lauantai 21. tammikuuta 2012

Suunnitelmia, suruja ja toiveita





Oikeestaan on rikollista, että vaikka on jo tammikuun loppupuoli mä en oo kirjottanu mitään vuoden 2012 suunnitelmista ja muusta sen suuntasesta. No, parempi myöhään kun milloinkaan, joten tässä sitä sitten tulee.

Edellisestä vuodesta jäi käteen sekä hyviä, että huonoja muistoja. Mitä koirien terveyteen tulee, vuosi oli rankin tähän asti. Minnin silmäasia, Taikan näppylät ja korvatulehdukset (x1000). Johonkin väliin taisi mahtua vielä silmätulehduskin. Puhumattakaan niistä kauniista gerbiileistä, joita mä vuoden varrella menetin, ja nyt on menossa kolmas. Niin, ei meidän vuosi ollu yhtä juhlaa.
Kuitenkin harrastuksien kannalta me saavutettiin Taikan kanssa paljon. Viime elokuun ja marraskuun välillä kerättiin kaikki kolme LUVAA ja noustiin kakkosluokkaan agilityssä. Kakkosluokan hyviä saavutuksiakin mahtui vielä marras-joulukuulle. Kesän treenaukset oli mahtavia, ja toki Pohjois-Hämeen kennelpiirin nuorisojaoston leiri pisteenä i:n päälle. Näyttelyuralla oli hiljaista viime vuonna, mutta Messarissa oli taas tunnelma kohdallaan, ja Honeylle saatiin raapastua sieltä hieno ERI, Taikankin yltäessä ilman turkkia EH:n arvoiseksi. Turkkia tai ei, Taika on mulle aina voittaja.
Mun oma elämä on menny vähän niin ja näin viime vuonna. Koska tää on koirablogi mä pysyn ite taka-alalla, mutta sen verran voin huomauttaa, että oikeesti lukio ei oo ihan hirveen helppo juttu. Mutta kyllä sen elää.
Suunnitelmia tälle vuodelle? Suunnitelmia ja toiveita elää mun mielessä suuria määriä, mutta toteutuksista mä en sano mitään. Tietysti agilityn kannalta tavotellaan nousua kolmosluokkaan. Se ei tuu oleen helppoa, mutta se alkaa tuntua mahdolliselta nyt kun meillä on jo kuitenkin yks LUVA. Kesällä olis tarkotus osallistua nuoren SM-kisoihin ja käydä oikein ahkerasti treenailemassa ja leireilemässä. Pieni ideankipinä on mielessä myös koiratanssin osalta, jospa päästäisiin syksyllä ensimmäisiin kisoihin? Sen näkee sitten, ja se riippuu suuresti siitä, miten hyvin mä saan vapaana seuraamisen toimimaan. Tällä hetkellä se on... köh köh.
Tietenkin valtavin toive tulevaisuuden kannalta on se jo pitkään itänyt suomenlapinkoira-asia. Se alkaa olla jo toiveena mulle niin suuri, että mä pelkään ottaa asiaa puheeks, koska mua pelottaa että se saa niin jyrkkää, järkipuheista vastustusta. Mutta totuus on, että mä en lakkaa odottamasta ja toivomasta ennen kun se tapahtuu, koska mussa on se lapparin kokonen kolo tyhjänä.

Vaikka tietysti Taika on aina mun ykkönen.

lauantai 14. tammikuuta 2012

LUVA ja voitto 8.1.

Sanoinkuvaamaton tunne viime sunnuntaina, mini-2 B-kisan voittamisen jälkeen ja yhtä LUVAa rikkaanpana.


Videota klikkaamalla sen saa (toivottavasti) toimimaan.