Nyt on syyskuu. Se tarkoittaa sitä, että kesä on virallisesti ohi. Meidän kesään mahtui ihan älyttömästi juttuja, reissuja, kavereita, kisoja, mökkeilyä, metsäilyä, kotona olemista, töitä, uutta ja vanhaa. Koska kesä oli ensimmäinen Lumon ns. aktiivikesä, koostin siitä videon. Ja siksi että tuo koira on niin erityinen.
Sitä on oikeastaan vaikea edes kuvailla. Siitä asti kun näin Lumon ensimmäistä kertaa musta on tuntunut että se on juuri, tismalleen, sitä mitä olen etsinyt. Kaikkine hankaluuksineen juuri sitä mitä tarvitsin. Ei siksi, että se olisi täydellisin agilitykoira, tai tokokoira, tai edes arkikoira, vaan sen yhteenkuuluvuuden tunteen takia mikä siitä tulee kun sitä katsoo silmiin. Sen kanssa olen kokenut niin suuria eufoorian fiiliksiä kun kaikki natsaa, ja niin suurta porua kun asiat eivät suju. Ja minuuttiakaan en vaihtaisi pois.
Ja parasta tässä on se, että meidän matka on vasta ihan alussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti