torstai 29. joulukuuta 2016

Your crazy matches my crazy - Lumo 3 vuotta

Joulun lapsi Lumo täytti sunnuntaina joulupäivänä kolme vuotta. Kolme vuotta! Nyt jo! Toisaalta tuntuu että se olisi ollut mulla keskimäärin ikuisuuden. Toisaalta niin vähän aikaa.
Lumohan on keskimäärin ihan sekaisin edelleen. Siitä ei ole ainakaan vielä tullut rauhallista aikuista, ja tietyllä tapaa toivon ettei koskaan tulekaan. Meidän elämä oli niin paljon... hiljaisempaa ennen Lumoa. Helpompaa, joo. Mutta hiljaisempaa ja tylsempää. Lumo on eläväinen, kovaääninen, aina vauhdissa ja sillä on loputtomasti virtaa. Pientä pintaremonttia se harrastaa edelleen, mutta vähemmän kuin ihan varhaisteininä. Nykyään se remontoi enemmän omia kamojaan.
Oho
Kulunut vuosi Lumon kanssa on ollut ihan hullu. 2016 on ollut monella muullakin tapaa ihan hullu vuosi, ihan maailmanlaajuisesti asti, mutta Lumon kanssa on menty tunteiden vuoristorataa ihan sieltä alhaisimmista mutapohjista joissa tästä ei tule ikinä mitään, sinne korkeimmille vuorenhuipuille asti ja lopulta marraskuussa siihen kuuluisaan flow-tilaan kaksissa kisoissa. Fiilikseen, jota en unohda ikinä. Ihan naurettaviin onnenkyyneliin voittoradan jälkeen, jolla lopulta noustiin kolmosiin. Kolmosetkin on jo korkattu, ja tuntuu että Lumo on aika valmis kolmosten radoille. Bonuksena vuoden aikana noustiin myös koiratanssissa freestylen voittajaan, ja HTM:ää käytiin kokeilemassa epiksissä. Tammikuussa mennään uudestaan, ja ajatuksena on korkata virallinen HTM myös alkuvuodesta.
Lumo on ollut tähän asti ihan kaikkea sitä, mitä siltä toivoin. Vietikäs, vauhdikas, aina valmis hommiin, rakastaa tekemistä. Toisaalta myös hankala tyyppi terävyyden, riistan jahtailun, muksujen jahtailun, tuhoamisen, hiukan puuttellisten rauhoittumiskykyjen, toisille nartuille pärräämisen ja äänenkäytön takia. Mutta mihinkään en vaihtaisi. Lumo on myös ihan liekeissä musta ja jo siitä, että saa hengata mun kanssa ja katsoo palvovasti nappisilmillään tilanteessa kuin tilanteessa. Tänä vuonna ollaan löydetty yhteinen sävel, ja täytyy sanoa että en edes tiennyt että koiran kanssa voi löytää yhteenkuuluvuuden tunteen näin diipillä levelillä.

Ajattelin vielä lopettaa tälläisellä asiaankuuluvalla Deadpool-lainauksella (kuva by Milja Haapamäki).
En malta odottaa meidän seuraavaa toivottavasti vähintään kymmentä vuotta yhdessä!

perjantai 23. joulukuuta 2016

#23

Ihanaa joulunaikaa!
Reetta, Taika ja Lumo

lauantai 17. joulukuuta 2016

#17

Tänään oltiin Kurikan Tanjan valmennuksessa valkkuryhmäläisten kanssa. Koska valmennusvideoita on paljon tylsempää katsoa, laitetaan sen sijaan valkkuryhmän hieno pikkujouluvideo keskiviikolta, editointi by Sari.
Linkki

Valmennuksesta opittua: molemmat koirat osallistuivat ja tein about vartin kummallakin. Lumo oli aika kilttinä liikenteessä, ja saatiin homma pelittämään hyvin kun vähän viilailtiin mun ohjaamista esim japseissa tarkemmaksi. Yllättävän hyvin teini pysyi ansaesteiltä pois ja sellaista. Eikä ottanut kertaakaan häiriötä ulkopuolelta tai valmentajasta! Taika oli paras kuten yleensäkin, ja sen kanssa tehtiin vissiin nollanakin 25 ekaa estettä. Se on kyllä tosi paljon helpompi mulle ohjata kuin Lumo, mutta ehkä Lumonkin kanssa löydetään yhteinen rytmi viimeistään sitten kuuden vuoden päästä :)
Btw:
Kennel Kestikievarin vuoden käyttökoira 2016: Bertta eli Lumo

torstai 8. joulukuuta 2016

#8

Tänään esseiden kirjoittelun lomasta esittelyssä tavallisesti vähemmän ruutuaikaa saava naalien perustaito: latautuminen
 

keskiviikko 7. joulukuuta 2016

#7

Taika ja pätkä Lumon rataa hypärillä eilen:
Kliks!

