Takaaleikkauksista keppikulmiin

Eilen purkitettiin tämän vuoden viimeinen kokonainen, ehjä treeniviikko. Alkaneella viikolla treenataan varmaan vielä pari-kolme tuntia, mutta edellinen jäänee viimeiseksi aktiiviseksi treeniviikoksi.

Keskiviikkona oli viikon ensimmäinen treenipäivä. Valmentajan johdolla treenattiin itsenäistä kepeillehakua 90 asteen avokulmasta. Lähetin koiran suoralta hyppy-putki-kepit, ja tarkoitus oli hetsata koiraa ensimmäisen esteen takaa niin että se hakisi ihan omin aivoin kepeille. Putkesta piti kaartaa vähän oikealle että pääsi ensimmäiseen keppiväliin, mikä osoittautui hankalaksi ja Taitai hakeutui helposti toiseen tai kolmanteen väliin. Saatiin hyviä toistoja aikaan menetelmällä hetsaus+yhdessä juoksemaan lähteminen. Pari toistoa onnistui myös ilman että juoksin itse putken alkupäätä pidemmälle. Hieno Taiksu! Tehtiin myös rataa, joka ei tuottanut suurempia haasteita, teemana oli itsenäiset estesuoritukset ja irtoaminen. Erityishuomio Tain hienolle puomille, vau! Naali tykittää täysiä kontaktille, nappaa asennon ja singahtaa salamana "tule"-huudosta matkaan. Nämä kun saataisiin kisoihinkin! Lopputreeneistä tehtiin vielä putkesta-putkeen hakua ohjaajan ollessa aivan toisaalla. Tai ei selvästikään hae putkiin yhtä hyvin kuin kepeille, sitä pitää treenata erikseen. Pätevä oli!

Torstaina oli valkkutreenien vuoro. Tarkempaa tarinaa ilmestynee joulun aikana ryhmämme blogiin, mutta aiheena oli siis takaaleikkaus. Päivän koutsilla olikin meille haasteita tarjottavana, eikä onnistumisprosentti ollut kovin korkealla. Takaaleikkaus on paljon haastavampi kuin miksi olen sen aina hahmottanut, silloin kun koira yritetään saada sillä kääntymään eri esteelle, kuin mikä olisi suoraan hypyn edessä. Esimerkiksi koiran tullessa hypylle, tehdään sen takana hyvin tiukka takaaleikkaus, ja käännetään koira suoraan hypyn vieressä olevalle hypylle edessä olevan putken sijaan. Vaikeaa, sanoi Taitai ja huusi kun ohjaaja tunaroi!

Siis yritä ny siinä sitte tehä töitä ku toi tunari on aina edessä?!

Lopputreenistä tehtiin varsin kummaa radan pätkää (sen siitä saa kun yrittää tehä radasta enkelin muotoisen?), joka sujui jopa ihmeen hyvin, vaikka melkein kaikille esteille piti tehdä jonkinlainen tiukkka takaaleikkaus, joka muistutti ehkä enemmän jo vippausta. Saatiin paljon juttuja treenilistalle, kiitos siitä!

Lauantaina paineltiin sitten hallille päiväsaikaan kolmen ihmisen, kahden agilitykoiran ja yhden perhospennun voimin. Kolme tuntia treeniä oli takana jo parin päivän sisään, joten pidettiin homma kevyenä. Tehtiin kepeillehakua samasta kulmasta kuin keskiviikkona, sekä takaaleikkauksia kepeille. Tai teki ihan huikeita keppisuorituksia koko treenin ajan, ohjaaja sai lähteä huitelemaan ihan mihin tykkäsi ja naali vaan tykitti. Testailtiin myös Messarista kotiutettua Back On Trackiä, joka vaikuttaa ainakin toistaiseksi ihan kivalta kapistukselta. Taitai puuhasteli myös koiratanssikoreografian alkuosaa, mikä taas ei mennyt niin kuin siellä kuuluisassa Strömsössä. Tanssi on vaikeaa kun on vain hyvin pieni eläin, jota joskus alkaa ahdistaa kun ohjaajan jalkoja pitäisi pujotella. Tehtiin sitten vain pari helppoa juttua ja päätettiin jatkaa vähemmän ahdistavana päivänä. Agin suhteen Tai oli kuitenkin huippu. Agi ei ahdista koskaan, sillä pikkukettu on syntynyt radalle!

Eilen pyöräytettiin vielä vajaa parituntinen metsälenkki koira- ja ihmisyhtävien kera, ja nyt hiljennytäänkin pikkuhiljaa joulun viettoon. Parin päivän sisään palailen vielä kertomaan tavoitteista ja tuloksista, jouluntoivotuksista, sekä suunnitelmista seuraavalle vuodelle. Treenikuvat ovat kesältä, mutta samalta siellä ulkona näyttää nytkin. Vähemmän vihreää vaan.