Joukkue SM-5 2017

Viime viikonloppuna ne sitten kisattiin: agilityn SM-kisat Lappeenrannassa. Taikan kanssa osallistuimme luonnollisesti yksilökisaan, mutta tänä vuonna myös joukkueeseen kun meitä oli pyydetty VEIKKin joukkueeseen lainaan. Ilolla suostuin toki! Joukkueen muut koirat koostuivat papilloneista, ja heitettiinkin läppää että jos tällä rotukokoonpanolla (3xpapillon + 1xkleinspitz) pystytään laittamaan kampoihin terriereille ja shelteille, niin saadaan olla aika helkkarin ylpeitä itsestämme. Ja näinhän me sitten tehtiin!

 Ajeltiin perjantaina jo Saimaan rannalla sijaitsevaan majapaikkaamme, jossa majoituttiin Kuopiolaisten kanssa. Hotelli oli ihan super kiva ja kauniilla paikalla.

Lauantaiaamuna sitten pelipaikalle. Ensimmäinen joukkueen koira sai hylyn, vaikka rata muuten olikin tosi hieno. Sandra Deidda oli tehnyt hyvin haastavan radan minijoukkueille, ja vielä pistänyt siihen tiukan ihanneajan, jota jopa vähän löysennettiin päivän edetessä kun kukaan ei siihen tuntunut pääsevän. Nollia tuli todella vähän tältä radalta. Kannustettiin seuraava joukkueemme koira yliaikavitosella maaliin, ja oltiin taas kiinni kisassa! Kun kolmas koiramme teki nollan pienellä yliajalla, tajusimme että tässä taidetaan lähteä joukkuefinaaliin, kun rata on ollut niin vaikea ettei monella joukkueella edes ole kahta tulosta. Ja niinhän siinä kävi, että joukkueemme lähti kuumassa ryhmässä finaaliin sijalta 12!! 

Tämä tiesi sitten minulle ihan hulluja paineita, koska Taikan kanssa olimme joukkueen ankkurikoirakko ja starttaisimme finaaliin kuumassa ryhmässä, mutta yksi hylky alla joten Taikan olisi tehtävä tulos jotta joukkueen tulos säilyy. Lähdin finaaliin tekemään nollaa, salaisena toiveena nostaa meidät top-10 porukkaan, mikä olisi ihan hullun siistiä. Joukkueen tuki oli ihan mieletöntä, meillä oli paras yhteishenki ikinä ja eläydyttiin toistemme suorituksiin ihan kympillä. Hienoin joukkue!

Sitten se oli menoa. Ikinä ei ole radalle meno jännittänyt näin paljoa, kun oli tiedossa että nollalla voitaisiin olla aika korkeallakin.

Aksakuvat joukkuefinaalista on ottanut Nikolai Niemi!

Ja niinhän siinä kävi, että maaliin tultiin kuin tultiinkin NOLLALLA ja vielä tiukan ihanneajan alle vajaa puoli sekkaa!! Maalissa fiilis oli aika sanoinkuvailematon. Istuin maassa palkkailemassa koiraa, joukkue halasi, vähän itketti. Olin ihan hitokseen ylpeä että sain hermoni pidettyä kasassa! Kuunneltiin kuulutuksia, ja kuuluttaja totesi ratamme jälkeen että "tällähän voidaan olla yllätävän korkealla". Ja niinhän siinä kävi, että joukkueemme päätyi sijalle SM-5 /66. joukkueesta!

Paras joukkue ja parhaat koirat!

Niin kiitollinen, iloinen ja onnellinen huippusuorituksesta, joka onnistuttiin meidän kääpiökoirilla vetämään tuossa kisaseurassa! En olisi voinut kuvitellakaan että noustaan noin korkealle meidän nollalla! Taika oli ihan väsynyt +34 asteen lämpötilassa ja odotettuaan koko päivän, mutta jaksoi silti niin hienosti!

