perjantai 23. lokakuuta 2015

Terveestä kropasta

Eilen koitti vuoden ajan kauhulla odotettu päivä: Lumon luustokuvat. Lumon kuvasi ortopediaan erikoistunut Juha Kallio Eläinystäväsi -klinikalla täällä Tampereella, siltä otettiin viralliset lonkat, kyynärät ja molemmat selkälausunnot. Mitään varsinaista syytä pelätä huonoja tuloksia ei ollut, mutta olin silti kauhuissani.

Todettuaan Lumon sydämeltään (ja polvetkin lääpittiin taas) terveeksi lääkäri tuikkasi Lumon unille. Siinä sitten odoteltiin ensin toisen kuvattavan koiran kuvaukset ja sitten oli Lumon vuoro lähteä kännikuville. Olen ihan varma että kuvaus kesti ainakin kaksi tuntia, mutta kuulemma siinä meni parikymmentä minuuttia. Ensimmäinen palaute kun Lumo tuotiin takaisin heräilemään oli "no agility saa jatkua." Koska tiedän kuvaavan lääkärin olevan kohtuu tiukka siitä millaisilla luustoilla sitä agilityä saa tehdä, alkoi henkikin jo kulkea paremmin.

Kaikki kuvat katsottiin juurta jaksaen läpi, ja hirveän hienothan ne oli. Missään ei ollut mitään valittamista. Priimatavaraa. Kuvat lähtivät liittoon arvioilla lonkat A tai B, kyynärät 0/0 ja selkä LTV0 ja VA0. Nikamia oli oikea määrä, rivi oli kaunis, kaikki kylkiluut löytyi ja lanneristialue näytti siltä miltä kuuluukin. Lonkat ovat tiiviit ja siistit, kuopat syvät. Kyynärätkin näyttävät siltä miltä pitääkin. Näillä tuloksilla kelpaa kuulemma harrastaa, eikä koiran fysiikasta ainakaan jää mikään kiinni. Myös jalostuskäytölle erittäin vihreää valoa.
Tänä aamuna oli jo normimeininki

Iltakännit kotona


Kennelliiton lausuntoja odotellessa siis, laitan kuvatkin sitten niiden kanssa. Tärkeintä on kuitenkin että koira on täysin tervettä kamaa, ja elämä ja harrastukset saavat jatkua täysillä. Todella onnelliset fiilikset täällä tänään! Lumo vaan on. <3
 

tiistai 20. lokakuuta 2015

Maanantaikisojen jälkiharmitus

Maanantai-illan kunniaksi Taikakin pääsi korkkaamaan oman hallin kisat. Annetaan tällä kertaa videoiden puhua puolestaan (kiitos kuvaajille!)
Youtuben puolella: B-rata A-rata (hyl)
Niin. Todetaan vielä perään että kylläpä masensi tulla maaliin hyvällä nollalla ja kuulla että tulos oli +0,24s (ihanneajan etenemä oli kiemuraiselle radalle laskettu 3,9jotain...) Näissä kisoissa jaettiin yliaikanollia kymmeniä, myös oikeasti nopeille koirille. En nyt avaa sanaista arkkuani sen enempää siitä, mitä mieltä olen agilityn kehityskaaresta jossa ihanneajat nostetaan niin hulluiksi ettei normaalit kohtuunopeat koirat pääse niihin, jolloin kisaajat alkavat ottaa yhä hullumpia ja nopeampia koiria ja koirat hajotetaan ennen parin vuoden ikää.

