Fiiliksissä

Hirveän keväistä ei ole vielä täälläpäin ollut kuten eilisestä kuvasta näkyy, mutta mieli on jo kevätfiiliksissä. Ollaan päästy aktiivisesti treenaamaan, hallilla on oltu keskimäärin kahdesti viikossa naalien kanssa ja lisäksi tehty tanssijuttuja kotona ja milloin missäkin kun on valmistauduttu ensi viikonlopun voi-kisoihin. Taika on kulkenut myös työharkassa välillä mukana, kun se on niin helppo että hengailee vaan pitkin tiluksia välittämättä ihmisistä ja koirista, pahin mitä se tekee on hevosenkakan syöminen.

Ollaan treenattu (aksassa) nyt paljon nollaratatreeniä, tai kuten itse tykkään sitä kutsua "tulostreeniä", eli vaikka tulisi virhe niin se korjataan ja tehdään rata tosissaan loppuun asti. Alkavaa kisakautta silmälläpitäen. Treenit on menneet ihan super hyvin, pääasiassa olen tehnyt Lumon kanssa mutta Taikakin on päässyt välillä juoksemaan radan nollana läpi. Ollaan tehty 20-28 esteen ratoja, haastavuutta vaihdellen ja kaikkia kontakteja, hyppykorkeuksia ja eri keppikulmia mukaan sisällyttäen. Lumon osumat puomille ja aalle on olleet tosi hyviä, mutta mun rytmittämisestä kiinni etenkin puomilla. Pikku hiljaa treenaillaan niitä itsenäisemmiksi, mutta ei oteta niistä nyt stressiä. Kokonaisuus on saatu pelittämään tosi hienosti ja etenkin Lumon kepeillehaku on parantunut. Erityisesti ollaan kiinnitetty huomiota siihen, että Lumo seuraisi mun ohjausta tarkemmin ja sen saisi pienemmällä liikkeellä linjattua oikein. Nämä onkin tuottaneet tulosta, ja vaikka Lumpun vauhti vain kasvaa niin sen yleinen  ohjattavuus on parantunut huimasti.

Ja koska "You miss 100% of the shots you don't take":

me lähdetään kahden viikon päästä Tornioon EO-karsintoihin, ja molemmilla koirilla! Kyllä, myös Lumo lähtee aikuisten skaboihin! Saatiin b&b majatalosta huone perjantaista sunnuntaihin ja seurakaverilta kimppakyyti, joten mikäs sinne lähtiessä. Tavoitteena on kummankin koiran kanssa tehdä meidän parasta mahdollista aksaa. Taikan kanssa ihan ultimate-tavoitteena olisi se lippu MM-karsintoihin eli sijoitus top-8, mutta se riippuu paljon siitä kuinka paljon nopeampia koiria sinne on tulossa. Lumon kanssa tavoitteena on pitää taistelumeininki päällä joka ikisen radan aivan loppuun asti, vaikka tulisi virheitä tai peräti hylkäyksiä! Ohjaajana yritän juosta Lumon kanssa tosissani, eikä mitään pienisievää Taikuvauhtia (kaikella rakkaudella Taikulle!), ja olla stressaamatta turhia vaikka se menestyisikin yllättäen niin hyvin että mitattaisiin. Oon ihan super innoissani kisareissusta Pohjoiseen! Nyt vaan peukut pystyyn että kerrankin säästyttäisiin ilman mitään yllätyssairastumisia, joita yleensä aina ilmaantuu joko koirille tai mulle kun ilmoittaudun isoihin kisoihin.

Muuten päivät onkin kuluneet eläinfyssariharkkamerkeissä ja töissä. Kahvia ei voi koskaan olla liikaa kun on harkka+iltatyö yhdistelmän ajanjakso.

Tää on mun hetki, tartun siihen kii - SM 2016

Vuoden kohokohta on taas ohitse: SM-kisat 2016. Koko vuosi enemmän tai vähemmän valmistauduttu näihin, ja sitten ne sujahtaa ohitse muutamassa päivässä. Tänä vuonna muutamassa erittäin märässä päivässä, koska perjantai-iltaa lukuunottamatta pitkälti koko viikonlopun satoi kaatamalla Lahden Nastolassa. Vaan mikäpä siinä, ei me olla sokerista. Kyllä on myönnettävä että silti mietitytti sunnuntain karsintaradalla, että kuinkahan Taika onnistuu uimaan kisaradan keskellä ollaan järven läpi.

Perjantaina saavuttiin Lahteen, tsekattiin hotelli ja jatkettiin Nastolaan. Olin ilmoittanut Taikan yhdelle agiradalle ottamaan tuntumaa kisapohjaan. En tykännyt kisapohjasta, musta se oli jotenkin liukas eikä Taika saanut siihen kunnon otetta käännöksissä ja kaatuikin pari kertaa radalla. Mulle se oli raskas juosta, etenkin märkänä. Kenttä sinänsä oli kyllä kiva, parkkipaikat olivat ainoat jotka eivät kisapaikassa toimineet kun munkin auto jäi johonkin hevonkuuseen joka kerta. Tilaa oli kisapaikalla kyllä mukavasti niin teltoille kuin radoillekin.

Taikan lämmittelyradalla kohtasimme toverimme keppien avokulman. Muuten rata oli mukava paria liukastumista lukuunottamatta (alun putken jälkeen tapahtui jotain, samoin ennen puomia.) Kiitos videosta Tanjalle! Illalla sitten hotellille keräämään akkuja erittäin pitkään joukkuepäivään.
Taikan lämmittelyrata

Joukkuepäivänä ajelin kisapaikalle heti kahdeksalta katsomaan joukkueen ekaa koiraa. Edustimme siis sheltti Vauhdin kanssa Pohjois-Karjalan Seurakoirat POKS ry:n medejä. Vauhti on mulle entuudestaan tuttu koira, mutta treenejä kerettiin ottaa yhdessä alle vain yhdet, plus vähän lämppäesteillä kisapaikalla perjantaina. Vaan eipä se mitään! Vauhti huippumiehenä totesi että ookoo, nyt tehdään duunia. Tehtiin nolla joukkueellemme! Tämä tuntui niiiin suurelta työvoitolta vieraan koiran kanssa, että fiilis oli varsin mahtava!