Linkki Taikan rataan

Sunnuntaina oli sitten yksilökisan vuoro. Rata meni muuten hienosti ja kaikki vaikeat jutut onnistui, Taikalla oli vauhtia viilentyneen kelin johdosta enemmän kuin edellisenä päivänä. Se löysi kuitenkin yhden ylimääräisen renkaan, joka oli varsin mielenkiintoinen ratkaisu :D Hyvä mieli jäi yksilö-SM-skabastakin kuitenkin, eikä dropannut tunnelmaa kun joukkuepäivä meni niin nappiin! Lisään tähän kuvia ja videon yksilöpäivästä sitä mukaa, kun niitä saan. Taika oli myös jälleen Suomen paras kleinspitz, jo neljättä vuotta peräkkäin ;)

Maailman rakkain ja hienoin tyyppi. Jo neljättä kertaa SM-kisoissa! Ensi vuotta kohti?

Velmuilme ja oleellinen mustekalavinku

Niin kiitollinen ja iloinen siitä, että 9-vuotias koira on vielä arvokisakunnossa ja saadaan vielä jatkaa yhdessä! Olivatko nämä meidän vikat SM-kisat, sitä en vielä osaa sanoa. Mennään kisa kerrallaan ja päivä kerrallaan, nautitaan joka hetkestä ja tehdään yhdessä. Taika on myös ilmoitettu MM-karsintoihin reilun viikon päähän, meidän tokat MM-karsinnat koskaan!

Teinikoira kolmosissa ja Taikalle tupla

Itsenäisyyspäivää vietettiin perinteikkäästi Tamskin itsenäisyyspäiväkisoissa. Aika monena vuonna ollaankin kisattu itsenäisyyspäivänä, mutta paikka on vaihdellut. Tänään oli siitä erikoinen päivä, että Lumo korkkasi kolmoset!

Lumon kisoista siis: molemmilla radoilla teini vilahti keppien yhteydessä putkiansaan. Tuplahylly siis. Hyvä meininki silti, etenkin tokalla radalla oli nollakin vain sen putkilipsahduksen päässä, joten hyvä fiilis kolmosten korkkaamisesta! Videoitakin tiedossa kun kerkiää.

Taika sen sijaan pisti parastaan: tuplanolla! Etenemillä 4,17 hyppy (sij. 6/42) ja 4,32m/s agi, joihin saa olla kääpiön kanssa tosi tyytyväinen! Vain pari sadasosaa jäi Taikan ennätyksestä joka on 4,37 (agiradalta). On se pähee.

Muissa uutisissa vielä: sain uusia esteitä töihin! Kyllä kelpaa uuden hienon muurin ja putken kanssa koulutella.

Huomenna leijonakuningas

 Ajeltiin eilen pitkäksi kisapäiväksi Lahteen, koska molemmat koirat lähtivät mukaan. Lumon eka rata oli tosi hieno, mutta sinne sattui eräs lentokeinu. Lumo oli nopein kaikista mineistä ja medeistä ja sijoittui 2/10. Jo ekalla radalla tuntui, että nyt on hyvä tatsi tänään. Tokan radan profiili vaati lähtöön paikalle jättämistä, jos siinä aikoisi onnistua. Päätin onnistua. Päätin että Lumo jää lähtöön, ottaa kaikki kontaktit, osaa vaikean keppikulman ja tulee jokaiselle hasardille hyppylinjalle. Aikaa meni hiukan keinun ja puomin varmisteluun, koska olin päättänyt että sehän muuten ottaa ne ja kuunnolla. No sehän otti ne ja kunnolla. Sehän pysyi lähdössä. Sehän tuli kaikkiin vaikeisiin hyppylinjoihin. Sehän löysi kepeille aivan itse vaikeasta kulmasta.

Sehän oli -6,93 sekuntia, nollavoitto 1/9 ja kunnon kaula kakkoseen. Sehän oli myös viimeinen LUVA ja näin ollen SERTI ja siirto kolmosiin!

