Kauriiden houkutus

Tällä kuluneella viikolla ei keskiviikon kisojen vuoksi käyty treenaamassa agia ollenkaan. Maanantaina oltiin kuitenkin koiratanssitreeneissä, joissa suunniteltiin koreografiaa, harjoiteltiin oikea-aikaista palkkausta ja toistojen määrää. T puuhasi kaikkia perusjuttuja, pujotteluita, kiertoja, kieppejä, hyppyjä ja tassuja.

Aamuisin ollaan käyty lenkkipolun varrella olevalla kentällä tekemässä tokoa. Ollaan vahvisteltu perusasentoa, perusasennosta maahan menoa ja ylös nousua, sekä ilman talutinta seuraamista. Perusasento on hahmottunut kivasti ja i-m-vaihdot menee hyvin, mutta seuraaminen on edelleen ihan kamalaa muutaman askeleen imuttamista. Tai kyllähän se seuraa, mutta metrin päässä mun jalasta. Tänään ja toissapäivänä otin lyhyen paikkamakuun (yksin), toissapäivänä meni hyvin, mutta tänään nousi ekalla kerralla. Annoin vähän palautetta ja tokalla kerralla pysyi. Liikkeestä seisominen meni myös kivasti, vaikka se liike rumaa onkin. Luoksetulo oli nätti tänään ja perjantaina, vaikkakin vaatii toisen käskyn jotta tulee perusasentoon eikä eteen.
Onneksi me ei treenata tokoa.

Viime päivät on muuten kulutettu lenkkeilemällä, sellainen 2-3 tuntia päivässä. Taika on pääsyt yllättämään kauriita ja peuroja, tästä touhusta allekirjoittanut ei ole niin innoissaan, vaikka kyseisistä eläimistä pidänkin. Toissapäivänä neiti oli huomaamattani metrin päässä puskassa lymyävästä kauriista ennen kuin se tajusi lähteä liikkeelle. Koira oli hölmistynyt ja omistaja sai slaagin.

Tuolla niitä kauriita majailee.

Huomenna päästään aloittamaan uusi treeniviikko, joka onkin treenejä pullollaan. Paljon on tehtävää ennen ensi kuun hieman tärkeämpiä kisoja. Kontaktitreeniä, tekniikkaa, keppitreeniä ja pitkää rataa.

Valtavat tsempitykset kaikille tänään SM-kisoissa juokseville! Ensi vuonna mekin, nyt kun on jo tuplakin kasassa.

Tuplasti hylkyjä Tampereelta

Niin kävi meidän SM-kisa- ja tuplanollahaaveille. Tuplahylkytodellisuus.

Takut:ien kisat oli Tampereella eilen illalla/yöllä. Ensimmäinen rata oli agilityrata, levisi ihan totaalisesti, Taikalla oli niin maan perusteellisen hauskaa. Homma lähti lapasesta niin pahasti että muakin alkoi naurattaa kesken kaiken. Ihan sekavaa touhua. Neiti ei hakenut keppejä, lähti puomin sijaan kentän toiseen päätyyn A:lle, karkasi puomin jälkeen takaisin puomille, jätti vielä yhden hypyn hyppäämättä ja rälläili ihan omiaan maaliin. Aikas pätevä. Jotain hyvää tässäkin: kaikki kontaktit toimivat hienosti.

Toinen rata oli hyppyrata, kamalan vaikea sellainen. Mua hirvitti rataantutustumisessa ja sen jälkeen. Vääntöä, vääntöä ja juoksua. Valmistauduin henkisesti pinkomaan lujempaa kuin on fysiikan lakian mukaan mahdollista.

Ihmeen hyvin se meni. Kaikki sujui hyvin, T:llä oli vauhtia ja kepeillekin haki lopulta ilman virhettä, vaikka jouduin sylkkärillä kääntämään. Oltiin jo pitkällä, kunnes ihan loppurynttäyksen hypyltä napsahti hylky. Hittolainen. Ei kiertänyt hyppyä takaa vaan paiskautti suoraan läpi. Ohjaaja oli liian hidas eikä tarpeeksi lähellä käskemässä taakse, neiti teki oman ratkaisun.

Siinä on B-rata ihmeteltäväksi, A-radassa ei ole mitään näkemistä kun ohjaaja vaan nauraa ja koira rällättelee. Tosi hyvin T teki vaikean hypärin vaikka tulos olikin hylky.

Ensi vuonna on SM-kisat täällä Tampereella. Sinne tähdätään sitten!