Kuvat Vauhdin radalta Sirpa Saari

Vauhdin joukkuerata

Joukkueemme jäi lopulta vaille tulosta, mutta omaan suoritukseeni olin ihan supertyytyväinen. Sunnuntaina sitten päästiin tositoimiin! Kauhulla katsoin upottavaa suomaista kenttää, 35 rimoja ja etenemää johon piti ehtiä päästäkseen SM-finaaliradalle. Oltiin Taikan kanssa kuudennessa ratisryhmässä, eli tositoimissa puolen päivän jälkeen. Ennen radalle lähtöä tein hyvin tarkat ohjaussuunnitelmat, lämppäsin hyvin ja päätin, että nyt vedetään täysillä ja saadaan paikka finaaliin. Ja niinpä tehtiin: me tehtiin yksi meidän parhaista kisaradoista ikinä ja nollalla maaliin! Kuuluttajan kuuluttaessa radan nollaksi aikaan -1,5 sekkaa meinasi vähän kyynel tulla silmään. Me tehtiin se! Jo toista vuotta peräkkäin finaaliin!

(c) Jemina Immonen

Taikan hypäri

Finaalia saatiin luonnollisesti taas odotella aika pitkään, katsoin välissä maksien finaalin ja lämppäilin Taikaa ja seuramies-Vauhtia. Finaalirata tuntui kivalta ja juostavalta, eniten jännitti putki-puomi-erottelu. Lähdettiin finaaliin sijalta 38 eli 12. starttaajana. Paremmalta sijalta kuin viime vuonna. Finaaliradalta Taiku keksikin sitten heti alussa singahtaa A:lta oikealla olevalle hypylle sen sijaan että olisi tullut mun liikkeen mukana. Hupsis! Tästä huolimatta tehtiin tosi hyvä rata, putki-puomi-erottelu toimi, sain Taikan tosi hyvin kepeille ja radasta jäi hirmu hyvä mieli niin kannustuksen, kuin meidän tekemisenkin vuoksi. Tähän oli hieno lopettaa tämän vuoden arvokisat, kun karsintoihin me ei olla menossa. Finaalirata tuntui paljon paremmalta kuin viime vuoden finaalirata, vaikka tuloksellisesti hyllytettiinkin. 

Taika finaaliradalla (c) Jaana Salonen

(c) Jaana Salonen

Taikan finaalirata

Taika on kyllä aivan erityinen koira. En voi olla muuta kuin hirmuisen kiitollinen siitä, että saan 8-vuotiaan kääpiön kanssa vielä harrastaa täysillä ja nauttia menosta, aina SM-finaaliin asti. Viikonlopusta teki erityisen hienon myös hyvä meininki, kannustus ja kaikki kaverit. Tavoitteena on Taikan kanssa päästä arvokisoihin vielä ainakin ensi vuonna, ellei ihmeempiä satu. Sitä ennen on kuitenkin taas vuosi aikaa kaikenlaisille seikkailuille.

Leijeröintiä ja back to basics

Treeniviikko viipaloituna, olkaa hyvät! Tiistaina tavalliseen tapaan ratatreenit hallilla, alla olevaa Anun käsialan leijeröintirataa puuhailtiin. Treenasin ensin Taikan kanssa itsenäisesti ja sitten Lumon kanssa Lumon toistaiseksi viimeisillä ohjatuilla treeneillä. Päädyin vaihtamaan Lumon ryhmäpaikan Taikalle loppukaudeksi monenkin seikan vuoksi, mutta osin sen takia että treeneissä ollaan tehty ratoja, joissa on haastetta Taikankin kanssa. Taika aloitti nyt viime viikolla taas aktiivisen kunnonkohotuskauden, johon kuuluu myös kunnolliset treenit kerran viikossa. Tavoitteena sen kanssa on kuitenkin vielä ensi kesänä olla täydessä iskussa arvokisoissa, joten lomailu ja "joskus ja jouluna" treenaaminen saa nyt loppua ja lähdetään kasaamaan pakettia taas kunnolla kasaan. Lumo taas ei tällä hetkellä toimi parhaalla mahdollisella tavalla haastavissa ja pitkissä koutsatuissa treeneissä, vaan kaipaa vielä paljon "back to basics"-tyyppistä treeniä joka onnistuu multa itsenäisesti vallan hienosti.

 

Tiistaina siis leijeröitiin. Lumon kanssa oli vähän tatsi hukassa, eikä sen treeneistä jäänyt kauheasti raportoitavaa. Kontaktit oli hyvät ja Lumo haki hyvin esim. 28-29 putkesta putkeen kaukaa. Kepeille leijeröinnit eivät luonnollisesti silti vielä onnistu. Taika sen sijaan oli aika mahtava! Tehtiin 1-26 esteitä sen kanssa, ja taidettiin nollallakin pistää läpi kertaalleen. Olen yllättynyt miten hyvin Taikalta meni molempiin suuntiin kepeillehaut leijeröinnistä (olin puomin toisella puolella, muuta mahdollisuutta ei oikein olekaan) huolimatta. Taikalla oli kunnon meininki päällä muutenkin, se huuteli mulle kaiken maailman rumuuksia. 

(c) Anu Rantanen

Tänään eli perjantaina treenattiin jälleen. Lumon puuhan aiheena oli vaihteeksi puomin juoksarit, sitten se teki paria pätkää tuosta radasta (1-5, 8-11, 21-20-puomi-hyppy-28) ja kuudella kepillä kepeillehakuja eri esteiden kautta ja kulmista. Raahasin kepit ihan keskelle kenttää, jotta ympärillä oli mahdollisimman paljon kivoja hämyesteitä, mutta Lumon piti silti erotella sieltä kepit ja hakea niille. Yllättävän hyvin sujui, vaan pari kertaa valitsi muurin keppien sijaan, muuten löytyi hyvin riippumatta suunnasta. Otin myös vauhdista jarrutuksia suoraan kepeille, nekin toimi vaikka kisoissa on pari kertaa ollut ongelmaa niissä. Näitä lisää!

Taika teki tänään vaan puomin kontaktia vaihteeksi, erilaisista tilanteista ja mun eri sijoittumisilla. Hyviä oli, kun vaan olisivat kisoissakin yhtä hyviä! Tehtiin myös vippausta, koska se ei yksissä treeneissä syksyllä oikein lähtenyt niille. Nyt kyllä lähti, eli muistissa on. Hiki tuli ohjaajalle ainakin kun parin koiran treenit kiskaisi aamutuimaan ja sitten lenkille mettään.

