lauantai 26. heinäkuuta 2014

Edistystä

Lumo on seinän syömisen lisäksi pidellyt kapulaa jo useemman sekunnin!
Eka videotoka video!

Silloin kun arki tuntuu olevan mahdottoman hankalaa kakaran kanssa kannattaa reenata jotain, johan piristyy!

perjantai 25. heinäkuuta 2014

Even if you fall on your face you're still moving forward!

Eli toisin sanoen tiistain kisailta!
Paikkana oli siis Ylöjärvi, tarkemmin Mutala. Päivän valmisteluihin kuului paniikinomaista pakkailua, hikoilua ja lisää hikoilua. Päästiin lopulta matkaan ajoissa, eksyttiin, ja lopulta viime tingassa ilmoittauduttiin. Eikä edes päädytty Vaasaan!

Ensin agirata. Fiilis melkoisen hyvä kuumuudesta huolimatta. Kontakti melkoisen huono. Huusin kyllä koske, mutta varmaan liian myöhään sitten. Ylihän se tuli ja lujaa, ja kepit aloitti tokasta välistä ekalla törkkäsyllä. Maaliin tultiin kympillä, aikaa tosin jäi vaikka jouduin korjailemaan. Kulki kyllä kivasti noin muuten!
Agirata tubessa!
Hypärille uudella toivolla. Ei ollut ihan niin kuuma enää. Alku vaikutti hankalahkolta, ja päätin yrittää persjättö-persjättö-valssi -yhdistelmää. No ei onnistunut, lähetin koiran tokaa estettä kiertämään ja kun sain persjätön valmiiksi se olikin jo siinä?? Pelastelulla sitten eteenpäin, ja maaliin tultua selvisi syy miksi se oli jo siinä: ei ollut hypännyt ollenkaan tokaa estettä. Hylky siis kun en huomannut korjata. Ihan kivalta tuntui muuten tämäkin rata, mutta kyllä nyt on nollat taas niin tiukassa että tässähän voisi melkein masentua! Vaan ei masennuta!
Ja tuosta hypäri! 
No mitä sitten jäi käteen? Positiivista: keinu toimi moitteettomasti. Homma kulki kuumuudesta huolimatta. A:n kontakti oli hyvä. Osasin ainakin ekalla radalla pääsääntöisesti ohjata ja tehtiin hommia noin niinkuin yhdessä. Vähemmän positiivista: puomin kontakti ei näköjään kisavireessä toimi  edelleenkään. Oletin taas liikaa ja tein liian huolimattomasti (persjätön tokan radan alussa). Stressasin taas liikaa. Odottelin koiraa turhissa paikoissa, kyllä se sieltä tulee!

Mitäs sitten? Huomiset kisat jätetään väliin, koska rotuyhdistys ei meitä halua kisaamaan rotumestaruudesta ja hellettä on luvattu 31 astetta. Mutta viikon päästä pamahtaa taas, ja jos ollaan naamallaan siinäkin hommassa niin ainakin on yritetty!

keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

Maailmassa on erittäin vähän mahdottomia asioita

Viikonloppu hoitaen viittä koiraa Lumon kanssa, Taikan loma mökillä, maanantain paluu kotinurkille, Lumon maanantaireenit. Noin niinkuin tiivistettynä!
Torstaina valkkutreeneissä  puuhailtiin alla olevaa rataa, Einarin käsialaa, vaikutteita EO-tuomareiden radoista. Sanotaanko vaikka että ei mennyt ihan putkeen, juoksu oli tönkköistä ja oltiin kaikin puolin tönkköisiä. Sinänsä saatiin rata onnistumaan ihan kohtalaisesti, mutta eih. Äh. Onneksi oli lohturuokaa tarjolla. :)
Maanantaina oli Lumon vuoro puuhailla aksaa. Koutsi ei päässyt paikalle, mutta mentiin jokatapauksessa. Tehtiin kolmen esteen + putken käyrää. Sijoiteltiin hyppyjä vinoittain ja vähemmän vinoittain, treenikaveri oli palkkaamassa vikan esteen jälkeen. Lumo oli pätevä ja haki hankalistakin kulmista hypyt! Lopuksi tehtiin vielä takaakierron kautta putkeen lähetystä ja leikittiin paljon. Whihii!
Ukkis!
Maanantaina ennen Luttisen treenejä käytiin heittämässä kevyt 2,5 tunnin mettälenkki Lauran ja Veeran kanssa, päivän kuvitus sieltä! Mukana menossa kleinit Väinö, Väinö ja Taika, mittelit Ukko ja Lumo, snautseri Tyyne ja valkeepaimenmukula Paavo. Mahtista!
Maailman ihanin Pave!
Lumo on puuhaillut myös tokojuttuja, lähinnä kapulan pitoa, sivulletuloa ja seuruuta, maahanmenoa ja sellaista yleishömpötystä. Kapulan pito on edistynyt hurjasti, vaikka ohjaaja ei edelleenkään osaa naksauttaa oikeaan aikaan... Ohjaajan vaihto voisi auttaa siinä. ;) Myös targetille menoa ollaan puuhailtu, sekä peruuttamista ja vadilla pyörimistä, takaakiertoja kaikenmaailman paikoissa ja ollaanpa pari namiruutuakin tehty. Ahkeraa näin lomaillessa!
Ukkis nättinä poikana
Päivän porukka, mittelit niin edustavina edessä
Valkeetiimi!
Seuraavaksi vuorossa tarinaa tiistain aksakisoista, joista ei paljon kerrottavaa jäänyt jälkipolville, taaskaan. Mutta kyllä kulki!

maanantai 14. heinäkuuta 2014

Melkein valmis nouto ja miljoona hyttystä

Otsikko viime päivien tapahtumat jo kertookin! Lumo on treenaillut kapulan nostamista ja pitoa, nosto on siinä vaiheessa että se saattaa ottaa sitä jo suuhun, mutta ei vielä nosta. Mutta pidossa tehtiin läpimurto! Lumo pitää ohjatun kapulaa.
Tehdään alkeistreeniä ohjatun kapulalla, koska se oli ohuempi ja Lumolle mieluisampi. Joskus hamassa tulevaisuudessa siirretään sitten hommaa normaalillekin kapulalle. Pieni tokopiski on melkein valmis aloon!
Viikonloppu kului itseltäni illanvietossa ja koirilta lenkkeillessä ja kotitreenatessa. Perjantaina käytiin seitsemän koiran voimin lenkillä Atalassa ja etenkin Lumolla oli ihan mielettömän kivaa snautseri Tyynen ja valkoinenpaimenkoira Paavon kanssa. Paavo on Lumon uusi poikaystävä kuulemma. Uimaan kakara ei uskaltautunut vieläkään, vaikka vesi kyllä kiinnostaa sitä kovasti. Tänä aamuna mentiinkin sitten metsään, jossa vierähti 1,5 tuntia. Mahtava tapa aloittaa uusi viikko!
Täältä sinne mennään tietää Lumo.
Taikan turkkitilanne, ajamisesta kohta kaksi kuukautta.
 Mustikat alkavat olla kypsiä! Syötiin Taitain kanssa niitä oikein urakalla, Lumo ei tajunnut yhtään mistä Taiksu saa niitä nameja ja näytti kateelliselta.
Taika ja Taikaa korkeammat saniaiset