Dobopäivä ja keskiviikon nolla

Meidän lauantainen doboilu sujui oikein mukavasti hyvässä seurassa!
Ohjelmassa oli ensin koiran lämmittelyä ja verryttelyä, sitten koiran liikkeitä. Harjoiteltiin pallolle nousua ja siinä erilaisia asentoja, Taika teki tosi rohkeasti ja hyppäsi jo parin toiston jälkeen innoissaan pallolle. Sitten siirryttiin yhdessä tehtäviin liikkeisiin, joita tehtiin ehkä vartin verran. T:llä oli hauskaa ja nameja kului paljon. Loppua kohden pallolla olemisesta tuli helpompaa ja jalkojen tärinä väheni. T sai ohjaajaltakin kehuja taitavuudestaan. Loppuajasta siirryttiin ilman koiraa tehtäviin liikkeisiin, kunnon lämmön sai pintaan ja seuraavana päivänä tunsi kyllä tehneensä. Otettiin vielä loppuverryttelyjä ja yhteisliikkeitä ja sitten lämppälenkille. Hauskaa oli! Pitäisi ehkä hommata itsellekin tuollainen pallo, tukisi hyvin agilityä. Kiitos myös upealle seuralle!

Alkuviikko kului peuroja ja kauriita lenkeillä bongaillen.

Eilen käytiin sitten kotiseuran kisoissa Tallilla. Sää suosi meitä taas; kunnon koiranilma. Vettä tuli taivaantäydeltä, lämppälenkit muuttuivat lähinnä uimalenkeiksi. Radalle mentäessä ohjaajan housut olivat läpimärät ja koiran turkki käkkärällä. Hyvinhän se silti meni!
Ensimmäiseltä radalta täpärä nolla! Kaarrokset levisivät parissa kohdassa hiukan pitkäksi ja pelkäsin jo menettäväni hallinnan. Selvittiin kuitenkin läpi kaamivasta kepeilleviennistäkin, keinu sujui ja nolla napsahti. Sijoituttiin ajalla -2,05s (tiukka ihanne ja ne kaarrokset...) sijalle 5/29. Hieno Taitai!

Merrell Bare Access Arc 2 - uudet agikengät

Toiselle radalle mentäessä tiesin jo radan olevan meille vaikea. Alun hankaluudet selvitettiin ja Tai erotteli putken ja A:n hyvin, mutta kepeillevienti meni huonosti ja K napsahti. Ilmeisesti T oli mennyt vähän ohi ekasta välistä kuitenkin. Keinulta pamahti femma: T hyppäsi pois (kontaktin kautta kyllä) ehkä 10 cm ennen kuin keinu osui maahan. Voi huokaus. Loppuradalla ohjaaja sähläili ja toiseksi viimeisellä esteellä alkoi jo naurattaa. Hauskaa oli vaikka 10 oli tulos!

Nyt nautitaan koira- ja ihmiskavereiden kanssa lenkkeilystä ja treenataan pariin otteeseen. Ensi viikolla vielä pinkaistaan kaksi starttia, viime hetkellä.

Taika ja Hilma

When you believe, somehow you will

Eilen oli huikein päivä.
Aamusta asti jännitys oli katossa, sillä äitienpäivän kunniaksi kipaistiin Taikan kanssa Hervantaan Takujen kisoihin yhdelle startille. Mini kolmosia oli 34 kpl ja rata oli agilityrata, meidän startti vasta iltapäivällä. Oli siis rutkasti aikaa panikoida.
Rataantutustumisessa jännitys vähän hellitti, rata vaikutti helpolta ja keinulle mentiin suoraan renkaalta, T todennäköisemmin tekisi sen kunnolla suoralla. Koirakkoja oli parikymmentä ennen meitä, startattiin ryhmän loppupäässä. Odottelu oli raastavaa kuten aina meidän numeron lähentyessä. Uudet Merrell Bare Access Arc 2 barefoot-kengät jalkaan, leuka pystyyn ja syvä hengitys. Kyllä me pystytään.

