Lumon treenit uudessa (tai no tavallaan tosi vanhassa, koska Alessan ryhmässä on Taikan ja mun agilityura polkaistu käyntiin vuonna nakki) ryhmässä ovat lähteneet rytinällä käyntiin. Sunnuntaina oli tokat treenit, ja niihin lähti varsin pärisevä spitzi. Rata oli agirata, tutustumisaikaa viisi minuuttia ja kyllähän siellä oli aika haastaviakin kohtia. Vaikeimmiksi ajattelin ratiksessa puomilta lähes 180 asteen käänöksen putkeen, välistävedon, yhden haltuunottokohdan lähellä putkensuuta ja keppejen jälkeisen elämän, koska myös siellä oli haltuunotto lähellä putkensuuta (jotka yllättäen on putkihullulle haastavia). Alessa käski tehdä nollana läpi kerrasta.
Lumo pysyi kerrasta fiksusti lähdössä, tuli hyvin haltuunottoihin, kulki mielettömällä vauhdilla ja otti jackpot-osuman puomille. Nollana kerrasta! Tulipa ihan superhyvä mieli, kun tuntuu että edellisestä näin hyvän flown radasta on aikaa. Oltiin aivan meidän agilitykuplassa Lumon kanssa.
Ekan vedon jälkeen mietiskeltiin vähän välistävetoja, niihin Lumo tarttee vielä rintamasuunnan muutoksen joka ohjaajan pitäis muistaa myös tehdä, eikä vaan olettaa että se tulee suulliseen. Puomilta tuli yksi heikko osuma, jonka jälkeen vahvistettiin sitä. Viilailtiin paria muuta ohjausta ja sitten mietittiin aihetta kepit, jotka on edelleen Lumon heikoin lenkki runsaasta treenistä huolimatta. Ei niinkään tarkkuus, se osaa kyllä, vaan draivi kepeillä. Lumo kulkee muutoin niin hyvällä menolla, mutta kepit on selkeesti sen mieleestä tympein este. Niihin tehtiin superpalkkasuunnitelmaa, jotta saataisiin niiden arvo Lumon mielessä nousemaan samalle tasolle muiden esteiden kanssa ja sitä kautta niitä itsenäisemmiksi ja ehkä vähän nopeammiksikin. Ihan hyvällä menolla se nytkin pujottelee, mutta tuntuu että se pääsisi kyllä ne vielä nopeamminkin. Yllätyspalkkaa tiedossa niihin! Ja sisäänmenoja pitäisi taas sheipata, tuntuu että ne on ehkä päässeet kesällä vähän unohtumaan. Takaaleikkauksen kestää kepeille jo ihan ok hyvin.
Mutta pointti oli se että ihan loistavat treenit, ja hyvä pääkoppa ohjaajalla tänään kun antoi myöten olla ryssimättä nollarataa loppumetreillä. Mentiin ryhmätreenien jälkeen Taikan kanssa viereiselle kentälle muistelemaan keppi- ja kontaktijuttuja ja heittelemään palloa (Taikalla oli sairaaaan hauskaa), jonka jälkeen otin vielä Lumon kanssa juoksupuomitreenit. Osumat 8/8 ja kaikki hyviä osumia!! Koputetaan puuta, mutta tuntuu että kesän naksuttelumattomietintätreeni alkaa tuottaa tulosta pikkuhiljaa, ja vaikka huteja ajoittain tulee niin Lumo osaa jo korjata ne seuraavalla toistolla aika hyvin. Pääasia on ettei sille anna yhtään painetta vaikka se epäonnistuisi, koska siitä sen saa helposti kiehumaan liikaa ja ajattelu loppuu. Niin hauska ja opettavainen pikkukoira!
Elokuu lähenee loppuaan (outoa!) ja sitä myötä ilmeisesti kesäkin. Olemme parhaillaan ansaitulla neljän päivän lomalla (tosin flunssassa), ennen lähtöä viimeiseen työharkkaan ennen valmistumistani. Oppari on valmis, tai ainakin palautan sen perjantaina. Uskomatonta mutta totta!
