Yksi suuri tavoite Lumon kanssa saavutettiin viikonloppuna 24-25.8., kun pääsimme osallistumaan meidän ekoihin agilityn ulko- eli THE SM-kisoihin. Bonuksena meidät valittiin vielä seuran joukkueeseenkin, joten pääsimme debytoimaan yksilökisan lisäksi myös joukkuekisassa Poksia edustaen.
Starttasin jo perjantaina iltakisassa yhden hypärin Taikan kanssa, lähinnä järjestääkseni sille vähän hupia reissuun, ja ottaakseni itse vähän tuntumaa kisapaikkaan. Se olikin hyvä päätös, ja helpotti ehkä hiukan Lumon kanssa starttaamisen jännitystä. Myyrmäen urheilukenttä oli kisapaikkana Lumolle äärettömän vaikea, minkä tiesin etukäteen. Siksi en oikein uskaltanut unelmoida suorituksiemme suhteen yhtään mitään, kun toivoin vain saavani tällä kertaa koiran, joka pysyy kanssani samalla kentällä.
Lumo oli kuitenkin mahtava koko viikonlopun! Lauantaina starttasimme kovin jännittyneinä, mutta ylpeinä ekoissa yksilö-SMeissämme. Pohja oli perjantain sateen jäljiltä liukas, mutta rata tuntui muuten hyvältä. Kepeillä Lumo kaatui, jonka takia jäin vähän auttamaan sitä, ja siksi jäin jälkeen jatkosta. Lähetin sen huonosti hypylle, josta 5. Kasasin silti hyvin ja jaksoin ohjata loppuun asti huolella, joten lopputulos 5vp, sija 66./166. Raivokäävälle tulos!
Sunnuntaina joukkuekisaan meillä ei ollut juuri paineita, kun joukkueella oli jo kaksi hyllyä alla. Lumon kanssa tehtiin silti nopea ja hyvin koottu, sievä rata. Yhdelle ylimääräiselle hypylle Lumo lipsahti selkäni takaa, kun otin sen heikosti haltuun. Loistava fiilis jäi tästäkin radasta!
Tärkein oppi viikonlopulta oli minulle henkilökohtaisesti uskallus tehdä Lumon kanssa, ja luottaa meidän tekemiseen. Tuntui siltä, että oikeasti kuuluimme näihin kuninkuuskisoihin, ja pystyisimme jopa pärjäämään siellä. Se luo hirveästi motivaatiota jatkoon.
Kiitos rakas spesiaalikoira! Toivottavasti tämä on ensimmäinen meidän monista arvokisavuosista yhdessä. En malta odottaa.
Syyskuun ensimmäisenä päivänä käytiin pyörähtämässä rally-tokon SMeissä uuden seuramme Poksin joukkueessa. Joukkue koostui neljäs koirasta, naalit alo-luokassa ja kaksi ylempien luokkien koiraa.
Omista koiristani Lumo oli ensin, heti ekassa ryhmässä aamulla eläinlääkäritarkin jälkeen. Laskin peruutuksen askeleet väärin, mutta Lumo toimi tosi hyvin! Sille 89 pistettä, yksi nopeimmista ajoista ja RTK1 plakkariin.
Taika taas oli päivän viimeinen alokoira, ja sillä hiukan mopo keuli. Joukkueen tulos jäi Taikasta kiinni, mikä vähän jännitti. Siellä vähän tapahtui, mutta saatiin kuitenkin kasaan 76p, josta olin ihan tyytyväinen kun ottaa huomioon ettei Taikan kanssa oikeastaan ole koskaan rallya treenattu varsinaisesti ja se oli mukana ihan täytekoirana ja huvikseen. Sille tämä oli toinen ALOHYV.