Tokoiltukin on vaikka mitään ei myönnetä

Aina ku flippaan niin peto on irti

Treeniviikko on ollut Lumopainotteinen. Lumolla on ollut kahdet kuninkuuslajin treenit, plus yhdet tanssitreenit kotona. Tiistain Hanna-treeneissä Lumo oli aivan irti jalustimistaan, puri ja huusi ja härdelli oli valmis. Vieläkin särkee kättä. Treenien teema tuntui olevan tämän jutun otsikon mukainen. Ei tule kyllä koskaan tylsää Lumon kanssa. No mutta persjätöt oli hienoja!

Tänään käytiin sitten tekemässä tiistaina totaalisen blackoutin kohteena olleita keppejä, ja kokeiltiin myös takaaleikkausta kepeille ekaa kertaa. No onnistuu! Juutuubissa Lumon kepit!

Vähän tehtiin tänään myös puomia, jolta tuleminen sivuun hypylle olikin vaikeaa ja sotki juoksuaskelia alastulolla. Treenilistalle. Ei me olla juurikaan noita sivuun jatkuvia pätkiä puomilta vielä tehtykään, se voisi olla seuraava projekti kun suoraan alkaa olla varsin varma. Lumon kanssa oli hauskaa kuten aina, se tekee niin tosissaan että huh huh. Huippu mukelo.

Vakavana kun käskettiin odottamaan lupaa juoda palkkarit. Vaikeaa!

Lumolle napsahti mittariin ikää 1v 11kk äskettäin. Sehän on kohta muka aikuinen. Käytöksestä ei kyllä huomaa, ja aion yhä pysytellä tunnisteessa "Pennusta agilitykoiraksi." Pikkupentu menee parin viikon päästä toisiin kakkosten kisoihinsa, tammikuussa se pääsee Santun agilitykoulutukseen ja helmikuussa tunnistusjälkiseminaariin. Kiirettä pitää teinillä! Taika pääsee joulukuussa myös kisaamaan, sen kanssa pitää päästä testaamaan onoffia kisatilanteeseen nyt kun sitä on urakalla vahvistettu. Ja mulla hinku kisoihin on ehkä kaikista kovin!

Meiningeissä

On ollut aika haipakkaa, ja aika haipakkaa tulee olemaan vielä seuraavat kolme viikkoa mitä työharjoitteluani on jäljellä. Ollaan silti treenattu. Lumolla on ollut yhdet ohjatut, Taikalla kahdet omatoimireenit ja Lumolla yhdet omatoimireenit.

Edellisessä treenijutussa kerrotuista treeneistä koostin videomaistiaisen, joka löytyy tuolta, tai tuosta yltä. Siellä puuhattiin lähinnä sivuetäisyyttä puomille ja keppejä. Tämän jälkeen Lumolla oli ohjatut, joissa tehtiin Tiia Vitikaisen varsin teknistä rataa, joka sujui yllättävän hyvin pentukoiralta! Taika teki samaa rataa itsenäisesti viikko sitten, ja Taikallehan homma oli aika iisi. Se osaa kyllä ihan käsittämättömiä juttuja, välillä annan sille liiankin vähän kunniaa kaikesta mihin se taipuu tosta noin vaan!

Ohjattuihin valmentajan silmän alle ei ehditty tällä viikolla töiden takia, joten mentiin perjantaina paikkaamaan agilityvajetta. Jotain suunnilleen allaolevan kaltaista teki molemmat koirat, sillä puhteena oli itsenäisen 90 asteen avokulman kepeille treenaus.

Taikalle kulma oli tooooosi vaikea, eikä löytynyt sitten millään. Sinänsähän se ei ole ongelma, koska kyllä mä Taikan kanssa ehdin minne vaan ja voin sen sinne tuupata. Mutta siinä on puute Taikan esteosaamisessa. Lumo sen sijaan yllätti! Lumo kiitää tätä nykyä sellasta kyytiä ettei tuonne ollut mitään asiaa ehtiä kun ensin kävin tyrkkäämässä koiran 3-putkeen, joten herran haltuun se kepeillehaku meni. Mutta vieläpä mitä, Lumohan haki tosi hienosti melkein joka toistolla itsenäisesti sisään ja pujotteli hyvin! Lumolle pisteet kotiin tästä erästä! Vähän tehtiin toki myös puomia, joka oli oikein kiva molemmilla koirilla, tosin luonnollisesti Lumon juoksarilla aika hitokseen paljon nopeampi kuin Taikan 2on2offilla. Jäi tosi hyvät meiningit päälle näistä treeneistä molempien osalta!

Viikko viipaloituna

No jotta treeniviikko pulkassa. Talvikausi pyörähti käyntiin tällä viikolla, uudessa superhienossa hallissa! Meidän halliprojekti on päässyt pisteeseen jossa treenit alkoi hallilla, ja on kyllä mahtava fiilis! Plus että hallissa on pinkit putket!

Meillä on ihan oma halli! Tai no ehkä se jaetaan niiden jonkun 500 muun koiran kanssa, mut hei!

Tiistaina oli meidän ensimmäiset ryhmätreenit uuden valmentajan Hannan valvovan silmän alla. Meidän uusi ryhmä on ihan huippu, odotan innolla talvikautta tyttöjengin parissa! Lumo on ryhmän kuopus, mutta hyvin sopii silti messiin. Tehtiin seuraavasta radasta esteitä 1-8, niissä oli Lumolle ihan tarpeeksi haastetta. Tai lähinnä keppikulmassa oli.

Rata on alkupuolesta Jan Egil Eiden rataa ja loppu on Hannan käsialaa.