Syksy tuo mukanaan muutoksia, tai tavallaan paluuta vanhaan. Lopetin juuri viimeiset kurssini, joten jatkossa en ole enää työkseni agilitykouluttaja, vaan jatkan agilityn parissa puhtaasti harrastuksena. Tämä tuntuu erittäin luonnolliselta valinnalta. Pidän kovasti kouluttamisesta ja tykkäsin työpaikastani hirveästi, mutta aika ja energia ei vaan riitä kaikelle, ja alkoi olla itsestäänselvää että joudun lähiaikoina valitsemaan teenkö agilityjuttuja työkseni, vai haluanko panostaa omaan tekemiseeni, treenaamiseen ja kisaamiseen. Valitsin jälkimmäisen, koska kuitenkin lähtökohtaisesti sydämeni sykkii ensisijaisesti omille koirille, niiden kanssa treenaamiselle ja kisauralla kehittymiselle. Valinta tuntuu oikealta. Yksi seuramme ryhmä minulle jää koulutettavaksi, joten pääsen heidän kanssaan kuitenkin purkamaan koulutusintoani, mutta vain harrastuspohjalta.
Vikaa kertaa työpaikalla
Syksy tulee olemaan opiskeluiden suhteen kiireinen, mikä osin vaikutti myös päätökseeni lopettaa työkseni kouluttaminen. Jos on jo päivästä kahdeksan tuntia kouluhommissa kiinni, niin haluaa säästää illat mahdollisimman hyvin vapaa-ajalle, koirien kanssa ja ilmankin. Odotan tulevaa syksyä tosi innolla, sillä tuntuu että pitkästä aikaa pääsen kunnolla kiinni säännölliseen harrastamiseen ihan viikkoryhmätasollakin, kun pystyn sitoutumaan aikoihin. Lumolle on jo ryhmäpaikka agilityyn kaverini kouluttamasta ryhmästä, ja olen hakenut sille myös tokoon ryhmäpaikkaa. Agilityryhmässä aloitimmekin jo. Taikan kanssa jatkamme kisaamista niin kauan kuin se tuntuu hyvältä, ja se pääsee treenaamaan pieniä juttuja Lumon treenien yhteydessä. Varsinaisesti Taika ei kuitenkaan enää säännöllisesti treenaa, vaan lähinnä pitää kuntoa ja taitoja yllä, sekä juoksee pallon perässä putkissa :) Kunto onneksi rakennetaankin jossain aivan muualla, kuin agilityradalla.
En tiedä olenko ikinä ennen ollut kesän loppumisesta näin innoissani! Meillä on niin paljon kiinnostavia suunnitelmia syksylle ja talvelle, on paljon treenattavaa ja hirmuinen into treenata. Molemmat koirat on myös jo ilmoitettu piirinmestaruusjoukkuekisaan, ja ainakin Taikan ilmoitan myös yksilöön. Muutamat normikisatkin on jo laitettu kalenteriin, joten kisatauolta palataan näillänäkymin reilun kahden viikon päästä. Lumon kanssa käytiin viikko sitten myös koiratanssikoulutuspäivässä, josta saatiin hirveästi uusia ideoita treeneihin etenkin sivuaskeleiden, peruutukseen positioissa ja ison ympyrän suhteen.
MM-karsintojen jälkeen ajattelin pitää vähän kisataukoa, kun koko alkukesä oltiin menty niin vauhdilla. Kovin kauan ei kyllä maltettu olla kisatauolla, sillä 20.7. suunnattiin Lumon kanssa ulkokisoihin Tampereen Hervantaan.
Lumon kanssa ei olla ulkona kovin paljon kisattu, ja olin taas (turhaan!) epäileväinen miten se pärjää häiriöiden kanssa. Aivan hyvin selvisi Lumo. Sen sijaan puinen keinu oli ilmeisesti outo, koska ekalla radalla Lumo lensi etuajassa pois joten uusin keinun, ja tokalla radalla Lumo juoksi keinusta kokonaan ohi. Hylly oli tosin alla jo silloin. Muutoin olin etenkin ekaan rataan tosi tyytyväinen, Lumo tuli hyvin ohjauksiin (kunnes singahti keppien sijaan hämyputkeen) ja liikkui itselleen oudolla pohjalla ihan hyvin. Näkyi kuitenkin rutiinin puute meillä molemmilla ulkona kisaamisesta yhdessä.
