Lahdesta, treeneistä ja miehistä

Sunnuntaina herätyskello kilautti viideltä ja kisareissu Lahteen alkoi. Kahvi maistui matkalla ja Lahdessa oltiin Taikan kanssa ennen kahdeksaa. Päivän teema tuntui olevan pikkuvirheet: jokaisella kolmesta radasta Taikan kanssa kävi pieni kämmi, joista osa meni kyllä tällä kertaa vähän koiran piikkiin. Yleensä mää olen se joka mokaa, mutta tällä kertaa ensin Taika sujahti kepeille kakkosväliin mielestäni selkeästä ohjauksesta ja hyvistä kepeillehakutaidoistaan huolimatta, ja toisella radalla hyppäsi puomin alastulokontaktin. Se tosin ei ollut kovin suuri yllätys, tuurikontaktit on tuurikontaktit on tuurikontaktit.

Aamun tunnelmat kisapaikalla

Kolmas rata oli hyppyrata, jolla Taika kielsi hypyn jolle koitin leikata. Se oli outo virhe, ei yhtään taikamainen. Hyviä ratoja olivat kaikki kolme, vaikka jäi toki vähän harmittamaan pienet hölmöt virheet. Etenemätkin oli yli 4 m/s. Tokalla radalla harmitti tuomarin tekemä vaarallinen lähestyminen puomille. Itse suoristin koiran linjan, jolloin myöhästyin sitten puomin päästä ja koira otti virheen sieltä (oma vikahan tuo on, kun en ole koiralle itsenäisiä kontakteja opettanut). Pidin kuitenkin tärkeämpänä turvallisen linjan takaamista puomille. Ekalla radalla puomin kontakti oli tosi hyvä, joten tasan ei käy onnen lahjat. Kisareissu sinänsä oli mukava, aksa on aina kivaa ja radat kulki hyvin! Kotona ilmoitin molemmat koirat viikon päähän skabailemaan. Toinen ei pysy lähdössä ja toinen ei osaa puomin kontaktia, mut hei: jos ei taidolla, niin tuurilla!

Tiistaina oli Lumon kanssa treenit valmentajan valvovan silmän alla, jossa testailtiin sekä ohjaajan että koiran nopeuksia kellottelemalla. Koirille oli vuorossa A, keinu, kepit sekä yksinkertainen pätkä hypyillä ja putkella. Ohjaajat juoksi pujotteluhässäkän joka stimuloi valssejen suoritusta sekä 50 metrin sprintin (25m-kosketus-25m.) Mitä opimme: intervallitreeniä tekemään! Mitä muuta opimme: Lumo oli hyvä!

Eilen treenailtiin Lumon kanssa pitkästä aikaa tokoa! Saatiin ihanat Nea ja mittelipojat Koda ja Hippu treeniseuraksi (ja juoksuleikkibileseuraksi). Lumo teki ensin vanhan alokkaan paikkamakuun yhdellä välipalkalla, Hippu makasi kaverina. Tosi hyvä oli, ei edes kuikuillut juurikaan. Sitten Lumolle häirittyä paikkistreeniä, Nea seuruutti takana ja teki hämykäskyjä. Vähän pyöri naalin pää, mutta ei noussut. Hyvä! Sitten seuruujuttuja, liikkeestä maahanmenoa (tosi hyvä!), luoksaria (vaatii vielä kaksoiskäskyn että tulee sivulle asti) ja lopuksi vielä kapulahommia. Kapulan kanssa aletaan olla pisteessä, jossa voin jo vaatia palautuksia käteen asti. Kesto pidossa on jo hieno. Ei myöskään mälvää tai puuhaa muuta outoa. Vauhtinoutoa on myös aloiteltu, hyvin lähtee hakemaan ja nostaa, ei tuo vielä perille asti vaan pudottaa vähän ennen kun kiihdyttää lelulle, ja se on ihan sallittua tässä vaiheessa. Olipa kivat treenit, ja sain pitkästä aikaa aikaiseksi ihan tehdä tokohommiakin junnunaalin kanssa. Seurakin oli mainiota!

Kuvan otti Nea! Eikä tainnut jäädä epäselväksi kuka on uros ja kuka narttu. :D

Illan vietin eilen Taikan kanssa Urheilukoiran lihashuolto -kurssilla, josta lisää juttua kun päästään kurssissa eteenpäin. Antoisa ilta oli jokatapauksessa, vaikka ensimmäisen kerran asiat olikin mulle jo tulevan ammatin puolesta tuttuja. Odotan innolla parin viikon päästä olevaa seuraavaa kertaa. Muutoin meidän syyslomaan on kuulunut lenkkiä, lenkkiä ja vähän lisää mettälenkkiä. Mikäs sen parempaa!