Ja mehän pystyttiin. Voi luoja miten me pystyttiinkin.

video parempilaatuisena youtubessa

Taika jäi nätisti paikalleen lähdössä, sydän kurkussa lähdin kävelemään radalle jättäen kleinin kauas esteiden taakse. Käännyin katsomaan, siellä se napotti. "Tule hop!" ja T pinkaisi juoksuun tehden kolmannelle esteelle täydellisen keinun. Täydellisen. Putki-A erottelu sujui hyvin, mutta T:n tullessa putkesta ulos hukkasin sen hetkeksi taakseni, luullen jo että se oli keksinyt omaa kivaa putkessa. Vielä mitä! Naaliainen olikin jo vierelläni, aivan oikeassa paikassa, hakemassa puomia itsekseen. Puomin kontakti oli varmaan ruma vaikken kunnolla nähnytkään ja pelkäsin tuomarin käden nousevan. Ei noussut. Edessä oli radan kieputuskohta, joka sujui mallikkaasti (transsissa.) A:n kontakti oli kaunis, hyvin haki takaa ja sitten putken kautta kepeille. Varmistelin keppejä hölkäten ihan vieressä, nollarata alla joten varman päälle mentiin. Äkkiä oltiinkin jo loppusuoralla. Pingoin uusissa kengissäni eteenpäin, huutaen Taikalle "mene mene mene!" Ja sehän meni. Viimeisen esteen jälkeen taisin kiljua. Taika oli silminnähden ylpeä, lipsutteli menemään ja ahmi broilerin sydämiä.

Lähdettiin kävelemään aikakuulutuksen jälkeen, meidän aika oli ollut hyvä, muuta en tajunnut. Kun tultiin takaisin kisa olikin jo loppumassa, en ollut kuullut välitiedotteita johtavista koirakoista. Arvelin meidän päässeen ehkä 5 parhaan joukkoon vaikka nollia tuli aika paljon. Kuskini lähti katsomaan tuloksia taululta ja viittoi innoissaan meidät luokseen huutaen "te olitte kolmas!"

Pompin tulosten luokse Taikaa ylistäen ja katsoin itsekin lappua.

Agilityserti.

Meni se sitten lopulta kaaliin kun hetken olin lappua tuijotellut. Me saatiin agiserti! Ihan oikea agiserti! Istuin maassa nauramassa (tai itkemässä?) ja Taika lipsutteli mun naamaa. Se tajusi että äiti oli ylpeä, yhtään se ei vain tiennyt että mistä hyvästä.

Tulos -7,49 sekuntia, meidän parhaalla etenemällä ikinä 4,21 m/s. Neljäs SM-nolla. Sija 3, SERT-A.

Mäkin taidan alkaa uskoa meihin, pikkuhiljaa.

Sinä pystyt, jos ajattelet pystyväsi.

Huikea viikonloppu takana.
Otettiin lauantaina suunnaksi Hattula Annan ja Auroran kanssa. Juna vei meidät Parolaan josta tassuttelimme Hattulaan mahtavalle kisapaikalle, ensimmäistä kertaa ulkokentälle tänä keväänä. Luvassa oli kaksi agilitystarttia, koirakoita kummallakin noin 35 kpl.

Niin siinä sitten kävi että kolmas kolmosluokan nollahan sieltä irtosi. Ja missä tunnelmissa! Jo ennen radalle menoa fiilis koiran kanssa oli hyvä. Se oli kuulolla, seuraili napakasti, leikki hurjasti ja oli aivan tekemistäpinöissä. Ja se näkyi työskentelyssäkin. Keinu meinasi koitua ongelmaksi kun neiti päätti jäädä sinne himmailemaan moneksi sekunniksi, viime tingassa kuitenkin päätti suorittaa esteen loppuun ja aikaa jäi  -3,12 sekuntia. Loppurutistuksessa pingoin minkä jaloistani pääsin ja kiihdytin koiraa "menemenemene" edelleni viimeisille hypyille. Maaliin päästyä tunnelma oli huikea, mun pieni taistelunaali oli taas tehnyt sen, ylittänyt kaikki mun odotukset. Nollalla sijoituttiin 4/34. Jos oltaisiin oltu yksi sekunti nopeampia oltaisiin oltu kolmansia ja saatu agiserti, nyt sen vei japaninpystykorva hienolla radallaan. Mutta se oli kolmas SM-nolla, varmasti hienoin tähän asti!

Toinen rata ei mennyt yhtä hienosti ja hylkyhän sieltä tuli. Meininki oli hyvä kuitenkin vaikka keinulla taas himmasi, sitä treenaamaan huomenna.

Otsikon mukaisesti totesi Norman Vincent Peale. Me todellakin pystytään, me onnistutaan.

Yrityksestä onnistumiseen

Tänään se tapahtui. Mun usko meidän taitoihin palasi. Ja lujaa palasikin.

