...joista 11-vuotiaan ei tarvitse odottaa vapautuslupaa.
Ei olla treenattu viimeisimpien kisojen jälkeen, eikä kauheasti varmaan tulla treenaamaankaan. Kisaillaan jonkun verran molempien kanssa, odotetaan SMeitä, käydään välillä hallilla ja vietetään kesää. Etälaumaa nähdään varmaan vähän väliä kesällä, mikä on etenkin Lumosta sairaaaan siistiääää.
Taika täytti viikko sitten 8 vuotta. Se on pitkä aika, mutta toisaalta hirveän lyhyt. Sain Taikan ensimmäiseksi omaksi koirakseni 12-vuotiaana lapsena. Klassinen "annoin pikkusormen, se vei koko käden" tilanne on johtanut aika erilaiseen elämään nyt parikymppisenä, kuin mihin olisin päätynyt jos en olisi koskaan saanut Taikaa. Taika on katsonut mut läpi yläasteelta, ylioppilaaksi ja puoliväliin ammatillisia opintoja alalla, johon olen hakeutunut agilityn herätettyä mielenkiintoni aiheeseen. Taikan kanssa ollaan kasvettu yhdessä hölmöistä agilityä leikkivistä muksuista kilpailemaan aina SM-finaaliin asti. Taika on SM-tuloksiin pohjaten kaikkien aikojen menestynein agilitykoira rodussaan, mistä on varmasti kiittäminen 12-vuotiaan uskomatonta yltiöoptimismia ja ajatusmallia siitä, että tämä on varmasti Maailman Paras Koira. Ja miten oikeessa se 12-vuotias olikaan. Olen kiitollinen ja ylpeä siitä, että saan kisata 8-vuotiaan karvapallon kanssa edelleen. Ja etenkin siitä, että se on arjessa oma paras, outo itsensä. Kliks youtubeen jossa Taika todistaa syntymäpäivänään osaavansa oikeasti pysähtyä puomin 2on2offiin näin kasiveenä.
Eilen käytiin Taikan kanssa Espoossa kisaamassa, auto starttasi matkaan 5.30 Tampereelta. Oli tosi kuuma, mikä otti veronsa meidän radoista, mutta hyvin silti paineltiin. Ensimmäisen radan sössin itse, ja niin sössivät pitkälti kaikki muutkin, eli se olisi ollu potentiaalinen voittorata. Mutta kun on myöhässä, on myöhässä. Hylky siltä, reenattiin puomia ja sitten poistuttiin. Toinen rata oli päivän paras! Taika kulki kivasti, teki hyvät kontakti ja oli muutenkin asenteella liikkeellä. Tältä radalta nolla aikaan jotain -5,8s ja sijalle 4.
Kuvat kisoista otti Tiia Hämäläinen, kiitos! Vaikka blogger tuhosikin ne vaihteeksi.
Viimeisenä oli hypäri, joka ei ollut meille se kaikkein otollisin, se oli pientä nyhväämistä yhden putken ympärillä. Pitkä päivä painoi ainakin mua, mutta hyvin vedettiin silti. Nolla ja sijalle 4, eli Taiksulle taas tuplanolla! Jatkettiin vielä kyläilemään siskolleni, joten kotona olikin illalla aika väsynyt reissunaali (ja yksi energinen Lumo joka oli hoidossa bilettänyt kuten tavallista).
Voi olla että nämä olivat Taikan viimeiset kisat ennen SM-kisoja, sillä siltä irtosi taas kannuskynsi. :( Pari-kolme viikkoa sillä on ennen mennyt kasvattaa uutta sen verran, että voi tehdä aksaa, joten katsotaan rauhassa miltä se lähtee näyttämään. SM-kisoihin on onneksi vielä neljä viikkoa, joten uskon sen siihen mennessä kyllä kasvavan. Nyt tässä käy taas niin, että se tulee aksatauolta suoraan arvokisoihin, mutta niillä mennään mitä jaetaan. Onneksi kynsi ei muuten Taikua haittaa ja se saa puuhailla ja lenkkeillä metsässä normaaliin tapaan.
Kotikisat Tampereella Lumon kanssa tänään, kaksi rataa kakkosille. Lumolle tuloksellisesti molemmilta radoilta 5vp, mutta vitsi miten hyviä ratoja!
Ekalla radalla tuli keppimoka, Lumo lähti vissiin mun liikkeen mukaan tai rytmi sekos jotenkin. Toisella radalla Lumo meinasi voittaa, joten varmuuden vuoksi se juoksi vikasta hypystä ohi. Tosi hienoja ratoja tänään Lumon kanssa, tuntu että oltiin tiimi ja tehtiin hommia yhdessä. Varsin mukavia etenemiä ois tullu myös ilman virheitä, hypärillä virheen kanssakin yli nelosta. Erityisen ylpee oon hypärin lähdöstä, hetsasin Lumoa kepikepikepi ja sehän haki kepit komeesti! Tykkäsin myös hypärin saksalaisesta ja agiradan lopusta erityisesti. Ja puomi oli hyvä myös.