 Uskon vakaasti että koko Lahti kuuli mun tuuletuksen maalissa. Vihdoin! Ehkä vähän tuli tippa linssiin, kaiken tämän yrittämisen jälkeen. Tämä kuukausi on niin ollut meidän kuukausi.

 Iltapäivällä piti juhlahumuissa muistaa vielä juosta Taikankin kanssa. Taika on kisannut koko syksynä yhden startin. Mutta sepä oli aika näppärä ja saimme viimeisen SM-nollan 2017 kisoihin! Sijalle 2/24, ja koska aikaeroa nopeimpaan on vain sekunnin verran niin tästä tulee aika kivasti ranking pisteitä, joilla uskon että paikka EO-karsintoihin tammikuussa on sinetöity. Taikan kanssa kisaaminen on vaan ihan söpöintä koskaan, kun se on niiiin fiiliksissä. Mahtavaa että saadaan vielä kisata koko porukalla mini kolmosissa!

Kun täältä lähtee ei tartte miettii että olispa

Huhhuh mikä viikko takana, ja tahti vaan kiihtyy. Kolme viikkoa vielä työharkan ja töiden yhdistelmää, jonka jälkeen taas harrastaminen helpottuu kun palaan koulun penkille opiskelemaan.

Viime sunnuntaina käytiin kuitenkin kipaisemassa Liedossa Lumon kanssa kaksi rataa. Kisaseurana oli Pia ja Lumon uusi rakkaus Leevi auspai. Teinikoirilla meni hyvin, mutta molempien kohtaloksi koitui pussi, Lumolla molemmilla radoilla. Pussi oli aika oudon näköinen, eikä Lumo mennyt kummallakaan radalla ekalla yrityksellä sisään. Ei että oltaisiin sitä treenattukaan. Testailin puomin eri kontaktivaihtoehtoja, ekalla radalla ottaen juoksarin. Huti tuli. Toisella radalla käytin pysäytystä, jolla osui tosin valui yli. Palautin sitten onoffiin kun oli jo vitonen alla. Summa summarum päivästä: jälleen erittäin hyvät radat Lumolta, erityisen hyviä oli molempien ratojen lähdöt joissa lensi sinne mihin halusinkin. Mutta pussi hupsista. Hyvä kisapäivä ja kiva kisapaikka ATT:n hallissa!

Tällä viikolla oli koirien lihashuoltoviikko. Taikaa olen hieronut itse, koska se on helppo hoidettava. Torstaina Lumo kävi Koirahieronta HSK:n Hannalla hoidettavana ja Taika sai samalla laseria loukattuun takakoipeensa. Lumolla oli normaaleja agi&tokojumeja, mutta ei mitään mullistavaa. Se sai laseria lanneselkään molemmin puolin, ja muistaakseni kireämpään reiteen. Lumo vastasi hoitoon hyvin ja oli suhteellisen nätisti loppujen lopuksi, alkoi silmätkin lupata laserin alla. Sunnuntaina illasta on TopTeam-treenit, mutta muuten on pidetty treenivapaa viikko.

Keskiviikkona on H-hetki, toisin sanoen Taikan kanssa mennään ottamaan startti kotikisoissa. H-hetki siksi, että olen päättänyt että tämä startti määrittää nyt sen, jatkaako Taika vielä seuraavalle arvokisakaudelle. Kuten kirjoitin facebookiin: Taiku ilmoitettu tulikokeeseen yhdelle kisaradalle ensi viikolle, joka määrittelee sen jatkuuko Taikan agilityura vai onko se viimeinen startti ikinä. Jos Taikulla on hauskaa ja kulkee kuten ennenkin, se saa jatkaa seuraavia arvokisoja kohti. Jos Taikulla on vähänkin liian vaikeaa, niin ei voi olla kuin ihan hirveän kiitollinen siitä miten monta hienoa vuotta saatiin. <3

