maanantai 21. maaliskuuta 2016

Ei kaikki aina mee niinku kelaa, mut unelma ei milloinkaan delaa

Viikonloppuna oltiin taas Vantaalla. Sunnuntaina käytiin Lumon kanssa ensimmäistä kertaa koskaan Ojangossa kisaamassa, en ollut edes itse käynyt siellä. Ihme kyllä löysin ilman navigaattoria perille jopa. Lumo oli koko viikonlopun leikkinyt koirakaverin kanssa ja muutenkin puuhaillut ja mietin vähän että noinkohan se jaksaa kisata. Jaksoi!

Kahdella ekalla radalla sattui pieniä kämmejä. Juoksareista onnistui 6/6, joten niihin oon aivan erityisen tyytyväinen! Myös kaikilla kolmella radalla Lumo haki kaikki keppikulmat itse ja pujotteli hyvin vaikka kepit oli haalean pinkit sen tottumien tummien sijaan. Keskimmäisellä radalla oli pussi, jota Lumo ei osannut ja meni kun ratahenkilö kävi nostamassa päätyä (kiitos!) hyllyttämisen jälkeen. Vikallakin radalla oli pussi, mutta sinne Lumo meni kun vaan lähetin putkeenputkeen ja tyyppihän meni ilmeisesti todettuaan sen edellisellä radalla turvalliseksi. Lumo oli nähnyt pussin kerran ennen, viime kesänä ykkösten kisoissa. En jotenkin ikinä tajua että se on vielä este, enkä treenaa sitä koskaan. Kaikilla radoilla Luikku kulki hyvin ja luki hyvin ohjausta.

Vikalle radalle, joka oli hyppäri, lähdin lennosta koska Lumon lähdöt on mitä on ja halusin nyt vaan lähteä hyvällä fiiliksellä. Hyvä fiilis kantoi läpi koko radan. Otsikon biisi soi juuri ennen radalle menoa. Lumo tuli hienosti ohjauksiin, huusi ja paineli menemään. Pussissa kesti hetki, joka näkyy ajassa, mutta läpi tuli ja maalissa koko halli taisi kuulla että nyt tuli nolla ja ohjaaja on aikamoisen tyytyväinen koiraansa.
Nollan jälkeen tasailin hengitystä ja tuijotin tulostaulua. Varsin näppärä sheltti teki nollan heti meidän jälkeen ja olin ihan jännityksissä meneekö ohi kun LUVA oli jaossa vain voittajalle. Kuinkas sitten kävikään:
On se vaan aika paras raivokääpä!

torstai 17. maaliskuuta 2016

Lennän täysin omilla leveleillä

Viime viikolla treenivahvuudessa olivat molemmat koirat. Lumon tiistaitreeneistä laitoinkin jo edelliseen juttuun videonpätkän, teinin aiheena olivat siis yllätys yllätys juoksarit ja pieni tekniikkatreeni nimeltä "tule ohjauksiin, kiitos". Taika sen sijaan pääsi tiistaina ohjattuihin, sen kanssa tehtiin alla olevaa rataa valmentajan silmän alla ja pohdiskeltiin omia ja koiran sijainteja hankalissa kohdissa.
Minnan käsialaa taisi olla, mustia numeroita tehtiin
Taikan hommat sujuivat kuten yleensäkin, eli hyvin. Mitään erityisen hankalaa ei tullut, parille esteelle kokeiltiin eri reittejä ja esim 15:lle ehdottomasti parempi oli tulla ulomman siivekkeen ympäri, koska linja renkaalle oli silloin paljon parempi. Taika tuli hyvin ohjauksiin ja oli oma kiltti itsensä (tai sitten treenattuani ensin Lumon kanssa se tuntui jotenkin erityisen kiltiltä..)

En voi lakata ihmettelemästä miten hieno meidän uusi halli on!
Perjantaina hallille lähti vain Lumo, joka pääsi puuhaamaan ennen koulutettavaa ryhmääni. Videomateriaaliakin on kunhan saan sen joskus koneelle kepon kännykästä. Juoksariosumat oli jotenkin tavallista huonompia, mikä johtunee siitä että tehtiin seuran "huonolla" puomilla, joka on erilainen juosta ja tietääkseni eri mittainenkin kuin kumirouhepuomi. Osumia oli kyllä suurin osa, mutta osumat tuli ylemmäs ja kehnommin kuin yleensä. Tilannetta pitänee tarkkailla, mutta tähän ei auta muu kuin tehdä niitä toistoja erilaisilla puomeilla. Joskus tulee huteja eri mittaisilla ja pintaisilla puomeilla ja tulee varmaan tulemaan jatkossakin vielä jonkun aikaa ennen kuin Lumo oppii muuttamaan laukkojaan ja hakemaan rytmiä erilaisille puomeille, mutta en ota siitä painetta. Jos kisoissa tulee huti, kuten tuli viimeksi Tamskilla, niin sitten tulee ja tehdään hyvä suoritus loppuun asti siitä huolimatta eikä jäädä murehtimaan. Juoksarielämä on sellaista, pitää sietää pieniä epävarmuustekijöitä uran alkuvaiheessa. Pääosin Lumon osumat on kuitenkin osumia ja tutuilla puomeilla hyviä sellaisia, joten uskon kyllä että tästä vielä ihan kelpo peli tulee! Edellisen jutun videolla on Lumolle tyypillisiä puomisuorituksia, ja niihin olen varsin tyytyväinen jos tuollainen on lopputulos projektille.