Ehkä miniagilitystä on tulossa vain shelttien ja parsoneiden laji, jos muut koirat eivät fysiikkansa puolesta pääse alati nouseviin ihanneaikoihin. Yhdessä kisassa pari viikkoa sitten oli ollut 4,3m/s etenemä ihanneajalle kiemuraradalla. Missä on haasteet taitojen suhteen, eikö niiden pitäisi olla vähintään yhtä suuressa roolissa kuin vauhdin? Guten tag, kiitos ja anteeksi. Taika oli hieno. Tänään se ei vaan riittänyt.

sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Tokaluokkalaisella menee putkeen

Lumo kävi kisaamassa tänään pitkästä aikaa meidän hallin avajaiskisoissa! Kyseessä oli myös Lumon ensimmäiset varsinaiset kakkosten kisat, yhden startin se kävi ottamassa jo noustessaan kakkosiin. Kisatauon aikana Lumon piti oppia pysymään lähdössä. En tiedä oppiko, mutta en jaksanut enää taukoilla kun kakkosten kisoja on muutenkin riittävän harvoin. Pakkasin siis aamulla junnunaalin autoon ja hurautin vartin matkan hallille!

Ekan radan profiili oli varsin mielenkiintoinen, perinteisen päästä toiseen etenemisen sijaan edettiin siksakkia kentän lyhyempää sivua edestakaisin. Nollia tuli todella vähän kaikissa säkäluokissa. Ei tullut meillekään, vaikka lähellä oli, ennen keinua valssini oli myöhässä ja Lumo bongasi putken. Muutoin tosi hyvä rata, juoksarit toimi hyvin vaikkei puomilta jatkettu ihan suoraan, kepitkin löytyi, homma kulki.

Alla video A-radasta, kiiiitos Pia!
Linkki juutuubiin
(Ei puhuta siitä että maalisuoralla Lumo bongasi yleisössä leikkivän sheltin ja paukutti suoraan yleisöön, veti vielä kunniakierroksen radan kautta ja lopulta juoksi syliini ilmeellä VITSI OLI HAUSKAA. Eh. Häpeän määrä. Lumon suorituksen jälkeen maaliintuloon laitettiinkin sitten aidat ettei siitä ole suora näkyvyys yleisöön jossa seuraavat koirat leikkii ja lämppäilee. Sheltti ei onneksi pelästynyt eikä Lumo toki muuta meinannut kun haukkui vaan ja juoksenteli ympärillä. Seuraavalta radalta tullessa Lumo olikin tiukasti käskyn alla maaliin tullessa, vaikka aitojakin oli kyllä lisätty. )

Seuraava rata oli profiililtaan ehkä tyypillisempi, ei hirveän helppo kuitenkaan. Alku meni hyvin mutta sitten tyrkkäsin valssilla Lumon kepeille väärälle puolella ja siitä K. Hetken päästä tulikin sitten hyppy väärin päin kun linjasin huonosti vinolle hypylle. Hyvä oli tämäkin rata muuten kontakteineen päivineen, ja maaliin tullessa mentiin ihan vaan hihnalle yhdessä ;)

Tämän päivän kisoista opittiin että kyllä se Lumo taitaa olla ihan valmis tuonne tokaluokkalaisten radoille, niin pienestä oli nollat kiinni tänäänkin! Opittiin myös että pitää ratiksessa vähän katsoa millainen maaliintuloalue on ja tarvittaessa laittaa joku kaveri sinne palkan kanssa jos loppusuora on pitkä ja kiihdyttävä ettei naali lähde haeskelemaan palkkaansa yleisöön jos olen itse vielä kaukana radalla. Kepeillehaku on hankalaa edelleen, toimii jos en itse ryssi mitään mutta jos vähänkin linjaan väärin niin helposti paukuttaa väärään. Treenilistalle. Kontakteihin olen tosi tyytyväinen, samoin kun yleiseen asenteeseen ja ohjattavuuteen. Lähdöissä etenin tarkoituksella vaan metrin/pari, ja sitten vapautin että tulisi hyviä lähtöjä alle, ja se toimi. Katotaan koska päästään taas kisoihin, hinku olisi kova!