torstai 10. heinäkuuta 2014

Obsessed is just a word the lazy use to describe the dedicated

Lumo 6kk 2vko on 6,6 kg ja sellaiset 37 senttiä korkea. Kivan kokoinen paketti!
Montako Lumon naamaa mahtuu yhteen juttuun?
Lumoa naurattaa oli syy mikä tahansa, koska Lumo on kuningas.
Tiistain treeneissä Taika oli hieno ja Lumo oli tuhma. Taika teki aivan täydellisiä kontakteja onoffiin puomille, juuri sellaisia kuin olisi pitänyt tehdä lauantaina kisoissakin. Ainakin se todistetusti osaa halutessaan, tai keretessään. Lumo karkaili kentältä ja puri mammaa sormille. Tuhma eläin pääsi palkinnoksi metsälenkille Taiksun ja kavereiden kanssa.
Ei tartte olla hyvä aina kunhan on hyvä yleensä
Palkitsin itseni kesäkuussa aivan oikeilla agilitykengillä. Toistaiseksi niillä on juostu vain hyllyä ja femmaa, mutta haluan antaa niille vielä mahdollisuuden. Sitäpaitsi laatikossa luki totuuksia.

maanantai 7. heinäkuuta 2014

So what, I'm still a rockstar

Luttisen eteenmenoreeniä viikon takaa jalkavammaisen ohjaajan kanssa. Etupalkkana lelu. Löytyy myös täältä ja täältä!
Kuusikuinen Lumoeläin on kokoluokkaa 6,5 kg/ 36-37 cm(?), osaa syöksyä lelulle ja leikkii raivokkaasti kenen kanssa tahansa. Päristää putkia henkseleitään paukutellen ja kiertää takaa mitä tahansa ja missä tahansa. Keinulle tekee Bang Gamea innoissaan ja pussiin kiitää vauhdilla. Rakastaa juosta metsässä idiootin lailla kaiken maailman Paavojen kanssa ja kiusaa Taikaa ihan liikaa. Mutta mainitsinko jo että se on aika makee? <3
Aamulenkillä eilen, pieni pentu oikealla ;)

sunnuntai 6. heinäkuuta 2014

Jos agility ois helppoo

16 tuntia, kaksi rataa, yksi hylky, yksi vitonen ja yksi huikea flow.

Agirotupäivä oli eilen, auton nokka starttasi kohti Turenkia kello 5.15. Herätys oli 4.30, nakkasin Lumon hoitoon ja lähdettiin Annan kanssa kisapaikalle. Paikalla oltiin 6.15, ilmottauduttiin ja 7.30 alkoi rataantutustuminen minien avo-SM karsintaradalle.

Rata vaikutti hankalalta, ja osoittautuikin sellaiseksi monille. Meillä oli hirveän hauskaa, Taika meni hirveillä kaarroksilla ja varsin rumasti paikotellen, se huusi mulle ja lopulta sujahti takaisin putkeen kun hukkasin sen ihan totaalisesti. Oma ohjaus on hirveää, juoksu on hirveää ja koko homma on naurettavaa. Ja meillä oli niin hauskaa!
Siinä se on kaikille naureskeltavaksi. Mua ainakin nauratti.

Päivän mittaan hengailtiin kuumuudessa neljätoista tuntia. Join kolme litraa vettä, hikoilin, nukuin tunnin teltassa Taika kainalossa, söin outoa thaimaalaista ruokaa ja läträsin aurinkorasvalla. Hauska päivä, vaikka helteiden ystävä en kyllä ole! Lopulta päästiin tokalle radalle, KV-rata oli kyseessä ja selvästi iisimpi kuin aamuinen karsintarata oli ollut. Taika oli kivassa vireessä ja radalla kaikki sujui. Koko homma vaan tuntui niin hyvältä. Niin agilityltä. En edes stressannut kontakteja, en mitään. Keinu oli hyvä. Huusiin kiipeekiipee puomille, mutta en sanonut "koske". Eikä koskenut. Hälläväliä, se oli mahtava rata! Aikaakin olisi jäänyt vaikka muille jakaa (no, ainakin jollekulle ;) )

Pitkään aikaan ei ole homma tuntunut niin helpolta ja hyvältä kuin tokalla radalla tuntui, kuumuudesta huolimatta. Tästä on hyvä jatkaa kontaktitreenien pariin!