Lumoa hymyilytti treenihallilla, koska onhan siellä nyt parasta!
Mutta perjantaina tosiaan Lumo teki radanpätkää johon kuului A-putki-erottelu, sekä jokusia puomeja. Lumo oli meiningeissä kuten tavallista ja huusi kuten tavallista. Hyvä treeni siis! Lähdöt oli hyviä huudosta huolimatta, ehkä ne vielä jonain päivänä toimii kisatilanteessakin. Keppikulmia myös tehtiin ja niillä Luun puuha on parantunut kyllä huomattavasti esim viime syksystä. Sunnuntaina mennäänkin kisaamaan Vantaalle, jos ei taidolla niin sitten tuurilla!

maanantai 14. maaliskuuta 2016

Rohkeus mennä vastavirtaan

Tiistai 8.3. Lumo kävi juoksemassa. Juokseminen on parasta.

Juutuubissa!

tiistai 8. maaliskuuta 2016

Onnistumisten kisaviikonloppu

Ilmoitin molemmat koirat viime viikonlopuksi kisaamaan sen enempää ajattelematta ennen kuin lähdettiin hiihtoloman ajaksi kiertelemään Suomea. Vaikka oli muuta ajateltavaa busseillessa ja junaillessa paikasta toiseen niin jännitystä kerääntyi kyllä silti ihan riittävästi etenkin sunnuntaiaamuun mennessä, mutta vahvasti plussalle jäätiin molempien kanssa!
Lauantain nollaposeeraus
Lauantaina kisasin Taikan kanssa, Taikalle tuloksiksi hypäriltä nolla sijalla 4 ja agiradan hyllytin kun Taika oli ensin tullut ohi yhdestä hypystä. Hyvin epätyypillinen Taikavirhe, en sitten tiedä että vedätinkö liikaa vai mitä ihmettä siellä tapahtui. Kontaktit oli tällä radalla erittäin hyvät, vaikka puomilta oli tiukka 180 asteen käännös takaisin puomin alla olevaan putkeen niin onoffi oli silti hyvä! Hyvä kisapäivä Taiksulla, itse otin vähän lämmittelyn kannalta sunnuntain henkisiä haasteita varten.

Sunnuntaina sitten peto oli irti, toisin sanoen Lumon tokat kisat kakkosissa ja ekat neljään kuukauteen. Paljon on toivottavasti saatu aikaan neljässä kuukaudessa. Päätavoite Lumon kanssa näistä kisoista oli kontrolli, koska viimeksi sitä ei ollut vaan teini paineli mm. yleisössä ja karkaili lähdöstä. Nyt teini viritettiin rauhalliseen mielentilaan nakkipalkalla ja keskityttiin tekemään pääasiassa yhdessä meidän rataa. Tavoite täyttyi! Lumo pysyi lähdössä molemmilla radoilla ja oli kontrollissa myös maalissa. Siinä välissä tehtiin samaa rataa yhdessä. Ekalta radalta hylly, koska jänistin ohjauksessani ja muutin suunnitelmaa, mikä ei ikinä kannata. Juoksarit oli loistavat tällä radalla, Lumo liikkui hyvin ja homma toimi. Jes! Tokalta radalta tulokseksi 5, koska tuomarin käsi oli noussut puomin alastulolta. Huomasin kyllä että juoksurytmi sotkeentui eikä tullut normaalisti, mutta toivoin silti että olisi osunut. Vaan eipä tuo haittaa, rata oli muuten mainio yhtä Lumon liukastumista lukuunottamatta. Etenemä oli jotain 4m/s luokkaa. Lumo myös voitti luokkansa tällä radalla ja sai hienoja palkintoja, jotka naalia kovasti miellyttivät!
Sunnuntain voittoposeeraus. On vakavaa kun ei saa ottaa!
 Mitä sitten kisoista jäi käteen? LUOTA KOIRAAN. Jopa Lumoon. Lumo toimi juuri niin hyvin kuin nuori koira kisatilanteessa voi toimia. Ehkä viritin sen vähän turhankin rauhalliseen mielentilaan, mutta ainakin nyt on todistettu että sieltä sen korvien välistä löytyy kyllä palikat pitää pakka kasassa. Seuraavalla kerralla otetaan herra lelu käyttöön, ja testataan Luun vireensietokykyä astetta enemmän. Erittäin positiiviset fiilikset jäi kisoista kummankin kanssa, ja meninkin jo ilmoittamaan Luun 20.3. Vantaalle jatkamaan hullunhommiaan kisabileisiin.