maanantai 23. kesäkuuta 2014

Juostako vaiko eikö juosta

Viime torstaina valkkutreeneissä pisteltiin menemään viikon takaisista SM-kisoista medien finaalirataa.
Pari muutosta radassa oli, putki 17 oli korvattu pussilla, joka ehkä itseasiassa vähän auttoi 18: lle ehtimisessä, ja 19 oli korvattu vielä yhdellä hypyllä, joka oli saman suuntainen kuin 18. Alusta en tykännyt yhtään, ei ole kivaa lähteä radalle niin että heti tokalle hypylle joutuu tekemään jarrua ja kääntämään pyöreästi kolmoselle. A:lle Taikalla on juoksari, joten siitä painelin varsin reipasta vauhtia työntämään sen 6-putkeen. Laitoin koiran edestäni kepeille ja leikkasin sen taakse, keppejen oikealle puolelle. Keinulle tein sekä takaaleikkausta että persjättöä, joista persjättö toimi paremmin. 13-14 väliin jonkin sortin puolivalssia, jotta koira kääntyi hyvin. 15-17 kipitin vauhdilla tekemään 17-pussin jälkeen persjätön, joka toimi kunhan etenin tarpeeksi, Taika hakee hypyt niin hyvin kaukaakin. Loppu oli iisiä.
Ihan tavallisia pentuja (c) Minna Haapanen
En kyllä kokenut rataa varsinaisesti hirveän hankalaksi, vaikka sitä moni piti kisoissa ihan mahdottomana. Mutta niinkuin SM-tuloksistakin nähtiin, niin aivan mahdottoman nopean koiran kanssa tuossa olisi varmaan ollut enemmän haastetta. Taika liikkuu peruskivaa 4 m/s tai himpun alle, joten sen kanssa tuo olisi ollut vielä ihan paineltavissa. Mutta hiki tuli!

Päänvaivaa aiheuttaa edelleen puomin alastulokontakti. Se on vaan niiiiiin hidaaaaas että kerkeän suunnilleen kahvit juomaan odotellessani. Paikkaa on vahvistettu vaikka miten paljon, mutta edelleen musta tuntuu että Taikaa ahdistaa kontaktille pysähtyminen, joten se vitkuttelee sitä ja vaihtaa raville jo puomin päällä. Etenkin jos tuomari on vieressä. Niinpä taas käytyäni palautekeskustelua päivän koutsin kanssa (kiitos!) mietiskelin että pitäisikö tuolle kuitenkin lähteä yrittämään vielä niitä juoksareita. Kokeiltiin muutaman kerran lähettämällä koiraa puomille "menemene"-käskyllä, vapauttaen heti alastulon alkaessa "tule!" Ekan kerran pysähtyi, tokalla laukkasi jo yli nätillä laukalla. Ei se onoffi siis siellä mitenkään selkärangassa ole.
Seuraavana haasteena olisikin siis juoksuttaa Taikaa maassa olevalla lankulla, jotta sen onoffin aiheuttaman jökityksen saisi sieltä pois ja koiralle nätin laukan. Katsotaan tarvitaanko kehikkoa tai jotain muuta, mutta veikkaan että Taikan laukka voisi olla aika sopivan mittainen jotta se ottaisi yhden laukan kontaktipinnalle. Tai sitten ei. Mutta hulluilla on hauskat huvit ja idiooteilla hankalat vai miten se meni, eikä sitä yrittänyttä mihinkään laiteta. Antaas kattoa mitä tästä tulee. Toiveissa olisi kuitenkin saada edelleen koira käskystä pysähtymään onoffiin, mutta ilman käskyä ja eri vihjeellä kiivetessä juoksemaan yli. Koska tämän kokoisen ja vauhtisen koiran kanssa se -2 sekuntia tuntuu oikeesti aika kivalta.

Lumo on tehnyt huikaisevan jänniä juttuja, kuten leikkinyt parilla eri kentällä, purrut mua sormille, leikkinyt kouluttajan kanssa ja tehnyt valssia kerran. Niin ja hyppy-hyppy-putki-hyppy rataa, rimat oli kenties jopa viidessä sentissä. Valssaaminen on hirveän hankalaa kun sitä on tehnyt viisi vuotta vähän-sinnepäin -mentaliteetillä! Oikeisti Lumo ei mitään vielä hirveästi treenaa, mutta on se kerran viikossa käynyt kentällä puuhailemassa ja toisen kerran leikkimässä raivokkaasti. Tykkään siitä päivä päivätä enemmän! Sillä on oikea asenne elämään ja kaikki on sen mielestä maailman parasta. :)
Päivän kuvista kiitos Minnalle, kuvat parin viikon takaisilta napakettujen soidinmenoilta. Tai Lumon ja Kevinin paineista?