torstai 15. lokakuuta 2015

Lahdesta, treeneistä ja miehistä

Sunnuntaina herätyskello kilautti viideltä ja kisareissu Lahteen alkoi. Kahvi maistui matkalla ja Lahdessa oltiin Taikan kanssa ennen kahdeksaa. Päivän teema tuntui olevan pikkuvirheet: jokaisella kolmesta radasta Taikan kanssa kävi pieni kämmi, joista osa meni kyllä tällä kertaa vähän koiran piikkiin. Yleensä mää olen se joka mokaa, mutta tällä kertaa ensin Taika sujahti kepeille kakkosväliin mielestäni selkeästä ohjauksesta ja hyvistä kepeillehakutaidoistaan huolimatta, ja toisella radalla hyppäsi puomin alastulokontaktin. Se tosin ei ollut kovin suuri yllätys, tuurikontaktit on tuurikontaktit on tuurikontaktit.
Aamun tunnelmat kisapaikalla
Kolmas rata oli hyppyrata, jolla Taika kielsi hypyn jolle koitin leikata. Se oli outo virhe, ei yhtään taikamainen. Hyviä ratoja olivat kaikki kolme, vaikka jäi toki vähän harmittamaan pienet hölmöt virheet. Etenemätkin oli yli 4 m/s. Tokalla radalla harmitti tuomarin tekemä vaarallinen lähestyminen puomille. Itse suoristin koiran linjan, jolloin myöhästyin sitten puomin päästä ja koira otti virheen sieltä (oma vikahan tuo on, kun en ole koiralle itsenäisiä kontakteja opettanut). Pidin kuitenkin tärkeämpänä turvallisen linjan takaamista puomille. Ekalla radalla puomin kontakti oli tosi hyvä, joten tasan ei käy onnen lahjat. Kisareissu sinänsä oli mukava, aksa on aina kivaa ja radat kulki hyvin! Kotona ilmoitin molemmat koirat viikon päähän skabailemaan. Toinen ei pysy lähdössä ja toinen ei osaa puomin kontaktia, mut hei: jos ei taidolla, niin tuurilla!
Tiistaina oli Lumon kanssa treenit valmentajan valvovan silmän alla, jossa testailtiin sekä ohjaajan että koiran nopeuksia kellottelemalla. Koirille oli vuorossa A, keinu, kepit sekä yksinkertainen pätkä hypyillä ja putkella. Ohjaajat juoksi pujotteluhässäkän joka stimuloi valssejen suoritusta sekä 50 metrin sprintin (25m-kosketus-25m.) Mitä opimme: intervallitreeniä tekemään! Mitä muuta opimme: Lumo oli hyvä!

Eilen treenailtiin Lumon kanssa pitkästä aikaa tokoa! Saatiin ihanat Nea ja mittelipojat Koda ja Hippu treeniseuraksi (ja juoksuleikkibileseuraksi). Lumo teki ensin vanhan alokkaan paikkamakuun yhdellä välipalkalla, Hippu makasi kaverina. Tosi hyvä oli, ei edes kuikuillut juurikaan. Sitten Lumolle häirittyä paikkistreeniä, Nea seuruutti takana ja teki hämykäskyjä. Vähän pyöri naalin pää, mutta ei noussut. Hyvä! Sitten seuruujuttuja, liikkeestä maahanmenoa (tosi hyvä!), luoksaria (vaatii vielä kaksoiskäskyn että tulee sivulle asti) ja lopuksi vielä kapulahommia. Kapulan kanssa aletaan olla pisteessä, jossa voin jo vaatia palautuksia käteen asti. Kesto pidossa on jo hieno. Ei myöskään mälvää tai puuhaa muuta outoa. Vauhtinoutoa on myös aloiteltu, hyvin lähtee hakemaan ja nostaa, ei tuo vielä perille asti vaan pudottaa vähän ennen kun kiihdyttää lelulle, ja se on ihan sallittua tässä vaiheessa. Olipa kivat treenit, ja sain pitkästä aikaa aikaiseksi ihan tehdä tokohommiakin junnunaalin kanssa. Seurakin oli mainiota!
Kuvan otti Nea! Eikä tainnut jäädä epäselväksi kuka on uros ja kuka narttu. :D
Illan vietin eilen Taikan kanssa Urheilukoiran lihashuolto -kurssilla, josta lisää juttua kun päästään kurssissa eteenpäin. Antoisa ilta oli jokatapauksessa, vaikka ensimmäisen kerran asiat olikin mulle jo tulevan ammatin puolesta tuttuja. Odotan innolla parin viikon päästä olevaa seuraavaa kertaa. Muutoin meidän syyslomaan on kuulunut lenkkiä, lenkkiä ja vähän lisää mettälenkkiä. Mikäs sen parempaa!

lauantai 10. lokakuuta 2015

Pala treeniviikosta

Tuubissa!