Kisattiin kaksi rataa TamSKin kisoissa Lempäälässä. Molemmilla oli tuomarina Heidi Viitaniemi, agilityratoja kummatkin. Me startattiin heti ekassa ryhmässä, joten herätyskello kilisi klo 5.15. Aamulenkin kautta hallille ja lämppäämään. Mä olin tapani mukaan aivan paniikissa ja tärisin kauttaaltaan.

Ensimmäisellä radalla se tapahtui. Rata oli aika tavallinen, vaikeustasoltaan perus kolmosluokkaa, ihanneaika 48 sekuntia. Mua pelotti putki-puomi erottelu ja A-putki erottelu, niitä kun ei ihan hirveästi ole treenattu. Startattiin suunnilleen 11. 59:stä koirakosta. Ja nollahan sieltä napsahti, aikaan 42,44 s! Tällä sijalle 10/59. Taika oli aivan mahtava, sain olla taas niin ylpeä tuosta kisakaverista! Alla video radasta, youtuben määräämällä laadulla.

aika s: 42,44

etenemisnopeus m/s: 4,03

tulos: -5,56

virheet: 0

Toinen rata oli mielestäni helpompi, mutta Taika pomppasi keinun kontaktin yli ja myöhemmin toisti vielä saman puomilla. Olin kuitenkin rataan muuten tyytyväinen, T oli väsynyt mutta jaksoi silti hienosti tehdä. Kontakteja täytyy ilmeisesti vieläkin kertailla, vaikkakin itse olin radalla kontakteista aika kaukana ja keinulla liian sivussa. Hyvä fiilis jäi tästäkin radasta vaikka varsinainen menestys tulikin jo ekalla radalla. Meidän etenemä oli 3,85, keinulla säätämisessä varmaan kesti. Juostiin rata kuitenkin aikaan 41,86 ihanneajan ollessa 45 s. Alla video youtubelaadulla. Kiitos videoista!

Päivä oli aivan mahtava ja saatiin kuin saatiinkin ensimmäinen agilityradan nolla kolmosista! Tästä on hyvä jatkaa, musta tuntuu taas että meidän meno toimii ja tuntuu oikeelta. Niin oikeelta.

Nollan jälkeen on helppo hymyillä!

Tänään sunnuntaina 9.12. kisattiin kahden startin verran Lempäälässä, meidän toiset kolmosten kisat ikinä. Ja hienosti meni!

Ensin oli hyppyradan vuoro, tuomarina Anne Savioja, osallistujia 43 kpl ja nollia tuli paljon. Rataantutustumisen aikana meinasi tulla jo pienimuotoinen paniikki, alun välistäveto ja myöhemmin tulevat putken jälkeen kieputukset vaikuttivat mahdottomilta. Vaan mikään ei ole mahdotonta! Alun kieputukset menivät mahtavasti ja Taika teki kepit (tarkan varmistelun alaisena) tosi hyvin. Keppejen jälkeisen putken jälkeen olin myöhässä ja sähläsin jotain ihan omaani jonkinlaisen pakkovalssin muodossa... Homma lähti kuitenkin virheittä luistamaan uudelleen ja maaliin tultiin ei kovin nopean mutta sitäkin varmemman nollan kanssa! Meidän ensimmäinen SM-nolla on siis kasassa!

Yllä video hypäristä. Ensimmäiset n. 3 estettä puuttuu videolta, kolme hyppyä suoraan ja sitten välistäveto.

Ratojen välillä lenkkeiltiin ja Taika nukkui kopissa hetken aikaa. Toisen radan tuomaroi Harri Huittinen, osallistujia oli noin 40 kpl, nollia saatiin aikaan vain 5 kpl. Meidän virhe tuli odotettavassa paikassa, kepeiltä. Kepeilletulon kulma oli mielestäni täysin mahdoton ja Taikaparka oli samaa mieltä. Kieltohan siitä tuli. Loppurata oli komea ja ohjaus onnistunutta. T teki keinunkin hyvin ja otti kaikki kontaktit, kiersi takaa pätevästi. Sijoituttiin 8/40 vitosesta huolimatta ajalla -5,94 s!

Agilityradan tuloksia n. 10 ensimmäistä listalla

Tästä on hyvä jatkaa, 1/7 SM-nollista on kasassa! Mahtava päivä takana ja onnellisesti nukkuva hauva sängyllä. Se on tärkeintä. Onnea myös Suville + Vilille ja Annalle + Aukalle!