tiistai 6. joulukuuta 2016

Teinikoira kolmosissa ja Taikalle tupla

Itsenäisyyspäivää vietettiin perinteikkäästi Tamskin itsenäisyyspäiväkisoissa. Aika monena vuonna ollaankin kisattu itsenäisyyspäivänä, mutta paikka on vaihdellut. Tänään oli siitä erikoinen päivä, että Lumo korkkasi kolmoset!
Lumon kisoista siis: molemmilla radoilla teini vilahti keppien yhteydessä putkiansaan. Tuplahylly siis. Hyvä meininki silti, etenkin tokalla radalla oli nollakin vain sen putkilipsahduksen päässä, joten hyvä fiilis kolmosten korkkaamisesta! Videoitakin tiedossa kun kerkiää.
Taika sen sijaan pisti parastaan: tuplanolla! Etenemillä 4,17 hyppy (sij. 6/42) ja 4,32m/s agi, joihin saa olla kääpiön kanssa tosi tyytyväinen! Vain pari sadasosaa jäi Taikan ennätyksestä joka on 4,37 (agiradalta). On se pähee.
Muissa uutisissa vielä: sain uusia esteitä töihin! Kyllä kelpaa uuden hienon muurin ja putken kanssa koulutella.

maanantai 5. joulukuuta 2016

#5 Mitä naaleilla on kupissa?

Ruokintatyylejähän on yhtä monta kuin ruokkijaakin, mutta koska en ole pitkään aikaan löpissyt mitään naalien ruuasta, niin ajattelin antaa palaa loskapäivän kunniaksi.

Naalit ovat syöneet jo viitisen vuotta ns. 50/50 -tyylillä, eli puolet raakaa ja puolet nappulaa. Käytönnössä suhdeluku raa'an ja nappulan välillä on vähän kausittain vaihdellut, ja puhtaasti raa'allakin ne olivat Lumon pentuaikana puolisen vuotta, mutta kuvaan silti tyyliä nimityksellä 50/50. Nykyään ollaan aika lähellä sitä, vaikka välillä päivästä riippuen suhdeluku vaihtelee niin että on täysin raakoja päiviä, ja täysin nappulapäiviä esim. reissussa. Periaate lienee kuitenkin selvä.

