lauantai 30. joulukuuta 2017

Loppuvuoden aksatunnelmia

Kennelyskästä ja muusta krempasta selvittyämme pääsimme taas treenien makuun kiinni. Lumon kanssa on muisteltu keppikulmia, putkiansoja ja pohdittu puomia kuten tavallista. Taika ei päässyt treenaamaan kuin kerran tässä kuussa, kun sen päälle kävi viikko sitten iso irtokoira ja se saikuttaa taas. Onneksi selvisimme siitä ilmeisesti jollain pienellä lihasvammalla, sillä se on ollut jo viisi päivää ontumaton. Kahtena päivänä annoin sille varmuuden vuoksi kipulääkettä. Taika on kuitenkin vielä pari viikkoa ainakin tauolla agilitystä. Molemmat koirat myös aloittivat eilen juoksut, joten niidenkin takia meno on vielä muutaman viikon tavallista tylsempää ja remmilenkkipainotteisempaa.

Lumo myös täytti maanantaina 4v! Maailman hienoin vonkale.
Neljäveelle soveltuva synttärilahja


Valmistuin viikko sitten fysioterapeutiksi, joten sikäli elämme muutoksen aikoja. Me myös muutamme viikon päästä uuteen kotiin, viereiseen kaupunkiin. Pitäisi varmaan pakata. Tuntuu oudolta lähteä, kun olemme asuneet tässä yli kymmenen vuotta. Naalit eivät ole koskaan edes asuneet missään muualla, saati sitten kerrostalossa. Mutta ilman muutosta ei tapahdu muutosta, joten joskus on vaan uskallettava mukavuusalueen ulkopuolelle.

Parin viikon takaisista keppimuisteloista videon pätkät:
Taika
Lumo

Juoksupuomin suhteen Lumolla on ollut epäonnistumisia, ja onnistumisia. Keskimäärin ehkä kuitenkin enemmän epäonnistumisia, vaikka eilen kisoissa se menikin hyvin. Aion nyt hetken palkkailla sitä ahkerasti alas ja eteen aika lähelle, jotta se malttaisi tulla pidemmälle, mutta voi olla että elämme juoksupuomin suhteen muutoksen aikoja, ja saatan päätyä ensi vuonna opettamaan Lumolle kuitenkin sille 2on2offin. Vielä en ole satavarma kuitenkaan, ja kokeilen ensin mitä runsas ja ehkä vähän valtavirran tyylistäkin poikkeava palkkaaminen saisi aikaan.
Eilen käytiin tosiaan kisaamassa, vaikka Lumolla alkoikin juoksut päivällä. Juoksuhousuja sillä ei ole (pitäisi varmaan hankkia) kun en yleensä juoksuisten kanssa treenaa tai kisaa, joten ilman niitä täytyi pärjätä. Kannoin siis Lumon ulkoa starttiin asti, ja maalista sylikyydillä ulos. Pelkäsin vähän että malttaakohan se yhtään kuunnella, kun ei pääse hallissa temppuilemaan ja tekemään keskittymisharkkoja ennen starttia, mutta homma sujui kuitenkin yllättävän hyvin. Molemmilta radoilta saatiin hylky, mutta kumpikin meni kyllä ihan ohjaajan piikkiin kun olin niin tolkuttomasti myöhässä ja Lumo ehti bongata putken. Kuvittelin vissiin olevani Taikan kanssa radalla :D
A-rata
B-rata
Hyvä mieli kuitenkin eilisistä kisoista, Lumon tekemisestä ja siitä, että uskalsin lähteä kisaamaan vaikka ensin meinasin perua epätäydellisten olosuhteiden takia. Radat oli hauskoja, ja sain muistutuksen siitä, että oikeasti Lumo osaa ihan vallan mainiosti tehdä nollia, kun vaan ohjaaja olisi sen kanssa samalla levelillä, ja lopettaisi tuon sipsuttamisen.
Uusi vuosi tuo tullessaan niin paljon muutoksia, että tuntuu etten oikein itsekään pysy perässä. Muutto, luultavasti syksyllä vielä toinenkin muutto, pääsykokeisiin lukeminen, töiden haku, ehkä uusi opiskelupaikka syksyllä. Kisaamisen suhteen suunnitelmissa on, että ensi vuodesta tulisi Lumon vuosi. Taikakin kisaa kyllä vielä jonkin verran, mutta tuntuu että aika olisi nyt kypsä lähteä Lumon kanssa tekemään huomattavasti enemmän. Sivulajeissa aiomme ensi vuonna luultavasti kisata tätä vuotta vähemmän, sillä haluan keskittyä 100% agilityyn. Sivulajien puolesta treenaillaan ylempien luokkien juttuja, jotta saataisiin sitten kerralla rykäistyä taas isompi setti kisoja ja luokkia eteenpäin seuraavana vuonna tai ehkä jo syksyllä. 

Taika kävi perjantaina mittauksessa, jossa valitettavasti se mitattiin juuri ja juuri 28-senttiseksi, eli se kisaa jatkossakin miniluokassa, eikä pääse pikkumineihin. Luulin, että se pääsisi, mutta jännittynyt köyryssä seisova koira oli kuin olikin yli 28cm. Harmittaahan se, mutta tasan ei käy onnen lahjat. Taika on nyt vaan pidettävä sitäkin paremmassa kunnossa, ja kisailen sen kanssa varmaan enimmäkseen hypäreitä kun ne kuluttavat kääpiökoiraa vähän vähemmän. Kokeilen vielä keväällä mittausta uudelleen, kun pystyn ajelemaan Taikan kesäksi.

lauantai 23. joulukuuta 2017

Valkeaa joulua

Tuntuu että vuosi 2017 on lähinnä konttaamalla räävitty epätoivoisesti loppua kohden. Palailemme sairaslomalta kuulumisten ääreen, kun kuulumisia taas on. Viimeisen kuukauden aikana on käyty läpi kennelyskä, mahatauti, ilmeisesti madot, matokuuri, ripuli siitä ja eilen naalien kimppuun hyökkäsi iso irtokoira, jonka seurauksena Taika ontuu ja on lepokuurilla. Tasan ei käy onnenlahjat.

Silti olen niin kiitollisena siitä, että on naalit joiden kanssa viettää joulua, sillä kavereilla on käynyt tosi paljon huonomminkin viime aikoina. Tuokoon uusi vuosi tullessaan uuden alun!