Lauantaina treenattiin SM-joukkueen kanssa Tanjan valvovan silmän alla, tämä saa jäädä Lumolle viimeiseksi treeniksi ennen viikonloppua. Ja tosi hyvä treeni olikin! On ihan mieletöntä miten pitkälle Lumon kanssa on tultu siitä, kun se karkaili kentän laidalle haukkumaan, puri housuja ja keskittyi enemmän huutamiseen kuin tekemiseen. Siitä on tullut ihan mielettömän taitava koira, ja olen itse saanut hirveästi lisää uskallusta ja rohkeutta sen ohjaamiseen, joka tietysti on tehnyt koirasta vain entistäkin nopeamman ja paremman. Musta alkaa tuntua, että tästä tulee aikamoisen hieno matka tuon koiran kanssa. Ensi vuoden SM-kisoihin tähdätään täysillä, tavoite on saada se sekä yksilöihin, että uuden treeniseuran joukkueeseen, sekä myös MM-karsintoihin. Tästä se lähtee!
Tänä vuonnakin Lumo pääsee jo haistelemaan SM-tunnelmia, koska se valittiin Tamskin joukkueen varakoiraksi (Taika olisi ollut, mutta en halua sitä kisapaikalle ennen sunnuntain yksilöä, jottei se väsy etukäteen) ja ilmoitin sen myös kahdelle radalle perjantain iltakisaan. Lähdetään siis jo perjantaina reissuun Jennin kanssa, ja tulen sitten lauantaina vaihtamaan koiria hoitopaikasta, lähteäkseni sunnuntaina Taikan kanssa uudestaan Vantaalle. Hulluutta on monenlaista, tämä on varmaan sen jonkin muoto. Seuraavakin viikonloppu menee kisojen parissa, kun lähdetään porukalla Turkuun juhannuskisoihin.
Lumon kanssa erityisen hyviltä tuntuivat lauantaina poikkarit, joita en ole juurikaan harrastanut, mutta joka sopi kyseiselle radalle tosi hyvin ja uskaltauduin niitä tekemäänkin. Luu lähti niihin hyvin, täysin kyselemättä. Se sai muutenkin kehuja estehakuisuudestaan, ja on kyllä tosi kivan kehittynyt siinä. Se lukitsee hyvin esteille, ei jää kyselemään turhia vaan tekee tonttinsa.
Muuten on juostu. On juostu paljon. Tästä on tähän asti (kopkop) tullut ehjin juoksukauteni varmaan koskaan, ja muukin oheisharjoittelu on tuntunut hyvältä. Se tuntuu ja kuulemma näkyykin radalla tekemisessä, erityisesti spurttiin starttaaminen on parantunut ja kestävyys noussut. Vähän katselin syksylle jotain juoksuskabaakin, koska adrenaliininarkkis haluaa kisaamaan kaikessa.
Mutta viikonloppua kohti! Taikalle on suunniteltu vielä viimeistelytreenit keskiviikoksi, mutta muuten keskitytään oheisharjoitteluun tällä viikolla, nukutaan hyvin ja itse yritän saada vähän töitäkin tehdyksi.
Viikonloppu vietettiin Jyväskylässä astetta pohjoisempana. Lähdin matkaan vain Lumon kanssa, Taikalle oli buukattu hoitopaikka yön yli. Lauantaina suunnattiin mittelien rally-tokon rotumestaruuksiin, ja samalla paikalla oli toinenkin rallykisa. Tykkäsin todella paljon molemmista tuomareista ja molempien radoista. Lumo olikin koko päivän ihan mahtava! Se käyttäytyi kuin unelma kisapaikalla, ei huudellut muille ja keskittyi ihan super hienosti. Ekasta kokeesta saatiin huimat 98 pistettä ja sija 4/20, eli ensimmäinen ALOHYV. Tokasta kisasta sitten 88 pistettä kun itse sössin peruutuksen askeleet, mutta yhtäkaikki ALOHYV siitäkin ja vielä kaupan päälle Lumosta saatiin rotumestari ALO-luokassa! Tämän lisäksi tuomari antoi Lumolle vielä TP:n. Tuomareiden kommentit:
Tytti: "Erinomainen suoritus. Kiva, vähäeleinen ohjaus. Erittäin osaava koirakko. 98p."
Fiia: "Ihana seuruu, hienoa ja sujuvaa yhteistyötä, taitava koirakko. Koiran tekeminen tuo hymyn huulille. 88p TP."