1-2 joku valssi, myös keppien päähän valssi ennen 6, 7 takaaleikkaus. 3-5 väliä ei saatu onnistumaan, koska Lumo ei hae keppejä noin hyvin vielä. Varsinkaan kun tarjolla on putki ja keinulle sitä ei voi jättää. Lähettelin sitten Lumoa kepeille tuolta 4-5 välistä eri kulmista ja palkkailtiin. Putkeahan se tarjoili kovasti, mutta löytyi ne kepitkin sieltä sitten. Avokulmat kepeille on kyllä tosi vaikeita, niitä pitää treenata paljon lisää. Kun kepit löytyy niin sitten pujottelee hyvin ja sain rauhassa valssailla loppuun, vaikka putkihullunahakuisena koirana Luu kyllä paukautti sieltä tonne 14 putkeen jokusen kerran ensin. Koska voin. A:n suhteen meillä on vähän erimielisyyksiä, Lumo on keksinyt että sen voi juosta koko roskan 3:lla laukalla, kaks ylös ja yks alas.... Siitä sitten yritettiin haeskella vähän rauhallisempaa, neljän laukan suoritustapaa. Mutta kun on kiire niin on kiire! Lähdöt toimi hyvin tänään (on niitä kyllä reenattukin!)

Noin niin kuin yleisesti tuntuu että Lumo on vetänyt jonkun kutosvaihteen silmään mitä tulee aksaamiseen. En kyllä pistä pahakseni, vaikka se onkin tuonut mukanaan myös vallattomuutta ja kaikenlaista sekoilua. Ihan huippu hauskaa Lumon kanssa tekeminen on, eikä liian vakavaa! Se vetää niin tunteella ja raivolla, että itsekin yritän sen kanssa paljon enemmän kuin kiltin Taikan kanssa aiemmin treenatessa sievästi.

Sit tällee kotona.

No sitten perjantaihin. Molemmat koirat pääsi reenaamaan. Lumo teki samaa rataa, vähän kepeillehakuja, keinua, A:ta ja sitten pätkää 9-14. Keinu oli vähän liiankin rohkea ja lennokas, entinen hiippailu on vaihtunut täysiä päähän - keinu laskee - JIPII MENNÄÄÄN -meininkiin. Kultainen keskitie, anyone? Pätkässä 9-14 ei ollut ongelmaa, se oli hieno. Sitten toimeen pääsi Taika. Taika teki ratatreeniä, ensin parissa pätkässä ja sitten koko höskän nollana 22 asti kun en ollut opetellut pidemmälle. Kepeillehaku ei tuottanut ongelmia Taiksulle! Olin ihan yllättynyt kuinka hyvin ne löytyi sieltä, pari hutia mutta suurimman osan kerroista veti hyvin. Leijeröin hypyn ja tulin odottamaan sitä muurille. 9 jaakko, 11 vedin vaan vastakkaisella yli päällejuoksuna, persjättö 15-16 väliin, 20 valssi. Hyvin kulki karvalakki ja hauskaa oli! Lumo ohjaaminen on tuonut vähän kaivattua virtaa ja meininkiä mun omaankin ohjaukseen, ja se näkyy Taikankin kanssa. Kyllä karvalakki kulkee kun kartturikin kulkee eikä vaan nysvää!

Karvalakki ja jännittävä onkalo

Perjantaisin koulutan omaa ryhmääni, joten treenien jälkeen oli tiedossa lenkki meidän uusissa superhienoissa maastoissa (joihin on superhelppo eksyä ja joissa on superpaljon hirvikärpäsiä ja hirviä ja peuroja ja..) ja sitten kouluttamaan. Uudet koutsattavat on ihan huippuja, odotan mielenkiinnolla tulevaa talvikautta tyyppien kanssa!

Sellasia lämppämaastoja. Kelpaa.

Tanssihommiakin on puuhailtu viikolla, mutta niistä ei ole sen kummempaa kerrottavaa. Hyvin pyyhkii. Lenkkeiltykin on runsaasti erilaisissa paikoissa, yleisen mettäilyn sijaan eilen käytiin keskustammassa päin ja poseerattiin kirkon edessä. Illat ja päivät pimenee ja opiskelua riittää. Viikko vielä syyslomaan, kyllä se tästä!

Maanantain taikaa ja keskiviikon lumoa

Tavallinen viikko, maanantaina treenasi Taika (ja Lumppari pari juoksupuomia) ja keskiviikkona Lumo. Taikan puuhailut otti treenikaveri videolle, joten niistä kooste yllä tai täällä (klik). Taika oli oma kiltti itsensä ja kepitkin löytyi. Jos joku miettii Tain puomin kriteeriä niin se on "olisi kiva jos osuisit." 7,5-vuotiailla on etuoikeuksia. Sellasta se on.

Lumo puuhaili valkkutreeneissä Tuijan valvovan silmän alla. Siitä ei tullut videolle kuin pieni pätkä alusta, jolla voin todistaa että kyllä se pysyy lähdössä. Aina joskus. Karattuaan ensin kolme kertaa suorittamaan vapaavalintaisia esteitä kentällä. No koska voin. Videonpätkä alla tai täällä (klik.) Laitoin videon perään myös Lumon viikontakaiset keppireenit, koska niitä ei ole vielä tainnut olla täällä. Luuks osaa kepittää hienosti kotona. Vierailla kepeillä menestys ei ole yhtä hyvä, joten edelleen pitäisi päästä tekemään keppireeniä erilaisille kepeille. Se on vaan hankalaa kun kisoihin sitä ei voi ilmottaa kun se ei oikein vakiona pysy siellä lähdössä. ;) Muuten Lumon treenit meni varsin mallikkaasti, se teki saksalaisia ja ihmisnuolia ja vaikka mitä. Ketään ei edes purtu! Lopuksi mietiskeltiin vielä viskin syvintä olemusta apupalkkaajalla, ja kyllähän se alkoi sieltä löytyä!

Muuten me ollaan vaan lenkkeilty, kavereiden kanssa ja ilman, ja oltu tyytyväisiä pikkuhiljaa viileneviin ilmoihin. Lauantaina menen Taikan kanssa kisaamaan. Toivottavasti ei sada kaatamalla. Tai pitäisi ainakin pienen tauon meidän ratojen aikana.

Täysiä päin seinää vaan

Eli toisin sanoen Lumo valkkutreeneissä! Miten meni noin niinkun omasta mielestä, Luikku?

"OLIN MAHTAVA!"

