puhuttua Lumon haasteista ja sen niin sanotuista huonoista puolista, joten ajattelin nostaa esille muutaman parhaan piirteen Lumossa. Lumo on mielettömän kiintynyt minuun, se seuraa kuin hai laivaa. Se osaa olla todella hyvin yksin, mutta palatessani siitä näkee vilpittömän onnen ja kaipuun.

Lumo on äärettömän nopea oppimaan. Se oppii uuden tempun helposti ihan muutamalla toistolla sheippaamalla.

Lumo rakastaa Taikaa ihan koko sydämestään, ja ne ovat erottamattoman tiivis pari.

Lumo rakastaa myös aikuisia ihmisiä ja on valmis pussailemaan ihan kenen kanssa tahansa.

Lumo elää ja hengittää agilitylle ja juoksemiselle. Se jakaa kanssani aidon palon lajiin, jota en ole muiden koirien kanssa kokenut.
Jotenkin kaikki mitä Lumon kanssa saavutamme tuntuu erityisen hienolta, kun tiedän miten paljon haasteita siellä taustalla on, ja miten moneen ongelmaan olemme joutuneet yhdessä etsimään avaimet. Lumon kanssa olen joutunut tekemään vaikeita päätöksiä, niinkuin jättämään sen pois jalostuksesta reaktiivisuuden vuoksi, ja pohtimaan millaisiin tilanteisiin voin sen viedä ja miten handlaan sen milloinkin. Kertaakaan ei ole kuitenkaan käynyt mielessä, ettäkö me emme kuuluisi toisillemme. Koiria laitetaan kiertoon aivan liian helposti, eikä nähdä sitä faktaa, että ei ole olemassa huonoja koiria, on vain keskeneräisiä koiria. Joku fiksu koiraurheilija onkin sanonut "Don't wait for the perfect dog: take the dog and make it perfect." 

keskiviikko 10. huhtikuuta 2019

Halli-SM & EO-karsinta Vantaa, Kuopio ja Varkaus

 Lyhyt kisakatsaus alkaneeseen kauteen! Ensin kisattiin Kuopiossa viikko ennen halli-SM kisoja, joista Lumon kanssa 2x hyl ja yksi puomivitonen. Pitkästä aikaa sellainen. Etenemä sillä radalla oli 4,85m/s, eli oikein kivoissa jo mennään agiradoillakin!
 Sitten kisattiinkin ne halli-SM kisat, joista ei Lumon kanssa saatu juhlittavia tuloksia. Ohjaaja kuumeessa ja koiralla energiaa kuin pienessä kylässä tuotti kolme hyllyä kun Lumo poimi joka radalta ainakin yhden bonusesteen. Tekeminen tuntui etenkin keskimmäisellä radalla tosi hyvältä, ja tuntui että ihan kuuluttiin niihin skaboihin, mikä oli ehdottomasti plussaa. Hauska päivä, ja meidän ekat agilityn SM-kisat Lumon kanssa! Kesällä sitten ns. tositoimiin eli ulko-SMeihin.
Viime lauantaina ajeltiin vielä Varkauteen kisaamaan, josta jälleen kaksi hyllyä ylimääräisten putkien saattelemana. Niiden lisäksi hypärillä nollaa tarjoiltiin kovasti (ja hyppysertiä...), mutta Lumo kaartoi yhden kaarteen pidemmäksi kuin kuvittelin josta tuli 5 kun en sitä tajunnut linjata. Pieniä juttuja! Ilo on ollut nyt kisata Lumon kanssa, kun tuntuu että yhteistyö pelaa hyvin yhteen ja meille on löytynyt ne omat kisarutiinit. Ehkä se taas piakkoin näkyy tuloksissakin. Onneksi ei ole kiire minnekään, kun SM-nollatkin on jo kasassa.

Taikakin pääsi Varkaudella yhden hypärin, vaikka eihän sen pitänyt. Hupsista. Mutta hupihypäriltään se otti nollan ja oli sillä toinen, joten Taika oli erittäin tyytyväinen itseensä saatuaan vielä palkintojakin. Ehkä se joskus ja jouluna saa mennä yhden hypärin, jos se tekee sen näin iloiseksi. Taikalla oli hauskaa!
Kjäh kjäh t. Taika