Yö vietettiin hotelli Albassa, jossa meillä oli pieni mutta toimiva huone. Jätin Lumon tunniksi yksin lauantaina kun hain ruokaa, ja ilmeisesti se oli osannut käyttäytyä kun löytyi makoilemasta sängyltä palatessa. Tyypistä on tullut jo aika kokenut hotellireissaaja. Illalla kierreiltiin lähipuistoja ja ihailtiin jokea.
Sunnuntaina olin lupautunut kouluttamaan japaninpystykorvia Haukkuvaaraan, joten ajeltiin aamusta sinne. Lumokin pääsi treenaamaan, ja tekikin aikamoisen pätevästi suunnittelemaani rataa. Uusi paikka ei hetkauttanut, vaan samanlaisella raivolla tehtiin kuin kotonakin. Kouluttelujeni jälkeen sain vielä lounasta ennen kotimatkaa, vieraanvaraisia japaninpystykorvia! Koko viikonlopun sain olla kyllä hirmu ylpeä Lumosta, se toimi kuin ajatus tilanteessa kuin tilanteessa ja treenasi täydellä innolla.
Hirveän keväistä ei ole vielä täälläpäin ollut kuten eilisestä kuvasta näkyy, mutta mieli on jo kevätfiiliksissä. Ollaan päästy aktiivisesti treenaamaan, hallilla on oltu keskimäärin kahdesti viikossa naalien kanssa ja lisäksi tehty tanssijuttuja kotona ja milloin missäkin kun on valmistauduttu ensi viikonlopun voi-kisoihin. Taika on kulkenut myös työharkassa välillä mukana, kun se on niin helppo että hengailee vaan pitkin tiluksia välittämättä ihmisistä ja koirista, pahin mitä se tekee on hevosenkakan syöminen.
Ollaan treenattu (aksassa) nyt paljon nollaratatreeniä, tai kuten itse tykkään sitä kutsua "tulostreeniä", eli vaikka tulisi virhe niin se korjataan ja tehdään rata tosissaan loppuun asti. Alkavaa kisakautta silmälläpitäen. Treenit on menneet ihan super hyvin, pääasiassa olen tehnyt Lumon kanssa mutta Taikakin on päässyt välillä juoksemaan radan nollana läpi. Ollaan tehty 20-28 esteen ratoja, haastavuutta vaihdellen ja kaikkia kontakteja, hyppykorkeuksia ja eri keppikulmia mukaan sisällyttäen. Lumon osumat puomille ja aalle on olleet tosi hyviä, mutta mun rytmittämisestä kiinni etenkin puomilla. Pikku hiljaa treenaillaan niitä itsenäisemmiksi, mutta ei oteta niistä nyt stressiä. Kokonaisuus on saatu pelittämään tosi hienosti ja etenkin Lumon kepeillehaku on parantunut. Erityisesti ollaan kiinnitetty huomiota siihen, että Lumo seuraisi mun ohjausta tarkemmin ja sen saisi pienemmällä liikkeellä linjattua oikein. Nämä onkin tuottaneet tulosta, ja vaikka Lumpun vauhti vain kasvaa niin sen yleinen ohjattavuus on parantunut huimasti.
Ja koska "You miss 100% of the shots you don't take":
me lähdetään kahden viikon päästä Tornioon EO-karsintoihin, ja molemmilla koirilla! Kyllä, myös Lumo lähtee aikuisten skaboihin! Saatiin b&b majatalosta huone perjantaista sunnuntaihin ja seurakaverilta kimppakyyti, joten mikäs sinne lähtiessä. Tavoitteena on kummankin koiran kanssa tehdä meidän parasta mahdollista aksaa. Taikan kanssa ihan ultimate-tavoitteena olisi se lippu MM-karsintoihin eli sijoitus top-8, mutta se riippuu paljon siitä kuinka paljon nopeampia koiria sinne on tulossa. Lumon kanssa tavoitteena on pitää taistelumeininki päällä joka ikisen radan aivan loppuun asti, vaikka tulisi virheitä tai peräti hylkäyksiä! Ohjaajana yritän juosta Lumon kanssa tosissani, eikä mitään pienisievää Taikuvauhtia (kaikella rakkaudella Taikulle!), ja olla stressaamatta turhia vaikka se menestyisikin yllättäen niin hyvin että mitattaisiin. Oon ihan super innoissani kisareissusta Pohjoiseen! Nyt vaan peukut pystyyn että kerrankin säästyttäisiin ilman mitään yllätyssairastumisia, joita yleensä aina ilmaantuu joko koirille tai mulle kun ilmoittaudun isoihin kisoihin.
