Piirinmestaruushopeaa 21.9.2013

Eilen oli aika huikea päivä. Ihan todella huikea.

Aamusta suunnattiin oman seuran järjestämiin Pohjois-Hämeen piirinmestaruuksiin. Minejä oli 50 koirakkoa, tunnelma oli aamusta saakka jännittynyt. Kisapaikalle tultua käytiin lämppäämässä, jonka jälkeen olikin hyppyradan rataantutustuminen.

Tuomarina hypärillä oli Ronald Mouwen, joka oli tehnyt varmasti mun koko elämän vaikeimman radan. Siinä ei ollut päätä eikä häntää, eikä varmasti yhtään loogista estettä. Olin ratiksen jälkeen ihan hätää kärsimässä, ei tästä tuu yhtään mitään. Radalla oli etenemä 4,1 m/s, johon pääsi vain voittajakoirakko, ajalla -0,65. Kaikille muille nollan tehneille yliaikaa, hylkyjä tuli 35 kpl!

Radan loppupuolella joku huusi kentän laidalta "loppuun asti nyt!" jolloin mä tajusin, että ei hitto vie, tästä tulee nolla! Niinhän siinä kävi että napattiin radalta nolla ajalla +3,24sek! Rata oli tosi vaikea, ja lopussa mun kiljumisesta saattoi päätellä jotain yllätyksen määrästä kun siitä tulikin nolla. Näin pahassa kieputuksessa ei päästy parhaaseen aikaamme, enkä kyllä ymmärrä miten radalla olisi voinut päästä tuohon etenemään. Taikan etenemä 3,8 m/s mun varmisteluista huolimatta.

Hypärin tulokset

Toiselle radalle lähdettiin siis piirinmestaruuskisassa paikalta 5/50, vajaan sekunnin erolla seuraavaan. Agirata ei ollut mikään pala kakkua sekään, ja lisähaasteita toi pitkä vauhtipätkä kaiken pyörityksen ohella. Toiselle radalle lähtiessä mua jännitti vielä enemmän kuin ekalle, mutta sain Taikan jätettyä rauhassa lähtöön.

Rata sujui ihan moitteettomasti, naali otti hienot onoffit molempiin suuntiin puomilla, teki ihan täydellisen keinun ja haki vaikeasta kulmasta kepeille. Puomi oli toiseksi viimeisenä esteenä, sinne koiraa lähettäessä ei ollut kyllä kiljuminen kaukana. Puikkis otti hienon ja nopean kontaktin ja sujahti maaliin nollana! Aika oli -1,67 sek, nopeudella 3,76 m/s. Taaskaan ei päästy läheskään parhaaseen etenemäämme haastavalla radalla, mutta fiilis radan jälkeen oli kyllä aika sanaton! Mitä vaikeampi rata, sitä parempi fiilis. Taika oli sylissä ja lipsutteli naamaa, tiesi taas kuinka makea olikaan ollut!

Agiradan tulokset

Käytiin ulkona ja sisälle päästyi screenillä olikin jo lopputulokset. Ja mitä siellä seisoikaan! Meillä on vuoden 2013 minien piirinmestaruushopeaa ja samalla nuorten pM-kultaa! Illalla kisattiin vielä joukkueradalla yhden hyllyn ja väsyneen koiran verran.

En olisi todellakaan uskonut neljä vuotta sitten kun aloitettiin. En todellakaan. Ja meillä on vielä niin monta vuotta jäljellä! Kiitos videoista Aino ja Suvi, ja onnea pM-kultamitalisteille, olitte huikeita!

Nollapullaa!