Alla olevaa rataa (joka on ehkä Tonin käsialaa) tehtiin. Lumon kanssa puuhattiin 1-13 esteitä, koska niissäkin oli tarpeeksi tekemistä. Tai siis tekemistä oli siinä ihan ensimmäisessä esteessä lähinnä. Tai siis siinä ettei sinne tai minne tahansa muuallekaan saa singota käskystä "paikka." Meillä on erimielisyyksiä käskyn merkityksestä agilityradalla. Muualla se on tosi hieno. Mutta kun agilityesteitä tulee näkyviin, järki valuu korvasta ulos. Splurrrrrr vaan. Ja Lumo sinkoaa ykköshypyn takaa lähimpään putkeen. Ei haitannut, että putki oli vain säilytyksessä, toinen pää seinässä kiinni rutattuna. Eeei. Suoraan sisään vaan täysiä ja seinää päin. Hauskaa! Uudestaan! Seuraavaksi löytyi seinän reunassa säilytyksessä oleva rengas. Rengasta hyppimään! Ai mikä lähdössä pysyminen? En kuullu!

(c) Toni.

No, kun päästiin hetkelliseen yhteisymmärrykseen lähdön suhteen niin alettiin treenaamaan. Kuvittelin että keppikulma 3 olisi aivan mahdoton, mutta ei! Pentukoira haki ihan loistavasti sisään ja pujotteli hyvin. Kymmenen pojoo. Keppien päähän tein valssin. 4-8 ei ollut ongelmaa. Lumo oli ihan loistokkaalla meiningillä liikkeessä, joten juosta sai ihan tosissaan että ehti. Toi pätkä tuntui erityisen hyvältä kyllä, ihan kuin oikeaa aksaa. 

Puomin osumat oli tänään huonoja. Tungin tuolta putken ja puomin välistä mistä ei oikein mahtunut juoksemaan ja se hämmensi Lumoa. Puomi oli myös ihan kiinni aidassa, jonka toisella puolella oli ihmis- ja koiralauma. Toiseen suuntaan puomi oli kyllä parempi, joten enpä taas tiedä. En aio ressata asiasta. Näitä tulee ja menee uusilla puomeilla ja erilaisilla set-upeilla kun on juoksarit. Sådant är livet. Se, mitä pitäisi alkaa treenata on käännökset puomilta. Niitä voi nyt kakkosissa tulla ihan oikeasti jo vastaankin, ja kolmosissa viimeistään. Kunhan halli parin viikon päästä valmistuu ja päästään taas vapaatreenaamaan niin saa taas juoksariprojektiakin varioitua eteenpäin! Keinu ja A oli muuten hienoja. A ja puomi on Lumpparin ykkössuosikit evör. Se karkailee niille palkkalelunsa kanssa ja ehdottelee niitä kovasti. 

Marsu & Pilami väsyneinä aamusta. "Mee vaa kouluun. Heippa."

Tokalla kierroksella Luikkis puuhailikin sitten lähtötreeniä. Se oli tehokkaasti väsytetty tokoilemalla väliaika, joten se jopa tuntui pysyvän aika hyvin. Pitäisi vaan saada tämä käytös kantamaan myös sinne yleiseen agilityvireeseen ja kisoihin. ;) Tehtiin vähän käännöksiä pituudelta, keinua ja vähän vielä samoja juttuja kuin ekalla kierroksella. Istuttelin sitä tossa 2-hypyn takana ja pelleilin. No pysyi. Mutta kyllä se pysyykin kun on jo vajaa tunti väsytetty. Tarttisi vaan saada se pysymään myös siellä hulluimmassa (lue: parhaassa) vireessä. Luikkis myös leikki paljon ja huusi paljon. Koska huutaminen on kivaa ja äiti on tiellä koko ajan. TIELTÄ POIS TÄÄLTÄ TULLAAN. Hallinta ennen onnettomuuksia Jos ei taidolla niin asenteella.

Oli hauskaa. Haluan takaisin.

Pilami & Marsu iltamettäilyllä. Hiki tulee ku juoksee ihan pöpipäänä.

Kesä 2015 ja Se Tunne

Nyt on syyskuu. Se tarkoittaa sitä, että kesä on virallisesti ohi. Meidän kesään mahtui ihan älyttömästi juttuja, reissuja, kavereita, kisoja, mökkeilyä, metsäilyä, kotona olemista, töitä, uutta ja vanhaa. Koska kesä oli ensimmäinen Lumon ns. aktiivikesä, koostin siitä videon. Ja siksi että tuo koira on niin erityinen. 

Youtubessa (kliks!)

Sitä on oikeastaan vaikea edes kuvailla. Siitä asti kun näin Lumon ensimmäistä kertaa musta on tuntunut että se on juuri, tismalleen, sitä mitä olen etsinyt. Kaikkine hankaluuksineen juuri sitä mitä tarvitsin. Ei siksi, että se olisi täydellisin agilitykoira, tai tokokoira, tai edes arkikoira, vaan sen yhteenkuuluvuuden tunteen takia mikä siitä tulee kun sitä katsoo silmiin. Sen kanssa olen kokenut niin suuria eufoorian fiiliksiä kun kaikki natsaa, ja niin suurta porua kun asiat eivät suju. Ja minuuttiakaan en vaihtaisi pois.

Ja parasta tässä on se, että meidän matka on vasta ihan alussa.

I like to weave it weave it

Juoksupöljä-Tuhmuus-Lumo ja kiltti Taika reenasivat vähän keppejä torstai-illan ratoksi. Eihän tota kolmen viikon agilitylomalla olevaa Lumoa kestä muuten kukaan. Ihan kivat noista juniorin kepeistä on muodostumassa, sillä on perusteet hallussa ja nyt voidaan ruveta ottamaan etäisyyttä ja enemmän lelupalkkaa kuvioihin ilman että kepit katkeaa ja pentu lähtee maata kiertävälle radalle haukkumaan. Pari minuuttia silkkaa kepitystä, bitte schön!

Youtubesta! (klick!)

En tykkää olla lomalla t. Lumo

Aginolla ja persjättöjen sula mahdottomuus

 Se oli sitten pitkästä aikaa kisojen paikka kun Taika teki comebackin myös kisaradoille eilen oman seuran skaboissa TamSKilla Lempäälässä! Ensimmäisellä radalla juostiin. Ja juostiin. Ainoa pelon paikkani oli alun kepeillevienti, joka oli nappisuoritus. Taika paineli ihan täysiä, kaikki sujui, mutta ennen puomia tuli hetkellinen täh-momentti, jonka aikana pyöräytin Taikan kerran itseni ympäri ja linjasin uudestaan puomille. Virheettä selvittiin kuitenkin siitäkin, vaikka aikaa toki vähän paloi, ja kun kontakti oli vielä hyvä suoritus niin maaliin kipaistiin etenemällä 3,86m/s aikaan -3,79s! Oli kyllä ehdottomasti parhaan tuntuinen rata pitkiin aikoihin, me oltiin tiimi, Taika oli liekeissä ja me tehtiin rataa yhdessä. Sijalle 9/34. kipusi pikkusintti tällä helpohkolla radalla.