Muuten päivät onkin kuluneet eläinfyssariharkkamerkeissä ja töissä. Kahvia ei voi koskaan olla liikaa kun on harkka+iltatyö yhdistelmän ajanjakso.
Vuoden kohokohta on taas ohitse: SM-kisat 2016. Koko vuosi enemmän tai vähemmän valmistauduttu näihin, ja sitten ne sujahtaa ohitse muutamassa päivässä. Tänä vuonna muutamassa erittäin märässä päivässä, koska perjantai-iltaa lukuunottamatta pitkälti koko viikonlopun satoi kaatamalla Lahden Nastolassa. Vaan mikäpä siinä, ei me olla sokerista. Kyllä on myönnettävä että silti mietitytti sunnuntain karsintaradalla, että kuinkahan Taika onnistuu uimaan kisaradan keskellä ollaan järven läpi.
Perjantaina saavuttiin Lahteen, tsekattiin hotelli ja jatkettiin Nastolaan. Olin ilmoittanut Taikan yhdelle agiradalle ottamaan tuntumaa kisapohjaan. En tykännyt kisapohjasta, musta se oli jotenkin liukas eikä Taika saanut siihen kunnon otetta käännöksissä ja kaatuikin pari kertaa radalla. Mulle se oli raskas juosta, etenkin märkänä. Kenttä sinänsä oli kyllä kiva, parkkipaikat olivat ainoat jotka eivät kisapaikassa toimineet kun munkin auto jäi johonkin hevonkuuseen joka kerta. Tilaa oli kisapaikalla kyllä mukavasti niin teltoille kuin radoillekin.
Taikan lämmittelyradalla kohtasimme toverimme keppien avokulman. Muuten rata oli mukava paria liukastumista lukuunottamatta (alun putken jälkeen tapahtui jotain, samoin ennen puomia.) Kiitos videosta Tanjalle! Illalla sitten hotellille keräämään akkuja erittäin pitkään joukkuepäivään. Taikan lämmittelyrata
Joukkuepäivänä ajelin kisapaikalle heti kahdeksalta katsomaan joukkueen ekaa koiraa. Edustimme siis sheltti Vauhdin kanssa Pohjois-Karjalan Seurakoirat POKS ry:n medejä. Vauhti on mulle entuudestaan tuttu koira, mutta treenejä kerettiin ottaa yhdessä alle vain yhdet, plus vähän lämppäesteillä kisapaikalla perjantaina. Vaan eipä se mitään! Vauhti huippumiehenä totesi että ookoo, nyt tehdään duunia. Tehtiin nolla joukkueellemme! Tämä tuntui niiiin suurelta työvoitolta vieraan koiran kanssa, että fiilis oli varsin mahtava!
Joukkueemme jäi lopulta vaille tulosta, mutta omaan suoritukseeni olin ihan supertyytyväinen. Sunnuntaina sitten päästiin tositoimiin! Kauhulla katsoin upottavaa suomaista kenttää, 35 rimoja ja etenemää johon piti ehtiä päästäkseen SM-finaaliradalle. Oltiin Taikan kanssa kuudennessa ratisryhmässä, eli tositoimissa puolen päivän jälkeen. Ennen radalle lähtöä tein hyvin tarkat ohjaussuunnitelmat, lämppäsin hyvin ja päätin, että nyt vedetään täysillä ja saadaan paikka finaaliin. Ja niinpä tehtiin: me tehtiin yksi meidän parhaista kisaradoista ikinä ja nollalla maaliin! Kuuluttajan kuuluttaessa radan nollaksi aikaan -1,5 sekkaa meinasi vähän kyynel tulla silmään. Me tehtiin se! Jo toista vuotta peräkkäin finaaliin!