29.7. jatkettiin taas kisaamista, tällä kertaa Tamskilla kotihallissa. Olin ilmoittanut molemmat koirat kahdelle radalle. Lumon eka rata lähti käyntiin riman pudotuksella (ensimmäinen rima evör!) kun jätin sen liian lähelle ekaa hyppyä. Lumosta huomasi että se oli vähän hämmentynyt sitten alkuradasta eikä liikkunut ihan yhtä itsevarmasti kuin yleensä. Hyvä rata kuitenkin muuten oli tämä. Toka rata olikin kohtalainen fiasko, alku meni hyvin ja Lumppari löysi kepeille hienosti itse, mutta sitten menikin homma ihan pelleilyksi ja jossain kohtaa juostaan radalta nauraen pois :D Hauskaa oli kyllä, ja katsojilla varmasti ainakin! Eka nolla antaa siis edelleen odottaa itseään, vaikka hypärillä käytiinkin taas niiiin lähellä. Alla Lumon radat, etenkin ensimmäisenä oleva aksarata on komea :D Lumon iloinen sekoiluVähemmän sekoilu
Taikalla sen sijaan meni kaikki nappiin samoissa kisoissa, ja se palkittiin tuplanollalla ja sijoituksilla 3. ja 2.! Maailman paras Taika teki sen taas. Hypärillä etenemä oli taas mukava 4,31m/s, agiradan etenemä oli jotain nelosen päälle sekin. Tuo pieni koira on kyllä painoaan enemmän kultaa. <3 Taikan radat alla. Taikan rataToinen
Eilen 5.8. käytiin Lumon kanssa huvittamassa ihmisiä rally-tokokisoissa. Ei olla rallya koskaan varsinaisesti treenattu, mutta tokoilutaustalla ajattelin homman sujuvan. Kyllähän se sujuikin. Rata meni oikein hienosti ja Lumo hoiti tonttinsa ihan nappiin. Tuloksissa seisoi kuitenkin hyl, joka selvisi johtuvan siitä että tuomarin mielestä ohitin yhden kyltin radan loppupäässä. Tästä voidaan olla montaa mieltä, mutta tuomarin sana on laki. Videolta voi itse kukin päättää että ohitinko vai teinkö kyltin vain vinoon. Onneksi en tiennyt tätä radalta tullessani, vaan hyvin iloisesti palkkasin koiraa. Saatiin kuitenkin tuomarinpalkinto, koiria alossa oli 19. Katsotaan mennäänkö uudestaan joskus kokeilemaan, koira kuitenkin osasi kaiken oikein hienosti, joten ehkäpä joskus. Ei aiota kuitenkaan rallya ruveta sinänsä harrastamaan, meille riittää kolme sivulajia agilityn lisäksi :D
Nyt olisi tarkoituksena ihan oikeasti pitää vähän kisataukoa, ja treenata hyvinkasvanutta treenilistaa pienemmäksi. Kesällä ei olla keretty töiden ja opparin takia treenaamaan kuin keskimäärin kerran viikkoon, kotitreenit lisäksi, mutta nyt kun töiden suhteen alkaa helpottaa ja opparikin on loppusuoralla (!!!!!!) niin päästään taas aktiivisemmin hallillekin. Tarkoituksena on syksyn aikana treenata kuntoon mm. seuraavia juttuja:
Agility:
- Lumon lähdöt
- Lumon puomi as always
- Lumon kepeillehaku kovasta vauhdista avokulmasta
- Persjättö kepeillä, etäisyyttä
- Lumon kanssa ylipäätäänsä paljon rutiinia pitkän radan tekemiseen, rohkeutta liikkumiseen mulle, pois "vauvakoiraohjauksesta"
- Taikan kanssa ei mitään koska Taika on täydellinen. :) Taika keskittyy agilityn suhteen lähinnä vaan kisaamaan ja ajoittain vetämään nollaratatreeniä Lumon treenien yhteydessä.
Koiratanssi:
- Lumo: HTM-positioista uutena on otettu mukaan oikealla seuruu ja "väärin päin" polvien välissä seuruu. Nämä vahvoiksi! Lisäksi peruutusta asennoissa, vaikeampia FS VOI-ohjelmaan tulevia liikkeitä ja pitkiä ketjutuksia.
- Taika: Taikankin pitäisi treenata vaikeampia VOI-ohjelmaan tulevia liikkeitä, sekä uusia esineen kanssa tehtäviä temppuja.
- Iso ympyrä molempien kanssa
- Edessä seuruu molempien kanssa (nokka poispäin minusta)
Toko:
- Lumo: paikkispaikkispaikkis! Nouto on nyt lähtenyt hyvään malliin liikkeellä, sitä eteenpäin! Sitten AVO-liikkeitä mallailemaan, ruutua etenkin eteenpäin. Lumolle on haettu tokoon ryhmäpaikkaa talvikaudeksi, katsotaan tärppääkö. Häiriötreeniä kaipaa hirveästi etenkin.