Ratapiirrokset Petteri Kermisen sivuilta täältä!

Nollapullaa! Toiselle radalle lähdin hyvillä fiiliksillä, olihan aamu ollut aika mahtava siihen asti. Toinen rata tuntui vähintään yhtä hyvältä kuin ensimmäinen, teknisesti se oli vähän haastavampi, mutta aika helppo vielä tämäkin. Pituuden jälkeen aion tehdä persjätön, mutta arvioin Taikan nopeuden putkessa aivan päin mäntyä ja se oli ulkona jo ennen kuin tajusinkaan. Persjättö tuli siis noin valovuoden myöhässä, ja ehkä olisin vielä saanut sen pelastettua jos olisin ottanut sen tarpeeksi tiukasti. Vaan en ottanut ja 15-putkeenhan se sujahti. Tuli sieltä haukkuen ulos ja jatkettiin rataa eteenpäin. Muistio itselleni: opettele tekemään persjättö. Kontaktille käskin pysähtyä, mutta tuli törkeästi yli joten palautin ja kehuin kun otti sievän 2on2offin. Nyt kun oli kerrankin jo hylky alla niin kehtasin palauttaa vaikka oli osunut. ;) 14:lle jaakotus ja samoin taisin tehdä 16:lle, keinu oli hyvä ja kipaistiin loppuun. Hyvä fiilis jäi tästäkin radasta, vaikka tuloksella ei juhlittu, mutta meininki oli hyvä ja moni juttu kuten kepeillevienti ja itsenäiset kepit loppuun asti onnistui hyvin. Jee!

Tämäkin täältä!

Pätevä agilitynaali on varannut majoituksen SM-kisoihin Ouluun, joten nyt se lienee virallista. Sitä ennen on vielä parit kisat kipaistavana ja vähän kontakteja vahvistettavana. Mutta olipas taas hauskaa juosta haukkuvan ja riemukkaan Taikan kanssa juoksutauon ja valeraskauden tuoman odottelun jälkeen. Taiku is back!

Back in business

Taika is back in business! Pitkälti pari-kolme kuukautta rankemmista treeneistä lomaillut (Caloanderin koulutusta lukuunottamatta) Taiksutin palasi areenalle entistä ehompana (tai ainakin puoli kiloa laihempana) keskiviikkona valkkutreenien muodossa. Voi naalin ilmettä kun treenikassia paketessa se kutsuttiinkin mukaan eikä viety vanhemmilleni hoitoon. Taiks oli ihan että mitä, minä, mukaan vai??! ja häsläsi leluilla ja kipitti haukkuen autolle. Paras!

Oli rankkaa!

Puhteena valkussa oli Ilonan koutsaama rata, jossa erityisesti oli keskityttävä rytmitykseen. Meidän vaikeuteen. Taika oli varsin pähkinöinä liikenteessä, varasti lähdössä (!!) josta luonnollisesti kehuin sitä, koska niin niitä hyvin lähdössä pysyviä agilitykoiria tehdään. Alku 1-10 sujui yllättävän vaivattomasti, Taiks kääntyi hyvin ja tuli ohjauksiin ja rytmitys onnistui hyvin. Rimat oli 30-35 eli ihan kisakorkeuksissa, ei ongelmaa edelleenkään.

10:lle tein persjätön. Keinu oli tosi hyvä ja nopea, joten otin tarkoituksella vain sen yhden toiston ja palkkasin superisti. 15 saksalainen, 17:lle vippaus. Kokeiltiin muitakin vaihtoehtoja (takaakierto + valssi) mutta kellottamalla vippaus oli nopein Taikalle. Putkista 22-23 kääntyi hyvin ulos kun rytmitin kunnolla, 25 saksalainen. Kepeillä menin edelle ja valssasin ennen 27 että saatiin suora linja putkelle ja täpöillä maaliin. Hyvä treeni, saatiin oikeita asioita vahvistettua, ja Taika-aksa on kyllä vaan niin parasta!

Maanantaina Lumon treeneissä tehtiin rataa myös. Ratapiirros on ulkomuistista ja suuntaa antava. Ei toki rykäisty koko 15 estettä kerralla ja rata olisi jatkunutkin vielä tuosta, mutta noin pitkälle päästiin lopulta. Tässä oli paljon Lumolle uusia juttuja, renkaan se haki hyvin radan osana (jes!) ja 4:lle lähti hyvin. Ensimmäistä hyppyä (35cm) arpoi muutaman lähtöönpalautuksen jälkeen, ilmeisesti aatteli että teki jotain väärin vaikka palautin vaan varastelun takia, laskin sitten riman alas että saatiin tehdä hyviä lähtöjä kun halusin niitä välillä treenatakin eikä aina vaan ottaa lentäviä lähtöjä ratatreeneissä. Myönnän syyllistyneeni siihen koska kellä on muka aikaa ja kiinnostusta hinkata lähtöjä. ;)

Pituudelle tein valssin, johon tuli myös hyvin ja pituus sujui minikoossa. Keppejä en edes yrittänyt saada sujumaan tuosta hypyltä suoraan vaan vein loivemmin, muuten kyllä kepitteli hyvin. Tuonne suoralle otettiin palkka ensin 11:lle ja sitten 12:lle, tein siis 11:lle takaaleikkauksen. Parin palkkauksen jälkeen ampui hyvin 12:lle asti (11:n kautta jopa.) En ole mikään takaaleikkausihminen, mutta tuohon ei vaan saanut mitään muutakaan tehtyä niin oli pakko poistua mukavuusalueelta. Loppu oli iisiä. Puomia ei tehty kun käytiin sitä erikseen puuhailemassa sunnuntaina. (Ja oli muuten makee, tsiisus! Myös täyskorkeaa keinua tehtiin ekaa kertaa sunnuntaina.) Rimat oli tässä treenissä kaikki 30cm, mitään ei putoillut. Näköjään joku on sen pituudenkin tuolle opettanut! Hyvä tulloo.

kliks suuremmaks

Ja jotta elämä ei kävisi tylsäksi niin lauantaina Taiks palaa myös kisa-areenalle kotikisoihin! Lumo kävi eilen rokotuksilla, ei syönyt eläinlääkäriä ja todettiin edelleen sydämeltäänkin terveeksi naaliksi.

