maanantai 31. lokakuuta 2016

Lokakuun lopulla

 Kavereita ja niiden pikkukissoja.
 Työharkkaa ja anatomian kertausta.
 Yllättävän hyviä lenkkikelejä. Treenattukin on: lähinnä puomin onoffia, itsenäisiä keppejä. Yhdet TopTeam -treenitkin oli, joissa teinikoira oli loistava.
 Naalit jotka olisi halunneet uimaan.
 Tokoa ja sillikaviaari vapautuskäskynä.
 Kouluhommia päivät, töitä illat. Töissä on hauskoja malikoita.
 Parhaita tyyppejä viikonloppuisin.
 Nyt näkyy.
Parin viikon kisatauon jälkeen kisasettiä kohti. Se on marraskuu.

torstai 20. lokakuuta 2016

Comeback

Keskiviikko ja totuuden hetki, Taikan paluu kisakentille Janakkalan äksidentin jälkeen. Itse olin kipeänä, mutta raahauduin silti kisapaikalle kun tätä starttia oli odotettu niin jännityksellä. Yksi agirata kotikisoissa, täydellinen paikka joko palata jatkamaan kohti ensi vuoden arvokisoja, tai lopettaa agilityura.

Lyhyestä virsi kaunis: Taika kulki kuin unelma, hyppäsi hyvin, oli innoissaan ja onnellinen pieni koira. Hyllytin meidän radan, mutta nyt ei haettukaan tulosta vaan fiilistä. Ja se fiilis löytyi.

Taika is back in business!

lauantai 15. lokakuuta 2016

Kun täältä lähtee ei tartte miettii että olispa

Huhhuh mikä viikko takana, ja tahti vaan kiihtyy. Kolme viikkoa vielä työharkan ja töiden yhdistelmää, jonka jälkeen taas harrastaminen helpottuu kun palaan koulun penkille opiskelemaan.
Viime sunnuntaina käytiin kuitenkin kipaisemassa Liedossa Lumon kanssa kaksi rataa. Kisaseurana oli Pia ja Lumon uusi rakkaus Leevi auspai. Teinikoirilla meni hyvin, mutta molempien kohtaloksi koitui pussi, Lumolla molemmilla radoilla. Pussi oli aika oudon näköinen, eikä Lumo mennyt kummallakaan radalla ekalla yrityksellä sisään. Ei että oltaisiin sitä treenattukaan. Testailin puomin eri kontaktivaihtoehtoja, ekalla radalla ottaen juoksarin. Huti tuli. Toisella radalla käytin pysäytystä, jolla osui tosin valui yli. Palautin sitten onoffiin kun oli jo vitonen alla. Summa summarum päivästä: jälleen erittäin hyvät radat Lumolta, erityisen hyviä oli molempien ratojen lähdöt joissa lensi sinne mihin halusinkin. Mutta pussi hupsista. Hyvä kisapäivä ja kiva kisapaikka ATT:n hallissa!

Tällä viikolla oli koirien lihashuoltoviikko. Taikaa olen hieronut itse, koska se on helppo hoidettava. Torstaina Lumo kävi Koirahieronta HSK:n Hannalla hoidettavana ja Taika sai samalla laseria loukattuun takakoipeensa. Lumolla oli normaaleja agi&tokojumeja, mutta ei mitään mullistavaa. Se sai laseria lanneselkään molemmin puolin, ja muistaakseni kireämpään reiteen. Lumo vastasi hoitoon hyvin ja oli suhteellisen nätisti loppujen lopuksi, alkoi silmätkin lupata laserin alla. Sunnuntaina illasta on TopTeam-treenit, mutta muuten on pidetty treenivapaa viikko.