Käytännön elämän helpottamiseksi naalit saavat lihaa aamulla ja nappulaa illalla. Tämä ei johdu eri sulamisajoista tms, joilla ei ole käytännössä mitään merkitystä. Puhtaasti käytännön syy. Aamulla lihat ja lisät lätkäistään kuppiin, jotka naalit tyhjentävät samalla kun keittelen aamukahvia itselleni lenkin jälkeen. Illalla sitten sen mukaan paljonko kumpikin on saanut päivän mittaan muuta ruokaa (onko ollut treenejä yms.) kippaan niille hyppysellisen nappuloita kongeihin, joista ne syövät iltaisin. Hyvin simppeliä siinä mielessä. Illalla otan myös sulamaan seuraavan aamun ruuat, ellei niitä ole vielä valmiina jääkaapissa.
Ruokalasti jipii!
No mitä se liha sitten on? Sitä mitä halvalla saan. En kannata välttämättä mitään tiettyä merkkiä, mutta yleensä ostan Mushia koska sitä myydään työpaikallani. Yhtälailla kuitenkin voin hyvistä tarjouksista ostaa lihaa ihan ruokakaupasta, esim. Prismassa käydessäni siellä on usein miinuslappuja lihapaketeissa. Mush on tällä hetkellä minulle halvinta, eikä laadussa ole ollut valittamista. Kaikkein kätevimpiä ovat nuo kuvissa näkyvät "pullat" joissa liha on pakastettu valmiiksi 25 gramman paloihin. Ostaisin pelkästään niitä jos en olisi näin köyhä opiskelija. Pikkukoirien kanssa ne ovat helpoimpia, kun Taikan aamuruoka olisi kolme palleroa ja Lumon neljä-viisi. Mutta koska samaa tavaraa saa paljon halvemmallakin, niin useimmiten ostan puolen kilon pötköjä, joista sitten koirat syövät 2-3 päivää, jonka ajan pötkö kyllä säilyy koirillesyöttökelpoisena jääkaapissa. Aika paljon syötän myös ihmislaatuista jauhelihaa, kun sitä saa usein halvalla marketista.
Muutakin sitten syödään kuin perus sikanautaa tai kalkkunaa. Kaksi juttua pitää opetella 50/50 ruokkiessa: D ja sinkki. Bonuskysymyksiäkin on, mutta nuo ovat oleellisimmat. D-vitamiinin saannin turvaamiseksi syötän kalaa, useimmiten silakkaa. Välillä myös lohta. Silakka on näppärä saksilla leikellä pieneksi, tai vaihtoehtoisesti nakata kokonaisena kuppiin naaleja hauskuuttamaan. Yksi naali saa päivittäisen D-vitamiininsa puolikkaasta pienehköstä silakasta. Nappulastakin saa jonkin verran, joten en ole aina niin tarkka tuleeko naalien D raa'asta ihan joka päivä. Yhtä hyvin kalan sijasta voisi käyttää jotain tippavalmistetta. Itse käytän laiskana päivänä kalanmaksaöljyä. Katiskasta (klikskliks) löytää lisää juttua deestä jos kiinnostaa.
Hauskintahan on jos ruoka tuijottaa
Toinen muistettava on siis sinkki. Sitäkin saa myös nappulasta, mutta sekin jää väkisin vajaaksi. Sinkistäkin voi lukea Katiskasta (kliks.) Naalit nauttivat sinkkinsä Kelasin - tabletteina, löytyy ihan apteekista. Jaan yleensä tabletin puoliksi epätasaisesti niin, että Lumo saa isomman ja Taika pienemmän puolikkaan niin päästään suunnilleen viitearvoihin kun laskee kuivamuonastakin tulevan osan mukaan. Ehkä voisin antaa vähän enemmänkin nyt kun tätä laskeskelin, mutta siihen pitäisi vaihtaa valmistetta että laskeminen tableteista olisi helppoa. Pitää miettiä. Kalkvita-purkki tuli kuvaan myös, koska niinä päivinä kun naalit eivät saa nappulaa juurikaan syystä tai toisesta, pitää muistaa myös kalsium. Kalsiumin voi hankkia luusta helposti (gramma per painokilo), mutta jos sitäkään ei ole nyt tarjolla niin purkista löytyy.
Maksaa annan suunnilleen kerran viikossa. A-vitamiini varastoituu, joten sitä ei tarvitse säätää päivittäin. A-vitamiini tulisi juuri ja juuri katetuksi nappulallakin, mutta kun meillä se kuitenkin tuppaa jäämään alle puoleen niin olen antanut maksaa. Plus että naalit ovat ihan hulluina siihen.
Viikkoannos maksaa yhdelle naalille, ei vie vararikkoon
Sitten on vielä hauskuutuslisät. Arthroflex-purkki on voitettu kisoista kesällä, ja olen sitä syötellyt ylläpitoannoksena Taikalle siitä asti epäsäännöllisesti ja etenkin kisakausilla. Onko siitä hyötyä? Tuskin. Ehkä. Onko siitä haittaa? Ei. Siispä käytämme sen. Tuskin ostan kuitenkaan lisää kun tämä loppuu. Magnesium sen sijaan on meillä käytössä palautumisen edistämiseksi. Käytän sitä kisapäivinä juottojen yhteydessä, sekä rankkojen treenirupeamien ympärillä, noin kaksi päivää ennen ja päivän yli, sekä tietysti ko. päivänä. Hyötyä vai ei, mene ja tiedä, mutta kohtalaisen vahvaa näyttöä magnesiumin käytöstä koirien lihaskramppien ehkäisemiseksi ja palautumisen sekä suorituskyvyn parantamiseksi on olemassa. Arkisin emme käytä, kun en näe mitään syytä.
Summataan setti vielä pakettiin: puolet lihaa, puolet nappulaa (tällä hetkellä Acana Grasslands, mutta vaihtelee meillä jatkuvasti sen mukaan mitä satun hankkimaan). Kylkeen sinkki ja D. Jos/kun nappulan määrä putoaa alle puoleen, lisään vielä kalkkia päivittäin ja maksaa kerran viikkoon (A). Puruluita naaleilla on hampaiden hoitoon pitkälti aina, ehkä kerran/kaksi viikossa ne saavat raakaluut kun kerkeän vahtimaan niitä ettei kumpikaan älykäs eläin päätä tukehtua omaansa. Ne ovat puhtaasti ajanvietteeksi ja hampaille hommaksi.
Joko syödään

sunnuntai 4. joulukuuta 2016

#4

Linkki!
Nelosluukusta paljastuu minuutti Lumoteinin tokohauskuutta, olkaa hyvät! On se jotain oppinutkin tässä syksyn mittaan.