Koska aina voi mennä vähän lujempaa

Niin outo viikko ettei sanotuksi saa. Mahtavuutta, ahdistusta ja kiirettä. Tiistain kulutin eläinlääkärissä Taikan kanssa, koska sen outo nirsoilu vain jatkui ja jatkui. Koko koira käytiin läpi, otettiin laajat verikokeet, kilpirauhasarvot, ultrattiin kohtu ja munasarjat, katsottiin suuhun, koko hela hoito. Tuomio: koira on niin terve kuin vaan koira voi yksinkertaisesti olla. Ristiriitaisin tuntein lähdettiin kotiin, koska toki oli huippua että Taika on terve, mutta toisaalta se tarkoittaa että sen syömälakkoilu johtuu yksinkertaisesti nirsoilusta, se on vain päättänyt vähentää ruokamääräänsä. Ja se on hankalaa kun on kuusi vuotta elänyt koiran kanssa, joka syö kuppinsa aina tyhjäksi sekunneissa. Nyt Taika onkin sitten ollut saamatta ruokaa kupistaan ollenkaan, olen syöttänyt koko päivän ruokamäärän treenatessa tai ulkoa. Koska mä en katsele sellaista kupilla norkuilua ja närppimistä, kun siihen ei ole mitään syytä. Torstaina iltaruoka tuli dobossa, jossa käytiin vähän herättelemässä kroppia. Molempien, ja vieläkin sattuu vatsalihaksiin.

Kuvat parin viikon takaa yhteislenkiltä, (c) Veera Silvennoinen

Taiksulla oli viikon agilitytauko, tänään aamulla hurautettiin treenihallille. Se oli ihan riemuissaan, ja antoikin koko treenin parastaan. Ja huusi. Mutta sehän ei haittaa mitään, huutaessaan se on tosissaan messissä. Tehtiin paikalla valmiina ollutta rataa, jonka jälkeen itsenäisiä keppejä niin, että Tai oli keppien toisella puolella ja minä toisella, vielä yhden putkenkin takana. Keinuakin paukutettiin ja luukutettiin rataa toiseen suuntaan, paljon pimeitä putkikulmia. Taika oli mahtava. Maailmassa on yksi asia joka on Taikasta ehkä siisteintä ikinä, ja se on aksa.

Tumps sano Lumo ku mammaan törmäs

Myös Luueläin oli messissä. Se on hauska. Se menee sekunnissa nollasta sataan, saattaa tehdä oikein monta kertaa ja sitten naps vain ja mistään ei tulekaan enää mitään vaan se vetää homman ihan läskiksi ja lähtee juoksemaan ympäri hallia. Sitten se paukauttaa kiinni leluun ja riemastuu siitä ihan käsittämättömästi. Tehtiin putki hyppy hyppy -sarjaa, onnistumisprosentista ei puhuta, mutta tärkeintä oli etupalkan kestämisen harjoittelu. Ja tietysti se, että oli megahauskaa.

Iltasella tehtiin lenkin jälkeen tokoja molempien kanssa. Taika sai iltaruokansa hölmöjen pikkujuttujen kautta, mutta Lumolla oli rankkaa. Se harjoitteli perusasentoa, ja se jos mikä on raskasta. Luu on kyllä niin timanttia, se oivaltaa ja ehdottaa juttuja hirveällä tarmolla. Tosin nyt vaikuttaa siltä, että Lumo luulee "sivu" tarkoittavan vasemmalle istumista ja vasemman etutassun ilmaan heilauttamista naaman korkeudelle. Koirassa, joka ajattelee omilla aivoillaan, on myös huonoja puolia. :D

Lumolla oli tänään kavereita kylässä, ja eilen se viihdytti yo-juhlavieraita kaiken maailman tuhmuuksilla. Se saattaa käydä tunnin lenkin, tehdä vartin tokot ja sen jälkeen sisään tullessa saada penturiemuhepulin ja juosta viisi minuuttia päättömästi ympäri asuntoa. Koska elämä nyt vaan on ihan sairaan kivaa. Ja niinhän se on.

Vasemmalta Lumo, Väinö, Taika, Väinö, Ukko ja Tyyne

Treeniä ja koulutusta

Vime viikolla treenattiin ensin keskiviikkona normaaliin tapaan valmentajan silmän alla, ja lauantaina vuorossa olikin Tuulia Liuhdon koulutus valkkuryhmälle. Koulutuksesta jäi paljon treenattavaa ja uusia juttuja tuli testailtua, ja ainakin todettua että opittavaa riittää! Onnittelen itseäni elämäni ensimmäisistä onnistuneista flipeistä! Taika sen sijaan luuli koulutuksen alussa keinua puomiksi ja otti sellaisen ilmalennon että multa meinasi sydän pudota pihalle. Mitään ei onneksi sattunut, ja parinkymmen minuutin juoksemisen jälkeen totesin että kuntotreeniäkin voisi taas lisätä kunhan liukkaudesta päästään ja juoksukausi alkaa.

Eilen käytiin alkaneen lukuloman kunniaksi keskenämme treenaamassa, treenin alle pääsi kepeille leijeröinti A:n ollessa välissä (A kohti keppejä, ei samansuuntaisesti), merkkaus, pari muuta pikkukuviota ja kontaktit. Myös videonpätkät sain haalittua kasaan kolmosluokkalaisen kepittelyistä ja puomista. Keppivideossa osan toistoista huitelen A:n toisella puolen ja osan juoksen vain edeltä, Taikalle ei ole merkitystä.

Ensin kooste, jonka ilmaisohjelma kyllä pilasi somasti. Kannattaa kuitenkin katsoa se, jos kestää vesileimaa, jälkimmäisissä on mukana kaikki ylimääräinen sähellys. Kooste myös täällä (klik!)