Kahden päivän kisaputki ohitse Tampereen Hervannassa. Kisapaikka ei ole mitään suosikkejani, koska pohja tuntuu koirilleni olevan aika raskas juosta, enkä oikein itsekään tunnu pääsevän siinä liikkeelle. Mentiin silti, koska eri ympäristöjä on ihan hyvä harjotella. Ja hyvä että mentiin!
Kaikki hienot Lumon aksakuvat eiliseltä on ottanut Marle Muuronen!
Lumo aloitti, kaksi rataa eilen. Joskus Lumon kanssa vaan käy niin, että kaikki osuu ihan nappiin. Harvoin, mutta joskus. Tänään oli yksi niistä päivistä. Parissa kohdassa valui pelottavan paljon, ja epäilin ettei sen takia aika riitä voittoon vaikka nolla tehtiinkin. Nollia tuli kolme, ja niin vaan Lumo kuulutettiin nopeimmaksi kaarratteluistaan huolimatta. Lumon kanssa siis agiradalta 0rv aikaan -8,52s, sija 1/8 ja 2. LUVA! Tämä todisti sen, että joskus kaahotetaan samaankin suuntaan!
Tokalla radalla eli hypärillä oli taas tuttua Lumomeininkiä, Lumo löysi jo alkusuoran jälkeen putken, ja putkethan tunnetusti kutsuvat Lumoa. Tällä radalla onnistui hyvin pakkovalssi, siihen olen tosi tyytyväinen.
Lumon voittorata YouTubessa ja alla.
Taika kävi tänään myös kisaamassa, hypäriltä nolla ja agiradalta hylky kun palautin törkeän pompun jälkeen puomin kontaktille. En kyllä tiedä vienkö Taikaa enää tuonne kisaamaan, sille ei selvästikään toi pehmeähkö hiekka-alusta yhtään sovi. Kerrankin kelit suosi kisapäivinä, saatiin nauttia auringonpaisteesta molempina päivinä! Mutta ihan kreisiä ajatella että enää yksi LUVA ja pieni Lumo siirtyy kuninkuusluokkaan. Apua!
Lauantaiaamuna vappuhauskuutta hallilla, mustia ympyröitä tehtiin molempien kanssa. Rata taisi olla Hannan suunnittelema. Taikan kanssa vedettiin pari kertaa nollana läpi, koska Taika on vaan mahtava.
Lumon kanssa sitten! Hahah. Olin niiiin myöhässä tossa 5-7 välissä, halusin tehdä valssin 6-7 väliin ja siinä tuli kyllä kiire kun piti käydä linjaamassa koira ensin 5:lle ettei se tule ohi siitä. Mut saatiin sujumaan kivasti tämä. Juoksarit oli hyviä, vaikka poistumiskulma oli vähän haastava niin hyvin veti. Keinu oli taas normalisoitunut tiistain hasardien suoritusten jälkeen, tehtiinkin sitä aika monta toistoa palkkaamalla namilla päähän. Hyvät treenit! Ja hei - Lumo pysyi lähdössä kerrasta! Joka toistolla kun lähdettiin alusta radalle.
Aamutreeninaamat
Edellisenä tiistaina (26.4.) treenattiin ohjatusti Lumon kanssa, sieltä treenilistalle menee linjaukset ja esteiden välien ohjaaminen. Lumon kanssa meininki oli hyvää, tehtiin rataa aika pitkääkin pätkää ennen kuin tuli tenkkapoo. Vaikeinta oli Lumon kanssa yhden putkenpään välttäminen, koska putket aina hiukan huutelee Lumolle! Juteltiin linjauksista ja ylipäätään siitä että Lumon kanssa pitänee reenata sitä että se tulee sinnepäin minne mää sitä linjaan, eikä niinkään aina sinne, noh, putkeen. :D Eli reenilistalle! Mutta hyvä treeni, keinussa vaan oli jotain hämmennystä tänään, se oli vähän oudon heikko suoritus. Perjantaina oli kyllä taas tosiaan normaali, että mikälie aivopieru iski Lumolle.
Tänään on taas sirkusesitysten vuoro, koska Lumo menee kisaamaan Tampereelle. Lumolla on muutenkin mennyt viime aikoina taas oikein ekstralujaa kaikenlaisten tuhmuuksien muodossa niin radalla kuin arjessakin, mutta hei - ei puutu haasteita!