Toivon sydämestäni että saadaan Taikun kanssa jatkaa vielä ensi kesään saakka kuten olin suunnitellut. Se on nyt treeneissä kulkenut normaalisti, mutta vasta kisadraivi näyttää todellisen tilanteen. Agility on mulle henki ja elämä, mutta se ei millonkaan nouse koiran terveyden edelle. Joten jos näyttää että Taikalla on pieniäkään vaikeuksia, ensi keskiviikkona juostaan meidän viimeinen startti. Jos Taikan fysiikka pitää kisavireessäkin, jatkan suunnitellusti kohti seuraavaa arvokisakautta. Mutta 8,5-vuotiaan kääpiön kanssa on aina asennoiduttava niin, että mikä tahansa startti voi olla viimeinen.

Toivon silti että saataisiin vielä yksi kausi, koska Taika on vasta viime kesänä alkanut päästä ihan huipputeräänsä. Ettei jäisi ainakaan mitään jossittelun varaa. Mutta ensi keskiviikkona se nähdään. Taika on paras jokatapauksessa.

Tuplasti nollia

Taikan kanssa kipaistiin eilen talkoilun lomassa kotikisoissa kaksi kappaletta nollia. Ei tällä kertaa tuplanollaa tosin, koska väliin juostiin myös yksi iloinen hyllyrata, jossa Taika valitsi omia esteitä. Etenemät nollilla 4,1m/s agiradalta ja 4,26m/s hypäriltä, joten tosi tyytyväinen olen tärppipäiväisen Taikan meininkiin. Sijoille 5&5. Nyt siis SM-nollista ensi vuodelle kasassa 6/7 sisältäen tuplan, hyppynollia olisi jo enemmänkin. Olipa hauskaa ja rentoa kisata, radat oli sopivan haastavia, mutta kuitenkin turvallisia ja juostavia! Radat videolla:
(klik, youtube)

Taika yrittää epätoivoisesti selittää juniorille miten niitä nollia oikein tehdään

 Ps. Lauantaina Minni the matriarkka eli vanhempieni asukki täytti kokonaiset 11 vuotta! Juhlaväki kuvassa.

Tuplanolla

Toisin sanoen: viikko sitten Lempäälästä Taikan kanssa tuplanolla ja kakkospalli!

Mukana oli myös juniori, joka kävi taas hyvin lähellä luokkanousua, mutta haksahti molemmilla radoilla putkiansaan. Putket on parhaita!

Agipitsi 2016

Agipitsi 2016 Raumalla oli ensimmäinen laatuaan meille, sillä en ollut sellaisessa ennen käynyt. Matkaan lähdettiin lauantaiaamuna klo 7.30 ja kisapaikalla oltiin 9.30 pintaan. Lumo aloitti kumpanakin päivänä, ja olin ilmoittanut sen vain agiradoille, eli kaksi lauantaina ja yksi sunnuntaina.

Lumo olikin viikonlopun yllättäjä! Tuloksellisesti viimeinen nolla jäi pienestä kiinni kaikilla radoilla, mutta parasta oli miten hyvin se teki hommia, vaikka kehän laidat kuhisi lapsia ja muita koiria eikä niihin ollut näköestettä radalta. Se oli kovassa vireessä ja hirmuisessa pärinässä vaikka virittelin sitä vain nameilla. Ekalta radalta tuli kielto hypyn ohituksesta kun putki jo kutsui, ja sitten palautin sen puomin kontaktille. Hyvä rata muuten! Tokalla radalla kävi niin, että täydellisen hieno nollaratamme päättyi femmaan, kun Lumo juoksi viimeisestä hypystä ohi. Ohjaa aina loppuun asti super huolella!!! Siinä sitten hetken keräiltyä itseäni korjasin vielä sen vikankin hypyn, ja Lumo olikin luokkansa nopein vaikka korjailussa meni varmaan viitisen sekkaa aikaa. Tällä sijalle 2./14.