Keskiviikkona on H-hetki, toisin sanoen Taikan kanssa mennään ottamaan startti kotikisoissa. H-hetki siksi, että olen päättänyt että tämä startti määrittää nyt sen, jatkaako Taika vielä seuraavalle arvokisakaudelle. Kuten kirjoitin facebookiin: Taiku ilmoitettu tulikokeeseen yhdelle kisaradalle ensi viikolle, joka määrittelee sen jatkuuko Taikan agilityura vai onko se viimeinen startti ikinä. Jos Taikulla on hauskaa ja kulkee kuten ennenkin, se saa jatkaa seuraavia arvokisoja kohti. Jos Taikulla on vähänkin liian vaikeaa, niin ei voi olla kuin ihan hirveän kiitollinen siitä miten monta hienoa vuotta saatiin. <3

Toivon sydämestäni että saadaan Taikun kanssa jatkaa vielä ensi kesään saakka kuten olin suunnitellut. Se on nyt treeneissä kulkenut normaalisti, mutta vasta kisadraivi näyttää todellisen tilanteen. Agility on mulle henki ja elämä, mutta se ei millonkaan nouse koiran terveyden edelle. Joten jos näyttää että Taikalla on pieniäkään vaikeuksia, ensi keskiviikkona juostaan meidän viimeinen startti. Jos Taikan fysiikka pitää kisavireessäkin, jatkan suunnitellusti kohti seuraavaa arvokisakautta. Mutta 8,5-vuotiaan kääpiön kanssa on aina asennoiduttava niin, että mikä tahansa startti voi olla viimeinen.

Toivon silti että saataisiin vielä yksi kausi, koska Taika on vasta viime kesänä alkanut päästä ihan huipputeräänsä. Ettei jäisi ainakaan mitään jossittelun varaa. Mutta ensi keskiviikkona se nähdään. Taika on paras jokatapauksessa.

lauantai 8. lokakuuta 2016

Paluu tulevaisuuteen

On paljon juttuja ja vähän aikaa, joten ei kun asiaan vaan.
Taikan loukkaantumisesta on kolmisen viikkoa, ja se on palaillut pikku hiljaa aksan pariin. Tällä viikolla kävin treenaamassa sen kanssa kahdesti, molemmilla kerroilla lyhyesti alle viiden minuutin treenin. Maanantaina otettiin pientä radanpätkää 25 rimoilla, kontakteja ja valssia lähinnä kun käytin Taikaa samalla demokoirana töissä. Ei ongelmia. Torstaina tehtiin vähän hyppytekniikkaa, 25-35 rimoilla, ja mun silmään Taika hyppäsi kuten ennenkin: 25 kuin vettä vaan, 35 on vaikeampi mutta teknisesti aivan hyvä. Tehtiin myös takaakiertoja jotta näen onko laukassa puolieroja, ei ollut. Kepeillä pujottelee ihan normaalisti. Hieroin Taikan läpi yksi päivä, ja vasen reisi on kireämpi kuin oikea, mutta mitään kipukohtaa tai aristusta ei löydy koirasta.

Tällä hetkellä siis näyttää että Taikan ja mun agilitykisaura saa vielä jatkoaikaa. Sen verran tein suunnitelmia, että pitää nyt treenata sen kanssa jonkun verran (kesällähän ei treenattu käytännössä ollenkaan), jotta kisakunto palautuu taas äksidentin jälkeen, ja ottaa kisoissa vaan 1-2 starttia lähikuukausina per kisapäivä ja katsella miten se kulkee. Rankingissä Taikan kanssa ollaan sijalla 55, mikä lupaisi hyvää osallistumisoikeuden puolesta ensi kevään karsintoihin, jos tämä tästä taas lähtee.