Sopivasti onnellinen

Maailman ympäri seitsemässä päivässä

Tai ainakin Tampereelta Pasilaan, sieltä Helsinkiin, Helsingistä Joensuuhun ja Joensuusta Pieksämäen kautta takaisin Tampereelle!

Junassa matkalla Pasilaan

Matka alkoi viikko sitten maanantaina, sunnuntain liki kolmetuntisen Paavo-lenkkeilyn jälkeen naalit sopivasti väsytettyinä. Viikonlopun kisat jäivät välistä Taikan kisa-aamuisen oksentelun takia, joten viikonloppuna pakattiin ja lenkkeiltiin ennen reissuun lähtöä. Maanantaina hyppäsimme Tampereelta kello yhden junaan ja reissu kohti pääkaupunkiseutua sai alkaa. Ensimmäinen pysähdyspaikkamme olikin ystäväni luona Pasilassa, jossa hengailimme yhden yön. Lumon ensimmäinen junamatka sujui mukavasti, ja Pasilassa viihdyttiin. Maanantai-illan naureskeluiden ja lenkkien jälkeen uni maistui naaleillekin majapaikan lattialla. Tiistaiaamuna tutustuttiin Pasilan lenkkimaastoihin puistoissa, ja puolen päivän aikaan pakattiin taas rinkka lähtövalmiiksi.

Tiistaipäivä kulutettiin Helsingin keskustassa, jonne matkustettiin ratikalla Pasilasta. Ratikassa moni ihasteli naaleja ja kyseli olenko joku koirankouluttaja kun niin nätisti koirat käyttäytyivät. Kiva kuulla positiivista palautetta koirien kanssa matkustaessa! Naalit makasivat jaloissani ja odottelivat kiltisti koska jäädään pois. Keskustassa käytiin Stockmannilla sekä syömässä aseman Picnicissä lounasta (kiitos ihanasta vastaanotosta koirille! :) ) kunnes napattiin Inka sekä Isla ja Riima sheltit matkaamme rautatieasemalta ja suunnattiin Joensuuhun lähtevään junaan.

Joensuun juna oli tupaten täynnä ja meillä oli liki viiden tunnin matka edessämme neljän koiran kanssa. Kummasti kuitenkin mahduttiin kaikkine kamoinemme ja koirinemme ihan mukavasti istumaan ja matka sujui nopeasti. Myöhään tiistai-iltana saavuttiin päämääräämme Joensuuhun, jossa Lumo pääsi bilettämään Islan ja Riiman kanssa. Bileet jatkuivatkin sitten koko viikon, suunnilleen 24/7. :D Taika ja Cara-sheltti tyytyivät paheksumaan moista painirallia kauempaa. 

Tämä ja kaikki seuraavat kuvat (c) Inka. Joku osaa ihan kuvatakin. ;)

Joensuussa vietettiin loppuviikko aina sunnuntaihin asti. Käytiin monta tuntia lenkillä päivittäin, tutustuttiin keskustaan, puljailtiin koiria, kuvattiin, pelattiin, käytiin treenihallilla ja lenkkeiltiin vähän lisää. Aika loppui taas kesken, mutta jääpähän ensi kerralle tekemistä! Koirilla oli mielettömän hauskaa ja Lumo alkoi viikon lopulla olla jo aika rättipoikkiväsynyt. Kotimatka sujuikin rauhallisissa merkeissä.

Orava! 

Se on hilviö!

Reissu oli kyllä kaikin puolin mahtava ja viikko kului aivan hurauksessa. Sunnuntaina suunnattiin sitten rautatieasemalle, josta matka jatkui Pieksämäelle. Pieksämäellä hengailtiin tunnin verran ja todettiin, että siellä ei kyllä ole yhtään mitään elämää. Jatkojuna Tampereelle oli aivan täynnä, mutta väsyneet naalit nukkuivat kiltisti jaloissa koko matkan, varsinkin Lumo oli ihan kanttuvei penkin alla Tampereelle asti. Kiitos myös kivalle naiselle joka auttoi meidät pois junasta Pieksämäellä, ikivanhan junan verkkoaskelmatikkaat ja kaksi koiraa ei ole se helpoin yhtälö!

Kun lopulta kotiovi aukesi pomppasi sängylle nukkumaan kaksi varsin tyytyväistä naalia. Lumolle tosin jää ikävä leikkikavereitaan ja etenkin tyttöystäväänsä Islaa. Kiva oli reissata niin fiksujen naalien kanssa, jatkossakin tyypit pääsevät varmasti Suomirundeille mukaan. Paluu arkeen koitti taas, mutta seuraavaa kierrosta odotellessa!