 Palkintojakin saatiin.

Myös Taikan radat lauantaina olivat tosi hyviä meininkiratoja. Agiradalla neiti pomppasi tutun puomin kontaktin muuten puhtaalla radalla. Hypäri oli ulkomaalaisen tuomarin, ja katsoin jo kauhulla sitä tutustuessa. Kiemuraa kiemuran perään, ansoja ja vaikeita linjoja, etenemällä 3,95. Päätin, että tältä radalta tehdään nolla, koska tämä on vaikea. Ja se nolla menee aikaan. Yhdessä vaiheessa hukkasin Taikan silmänräpäykseksi, mutta sain sen pelastettua. Nollalla maaliin, ja mikä fiilis kun tuloslistaan pätkähti miinusaikaa -0,36s! Etenemällä 3,99m/s, parempaa en olis voinut raskaalla pohjalla ja noin väännettävällä radalla Taikalta toivoa. Tämä siis SM-nolla 3/7 ja sijalle 4/35!

Hyvä meininki jatkui myös sunnuntaina, vaikka nollia ei tullutkaan. Radat olivat kivoja, riittävän vaikeita mutta tehtävissä. Hyvin lähelle päästiinkin ihan jokaisella radalla. Ekana oli Lumon päivän ainoa rata, agirata. Se oli hieno! Yhteen väärään putkenpäähän siellä lipsahdettiin, mutta olipa vaan kivaa! Aikakin olisi ollut luokan nopein jälleen. Tosi hyvä fiilis jäi kokonaisuutenakin Lumon viikonlopun radoista, häiriönsiedosta ja meiningistä.

Kaikki aksakuvat (c) Tanja Nummelin!

Taikan radoille sunnuntaina sattui niin ikään pienet vipat. Ekalla radalla olin myöhässä ja se tuli vikasta hypystä ohi, kun ei ollut linjalla. Viikonlopun teema vissiin. Taikalta hirveen hyvä rata kuitenkin! Hypäri oli tosi vaikea, ja olin hirmu tyytyväinen kun se onnistui. Keppejen jälkeen tein hankalaa puolenvaihtoa, jolloin ilmeisesti häiritsin koiraa liikkeellä liikaa ja onnistuin nykäisemään tokavikasta välistä sen ulos. Kaikki muu radalla meni nappiin, joten hieno fiilis jäi Taikankin viikonlopusta. 

Mitä opimme: ohjaa radat loppuun asti, älä häiritse koiraa paikoissa joissa se ei kestä sitä. Käytä tarpeeksi aurinkorasvaa.

Pienimmät chilit on tulisimpii

Taikan kanssa skabailtiin keskiviikkona kotikisoissa Tampereella itsellemme toinen SM-nolla ensi vuodelle! Ekalla radalla Taikalle sattui tutuksi tullut keppien avokulmasta tokaan väliin -moka, muuten sekin oli hienoa menoa. Toka rata olikin sitten agilityrata. Sillä radalla voin rehellisesti sanoa kaiken menneen ihan nappiin, mitään ei jäänyt hampaankoloon. Parhaan tuntuisia ratojamme ikinä! Tunne myös näkyi, ja Taikulle nolla sijalla 3/43, etenemällä 4,32m/s. Juoksu tuntui hyvältä ja etenemässä se sitten näkyikin, hienoa vauhtia kääpiö on taas painellut! Aletaan olla vauhdillisesti siellä, minne en meidän kisauran alkuaikoina ikinä edes kuvitellut Taikan pääsevän, joten ei voi muuta kuin tyytyväinen olla.

Pakollinen palkintoposeeraus, eikä suotta!

