keskiviikko 20. elokuuta 2014

Viime viikkojen treenejä

Torstaina 7.8. puuhailtiin alla olevaa rataa valkussa. Koutsi Soile oli bongannut sen jostain ulkomaalaisesta koulutuksesta ja ihmeteltävää siinä riittikin. Tärkein asia mikä jäi mieleen oli oman liikkeen laatu, agrea peliin niin johan muuttuu ääni liikkeessä!
Seuraavalla viikolla tehtiin Tommin sovellusta samaisissa valkkutreeneissä.
Siinä vaikeimmaksi kohdaksi osoittautui keppejä edeltävä elämä 7-9. Koira piti saada jätettyä tarpeeksi itsenäisesti tekemään keinua, tai oli vakavasti pulassa yrittäessään saada koiraa oikeaan päähän putkea. Itse olin tarpeeksi vikkelällä tuulella ja juoksin renkaan puoleista puolta linjaten koiraa putkeen ja sitten persjätin putkella ja vedin koiran nenästä yli hypylle ja siitä valssilla kepeille.  Putkelle 13 haaveiltiin Einarin kanssa persjättöä, mutta kummaltakaan ei onnistunut, saati sitten että makseilta olisi. Nyyh. Takaaleikattiin sitten renkaalle.
Kuvasta kiitos Samille!
Viime perjantaina ja tiistaina treenattiin oman valmentajan opeissa, ratatreeniä kumpaisenakin päivänä. Kontaktitreeniä otettiin puomille, hyvin hakee paikan ja pysyy. Sama kisoihin, kiitos! :)

torstai 14. elokuuta 2014

Tokopentu liikkuu

Kerrankin tarttui edes jotain kameralle. Luudels on löytänyt perusasennon, ja se ottaa jo useampaa askelta. Video on tiistailta, tänään oltiin taas jo pidemmällä ja otettiin sivuttaissuuntaankin siirtymiä. Vautsivau. Oonko mä maininnut että tuo pentu on niin paras ja päivä päivältä rakkaampi? Sen parhaita tapoja on kotona tulla ihan liki kiinni nukkumaan tai syliin keikkumaan vaan no koska niin voi tehdä. Ja  aina on aikaa leikille, missä vaan ja milloin vaan. On se vaan syrän.
Perskärpäsen perusilme

tiistai 12. elokuuta 2014

Puolitäyden lasin metsästys

Kirjoitin pitkän tekstin siitä, kuinka mikään ei taas onnistu Lumon kanssa treenaamisessa ja nyt sillä vielä alkoi juoksutkin eikä päästä koulutukseen ja on se kyllä kurjaa kun en saa otetta siihen vieläkään. Olin turhautunut koska sitä kiinnosti enemmän juokseminen ja leikkiminen kuin tolppien kiertäminen jotta saisi leikkiä. Se vilkuili metsään kun yritin kierrättää sillä lyhtypylvästä. Sillä oli hirveän hauskaa kun leikittiin, mutta se olisi halunnut että tulen sen ja lelujen kanssa metsään riehumaan eikä oltaisi sen tyhmän tolpan luona kuumalla kentällä. Lakkasin yrittämästä, tulin kotiin ja poistin ahdistuneen tekstin tavoitteiden epäonnistumisesta. Annoin pennun riehua ja huutaa pihassa, sitten tulin sisälle juomaan kahvia, avasin tietokoneen ja pentu kävi nukkumaan jalkoihini. Sillä oli ollut hirveän hauskaa leikkiä kentällä ja pälyillä lintuja, juosta pihassa ja syödä pupun kakkaa metsän laidasta. Vielä parempaa olisi ollut jos olisi päässyt metsään leikkimään yhdessä mun kanssa kaiken maailman kepeillä ja risuilla, (mutta juoksut estävät ihmisten aikaan metsässä vapaana lenkkeilyn.) Avasin nurinatekstini, luin sitä, nauroin ääneen itselleni ja poistin sen.
“The beginning of love is the will to let those we love be perfectly themselves, the resolution not to twist them to fit our own image. If in loving them we do not love what they are, but only their potential likeness to ourselves, then we do not love them: we only love the reflection of ourselves we find in them” -Thomas Merton

Meillä on Lumon kanssa yhteinen rakkaus metsäilyyn, joten huomenna aion kukonlaulun aikaan ottaa naalit, yhden juoksunarttufleksin, sekä pullon kahvia mukaan ja lähteä tekemään sitä mikä on pentueläimen mielestä maailman parasta. On käsittämätöntä miten paljon stressiä ihminen voi ottaa sellaisista asioista kuin takaakiertojen tiiviys, noudot ja onko se nyt varmasti hanskassa 100%. Lumo on aivan erilainen kuin Taika, joka ei mielellään kastele tassujaan metsässä kulkiessaan, eikä varmasti esim. kantaisi omia eväitään repussa vaikka retkeily sen mielestä ihan jees onkin. Lumolle maailma on yksi iso seikkailu, jossa sillä on ihan hirveän hauskaa koko ajan. Se saattaa törmätessään puroon villiintyä siitä että nyt vaan löysi sellaisen ja juosta rinkiä sen ympärillä haukkuen monta minuuttia. Varmaa on ainakin se, että olen saanut sen retkikoiran. Katsotaan sitä agilitykoiraa sitten myöhemmin.
Juuri nyt meillä on koko maailma seikkailtavana.

keskiviikko 6. elokuuta 2014

+30 astetta

Tultiin aamulla puoli kymmeneltä kotiin, oltiin siinä vaiheessa oltu jo melkein 2,5 tuntia metsässä lenkillä. Ansaitsisin mitalin siitä hyvästä! Oikeasti kaikki johtuu kuumuudesta: jos aikoo vaeltaa, on se tehtävä joko tosi aikaisin tai tosi myöhään. Ja tämä ihminen ei käy enää kymmenen jälkeen illalla. Noup.
Kameraa ei luonnollisestikaan ollut mukana joten Lumia palvelee.
Ihmettelin lenkillä tauolla pysähtyessäni siinä kahdeksan pintaan, että mitä Lumo oikein pälyilee. Taika totesi heti että jaahas tauko ja pisti maate, Lumo ihmetteli ja näytti juuri niin hämmästyneeltä kuin yllä olevassa kuvassa. Tajusin että se ei ole tainnut koskaan olla mukana niin pitkällä reissulla että on pidetty tauko ja oli ihan puulla päähän lyöty että hittoakos me tänne keskelle ei mitään pysähdyttiin kahvia hörppimään. Selvästi epäili mun ja Taikan mielenterveyttä.
Taukoeväänä litkua itse kullekin!
Taika osaa.
In other news, alkuviikko on mennyt aika agilitypainotteisesti, vaikka Taika ei ole päässyt esteille kertaakaan! Se on jo ihme sinänsä. Sunnuntaina tungettiin Puntoon kaksi ihmistä ja kolme keskikokoista koiraa (sisältäen yhden pieneen tilaan menevän eläimen eli bordercollien) ja hurautettiin hallille. Lumo puuhaili vähän tekniikkaa, joka oli tylsää, sekä etupalkkajuttuja, joka oli kivaa. Lumon tatsi oli kuitenkin vähän hukassa, enkä oikein tykännyt sen asenteesta. Maanantaina homma onneksi korjaantui pentuagilityssä. Jatkettiin päällejuoksua siitä mihin edellisellä viikolla jäätiin ja johan Luu lähti. Pitäisi myös alkaa harkita että opettaisi sen myös luopumaan siitä lelusta... Terrierimurina oli kova ja taisi siinä Luun puuhastelussa ohjaajalta pari sormeakin aueta ja vekkiä tulla sinne sun tänne. Mutta meillä oli kivaa!
Isosisko (vas) ja pikkuinen sisko (oik.) ;) Taattua Lumiaa!
Eilen kumpikaan omista ei käynyt treenaamassa, mutta ohjaaja lupasi mennä vetämään kaverin treenit parille ryhmäläiselle, joten heitin pyörälenkin lomassa yhdet x-rotuisten kolmosluokkalaisten treenit. Oli huippupätevää ja kivanoloista porukkaa, ihan käy kateeksi tuollainen treeniryhmä! Toivottavasti koutsistakin oli jotain iloa ryhmäläisille.
Lumoselfie
Viime aikoina nykyinen kämppä on alkanut taas enemmän tuntua kodilta, ja tekisi mieli jäädä tähän vielä vuodeksi tai vajaaksi. Talvelle ja syksylle on niin paljon retkisuunnitelmia tuohon lähihoodseille, että en tiedä raaskiiko tästä vielä lähteä. Mutta lähdetään tai ei, niin ainakin naalit tuntuvat olevan kotonaan siellä missä mammakin on. Kauan se otti, mutta alkaa tuntua että me aletaan myös Lumon kanssa löytää toisemme. Ehkä tästä vielä tulee jotain.
Sunnuntailumoa, ei ihan parasta antia mutta jotain puuhastelua.

sunnuntai 3. elokuuta 2014

Tuplanolla Orivedeltä!

Oriveden kisoista kopsaistiin eilen ihan kiva tuplanolla!
Hypäri youtubessa. Agirata B youtubessa.
Eka rata ei tullut videolle, siitä tuomari antoi mielipidevitosen. Taikan takajalka kopsahti pituuteen, josta vitonen. En itse ole ihan vakuuttunut miten se oikeasti olisi pitänyt tuomaroida, mutta varmaan ihan oikea päätös.  Tokalta radalta nolla etenemällä 3,98m/s, -6,77s. Kolmannelta niinikään nolla, hypäri oli kyseessä, kipaistiin vauhtiin 4,37m/s ja aikaa jäi -6,76s. Ihan kivat ajat, vaikka olikin hirveän kuuma!

Ekalle radalle juostiin 300 metrin päästä lämppälenkiltä tutustumaan, ja oltiin starttaamassa ekana... Koira paikkaistumaan kentän laidalle, ratikseen pariksi minuutiksi, koira mukaan ja vesikipolle, nakki taskuun ja radalle. Onneksi edessä olikin luokkanousija. Ja hyvin sekin meni! Kaarrokset venyi kaikilla radoilla taas, ja omassa juoksussa oli vikana suunnilleen kaikki. Jotenkin oma liike ei ollut yhtään säpäkkää, vaan venyin kuin spagetti. Kuuma varmaan vaikutti siihenkin. Jokatapauksessa olen huipputyytyväinen meidän kisasaldoon, kun reissukaveri nappasi vielä voittonollan. Kyllä spitzit pärjää!
Reteet nakupörröt!

lauantai 2. elokuuta 2014

Where there is a flame someone's bound to get burned

Jotta treeniviikko pulkassa, kisaviikonloppu alussa!

Sunnuntaina oltiin hallilla koko kokoonpanon voimin. Lumo puuhaili viiden hypyn ja putken muodostamaan kuviota, ekalle hypylle lähetys takaa, siitä kaksi suoraan mutkaputkeen, sitten kaksi takaisin ja alkuhyppy uudestaan takaa. Aika mahtava pentu oli! Toiseen suuntaan oli selvästi vaikeempaa kuin toiseen. Palkka oli mulla kädessä ihan ekoja kertoja, tähän ollaan yleensä tehty etupalkalla tai avustajalla. Ei ottanut häiriötä.
Taika teki minikontaktilla kontaktin onoff treeniä, tykitti keppejä eri kulmista ja samalla muodostelmalla kuin Lumo vähän tekniikkajuttuja. Lujaa sekin lähtee varsinkin putkeen päin! Taikalla oli taas mielettömän hauskaa. :)

Maanantaina Lumon pentulityt. Tehtiin päällejuoksua, pentu putkeen, ottamaan vastaan vinolle hypylle, siitä veto yli ja eteenpäin. Lumo teki makeesti ja roikkui itselleen täysin vieraassa kovassa dummyssa niin tosissaan että huhhuh! Se oli muutenkin kovin liekeissä kaikesta, perus päivä Luulle! Taikalaisen alkuviikko kului metsälenkkeillessä, mielensäpahoittamisessa ukkosesta ja kuumuudesta, sekä mökkeilystä. Tiistaina oltiin koko kööri perheeni kanssa mökillä ja koirat painoi pitkin tiluksia. Tai ainakin Lumo.
Torstaina sitten valkkutreenien vuoro. Koutsina Sami, jonka käsialaa ratakin on. Rata oli tehty muita kuin meitä, eli makseja, ajatellen, joten Taikalle se ei tuottanut ihan yhtä paljon hankaluuksia.

Kolmoselle tyrkkäsin koiraa ja tein valssin sen jälkeen, heitto 4:lle, putkeen. 6:lle lähetin taakse ja tein takaakierto-persjätön. Taika lähtee takaakiertoihin niin hyvin että kasille vähän tuikkasin ja lähdin karkun kohti kymppiä. 11 kielsi ensin kerran kun yritin kääntää rintamaa liian voimakkaasti, sitten toimi. 13:lle meni hyvin valssilla. 15:lle kokeiltiin takaaleikkausta, mutta selvästi nopeampi oli kun teki persjätön 14:n jälkeen, kun vaan muisti kipaista aika reippaasti putkelta. 18 oli parempi 12:n puolelta kuin ulkopuolelta, ja matkakin taisi olla vähän lyhyempi. 20:lle taas takaakierto-persjättö ja sitten valsseja jipii! Valssi 21:lle, 22:lle ja 23:lle. Johan pyöri! Keinu oli taas hitaahko, puomilla saatiin ihan kivoja onoffeja aikaan, mutta on se raja aika hiuksenhieno että alkaako hiipiä, ottaako hyvin vai tuleeko yli. Kaikki riippuu omasta rytmityksestä juoksussa ja toki sanallisten käskyjen oikea-aikaisuudesta. Siinä puuhaa!
Noin niinkuin treenien ulkopuolella Lumo ei olekaan yhtä ihana tyyppi.
Tämän tyylisiä face-avautumisia on riittänyt viimeaikoina, pahoittelut kaikille face-kavereille!  Tiivistettynä seitsemänkuisen päiviin kuuluu paljon koti-irtaimiston (ja seinien) tuhoamista, Taikan kiusaamista, syömättömyyttä (koska nirsoillakin voi..), pihassa ympäri haukkuen juoksemista ilman minkäänlaista ajatusta luoksetulosta, päin hyppimistä, haukkumista yleisesti ja ilman mitään syytä, ympäri kämppää ravaamista milloin mikäkin asia suussa ja sisälle kuseksimista ja kakkaamista. Jep. Ajattelin vaan kertoa, ettei meidän elämä ole yhtä iloisesta treenistä toiseen ajelemista. Tällä hetkellä se on kaikkea muuta, ja välillä tuntuu että voimat loppuu ihan oikeasti tuon varhaisteinin kanssa. Positiivinen vahvistaminen tuntuu olevan yhtä tyhjän kanssa, kun pentua ei kiinnosta ruoka juurikaan ja pihassa idiootin lailla juokseminen on niin paljon kivempaa kuin äitin luokse tuleminen.  Se ei myöskään pidä mistään käsittelytoimenpiteistä, ja aiemman kohtaloonsa tyytymisen sijaan se on alkanut huutaa, potkia, raapia ja repiä. Tervetuloa käymään!

Olen tässä hokenut itselleni että hulluista ja vaikeista pennuista tulee niitä parhaita harrastuskoiria. Niinhän? Se on treeneissä niin liekkiä, se on lenkilläkin aikasta mahtava, mutta sitten kotioloissa... Kyllä tästä vielä noustaan! Lumolle on kirjoitettu näköjään oma biisikin. ;)

Where there is desire
There is gonna be a flame

Where there is a flame
Someone's bound to get burned
But just because it burns
Doesn't mean you're gonna die
You've gotta get up and try