 

Maailmassa on erittäin vähän mahdottomia asioita

Viikonloppu hoitaen viittä koiraa Lumon kanssa, Taikan loma mökillä, maanantain paluu kotinurkille, Lumon maanantaireenit. Noin niinkuin tiivistettynä!

Torstaina valkkutreeneissä  puuhailtiin alla olevaa rataa, Einarin käsialaa, vaikutteita EO-tuomareiden radoista. Sanotaanko vaikka että ei mennyt ihan putkeen, juoksu oli tönkköistä ja oltiin kaikin puolin tönkköisiä. Sinänsä saatiin rata onnistumaan ihan kohtalaisesti, mutta eih. Äh. Onneksi oli lohturuokaa tarjolla. :)

Maanantaina oli Lumon vuoro puuhailla aksaa. Koutsi ei päässyt paikalle, mutta mentiin jokatapauksessa. Tehtiin kolmen esteen + putken käyrää. Sijoiteltiin hyppyjä vinoittain ja vähemmän vinoittain, treenikaveri oli palkkaamassa vikan esteen jälkeen. Lumo oli pätevä ja haki hankalistakin kulmista hypyt! Lopuksi tehtiin vielä takaakierron kautta putkeen lähetystä ja leikittiin paljon. Whihii!

Ukkis!

Maanantaina ennen Luttisen treenejä käytiin heittämässä kevyt 2,5 tunnin mettälenkki Lauran ja Veeran kanssa, päivän kuvitus sieltä! Mukana menossa kleinit Väinö, Väinö ja Taika, mittelit Ukko ja Lumo, snautseri Tyyne ja valkeepaimenmukula Paavo. Mahtista!

Maailman ihanin Pave!

Lumo on puuhaillut myös tokojuttuja, lähinnä kapulan pitoa, sivulletuloa ja seuruuta, maahanmenoa ja sellaista yleishömpötystä. Kapulan pito on edistynyt hurjasti, vaikka ohjaaja ei edelleenkään osaa naksauttaa oikeaan aikaan... Ohjaajan vaihto voisi auttaa siinä. ;) Myös targetille menoa ollaan puuhailtu, sekä peruuttamista ja vadilla pyörimistä, takaakiertoja kaikenmaailman paikoissa ja ollaanpa pari namiruutuakin tehty. Ahkeraa näin lomaillessa!

Ukkis nättinä poikana

Päivän porukka, mittelit niin edustavina edessä

Valkeetiimi!

Seuraavaksi vuorossa tarinaa tiistain aksakisoista, joista ei paljon kerrottavaa jäänyt jälkipolville, taaskaan. Mutta kyllä kulki!

Melkein valmis nouto ja miljoona hyttystä

Otsikko viime päivien tapahtumat jo kertookin! Lumo on treenaillut kapulan nostamista ja pitoa, nosto on siinä vaiheessa että se saattaa ottaa sitä jo suuhun, mutta ei vielä nosta. Mutta pidossa tehtiin läpimurto! Lumo pitää ohjatun kapulaa.

Tehdään alkeistreeniä ohjatun kapulalla, koska se oli ohuempi ja Lumolle mieluisampi. Joskus hamassa tulevaisuudessa siirretään sitten hommaa normaalillekin kapulalle. Pieni tokopiski on melkein valmis aloon!

Viikonloppu kului itseltäni illanvietossa ja koirilta lenkkeillessä ja kotitreenatessa. Perjantaina käytiin seitsemän koiran voimin lenkillä Atalassa ja etenkin Lumolla oli ihan mielettömän kivaa snautseri Tyynen ja valkoinenpaimenkoira Paavon kanssa. Paavo on Lumon uusi poikaystävä kuulemma. Uimaan kakara ei uskaltautunut vieläkään, vaikka vesi kyllä kiinnostaa sitä kovasti. Tänä aamuna mentiinkin sitten metsään, jossa vierähti 1,5 tuntia. Mahtava tapa aloittaa uusi viikko!

Täältä sinne mennään tietää Lumo.

Taikan turkkitilanne, ajamisesta kohta kaksi kuukautta.

 Mustikat alkavat olla kypsiä! Syötiin Taitain kanssa niitä oikein urakalla, Lumo ei tajunnut yhtään mistä Taiksu saa niitä nameja ja näytti kateelliselta.

Taika ja Taikaa korkeammat saniaiset