Tää on mun hetki, tartun siihen kii - SM 2016

Vuoden kohokohta on taas ohitse: SM-kisat 2016. Koko vuosi enemmän tai vähemmän valmistauduttu näihin, ja sitten ne sujahtaa ohitse muutamassa päivässä. Tänä vuonna muutamassa erittäin märässä päivässä, koska perjantai-iltaa lukuunottamatta pitkälti koko viikonlopun satoi kaatamalla Lahden Nastolassa. Vaan mikäpä siinä, ei me olla sokerista. Kyllä on myönnettävä että silti mietitytti sunnuntain karsintaradalla, että kuinkahan Taika onnistuu uimaan kisaradan keskellä ollaan järven läpi.

Perjantaina saavuttiin Lahteen, tsekattiin hotelli ja jatkettiin Nastolaan. Olin ilmoittanut Taikan yhdelle agiradalle ottamaan tuntumaa kisapohjaan. En tykännyt kisapohjasta, musta se oli jotenkin liukas eikä Taika saanut siihen kunnon otetta käännöksissä ja kaatuikin pari kertaa radalla. Mulle se oli raskas juosta, etenkin märkänä. Kenttä sinänsä oli kyllä kiva, parkkipaikat olivat ainoat jotka eivät kisapaikassa toimineet kun munkin auto jäi johonkin hevonkuuseen joka kerta. Tilaa oli kisapaikalla kyllä mukavasti niin teltoille kuin radoillekin.

Taikan lämmittelyradalla kohtasimme toverimme keppien avokulman. Muuten rata oli mukava paria liukastumista lukuunottamatta (alun putken jälkeen tapahtui jotain, samoin ennen puomia.) Kiitos videosta Tanjalle! Illalla sitten hotellille keräämään akkuja erittäin pitkään joukkuepäivään.
Taikan lämmittelyrata

Joukkuepäivänä ajelin kisapaikalle heti kahdeksalta katsomaan joukkueen ekaa koiraa. Edustimme siis sheltti Vauhdin kanssa Pohjois-Karjalan Seurakoirat POKS ry:n medejä. Vauhti on mulle entuudestaan tuttu koira, mutta treenejä kerettiin ottaa yhdessä alle vain yhdet, plus vähän lämppäesteillä kisapaikalla perjantaina. Vaan eipä se mitään! Vauhti huippumiehenä totesi että ookoo, nyt tehdään duunia. Tehtiin nolla joukkueellemme! Tämä tuntui niiiin suurelta työvoitolta vieraan koiran kanssa, että fiilis oli varsin mahtava!

Kuvat Vauhdin radalta Sirpa Saari

Vauhdin joukkuerata

Joukkueemme jäi lopulta vaille tulosta, mutta omaan suoritukseeni olin ihan supertyytyväinen. Sunnuntaina sitten päästiin tositoimiin! Kauhulla katsoin upottavaa suomaista kenttää, 35 rimoja ja etenemää johon piti ehtiä päästäkseen SM-finaaliradalle. Oltiin Taikan kanssa kuudennessa ratisryhmässä, eli tositoimissa puolen päivän jälkeen. Ennen radalle lähtöä tein hyvin tarkat ohjaussuunnitelmat, lämppäsin hyvin ja päätin, että nyt vedetään täysillä ja saadaan paikka finaaliin. Ja niinpä tehtiin: me tehtiin yksi meidän parhaista kisaradoista ikinä ja nollalla maaliin! Kuuluttajan kuuluttaessa radan nollaksi aikaan -1,5 sekkaa meinasi vähän kyynel tulla silmään. Me tehtiin se! Jo toista vuotta peräkkäin finaaliin!

