sunnuntai 20. toukokuuta 2012

Ei hopea ole häpeä!

Tänään, 20.5., oli Tampereen agilitykisat, Takujen järjestämät! Mä olin ilmottanu mut ja Taikan kahdelle radalle, joista toinen oli agility- ja toinen hyppyrata. Kisat pidettiin Hakametsän jäähallin kentällä ja tilaa olikin mukavasti.

Agilityrata oli mun makuun hankala. Tuomarina oli Lena Dyrsmeds Ruotsista, ihanneaika oli aika tiukka, muistaakseni 49 sekuntia. Kisaajia oli noin 15 kappaletta meidän luokassa. Taika oli ihan okei vireessä, sade vähän latisti sen tunnelmia ehkä. Rata meni kuitenkin hienosti! Ainoona virheenä oli kielto, joka napsahti kepeille mentäessä kaarroksen mennessä vähän pitkäksi. Tulos oli siis 5, aikaakin jäi. Sijoituttiin toiseksi, kukaan luokasta ei saanut luvaa, ja oltiin luokkamme nopeimpia! Hieno fiilis jäi käteen kisasta, vaikka tietysti olisi ollut hienoa saada se nolla!

Hyppyrata oli helpompi, siinä ei mitään ihmeellisyyksiä ollut, tuomarina oli Anne Viitanen. Ihanneaika oli kova siinäkin, ja yksi kielto onnistuttiin kääräisemään hypyltä. Mulla meni ohjaus pitkäksi. Yliaikaakin taisi joku 0,28 radalta tulla, mutta eipä se siitä kiinni jäänyt. Sijoituttiin kuudenneksi.

Hyvä fiilis jäi kisoista ja etenkin ylpeys Taikasta!  Kyllä se vaan on pätevä pikkupumpuli. Huomenna mennään treeneihin rennolla asenteella ja mietitään mitä olisi voinut parannella, koska parannettavaa löytyy aina!

tiistai 15. toukokuuta 2012

Taika 4 vuotta!

Ihanaa syntymäpäivää 4-vuotiaalle Taikalle! 

Tänään juhlitaan Taikan neljättä syntymäpäivää, päivänvalon se on siis nähnyt 15.5.2008. Taas on pakko todeta, että kyllä se aika menee niin nopeasti, vastahan se oli pieni pentu. Taika on ehtinyt saavuttaa jo kaikenlaista hienoa; näyttelyistä sillä on rop ja sert, agilityssä ollaan kavuttu kakkosiin ja yksi LUVAkin ja napattu siellä. Koiratanssissa se on edistynyt huimasti; lahjaksi tänä vuonna se saa herkkujen ja rapsutusten lisäksi koiratanssikurssin, joka me aloitetaan parin viikon päästä. Se onkin meidän ensimmäinen virallinen kurssi kyseistä lajia, tähän asti ollaan pärjätty kahdestaan. Kuitenkin tärkein asia mitä me ollaan koettu on  mahtava jokapäiväinen elämä yhdessä, josta päivääkään en vaihtaisi pois.

Eilen oli agilitytreenit, jotka meni ihan mahtavasti! Meininki oli tosi hyvä, Taikalla oli iloa tehdä ja vauhtia riitti. Toivottavasti sama asenne säilyy ensi sunnuntain kisoihin asti. Tehtiin aika tavallista rataa, jossa pari kohtaa vaati vähän tarkempaa ohjausta. "Sylkkäri-leijeröinti" -yhdistelmäkin toimi hyvin ja keinu näytti varmemmalta kuin aikoihin. Torstain treenit meiltä jää välistä, koska on tarkoitus lähteä mökkeilemään pitkän viikonlopun kunniaksi.

Juhlapäivä on vietetty lenkkeilyn ja puistossa istumisen merkeissä, jäätelöä syöden. Mukana oli Minnin ja Taikan lisäksi mun ystävät E ja L, sekä L:n schipperke Kuro, joka tosin poistui sisälle ennen varsinaista jäätelönsyöntiosuutta. Loppuun vielä vähän tänään napsittua kuvasatoa 4-vuotiaasta Taikasta ja hiukan vanhemmasta Minnistä!


(c) Liekki V.





                                                             Taika tekee kieppejä.

Kaunis 4-vuotias.

Mun suuri lauma :)

keskiviikko 9. toukokuuta 2012

A few words about fur industry


There is at least one occupation which I find even more horrible than death. I can honestly say that I’d rather dismiss myself from our beautiful world than embrace the habits of being a fur farmer.

Fur farming is against everything that’s dear to me, everything I wish to fight for. It’s obvious to me that animal rights can never come true in such circumstances; real, breathing and feeling mammals stuffed into a small cage with no floor to stand on. No-one is interested in taking care of their medical problems let alone mental wellbeing and regular needs. When the silver foxes and other fur industry animals are big enough they are euthanized or in worst case skinned alive to ensure that the fur and skin are in the best possible condition for selling. This kind of torturing is something I would never wish to even support, not to mention doing it myself.

I can’t see how anyone can be so callous to be able to work as a fur farmer. I speak for animal rights and support wildlife protection, but even if I wasn’t so concerned about such things I still could never imagine doing a job like that. It just doesn’t seem like a human thing to cause so much agony for other intelligent animals, though actually humans are the only species that would ever even consider doing something so evidently awful.
  
Mä tiedän, että oikeastaan tän ei ole tarkoitus olla yhteiskunnallisesti kantaaottava blogi, joten antakaa anteeksi.