keskiviikko 18. kesäkuuta 2014

SM-selviytyjät ja likipitäen nolla

Jäätiin henkiin! Siis jopa ohjaaja!
Kepeiltä tulossa, kiitos kuvasta Juha Rintala!
Minien karsintarata ei ollut kovin hankala, olisin toivonut enemmänkin haastetta. Yhdessä kohdassa onnistuin hukkaamaan koiran, mutta naisellisella hätähuudolla siitä selvittiin. Näin jälkeenpäin ajateltuna olisi ollut järkevämpää lähettää koira pituudelle ja tehdä valssi, sillä olisi voinut säästää ne kriittiset 1,7 sekuntia. Tehty mikä tehty, ja hyvä fiilis jäi radasta! Meidän lopullinen sijoitus siis nollalla +1,7s, sijalle 68. Etenemä 3,98m/s, parempaankin ollaan kyllä juostu. (Mitä tästä opimme, kannattaa ohjata ja juosta eikä töpöttää hassusti hermostuksissan...) Äsäm kuuskutkaheksan, hah.
Rata linkin takana
Päälimmäisenä kuitenkin mieleen jäi kiitollisuus siitä, että ollaan päästä moisiin karkeloihin. Että on pieni Taitai painamassa huvittava ilme naamallaan, ja me voidaan kisata vielä useempikin vuosi! Ja hei - Taika oli SM-yksilöiden paras kleini. ;)

keskiviikko 11. kesäkuuta 2014

Koska blondeilla on hauskempaa

Viikonloppuna koittaa vuoden odotetuin kisapäivä, SM-kisat Tampereen Hakametsässä! Perjantaille en ilmoittanut Taikaa, joten perjantaina menen paikan päälle vaan fiilistä nostattamaan. Lauantaina joukkue-SM-karkeloissa meidän rooli on olla paikan päällä, sillä olemme Tamskin minijoukkueen varakoirakko. Taika saattaa kyllä jäädä kotiin, sille asun kätevästi viiden minuutin ajomatkan päässä kisapaikalta. Toivon hurjasti menestystä meidän mahtavalle joukkueelle numerolla 10, onnea matkaan Anu & Nipsu, Einari & Hamu, Toni & Maisa ja Hanna & Sinni! Rähinä päälle, varakoirakko kiljuu luultavasti katsomon puolelta ja jos tulee menestystä niin lupaan jakaa kunnian törkeästi! ;)
Käytiin blondikoirien spitzijengillä rälläämässä, Lumolla oli sairaan kivaa kuten aina! Kuvista kiitos Siru Rajalalle :)
Sunnuntaina onkin sitten tositoiminnan vuoro! Meidän kisanumero on 661, eli starttaamme viimeisessä ryhmässä keskivaiheilla. Lähtölistalta löytyy meidän lisäksi yksi toinen kleinikoirakko, onnea matkaan sinnekin suunnalle, ja kaikille mitteleille myös! Kisakirjeen avaaminen aiheutti jo mahassa jännittyneen tunteen, katsotaan miten kamalaksi jännitys vielä pääsee ennen sunnuntaita ja meidän ensimmäistä SM-starttia ikinä. Livestream kisaviikonlopulta tulee löytymään täältä!
Alimmaisena Kevin, Päällä Lumo ja taustalla Tinka ja Taika
Viime sunnuntaina käytiin ottamassa kenraalireeni kisoissa Tampereella, josta tulokseksi vitonen ja rippunen yliaikaa korjailun takia. Rata oli kivaa settiä, erityisen tyytyväinen olen keinuun! Oli taas ihan kamalan kuuma, ja Taika kyllä toimii paljon paremmin sellaisessa 5-15 asteen lämpötilassa kuin tuollaisessa helteessä. Mutta ihan hyvä fiilis jäi radasta, vaikka virhe olikin varsin outo.
Tänään käytiin aamusta hallilla heittämässä viimeistelevä treeni, tarkoituksena mennä täysiä muutama suora, tehdä muutama puomi ja pari keinua. Se on nyt sitten vaan vedettävä täysiä sunnuntaina, katotaan mihin se riittää!

