Huomaamatonta kehitystä

Viikko on kulunut tavalliseen tapaan treenien ja lenkkeilyn merkeissä. Tiistaina oltin A&H:n kanssa Tallilla vetämässä keskenämme treenit, Taikalle teemana oli itsenäinen kepeille haku, keppikulmat ja puomin ja A:n kontaktit.

Niin huikeat kepit että ei ole tosikaan! Jätin koiran hypyn taakse, josta suoraan kepeille. Menin itse keppejen taakse, kutsuin koiran ja käskin kepit. Taitai osaa hienosti hakea oikean välin vaikken itse olisi mailla halmeillakaan. Otettiin avointa 90 asteen kulmaa, tiukempaa avointa kulmaa ja suljettua. Tai oli huippu, vinku kävi palkaksi ja kontaktit sujui.

Keskiviikkona oli tavallisten valmentajan treenien vuoro, tehtiin ratatreeniä. Radalla eniten päänvaivaa tuottivat tiukat käännökset hyppyjen jälkeen takaisin tulosuuntaan, ja oman liikkeen ajoittaminen ennen hyppyä jotta koira oikeasti tajuaa heti hypyn jälkeen kääntyä takaisin, eikä humputtele ensin kaksi metriä eteenpäin. Kun oma kroppa saatiin oikeaan suuntaan oikealla hetkellä, ei hommassa ollut enää ongelmaa. Puomille teki hienoja onoffeja, kuten tiistainakin.

Muuten meidän viikko on kulunut lenkkeilyn parissa, tänään aamulla käytiin juoksemassa 3-4 kilsan lenkki. Taiks on edistynyt huimasti ihmisten ja koirien ohittamisessa juostessakin, pyydän sen kyllä varmuuden vuoksi koiraa ohittaessa vierelle, ettei aiheuta turhaa hätäännystä toisen koiran omistajalle. Ihmisten ohi juoksee nätisti polun oikeaa laitaa, tosin jos vastaantulija näyttää epävarmalta pyydän koiran kontaktiin. Täytyy olla huomaavainen ja muistaa, että pientäkin koiraa voi joku pelätä (yleensä sille kyllä nauretaan kun juostaan ohi...)

Kuvituksena tänään lenkkikuvia alkuviikolta. Syksy.