Treeniviikko vierähti taas! Tänään päivä kuluu kivasti MM-livestreamin merkeissä ja huomenaamulla aikaisin lähden ajelemaan Taikan kanssa Lahteen kisoihin. Tiistaina oli Lumon viikkotreenit tavalliseen tapaan, josta pätkä puomivideon lopulla. Mietiskeltiin lähtöasioita ja poispäinkäännöstä, joka oli Lumolle uusi asia. Parin palkatun toiston jälkeen jo tajusi mistä hommassa oli kyse. Hyvät treenit, Lumo teki aika pitkän pätkän mutta ei silti keittänyt tai tehnyt muita kummia touhuja. Purikin mua vaan kerran reiteen. Suoranainen succee siis!
 
Perjantaina ennen kouluttamista olin molempien kanssa hallilla, tehtiin lähinnä puomia, Lumo juoksupuomiaan ekaa kertaa uudessa paikassa ja Taikan kanssa testailtiin mitä kuuluu tuuripuomille. Puuhailtiin vähän muutakin. Lumo otti lähes tulkoon 100 prossaa osumia, yhden taisi hypätä, joten ei paljon uusi paikka haitannut. Taikan tuuripuomi on yhtä tuurin varassa kuin ennenkin. Yleensä osuu ja joskus ei, eikä mulla oikein ole osaa eikä arpaa siihen. :D Omalla sijoittumisellani voin todennäköistää osumista, mutta herran haltuun se silti menee. Olen silti tyytyväinen ratkaisuuni vaihtaa pois pysäytyksistä Taikalta, koska puomista on lähtenyt varsin merkittävät 2 sekuntia pois. Katsotaan olisiko SM-nollien saamisen jälkeen energiaa ryhtyä opettamaan sille juoksareita vai jatketaanko tuuripuomilla hamaan tappiin asti. Taikalla oli ylipäätään ihan hullun hauskaa, se paiskoi mua vinkulelullaan ja oli villinä karvalakkina. Joku taitaa olla aika tyytyväinen päästessään huomenna kisareissuun!

sunnuntai 4. lokakuuta 2015

Viikko viipaloituna

No jotta treeniviikko pulkassa. Talvikausi pyörähti käyntiin tällä viikolla, uudessa superhienossa hallissa! Meidän halliprojekti on päässyt pisteeseen jossa treenit alkoi hallilla, ja on kyllä mahtava fiilis! Plus että hallissa on pinkit putket!
Meillä on ihan oma halli! Tai no ehkä se jaetaan niiden jonkun 500 muun koiran kanssa, mut hei!
Tiistaina oli meidän ensimmäiset ryhmätreenit uuden valmentajan Hannan valvovan silmän alla. Meidän uusi ryhmä on ihan huippu, odotan innolla talvikautta tyttöjengin parissa! Lumo on ryhmän kuopus, mutta hyvin sopii silti messiin. Tehtiin seuraavasta radasta esteitä 1-8, niissä oli Lumolle ihan tarpeeksi haastetta. Tai lähinnä keppikulmassa oli.
Rata on alkupuolesta Jan Egil Eiden rataa ja loppu on Hannan käsialaa.
1-2 joku valssi, myös keppien päähän valssi ennen 6, 7 takaaleikkaus. 3-5 väliä ei saatu onnistumaan, koska Lumo ei hae keppejä noin hyvin vielä. Varsinkaan kun tarjolla on putki ja keinulle sitä ei voi jättää. Lähettelin sitten Lumoa kepeille tuolta 4-5 välistä eri kulmista ja palkkailtiin. Putkeahan se tarjoili kovasti, mutta löytyi ne kepitkin sieltä sitten. Avokulmat kepeille on kyllä tosi vaikeita, niitä pitää treenata paljon lisää. Kun kepit löytyy niin sitten pujottelee hyvin ja sain rauhassa valssailla loppuun, vaikka putkihullunahakuisena koirana Luu kyllä paukautti sieltä tonne 14 putkeen jokusen kerran ensin. Koska voin. A:n suhteen meillä on vähän erimielisyyksiä, Lumo on keksinyt että sen voi juosta koko roskan 3:lla laukalla, kaks ylös ja yks alas.... Siitä sitten yritettiin haeskella vähän rauhallisempaa, neljän laukan suoritustapaa. Mutta kun on kiire niin on kiire! Lähdöt toimi hyvin tänään (on niitä kyllä reenattukin!)