lauantai 3. joulukuuta 2016

#3

 Joulupukki toi ennenaikaisen joululahjan. Asialla ei toki ole mitään tekemistä sen kanssa että käydessäni keittiössä Lumo oli kaivanut makkariin jätetystä kauppakassista kyseisen poron ja retuuttanut sen jo eteenpäinlahjoituskelvottomaksi. Onhan sekin tapa varmistaa että saa itse kaikki uudet lelut.
 Poro aiheutti onnellisuushepuleita koko iltapäivän mummolassa, jonne Lumo raahasi sen myös mukaan.
Taikallekin kelpaa. Pöllitty lelu on paras lelu.

perjantai 2. joulukuuta 2016

#2

 Tällä viikolla aloitettiin projekti Lumon puomin juoksarin parantamiseksi apuna mattotargetti. Maanantaina, tiistaina ja eilen treenattiin ja päästiin jo pisteeseen missä matto on kahden rimattoman hypyn välissä ja harjoiteltiin matolle fokusoimista kaikista mahdollisista kulmista ja ohjaajan liikkeistä/liikkeettömyydestä.
Projekti vaikuttaa hauskalta ja myös Lumo on siitä tosi innoissaan. Pitänee kuvata videomateriaalia seuraavasta treenistä ensi viikolla. Nyt pidetään pari päivää lomaa, koska lauantaina Taikalla on edustuspuuhia joulunäytöksessä, ja tiistaina molemmat lähtevät itsenäisyyspäivän kisoihin.

torstai 1. joulukuuta 2016

#1

Linkki
Viime viikonloppuna oltiin tokalla TopTeam -leirillä Lumon kanssa, kätevästi Tampereella.
Viikonloppuun mahtui kahdet fysiikkatreenit, kaksi mentaalireeniä, sekä neljät aksatreenit ja mulle vielä Annen privaattisessio pääkoppapuolelle. Koko viikonloppu oli mahtava. Kaikkein eniten sain irti pollajutuista, ja henkisesti semiraastava viikonloppu antoikin tosi paljon työkaluja käsitellä tekemistä Lumon kanssa. Suunta on niin oikea!

tiistai 22. marraskuuta 2016

Oves luki vedä, mä työnsin sen auki

(c) Tanja Nummelin, Taika Agipitsissä
Treenisyksy on ollut kohtalaisen ahkera, vaikka aikaa treeneistä kirjoitteluun ei olekaan kauheasti jäänyt. Ollaan treenattu monesti jotain pikaisesti mun töiden yhteydessä, puomia, keppejä, vahvistettu itsenäisiä takaakiertoja. Tanssi- ja tokojuttuja. Mutta valkkutreeneissäkin ollaan käyty Lumon kanssa. Viime viikolla tehtiin alla olevaa rataa, joka oli Outi Harjun käsialaa kun Outi koulutti.

Halusin tästä sanoa muutaman sanasen, koska treeni oli tosi hyvä meille. Putkesta 5 Lumo kääntyi tosi hyvin niistolle tuonne 6:n puomipuolelle, mistä olin positiivisesti yllättynyt. 11 hypylle tein valssin, joka oli aluksi ihan minne sattuu suunnattu, mutta saatiin sitten hiottua tarpeeksi näppäräksi että siitä pääsi liikkeelle tuonne 13 kohti. Kokeiltiin myös Outin ehdotuksesta toiselta puolelta, niin että leikkasinkin takaa tuon 13 hypyn vähän sylkkärihenkisesti. Sekin toimi ja Lumo kääntyi sillä hyvin, vaikka on tosi vähän mitään takaa tapahtuvia ohjauksia reenailtu. Pussi oli Lumpulle selvää pässinlihaa, vaikka on tosiaan tehty sitä about kahdesti ja nekin kisoissa. 16-17 välin kierrätin valssilla ja Lumo hyppäsi pituuden hyvin vaikka olikin tollanen outo käännöskulma. 
Siinähän tosiaan lukee SERT 3 kuvastamaan luokkanoussua kunkkuluokkaan. Maku oli parempi kuin ulkonäkö!
Kisakalenteri on päivitetty kolmosluokkalaisille yhteiseksi. Ensi viikonloppuna onkin jo toka TopTeam leiri, kyllä aika vaan menee nopeasti! Sitä ennen tehdään vielä vähän TT-läksyjä ja yhdet tanssireenit molemmille VOI-ohjelmia mietiskellen, sekä käyn valmentamassa seuralle huomisillan. Ja töitä ja opiskeluja.