 

Puomin onoffi näyttää yhtä kivalta suunnasta kuin suunnasta, alan olla siihen varsin tyytyväinen. Vieläkin on toki töitä, ja kovemmassa draivissa saattaa välillä keittää yli ja onoffi unohtuu. Nyt on kuitenkin vasta kuudes treenikuukausi, joten olen kyllä tyytyväinen pikkupuuhkaan! Seuraaviin kisoihin suunnataan 2,5 viikon päästä, yhdet kisat jäävät välistä viikonlopun muun jännittävän ohjelman vuoksi. Puuhkis aloittelee myös juoksujaan valitettavasti, joten täytyy katsoa miten ne vaikuttavat treenaamiseen tällä kertaa.

Tällee mä sit kotona ku reeni on vedetty. Et rankkaa on.

Vuoden viimeiset treenit

Eilen, sunnuntaina, ajeltiin ennen kymmentä aamulla hallille tekemään vuoden viimeinen treenisetti. Viikko tuli agilitytaukoa joulun ja flunssan vuoksi, ja eilen oltiinkin jo molemmat ihan halkeamispisteessä. Lähdettiin hallille ilman suurempia suunnitelmia.

Tein 12 esteen radan, jonka teemana oli jälleen kerran itsenäiset kepit. Tuntuu että niissä riittää treenattavaa ihan ikuisuuksiksi asti. Muuta kovin kummallista ei ollut, pari putkihämyä ja vähän kieputusta. Kepeille tein leijeröintiä putken ja hypyn ollessa välissä, jättäydyin tarkoituksella kauaksi kun koira lähti yksin pujottelemaan, siirryin kauemmas kepeistä ja ohjasin kaukona putkeen. Taitai hallitsi homman taas hurjan hyvin, pitäisi varmaan lähteä vaikeuttamaan hommaa, jotta pääsisi kunnolla treenaamaan kauko-ohjausta putkille ja kepeille. Youtubesta löytyy paljon harjoituksia hakusanoilla "Independent weaves", sieltä mekin ollaan haasteita kaiveltu.

Tai tuli sunnuntaina ohjauksiin muutenkin tosi kivasti ja irtosi loppusuoralle. Haki myös keppejen aloitusta melkein 100 prosenttisesti oikein, pitäisi keksiä siihenkin vaikeutta lisää. Tehtiin myös keinun stoppia ja A:n juoksaria, kummatkin sujui mallikkaasti.

Koska aikaa oli jäljellä vielä agitreenin päätyttyä, siirryttiin tokoihin. Aloitin seuruutreenillä, suoraa pätkää ja 90 asteen kulmia kumpaankin suuntaan. Juoksua ja pysäytyksiä. Häiriö oli Taikalle vaikea, koska treenattiin agilitykentällä ja reunoilla oli esteitä. Naali tsemppasi kuitenkin hienosti! Lopuksi kaivettiin vielä tokohyppy esiin ja tehtiin hyppytreeniä, ensimmäistä kertaa kunnolla. Vaatinee vielä säätöä, mutta hyvä siitä tulee.

Independent what?

Miksei ikinä riitä että toinen on siinä?

Keskiviikkona käytiin taas lääkärin pakeilla keskustelemassa paranemisesta ja tulevaisuudesta. Taika sai luvan alkaa elämään kohtalaisen normaalisti, paraneminen oli alkanut hyvin. Agilitytreeneille näytettiin vihreää valoa, toki aluksi pitää aloitella lyhyillä treeneillä ja kontakteja tulisi välttää vielä hetken aikaa. Juoksemista ja häsläämistä ei tarvitse enää rajoittaa (huh huh!), mutta sen sijaan ulkoiluun tulee edelleen kiinnittää huomiota. Muussa kuin aivan pehmeässä lumessa kävely on kielletty, ettei paljas ydin raavi jäätä vasten. Yksinollessa tulee edelleen pitää kauluria, mutta valvotusti saa jo olla ilman. Hallissa ja kuivalla maalla saa juosta ja treenata, mutta jäisiä lumihankia pitää ehdottamasti välttää, sekä pahimpia risukoita. Nuoleminen on ehdoton nou-nou, ja sitä pitää vahtia tarkasti.

Arkeen kuuluu siis edelleen ylimääräistä säätämistä, mutta hallitreeneihin ollaan päästy palaamaan pikkuhiljaa. Valitettavasti Taikan toipilasaika viivästyttää myös toista, varsin odotettua elämänmuutosta jonkin verran. Mutta elämä on, ja pitää nauttia siitä mitä meillä on tuon mahtavan, niin paljon kehittyneen otuksen kanssa. Otus leikki eilen kentällä tumpulla ja kepillä tokotreenien yhteydessä. Se jos jokin on paljon.

Klikkaa jos haluat katsoa treenirataa

Keskiviikkona illalla käytiin ryhmätreeneissä, kevyt treeni hyppyradalla. Taika oli riemuissaan, ja omasta mielestään olisi voinut treenata paljon enemmänkin. Torstaina vedin itse treenejä valmennusryhmälle, vieressä olevaa Salme Mujusen rataa. Oli taas varsin opettavaista myös opettajalle. Valmennusryhmän, jossa treenaamme kaksi tuntia viikossa, treeneistä voi lukea tarkemmin valkkuryhmän blogista täältä!

Tänään oltiin tunti hallilla keskenämme. Ajattelin pitää treenin vielä kohtalaisen kevyenä, joten tehtiin lähinnä merkkausta torstain radan alun innoittamina, sekä kepeillehakua eri kulmista ja vähän lyhyehköä tekniikkaa. Myös keinua tahkottiin muutama kerta muistin virkistykseksi.

Yllättävässä tarmonpuuskassa päädyin videoimaankin treenejä pitkästä aikaa. Alla olevat videot ovat täysin muokkaamattomia, joten turhia tyhjiä pätkiä on aluissa ja lopuissa. Ensimmäisessä kepeille hakua edestä, toisessa toisen esteen merkkauksen treenaamista, ja kolmannessa kepeille hakua itsenäisesti sivulta päin tullessa. Taika oli varsin tarkkana keppejen aloitusten kanssa, eikä huteja tullut kuin muutama!

Huomenna suuntaankin Messariin shoppailemaan ja kavereita näkemään! Saa tulla nykimään hihasta jos törmää, Tai jää hoitoon kotipuoleen päivän ajaksi.