Noin niin kuin yleisesti tuntuu että Lumo on vetänyt jonkun kutosvaihteen silmään mitä tulee aksaamiseen. En kyllä pistä pahakseni, vaikka se onkin tuonut mukanaan myös vallattomuutta ja kaikenlaista sekoilua. Ihan huippu hauskaa Lumon kanssa tekeminen on, eikä liian vakavaa! Se vetää niin tunteella ja raivolla, että itsekin yritän sen kanssa paljon enemmän kuin kiltin Taikan kanssa aiemmin treenatessa sievästi.
Sit tällee kotona.
No sitten perjantaihin. Molemmat koirat pääsi reenaamaan. Lumo teki samaa rataa, vähän kepeillehakuja, keinua, A:ta ja sitten pätkää 9-14. Keinu oli vähän liiankin rohkea ja lennokas, entinen hiippailu on vaihtunut täysiä päähän - keinu laskee - JIPII MENNÄÄÄN -meininkiin. Kultainen keskitie, anyone? Pätkässä 9-14 ei ollut ongelmaa, se oli hieno. Sitten toimeen pääsi Taika. Taika teki ratatreeniä, ensin parissa pätkässä ja sitten koko höskän nollana 22 asti kun en ollut opetellut pidemmälle. Kepeillehaku ei tuottanut ongelmia Taiksulle! Olin ihan yllättynyt kuinka hyvin ne löytyi sieltä, pari hutia mutta suurimman osan kerroista veti hyvin. Leijeröin hypyn ja tulin odottamaan sitä muurille. 9 jaakko, 11 vedin vaan vastakkaisella yli päällejuoksuna, persjättö 15-16 väliin, 20 valssi. Hyvin kulki karvalakki ja hauskaa oli! Lumo ohjaaminen on tuonut vähän kaivattua virtaa ja meininkiä mun omaankin ohjaukseen, ja se näkyy Taikankin kanssa. Kyllä karvalakki kulkee kun kartturikin kulkee eikä vaan nysvää!
Karvalakki ja jännittävä onkalo
Perjantaisin koulutan omaa ryhmääni, joten treenien jälkeen oli tiedossa lenkki meidän uusissa superhienoissa maastoissa (joihin on superhelppo eksyä ja joissa on superpaljon hirvikärpäsiä ja hirviä ja peuroja ja..) ja sitten kouluttamaan. Uudet koutsattavat on ihan huippuja, odotan mielenkiinnolla tulevaa talvikautta tyyppien kanssa!
Sellasia lämppämaastoja. Kelpaa.
Tanssihommiakin on puuhailtu viikolla, mutta niistä ei ole sen kummempaa kerrottavaa. Hyvin pyyhkii. Lenkkeiltykin on runsaasti erilaisissa paikoissa, yleisen mettäilyn sijaan eilen käytiin keskustammassa päin ja poseerattiin kirkon edessä. Illat ja päivät pimenee ja opiskelua riittää. Viikko vielä syyslomaan, kyllä se tästä!