Finaalia saatiin luonnollisesti taas odotella aika pitkään, katsoin välissä maksien finaalin ja lämppäilin Taikaa ja seuramies-Vauhtia. Finaalirata tuntui kivalta ja juostavalta, eniten jännitti putki-puomi-erottelu. Lähdettiin finaaliin sijalta 38 eli 12. starttaajana. Paremmalta sijalta kuin viime vuonna. Finaaliradalta Taiku keksikin sitten heti alussa singahtaa A:lta oikealla olevalle hypylle sen sijaan että olisi tullut mun liikkeen mukana. Hupsis! Tästä huolimatta tehtiin tosi hyvä rata, putki-puomi-erottelu toimi, sain Taikan tosi hyvin kepeille ja radasta jäi hirmu hyvä mieli niin kannustuksen, kuin meidän tekemisenkin vuoksi. Tähän oli hieno lopettaa tämän vuoden arvokisat, kun karsintoihin me ei olla menossa. Finaalirata tuntui paljon paremmalta kuin viime vuoden finaalirata, vaikka tuloksellisesti hyllytettiinkin.
Taika on kyllä aivan erityinen koira. En voi olla muuta kuin hirmuisen kiitollinen siitä, että saan 8-vuotiaan kääpiön kanssa vielä harrastaa täysillä ja nauttia menosta, aina SM-finaaliin asti. Viikonlopusta teki erityisen hienon myös hyvä meininki, kannustus ja kaikki kaverit. Tavoitteena on Taikan kanssa päästä arvokisoihin vielä ainakin ensi vuonna, ellei ihmeempiä satu. Sitä ennen on kuitenkin taas vuosi aikaa kaikenlaisille seikkailuille.
Meinaan siitä kun väitin että aiotaan ehkä vähän treenailla ja jossain kisoissa käydä. Koska mää en tunnetusti osaa lomailla, niin oon jo käynyt hallilla kolme kertaa tällä viikolla. Ensi viikolla on kahdet kisat treenien lisäksi. Ja sekös on mahtavaa.
Torstaina oli Lumon ohjattujen vuoro: tuli hiki
Milja otti Lumosta ihan huikeita kuvia eilen!
Keskiviikkona koutsasin varsin taitavia ryhmäläisiä. Hannan treeneissä torstaina tehtiin Lumpun kanssa alla olevaa rataa, joka on 16-esteelle asti TopTeam-enneakkotehtävärata, loppu oli Hannan sovellusta. Kuvattiin TT-osuus ja sitten tehtiin loppua. Lumon kanssa suurin ongelma oli 7-8 väli, koska se ei osaa välistävetoa. Enpä ole sille sellaista opettanut näköjään, eikä se ole niin kiltti että semmoiseen opettamatta tulisi. :D Muuten Lumon kanssa rata sujui kivasti, A:lle tein persjätön ja juoksin 21:n vasenta puolta. Koitettiin myös takaaleikkauksella 22:lle, sekin saatiin onnistumaan. Keppien jälkeen tein valssin. 26-esteelle asti kerettiin puuhata. Kuuma tuli kyllä tällä kelillä (+25) treenata, vaikka hallissa ei niin kuuma ollutkaan!
Tänä aamuna käytiinkin sitten aamutreeneissä SM-kolmikon voimin: lähden nimittäin edustamaan Pohjois-Karjalan Seurakoirat RY:tä sheltti Vauhdin kanssa medien joukkuekisaan. Taikan kanssa mennään toki yksilöihin, lisäksi ollaan Tamskin joukkueessa varakoirakkona. Mahdollisuus mennä Vauhdin kanssa SM-joukkueeseen tarjoutui yhtäkkiä kun joukkueesta jäi uupumaan koira, ja siitä on kiittäminen joukkueen lisäksi molempia seuroja (omaani ja edustamaani) jotka tähän nopeaan edustusoikeuden vaihtoon ryhtyivät, sekä tietysti Vauhdin omaa ihmistä joka Vauhdin lupasi lainaan! Vauhti on ihan huippumies, niin siistiä päästä sen kanssa arvokisakarkeloihin!