lauantai 12. marraskuuta 2016

Huomenna leijonakuningas

 Ajeltiin eilen pitkäksi kisapäiväksi Lahteen, koska molemmat koirat lähtivät mukaan. Lumon eka rata oli tosi hieno, mutta sinne sattui eräs lentokeinu. Lumo oli nopein kaikista mineistä ja medeistä ja sijoittui 2/10. Jo ekalla radalla tuntui, että nyt on hyvä tatsi tänään. Tokan radan profiili vaati lähtöön paikalle jättämistä, jos siinä aikoisi onnistua. Päätin onnistua. Päätin että Lumo jää lähtöön, ottaa kaikki kontaktit, osaa vaikean keppikulman ja tulee jokaiselle hasardille hyppylinjalle. Aikaa meni hiukan keinun ja puomin varmisteluun, koska olin päättänyt että sehän muuten ottaa ne ja kuunnolla. No sehän otti ne ja kunnolla. Sehän pysyi lähdössä. Sehän tuli kaikkiin vaikeisiin hyppylinjoihin. Sehän löysi kepeille aivan itse vaikeasta kulmasta.

Sehän oli -6,93 sekuntia, nollavoitto 1/9 ja kunnon kaula kakkoseen. Sehän oli myös viimeinen LUVA ja näin ollen SERTI ja siirto kolmosiin!
 Uskon vakaasti että koko Lahti kuuli mun tuuletuksen maalissa. Vihdoin! Ehkä vähän tuli tippa linssiin, kaiken tämän yrittämisen jälkeen. Tämä kuukausi on niin ollut meidän kuukausi.
 Iltapäivällä piti juhlahumuissa muistaa vielä juosta Taikankin kanssa. Taika on kisannut koko syksynä yhden startin. Mutta sepä oli aika näppärä ja saimme viimeisen SM-nollan 2017 kisoihin! Sijalle 2/24, ja koska aikaeroa nopeimpaan on vain sekunnin verran niin tästä tulee aika kivasti ranking pisteitä, joilla uskon että paikka EO-karsintoihin tammikuussa on sinetöity. Taikan kanssa kisaaminen on vaan ihan söpöintä koskaan, kun se on niiiin fiiliksissä. Mahtavaa että saadaan vielä kisata koko porukalla mini kolmosissa!

tiistai 8. marraskuuta 2016

Voittajia

Joskus harvoin osuu käsiin viime viikonlopun kaltainen kisaviikonloppu. Perjantaina aloitettiin agilitykisoilla kotihallissa Tamskilla Lumon kanssa kahden radan verran. Ensimmäinen rata oli hypäri ja toinen agirata. Hypärille lähdettiin ilman paineita, kun LUVA on sieltä jo napattuna. Siinä kävikin sitten niin hassusti että tehtiin ensimmäinen nolla puoleen vuoteen (!!!) ja mentiin vielä voittamaankin (sij. 1/9.) Kylläpä tuntui ihan mielettömän hyvältä onnistua Lumon kanssa, kun agilityjumalat on piilotelleet niitä nollia meiltä jo pitkään. Myös agirata meni tosi hienosti, ainoa virhe oli kielto kolmosesteellä kun Lumo lenteli lähdöstään tapansa mukaisesti aika rivakasti kohti ääretöntä. Vaikka aikaa paloi korjatessa monta sekuntia niin silti about nelosta oli etenemä, eli olisi ollut varsin kivaisa ilman kieltoa. Rata oli aika haastava, niinkuin hypärikin, joten jäi ekstrahyvä fiilis siitä että onnistuttiin niin hyvin! Kyllä se luokkanousukin sieltä vielä tulee, nyt ollaan jo niin lähellä.
Voittonollaan asiaankuuluva palkintoposeeraus
Lauantaina jatkettiin kisaamista ja ajeltiin lumiseen Janakkalaan molempien naalien kanssa. Ilmoitin jossain mielenhäiriössä ne molemmat kisaaman freestylen AVO-luokkaan, vaikka ohjelmiakaan ei ollut tehtynä. Ei myöskään ehditty tässä välissä enää juurikaan treenailla, joten luotin vain siihen että tarpeeksi vahvoilla pohjilla kulkevat koirat pystyvät tekemään pidempääkin ohjelmaa. Ja pystyiväthän ne.