Teinikoira sitten. Lumon kanssa vietettiin viime viikonloppu Kirkkonummella kisaamassa, kaksi starttia kumpanakin päivänä. Yövyttiin Siuntion kylpylähotellissa, joka oli muuten tosi kiva ja koiraystävällinen, mahtavan luonnon keskellä. Kuten tavallista, Lumo kävi taas aivan super lähellä huippusuoritusta ja luokkanousua, mutta vain lähellä. Lauantaina ekalta radalta hyl lähdön jälkeen sinkoilusta, tokalla Lumo juoksi Aasta ohi pari kertaa kun ei jotenkin nähnyt sitä. Tuli tokaksi ja sai palkintoja. Sunnuntaina kaksi hyvää, ehjää rataa, joista ekalla juoksi ekasta hypystä ohi ja tokalla ihan loppumetreillä tuli kielto hypyltä kun valssini oli myöhässä ja sijalle 4. Niiiiiin lähellä kaikki radat taas! Lumolle molemmat kisapaikat olivat uusia, se kulki hienosti ja käyttäytyi hyvin reissussa, joten hyvillä mielin viikonlopun jälkeen. Tavoitteita Lumon kanssa on tällä hetkellä vaikea asettaa, kun treeneissä menee aina superisti, mutta kisoissa sitä nappisuoritusta ei vaan tule. Jatkamme yrittämistä, pidetään hauskaa raivopuupin kanssa ja ehkä jonain päivänä vielä onnistutaan ihan kokonaan! Huomenna sekoillaan ts. kisataan Liedossa. Pari kuvaa etelän kisareissulta:
On tokoiltu, ihme kyllä. Lumon kanssa on käyty systemaattisesti kaikki alokkaan liikkeet läpi, ja se osaa ne kaikki. Ryhmätreenit torstaisin on tehneet ihmeitä sen häiriönsietokyvylle, se pystyy nykyään tekemään paikkista keskellä kenttää vaikka yksi koira tekee agilityesteillä rallya reunassa, yksi vauhtinoutoa ja yhtä seuruuttaa Lumon ympärillä. Ihan mieletöntä kehitystä muutamassa viikossa. Kyllä huomaa että on ennen tokoiltu vain keskenämme tyhjällä urheilukentällä, sekä kotona makkarissa. Olen tosi kriittinen miten taitava Lumon pitää olla ennen kuin menemme kokeeseen (koska tokossa voi pilata muiden suorituksen, agilityssä vain omansa ;) ), joten ainakin palkattomuutta ja ketjuttamista pitää vielä harjoitella ennen koetta, mutta luulen että tässä talven aikana voitaisiin korkata kokeet.

Agility Lumon kanssa on kulkenut treeneissä tosi hyvin, se on raivokas, mutta kuulolla, ja on oppinut puremaan vähän vähemmän ja kuuntelemaan ehkä vähän enemmän. Kyllä se edelleen punteille käy jos olen huono, mutta mun pitää vaan olla parempi ;) Taika ja Lumo valittiin molemmat agilityn valmennusryhmään tulevaksi vuodeksi, joten saan päättää aina kummalla koiralla treenaan siellä. Tällä viikolla Anu oli keksinyt meille tälläistä, ja treenasin Lumon kanssa:
Lumpun kanssa tehtiin 1-17. Summa summarum: keinu vaatii lisää itsenäisyyttä, koska en pysty vielä ottamaan siihen yhtään sivuetäisyyttä, jotan kepeille tuli kiire. Sain sen kuitenkin räpellettyä 6 kepeille putken sijaan, joten se oli jo suksee sinänsä. Lumo pujottelee nykyään hyvin itsenäisesti loppuun, joten kepeillä edistin ja ehdin hyvin pakkovalssiin 7 putkelle. Puomin osumat 2/3 toistoista. Lumpulle oli yllättävän vaikeaa hakea itsenäisesti tuohon putkeen 10 ns takaaleikkauksella, joten vahvistettiin sitä niin että Anu palkkasi muutaman kerran putkesta ja johan alkoi tykittää sinne välittämättä musta. Hyvä treeni Lumolle, tyytyväinen sen työskentelyyn ja etenkin itseeni kun alan vihdoin ohjata sitä niinkuin oikeaa koiraa eikä niinkuin pikkupentua. Tavoitteena Lumon kanssa on pitää sen treenit niin lyhyenä, että se jää haluamaan lisäälisäälisää vielä kun lopetetaan, Taikasta viisastuneena. Sen kanssa treenasin usein liian pitkään, jolloin se ehti väsyä ja hidastua lopputreeniä kohden. Lumon kanssa haluan pitää yllä sitä raivoa, että mahtavaajeesiistiälisäää mitä joko se loppu!!? ja treenata mielummin usein, kuin pitkästi. 

Itse teen tällä hetkellä taas rankkaa työharjoittelua, plus käyn töissä iltoja, joten turhaa vapaa-aikaa ei ole. Mutta oma mieli on korkealla, kun molempien koirien kanssa tulevaisuus näyttää taas valoisalta ja välillä pääsee vaihtamaan vapaalle parhaiden tyyppien kanssa.