maanantai 30. joulukuuta 2013

Vuoden viimeiset treenit

Eilen, sunnuntaina, ajeltiin ennen kymmentä aamulla hallille tekemään vuoden viimeinen treenisetti. Viikko tuli agilitytaukoa joulun ja flunssan vuoksi, ja eilen oltiinkin jo molemmat ihan halkeamispisteessä. Lähdettiin hallille ilman suurempia suunnitelmia.

Tein 12 esteen radan, jonka teemana oli jälleen kerran itsenäiset kepit. Tuntuu että niissä riittää treenattavaa ihan ikuisuuksiksi asti. Muuta kovin kummallista ei ollut, pari putkihämyä ja vähän kieputusta. Kepeille tein leijeröintiä putken ja hypyn ollessa välissä, jättäydyin tarkoituksella kauaksi kun koira lähti yksin pujottelemaan, siirryin kauemmas kepeistä ja ohjasin kaukona putkeen. Taitai hallitsi homman taas hurjan hyvin, pitäisi varmaan lähteä vaikeuttamaan hommaa, jotta pääsisi kunnolla treenaamaan kauko-ohjausta putkille ja kepeille. Youtubesta löytyy paljon harjoituksia hakusanoilla "Independent weaves", sieltä mekin ollaan haasteita kaiveltu.

Tai tuli sunnuntaina ohjauksiin muutenkin tosi kivasti ja irtosi loppusuoralle. Haki myös keppejen aloitusta melkein 100 prosenttisesti oikein, pitäisi keksiä siihenkin vaikeutta lisää. Tehtiin myös keinun stoppia ja A:n juoksaria, kummatkin sujui mallikkaasti.

Koska aikaa oli jäljellä vielä agitreenin päätyttyä, siirryttiin tokoihin. Aloitin seuruutreenillä, suoraa pätkää ja 90 asteen kulmia kumpaankin suuntaan. Juoksua ja pysäytyksiä. Häiriö oli Taikalle vaikea, koska treenattiin agilitykentällä ja reunoilla oli esteitä. Naali tsemppasi kuitenkin hienosti! Lopuksi kaivettiin vielä tokohyppy esiin ja tehtiin hyppytreeniä, ensimmäistä kertaa kunnolla. Vaatinee vielä säätöä, mutta hyvä siitä tulee.
Independent what?

keskiviikko 25. joulukuuta 2013

Riemukasta joulua!

Voi pienen koiran riemua, kun talo täyttyy ihanista ihmisistä, kaikki ovat kotosalla ja paketeista paljastuu uusia leluja ja kanakierteitä. Voiko ihanampaa olla!
Vierailevia tähtiä joulunvietossa
Iloista joulunaikaa kaikille blogin lukijoille!

maanantai 23. joulukuuta 2013

Takaaleikkauksista keppikulmiin

Eilen purkitettiin tämän vuoden viimeinen kokonainen, ehjä treeniviikko. Alkaneella viikolla treenataan varmaan vielä pari-kolme tuntia, mutta edellinen jäänee viimeiseksi aktiiviseksi treeniviikoksi.

Keskiviikkona oli viikon ensimmäinen treenipäivä. Valmentajan johdolla treenattiin itsenäistä kepeillehakua 90 asteen avokulmasta. Lähetin koiran suoralta hyppy-putki-kepit, ja tarkoitus oli hetsata koiraa ensimmäisen esteen takaa niin että se hakisi ihan omin aivoin kepeille. Putkesta piti kaartaa vähän oikealle että pääsi ensimmäiseen keppiväliin, mikä osoittautui hankalaksi ja Taitai hakeutui helposti toiseen tai kolmanteen väliin. Saatiin hyviä toistoja aikaan menetelmällä hetsaus+yhdessä juoksemaan lähteminen. Pari toistoa onnistui myös ilman että juoksin itse putken alkupäätä pidemmälle. Hieno Taiksu! Tehtiin myös rataa, joka ei tuottanut suurempia haasteita, teemana oli itsenäiset estesuoritukset ja irtoaminen. Erityishuomio Tain hienolle puomille, vau! Naali tykittää täysiä kontaktille, nappaa asennon ja singahtaa salamana "tule"-huudosta matkaan. Nämä kun saataisiin kisoihinkin! Lopputreeneistä tehtiin vielä putkesta-putkeen hakua ohjaajan ollessa aivan toisaalla. Tai ei selvästikään hae putkiin yhtä hyvin kuin kepeille, sitä pitää treenata erikseen. Pätevä oli!
Torstaina oli valkkutreenien vuoro. Tarkempaa tarinaa ilmestynee joulun aikana ryhmämme blogiin, mutta aiheena oli siis takaaleikkaus. Päivän koutsilla olikin meille haasteita tarjottavana, eikä onnistumisprosentti ollut kovin korkealla. Takaaleikkaus on paljon haastavampi kuin miksi olen sen aina hahmottanut, silloin kun koira yritetään saada sillä kääntymään eri esteelle, kuin mikä olisi suoraan hypyn edessä. Esimerkiksi koiran tullessa hypylle, tehdään sen takana hyvin tiukka takaaleikkaus, ja käännetään koira suoraan hypyn vieressä olevalle hypylle edessä olevan putken sijaan. Vaikeaa, sanoi Taitai ja huusi kun ohjaaja tunaroi!
Siis yritä ny siinä sitte tehä töitä ku toi tunari on aina edessä?!
Lopputreenistä tehtiin varsin kummaa radan pätkää (sen siitä saa kun yrittää tehä radasta enkelin muotoisen?), joka sujui jopa ihmeen hyvin, vaikka melkein kaikille esteille piti tehdä jonkinlainen tiukkka takaaleikkaus, joka muistutti ehkä enemmän jo vippausta. Saatiin paljon juttuja treenilistalle, kiitos siitä!