SM-tiimi
Käytiin sitten aamulla testailemassa kuinka jätkä tekee hommia mun kanssa, entuudestaan ollaan kyllä tuttuja mutta ei olla aksattu yhdessä. Ja sehän teki. Ei paljon tullut äitiä ikävä kun nakit jäivät mulle. Tehtiin perusjuttuja, radanpätkää ja kokeilin miten Vauhti tulee minkäkinlaisiin ohjauksiin ja suorittaa. No pätevästihän se! Laakeampi kääntyjä kuin mun pystykorvat, joten linjauksiin pitää kiinnittää huomiota ja kertoa sille käännökset ajoissa. Vauhdikas tyyppi, hauska aksakaveri. Vielä treenit tai parit alle ennen h-hetkeä, niin eiköhän tästä hyvä tule!
Taika palailee lyhyeltä parin viikon kynsisaikultaan, tehtiin sen kanssa vähän takaaleikkauksia kepeille radanpätkällä ja kontaktimuistuttelua. Lähinnä se oli mukana fiilistelemässä tulevaa hotelli- ja reissukaveriaan. Taika on ilmoitettu yhdelle hypärille maanantaille, en vielä laita sitä aksaradalle kun en tiedä miten kynnentynkä suhtautuisi A:n raapimiseen. Lumo taas on ilmoitettu yhdelle aksaradalle tiistaille Raumaan: hullut lähtee yhden radan takia ajamaan sinne asti.
Ajattelin että jos tällä paidalla pysyisin Lumon perässä
Naalit on toki käyneet myös jumppailemassa pitkin mettää ja meidän huudseja sen mitä on lämmöltä päästy:
Kisanomaiset nollatreenit juostu! Sääkin suosi meitä, aamulla satoi kaatamalla mutta loppui juuri parahiksi kun treenit klo 11 alkoivat. Tavoitteeksi olin asettanut, että teemme yhdessä samaa rataa. Tavoite täytetty! Päivän yllättävä ongelma oli rengas, jostain syystä sitä ei meinannut millään löytyä. Muuri ja pituus joita on tehty vain pari hassua kertaa taas menivät kuin vettä vain. Radat olivat Wütrichin 1-luokan kisaratoja. Pidemmittä puheitta loistavaa videomateriaalia!
Ensimmäinen rata ei tullut videolle, mutta yllä toka ja alla kolmas. Keinu oli ensimmäistä kertaa radan osana, se vaatii selvästi vielä vahvistusta ja itsevarmuutta että saadaan nopeaksi ja varmaksi. Nyt hidastin koiraa ennen keinua ja päästin sen ehkä liiankin varovasti sinne, jotta se ei vaan vetäisi lentokeinua luullen sitä rakkaaksi juoksupuomikseen. Juoksukontakteista olin superylpeä, kaikilla radoilla molemmilla kontakteilla hyvä osuma! Vikalla radalla hidasti raville puomin lopussa kun jäi jotain mietiskelemään, mutta osui silti. Mycket bra. Onhan se kovempaakin mennyt kun on tehty helppoa muutaman esteen jihuu-treeniä (mitä me enimmäkseen tehdään), mutta ensimmäiseksi täysmittaiseksi kisamaiseksi radaksi tämä meni tosi hyvin.
En mä kyllä muistanut että ykkösluokan radat on noin vaikeita :D Tai siis siellähän joutui ihan persjättämään ja valssaamaan ja kaikkea. Villiä! Vaikeaahan tuo Lumolle vielä oli, näki että se oli epävarma ajoittain, joten kyllä tässä on vielä puuhailtavaa ennenkuin sitä voi sanoa kisavalmiiksi. Mutta puuhailu on kivaa!
Viikonloppuna matkamme teki keskemmälle Suomeen, Jyväskylään! Roadtrippi alkoi lauantaina kun Dora saapui Topin kanssa nappaamaan meidät kyytiin Tampereelta. Taika meni porukoilleni paijattavaksi viikonlopun ajaksi ja Lumo lähti uuden poikaystävänsä Topin kanssa reissuun.