Lumotyyppi on tällä viikolla puuhastellut hyppy-hyppy-mutkaputki rataa ja hyppy-mutkaputki-mutkaputki-hyppy ympyrää. Sen leikkiminen paranee päivä päivältä ja se on ihan liekeissä putkissa rallattelusta. Vauva-agility on hauskaa!

perjantai 6. kesäkuuta 2014

Lumo ja Paavo

Lumo tapasi tänään ensimmäistä kertaa valkeepaimen Paavon (8vko).
Paavo oli hurja peto! (ja blogger sotki värimaailman)
"Sano AA!"
Lumo-hauki syö pienen paimenkoiran!

sunnuntai 1. kesäkuuta 2014

Koska aina voi mennä vähän lujempaa

Niin outo viikko ettei sanotuksi saa. Mahtavuutta, ahdistusta ja kiirettä. Tiistain kulutin eläinlääkärissä Taikan kanssa, koska sen outo nirsoilu vain jatkui ja jatkui. Koko koira käytiin läpi, otettiin laajat verikokeet, kilpirauhasarvot, ultrattiin kohtu ja munasarjat, katsottiin suuhun, koko hela hoito. Tuomio: koira on niin terve kuin vaan koira voi yksinkertaisesti olla. Ristiriitaisin tuntein lähdettiin kotiin, koska toki oli huippua että Taika on terve, mutta toisaalta se tarkoittaa että sen syömälakkoilu johtuu yksinkertaisesti nirsoilusta, se on vain päättänyt vähentää ruokamääräänsä. Ja se on hankalaa kun on kuusi vuotta elänyt koiran kanssa, joka syö kuppinsa aina tyhjäksi sekunneissa. Nyt Taika onkin sitten ollut saamatta ruokaa kupistaan ollenkaan, olen syöttänyt koko päivän ruokamäärän treenatessa tai ulkoa. Koska mä en katsele sellaista kupilla norkuilua ja närppimistä, kun siihen ei ole mitään syytä. Torstaina iltaruoka tuli dobossa, jossa käytiin vähän herättelemässä kroppia. Molempien, ja vieläkin sattuu vatsalihaksiin.
Kuvat parin viikon takaa yhteislenkiltä, (c) Veera Silvennoinen
Taiksulla oli viikon agilitytauko, tänään aamulla hurautettiin treenihallille. Se oli ihan riemuissaan, ja antoikin koko treenin parastaan. Ja huusi. Mutta sehän ei haittaa mitään, huutaessaan se on tosissaan messissä. Tehtiin paikalla valmiina ollutta rataa, jonka jälkeen itsenäisiä keppejä niin, että Tai oli keppien toisella puolella ja minä toisella, vielä yhden putkenkin takana. Keinuakin paukutettiin ja luukutettiin rataa toiseen suuntaan, paljon pimeitä putkikulmia. Taika oli mahtava. Maailmassa on yksi asia joka on Taikasta ehkä siisteintä ikinä, ja se on aksa.
Tumps sano Lumo ku mammaan törmäs
Myös Luueläin oli messissä. Se on hauska. Se menee sekunnissa nollasta sataan, saattaa tehdä oikein monta kertaa ja sitten naps vain ja mistään ei tulekaan enää mitään vaan se vetää homman ihan läskiksi ja lähtee juoksemaan ympäri hallia. Sitten se paukauttaa kiinni leluun ja riemastuu siitä ihan käsittämättömästi. Tehtiin putki hyppy hyppy -sarjaa, onnistumisprosentista ei puhuta, mutta tärkeintä oli etupalkan kestämisen harjoittelu. Ja tietysti se, että oli megahauskaa.
Iltasella tehtiin lenkin jälkeen tokoja molempien kanssa. Taika sai iltaruokansa hölmöjen pikkujuttujen kautta, mutta Lumolla oli rankkaa. Se harjoitteli perusasentoa, ja se jos mikä on raskasta. Luu on kyllä niin timanttia, se oivaltaa ja ehdottaa juttuja hirveällä tarmolla. Tosin nyt vaikuttaa siltä, että Lumo luulee "sivu" tarkoittavan vasemmalle istumista ja vasemman etutassun ilmaan heilauttamista naaman korkeudelle. Koirassa, joka ajattelee omilla aivoillaan, on myös huonoja puolia. :D

Lumolla oli tänään kavereita kylässä, ja eilen se viihdytti yo-juhlavieraita kaiken maailman tuhmuuksilla. Se saattaa käydä tunnin lenkin, tehdä vartin tokot ja sen jälkeen sisään tullessa saada penturiemuhepulin ja juosta viisi minuuttia päättömästi ympäri asuntoa. Koska elämä nyt vaan on ihan sairaan kivaa. Ja niinhän se on.
Vasemmalta Lumo, Väinö, Taika, Väinö, Ukko ja Tyyne