Ekana teki Lumo. Lumon ohjelma oli rakennettu hyvin simppeliksi, jotta sillä olisi mahdollisimman helppoa kehässä. Lumo oli aikamoisella pärinämeiningillä kisapaikalla, haukuskeli ja puuhaili kaikenlaista. Sain sen kuitenkin ihan kivasti viriteltyä työmoodiin. Ohjelmaa tehdessä se ei haukkunut KERTAAKAAN, mistä ihan jäätävän isot tykkäykset! Alku meni hyvin, mutta keskivaiheilla ohjelmaa aloin huomata että Lumo meinaa lähteä vähän lapasesta, joten jätin vielä pari vaikeampaa liikettä ohjelmasta pois ja korvasin ne helpommilla. Loppuasentoon mennessä Lumo lähti kaartamaan kohti tuomareita, mutta korjasi onneksi kun pyysin sen takaisin. Loppuasento jäi kuitenkin ottamatta oikein, mikä vähän harmitti. Kokonaisuutena Lumo kuitenkin teki hyvin ja koko ajan kontaktissa, ei haukkunut, ei turhautunut, ei jännittänyt, ja oli hirveän onnellinen pieni Lumo. Tämän huomasivat tuomaritkin ja erityiskiitosta saatiin kontaktista ja yhdessä tekemisestä ja iloisesta koirasta. Lisää toivoivat vaikeita liikkeitä, minkä tiesinkin. Saatiin kuitenkin tasan 160 pistettä (80+80) joka riitti KUMA:an ja näin ollen luokkanousuoikeuteen VOITTAJAAN! Sijalle 3 kipaisi Lumo myös.

Sitten oli Taikan vuoro. Taikan ohjelma meni aivan nappiin. Taika oli aivan hipihiljaa (!!), teki innolla, oli iloinen ja vauhdikas ja rentoutunut. Enempää en olisi voinut toivoa. Taikan ohjelma oli vain 1,5min pitkä, minkä johdosta sinne ei ihan hirveästi juttuja mahtunut, mutta kaikki mikä mahtui meni hienosti. Sen näki tuomaristokin ja Taika nappasi 164,67 pistettä, KUMAn, luokkanousun VOITTAJAAN sekä luokkavoiton! Niin sitä vaan kisattin ensimmäistä kertaa avossa ja napsaistiin molemmat koirat voittajaan. Lumo kahdella kisalla, Taika kolmella kun haettiin kaksi kumaa alosta. Vähän meinasi tippa tulla linssiin kotimatkalla. Ei meille tälläistä tapahdu.

Molemmat koirat ovat myös ensimmäiset roduissaan, jotka koskaan Suomessa nousevat koiratanssin korkeimpaan luokkaan. :)
FS AVO 160p KUMA sij. 3  ja 164,67p KUMA sij. 1  -> VOI
In other news, olen vihdoin syyslomalla opiskeluista kun harjoittelu loppui. Töissä käydään lomallakin, mutta lomaa se on opiskelulomakin. Ollaan käyty joka päivä pitkällä mettälenkillä, nähty kavereita ja chillailtu. Huomenna lähden vuorokauden minilomalle ilman naaleja, joten ne suuntaavat viihdyttämään porukoitani yhdeksi yöksi. Lauantaina sitten suunnataankin jo kisaamaan taas, tällä kertaa Lahteen!

maanantai 31. lokakuuta 2016

Lokakuun lopulla

 Kavereita ja niiden pikkukissoja.
 Työharkkaa ja anatomian kertausta.
 Yllättävän hyviä lenkkikelejä. Treenattukin on: lähinnä puomin onoffia, itsenäisiä keppejä. Yhdet TopTeam -treenitkin oli, joissa teinikoira oli loistava.
 Naalit jotka olisi halunneet uimaan.
 Tokoa ja sillikaviaari vapautuskäskynä.
 Kouluhommia päivät, töitä illat. Töissä on hauskoja malikoita.
 Parhaita tyyppejä viikonloppuisin.
 Nyt näkyy.
Parin viikon kisatauon jälkeen kisasettiä kohti. Se on marraskuu.