Ja parasta meillä olikin! Lauantai uhrattiin pienimuotoiseen treenailuun seuraavan päivän koitosta varten, tsekkailtiin Jyväskylää ja piipahdettiin koirapuistossa ihan spitzien kesken. Majapaikassamme oli Lumolle vielä toinen ihana poikakaveri, kääpiöpinseri Jalo. Lumon viikonloppu kuluikin sitten koko hereilläoloajan poikien kanssa painien. Mikäs sen parempaa!
Sunnuntaina sitten kouluttauduttiin Jennyn järjestämän Spitzien tokokoulutuksen parissa. Ottaen huomioon että me ei oikeastaan harrasteta tokoa homma sujui varsin kivasti! Lumon aiheena oli seuruun käännökset (tai oikeastaan niitä opetettiin ohjaajalle jolle ne tuottavat huomattavasti enemmän vaikeuksia kuin koiralle) sekä ruutu. Lumo teki tosi hyvin töitä hasardilla parkkipaikalla ja oli taas erityisen ilahtunut ruutuun syöksymisestä kuolleelle lelulle. Meillä oli niin hauskaa että tässähän täytyy ehkä ruveta vielä virallisesti treenaamaan tokoa! Täytyyhän Lumollakin olla kakkoslaji kun Taikalla on koiratanssi.
Topin lennokas luoksetulo
Yksi kappale päteviä tokokarvalakkeja
Meidän viikonloppu oli kaikin puolin mahtava, ja tästä innostuneena olen jo pari kertaa treenannut sunnuntain jälkeen. Karvalakkihan on hirveän taitava, ehkä ohjaajakin saadaan joskus koulutettua koekuntoon! Jotta ei aivan haksahdettaisi niin tänään käytiin onneksi jo treenaamassa agilityä hallilla aamutuimaan. Se tuntui normaalilta.
Joo, Robinia. Näin aivoja tyhjentävän viikonlopun jälkeen ei pysty enää muuhun.
Videolla Lumon viimeinen treenipätkä Naurava Koira -treeniviikonlopun päätteeksi. Vähän, tai oikeastaan aika paljonkin jalka painaa molemmilla, mutta fiilis iloinen. Lauantaina Lumo mietiskeli juoksukontaktien alkeita sinkoilemalla leluille, teki tekniikkatreeniä valssille ja persjätölle ja oli erittäin pätevä yöpyjä leiripaikalla. Sunnuntaina vuorossa oli ratatreeniä, joka oli Lumolle tooodella vaikea, mutta kyllä sieltä löytyi sillekin sopivia juttuja. Ohjaajalla takki tyhjä ja mielessä miljoona uutta treeni-ideaa, sekä villi suunnitelma juoksareista. Tästä on hyvä jatkaa!
Niin se vuosi vaan vaihtui ja Lumon virallinen pentuvuosi loppui. Tavallaan haikeaa, mutta kestää kyllä jonkun aikaa että pääsen yli tämän pentuajan traumoista! Tosin millään tasolla valmis Lumo ei edelleenkään ole, se tuhoaa jonkun verran vieläkin ja hihnakäytöksessä, odottamisessa ja ihan kaikessa on vielä hiomista. Mutta ei sen ole aikuinen tarkoituskaan vielä olla. Tänä vuonna Lumon kanssa keskityttiin elämän perusasioiden opetteluun ja luotiin pohjia tuleville harrastuksille, ja siinä on onnistuttu hyvin!
(c) Siru Rajala
Joitain tavoitteitakin meillä oli tälle vuodelle, kursivoituna onnistuneet: - Viimeinen agiserti heti kun voidaan se saada, kesän aikana -> Taikasta agilityvalio! Taikasta tuli agilityvalio Janakkalassa toukokuussa, iso unelma täyttyi. Taika sai neljäntenä kleininä kautta aikain nimensä eteen FI AVA. Taika oli myös vuoden menestynein kleinspitz tämän vuoden rankingin perusteella.
- Tokouran korkkaaminen virallisissa kokeissa ennen kesän alkua. Aika radikaalia! Toko ei ole Taikan laji, vaan tänä vuonna keskityttiin hömppäämään koiratanssin parissa agilityn lisäksi.