Lauantaina paineltiin sitten hallille päiväsaikaan kolmen ihmisen, kahden agilitykoiran ja yhden perhospennun voimin. Kolme tuntia treeniä oli takana jo parin päivän sisään, joten pidettiin homma kevyenä. Tehtiin kepeillehakua samasta kulmasta kuin keskiviikkona, sekä takaaleikkauksia kepeille. Tai teki ihan huikeita keppisuorituksia koko treenin ajan, ohjaaja sai lähteä huitelemaan ihan mihin tykkäsi ja naali vaan tykitti. Testailtiin myös Messarista kotiutettua Back On Trackiä, joka vaikuttaa ainakin toistaiseksi ihan kivalta kapistukselta. Taitai puuhasteli myös koiratanssikoreografian alkuosaa, mikä taas ei mennyt niin kuin siellä kuuluisassa Strömsössä. Tanssi on vaikeaa kun on vain hyvin pieni eläin, jota joskus alkaa ahdistaa kun ohjaajan jalkoja pitäisi pujotella. Tehtiin sitten vain pari helppoa juttua ja päätettiin jatkaa vähemmän ahdistavana päivänä. Agin suhteen Tai oli kuitenkin huippu. Agi ei ahdista koskaan, sillä pikkukettu on syntynyt radalle!

Eilen pyöräytettiin vielä vajaa parituntinen metsälenkki koira- ja ihmisyhtävien kera, ja nyt hiljennytäänkin pikkuhiljaa joulun viettoon. Parin päivän sisään palailen vielä kertomaan tavoitteista ja tuloksista, jouluntoivotuksista, sekä suunnitelmista seuraavalle vuodelle. Treenikuvat ovat kesältä, mutta samalta siellä ulkona näyttää nytkin. Vähemmän vihreää vaan.

lauantai 14. joulukuuta 2013

Miksei ikinä riitä että toinen on siinä?

Keskiviikkona käytiin taas lääkärin pakeilla keskustelemassa paranemisesta ja tulevaisuudesta. Taika sai luvan alkaa elämään kohtalaisen normaalisti, paraneminen oli alkanut hyvin. Agilitytreeneille näytettiin vihreää valoa, toki aluksi pitää aloitella lyhyillä treeneillä ja kontakteja tulisi välttää vielä hetken aikaa. Juoksemista ja häsläämistä ei tarvitse enää rajoittaa (huh huh!), mutta sen sijaan ulkoiluun tulee edelleen kiinnittää huomiota. Muussa kuin aivan pehmeässä lumessa kävely on kielletty, ettei paljas ydin raavi jäätä vasten. Yksinollessa tulee edelleen pitää kauluria, mutta valvotusti saa jo olla ilman. Hallissa ja kuivalla maalla saa juosta ja treenata, mutta jäisiä lumihankia pitää ehdottamasti välttää, sekä pahimpia risukoita. Nuoleminen on ehdoton nou-nou, ja sitä pitää vahtia tarkasti.

Arkeen kuuluu siis edelleen ylimääräistä säätämistä, mutta hallitreeneihin ollaan päästy palaamaan pikkuhiljaa. Valitettavasti Taikan toipilasaika viivästyttää myös toista, varsin odotettua elämänmuutosta jonkin verran. Mutta elämä on, ja pitää nauttia siitä mitä meillä on tuon mahtavan, niin paljon kehittyneen otuksen kanssa. Otus leikki eilen kentällä tumpulla ja kepillä tokotreenien yhteydessä. Se jos jokin on paljon.

Klikkaa jos haluat katsoa treenirataa
Keskiviikkona illalla käytiin ryhmätreeneissä, kevyt treeni hyppyradalla. Taika oli riemuissaan, ja omasta mielestään olisi voinut treenata paljon enemmänkin. Torstaina vedin itse treenejä valmennusryhmälle, vieressä olevaa Salme Mujusen rataa. Oli taas varsin opettavaista myös opettajalle. Valmennusryhmän, jossa treenaamme kaksi tuntia viikossa, treeneistä voi lukea tarkemmin valkkuryhmän blogista täältä!

Tänään oltiin tunti hallilla keskenämme. Ajattelin pitää treenin vielä kohtalaisen kevyenä, joten tehtiin lähinnä merkkausta torstain radan alun innoittamina, sekä kepeillehakua eri kulmista ja vähän lyhyehköä tekniikkaa. Myös keinua tahkottiin muutama kerta muistin virkistykseksi.

Yllättävässä tarmonpuuskassa päädyin videoimaankin treenejä pitkästä aikaa. Alla olevat videot ovat täysin muokkaamattomia, joten turhia tyhjiä pätkiä on aluissa ja lopuissa. Ensimmäisessä kepeille hakua edestä, toisessa toisen esteen merkkauksen treenaamista, ja kolmannessa kepeille hakua itsenäisesti sivulta päin tullessa. Taika oli varsin tarkkana keppejen aloitusten kanssa, eikä huteja tullut kuin muutama!
Huomenna suuntaankin Messariin shoppailemaan ja kavereita näkemään! Saa tulla nykimään hihasta jos törmää, Tai jää hoitoon kotipuoleen päivän ajaksi.

torstai 5. joulukuuta 2013

Viikko takana

Paranemispäiväkirjan kolmas osa on nyt tiedossa.

Varpaan leikkauksesta on tänään tasan viikko, ja parantuminen on edennyt toivotulla tavalla. Taika varaa painoa tassulle hyvin, ei arista sitä kävellessä. Kosketusta aristaa. Kipulääke lopetettiin tiistaina, sitä on kyllä vielä vähän jäljellä jos tulee takapakkia.
Pönttö päässä on vaikeaa leikkiä!
Jokaiselle ulkoilulle olen paketoinut tassun sideharsolla, itseensä liimautuvalla harsolla ja maalarinteipillä. Paketoiminen ottaa oman aikansa, ja alkaakin käydä vähän voimien päälle tämä ulkoiluruljanssi. Taika ei myöskään malta ottaa enää rauhallisesti, ei sisällä eikä ulkona, mikä tuo omat haastaansa. Mitään aktivointilelujakaan ei ole juuri voitu käyttää, koska sisällä neiti joutuu pitämään jatkuvasti pönttöä päässä. Ilman pönttöä ei jättäisi tassua hetkeksikään rauhaan nuolemiselta.
Muuten Tai on päässyt jo aika pitkille lenkeille, mutta metsälenkit ja erilaiset hyppelypaikat ovat ehdoton nounou. Remmilenkkejä siis, ja aamulenkeillä se on saanut olla metsäreiteillä irti, kunhan ei kaahota tai mene puskien puolelle. No, kaahottamiselta ei ole vältytty, mutta toistaiseksi on sujunut hyvin. Remmilenkkejen pituus on vaihdellut puolen tunnin ja tunnin väliltä, mutta kaivataan kyllä kunnon metsälenkkejä jo.

Mammalla olisi hirveä hinku jo treeneihin, onneksi pikkuotus ei tiedä mitä kaikkea menettää sairaslomallaan. Vielä ei ole mitään tietoa sairasloman kestosta, ensi keskiviikkona on taas lääkäri jolloin ollaan ehkä viisaampia. Se mikä ei tapa niin se vahvistaa, eikös se niin mene?

sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Olipa kansi tai pohja, sun on oltava vahva!

Joulukuun ensimmäisen päivän kunniaksi Taika sai olla aamulenkillä pienen hetken irti. Kokoajan pelkäsin tassun puolesta, mutta kyllä potilas nautti lumen kaappailusta ja riekkuhepulista, jota koitin epäonnistuneesti hillitä.

Leikkauksesta on nyt kolme päivää. Nyt on siis menossa toipumispäivä nro 3, ja on se vaan sanottava ettei tätä toivoisi kenellekään. Side otettiin eilen pois haavan ympäriltä, mutta se ei ainakaan helpottanut tilannetta. Haavan on kuitenkin saatava ilmaa, joten sisätiloissa puikkeli joutuu olemaan paljaalla jalalla, pönttö päässä. Pönttö rasittaa pikkukaveria kovasti, ja haittaa liikkumista muutenkin.

Jokaisella ulkoilulla tassu pitää suojata. Eilinen päivä kului testaillessa eri suojuksia - tuloksetta. Kaikki lähtivät irti muutamassa minuutissa. Tänään olen paketoinut jalan sideharsolla ja maalarinteipillä, mikä on vaivalloista, mutta toimii kohtalaisesti. Puikkelin ulkoilut on rajoitettu kolmeen lyhyeen lenkkiin päivässä, kortteleiden ympäri, sekä muutamaan pihapissatukseen. Maksimiaika minkä uskaltaa antaa lenkkeillä edes varovasti hihnassa on 30 minuuttia. Aamulla oltiin vahingossa vähän pidempäänkin kun vointi oli hyvä, mutta näkee että sen jälkeen aineinen potilas oli aika väsynyt.

Kipulääkitystä on vielä pari päivää, ja antibioottia liki kaksi viikkoa, samoin tassusuojien kanssa pelaamista ja pönttöilyä. Hermoja raastaa ja kiristää, koiran surkea pönttöolemus surettaa ja syyllistyttää: minähän sen sinne treeneihin keskiviikkona vein ja puomille käskin.

Mutta tekevälle sattuu, ja sillä mennään mitä nyt on jaettu.