Lumo 6kk, Taika 6v
-Koiratanssi: esiintyminen tai joku kilpailu vuoden aikana. Koreografia valmiiksi, vaikka laji onkin meille hauskaa hömppäilyä, eikä varsinaisia tulostavoitteita ole. Check! Joulukuun Messarin kisoista tuotiin kotiin ALO1 KUMA, joten tavoite ylitetty! - Uusia lajikokeiluja! Vuonna 2013 kokeiltiin rally-tokoa, canicrossia ja doboa, tänä vuonna ajateltiin tutustua jälkeen, hakuun (ainakin ohjaaja), uintiin ja juosta entistä enemmän. Tänä vuonna kokeiltiin uintia, juostiin enemmän kuin edellisenä vuonna, tehtiin vähän hajuerottelua ja luennolla kävin kuuntelemassa pelastuskoiratoiminnan juttuja.
- Ensimmäinen hyppyserti Ei ole onni meille myötä hyppyradoilla! Ehkä ensi vuonna? - SM-kisoihin pääseminen, mahdollisesti myös MM-karsintoihin? SM-kisoissa oltiin ja hauskaa oli! Mieleen jäi onnistunut hyppyrata, vaikka finaalipaikkaa ei irronnutkaan. Karsintoihin jäi voittonolla puuttumaan tänä vuonna, mutta ei sitä aktiivisesti yritettykään karsintojen sijainnin takia. Harrastuksiin liittymättömiä tavoitteita Taikalla oli myös muutama: - Olla yhä parempi koirien ohittaja lenkkeillessä - Juosta äiskän kanssa entistä enemmän ja pidempiä matkoja - Rällätä Hilman kanssa - Päästä ainakin yhdelle vaellukselle ja tehdä muutenkin pitkiä metsäreissuja - Löytää ruokavalio, joka ei aiheuta kutinoita Taika on siirtynyt pääasiassa raakaruualle, ja kutinat ovat muisto vain. Sillä on myös vihdoin turkki!
(c) Inka Räsänen
- Tulla alkuvuodesta hyväksiisosiskoksi. Lumo liittyi laumaan helmikuussa!
Agilitystartteja meille kertyi tänä vuonna 32 kappaletta, eli yksi enemmän kuin edellisenä vuonna. Nollia näistä oli 14 kappaletta, nollaprosentti oli siis noin 44%. Aika kiva! Saatiin myös piirinmestaruushopeaa joukkueessa, jonka radalla tehtiin myös nolla. Kaikkia tuloksia ja nollia tärkeämpää on kuitenkin se, että mulla on nyt kotonani kaksi iloista, tervettä harrastuskoiraa. Mikäs sen parempaa!
Ensi vuodelle asetan hauskuuden vuoksi muutaman tavoitteen, vaikka tärkeintä on toki että myös vuoden päästä mulla on kaksi tervettä, onnellista harrastuskaveria. - Taikalle hyppyserti, osallistumisoikeus ainakin SM-kisoihin ja ehkä karsintoihinkin - Ainakin yksiin kisoihin ulkomaille! - Terve ja onnettomuudeton agilityvuosi molemmille - Lumon kanssa esteet kuntoon vuoden mittaan. Ehkä syksyllä hyppyradalle, mikäli kepit on kunnossa ja hyppytekniikka näyttää hyvältä. Virallinen mittaus kesäkuun jälkeen, vaikka taitaa olla tämän medin kohtalo sinetöity kun nyt vuoden ikäisenä penska on kotimittauksella kokoa 37-38cm, 8kg. - Lumon luustokuvat ja terppatarkit kesällä. Iik. Megaiik. - Lumolle harrastus-H näyttelyistä! - Lumon kanssa ehkä toko- tai koiratanssimölleihin? Olisi myös kiva kokeilla jotain ihan uutta harrastusta. Uimassa voisi käydä useammin. - Omat opiskelut siihen vaiheeseen missä niiden kuuluisi tämän vuoden jälkeen olla :D ja oma treeni pysymään yllä edes kohtalaisesti. Uusi pesäkolo myös tulee eteen tänä vuonna.
Riehakasta Uutta Vuotta kaikille! Päriskää vähintään yhtä paljon kuin kuluneena vuonna!