(c) Jemina Immonen

Taikan hypäri

Finaalia saatiin luonnollisesti taas odotella aika pitkään, katsoin välissä maksien finaalin ja lämppäilin Taikaa ja seuramies-Vauhtia. Finaalirata tuntui kivalta ja juostavalta, eniten jännitti putki-puomi-erottelu. Lähdettiin finaaliin sijalta 38 eli 12. starttaajana. Paremmalta sijalta kuin viime vuonna. Finaaliradalta Taiku keksikin sitten heti alussa singahtaa A:lta oikealla olevalle hypylle sen sijaan että olisi tullut mun liikkeen mukana. Hupsis! Tästä huolimatta tehtiin tosi hyvä rata, putki-puomi-erottelu toimi, sain Taikan tosi hyvin kepeille ja radasta jäi hirmu hyvä mieli niin kannustuksen, kuin meidän tekemisenkin vuoksi. Tähän oli hieno lopettaa tämän vuoden arvokisat, kun karsintoihin me ei olla menossa. Finaalirata tuntui paljon paremmalta kuin viime vuoden finaalirata, vaikka tuloksellisesti hyllytettiinkin. 

Taika finaaliradalla (c) Jaana Salonen

(c) Jaana Salonen

Taikan finaalirata

Taika on kyllä aivan erityinen koira. En voi olla muuta kuin hirmuisen kiitollinen siitä, että saan 8-vuotiaan kääpiön kanssa vielä harrastaa täysillä ja nauttia menosta, aina SM-finaaliin asti. Viikonlopusta teki erityisen hienon myös hyvä meininki, kannustus ja kaikki kaverit. Tavoitteena on Taikan kanssa päästä arvokisoihin vielä ainakin ensi vuonna, ellei ihmeempiä satu. Sitä ennen on kuitenkin taas vuosi aikaa kaikenlaisille seikkailuille.

Mut ei meil oo hävittävää, vaan pelkkää voitettavaa

Ennätysorava Turuus.

Kisaviikko 2/2 SM-kisoja lukuunottamatta pulkassa. Sunnuntaina käytiin Taikan kanssa Turussa, minä olin kipeänä ja se kyllä näkyi ohjauksissa. Kaksi ekaa rataa, agiradat, kaatuivat ihan ihme mokiin. Ekalla Taika otti kiellon (?) ennen sivuttain olevaa hyppyä ja lopulta palautin sen puomin kontaktille joten hyl. Tokalla Taika lipsahti taas kepeille avokulmasta tokaan väliin, kuten viimeksi Tamskillakin. Myös tältä radalta hyl kun palautin tuhman oravan puomin kontaktille. Muutoin molemmilla radoilla Taikalla oli kyllä menoa ja meininkiä. Vikalle radalle, hypärille, lähdettiinkin NYT SITTEN SAAKELI asenteella, ja se kannatti. Taikalle eka SM-nolla ensi kesää varten, uudella ennätysetenemällä 4,47m/s! Niin paras veteraani! Erityisen tyytyväinen olin tähän rataan, koska en muuttanut mitään ohjaussuunnitelmaa, vaan tein tismalleen niinkuin olin päättänyt ratiksessa tehdä. Niin pitäis aina!

Keskiviikkona sitten lapsikoira baanalle! Ohjaaja oli muuttunut sairaasta toipilaaksi, mutta kyllä silti kohtuu kiivaan naalin kanssa juokseminen vähän arvellutti. A-radalta kuitenkin yksi meidän parhaista radoista tähän asti ja henkinen voittonolla. Tuomarin käsi oli kuitenkin noussut puomin juoksarilta, vaikka mun ja yleisön näkökulmasta se osui, joskin ylös RF osuman. Harmitti tilanteessa ihan luvattoman paljon, päästelin kaikki osaamani ärräpäät ja toki palkkasin koiraa iloisesti, koska se teki hienosti. Näitä kuitenkin sattuu, etenkin juoksarimaailmassa, ja tuskin tilanne helpottuu tuomareillekaan ennen kuin saadaan ne elektroniset kontaktisensorit kaikkialle (pisteet muuten TSAU:lle, siellä oli sunnuntaina!), kun noita 1-2 tassun osumia on oikeasti vaikea nähdä. Tyytyväinen rataan kuitenkin ehdottamasti, mukulan etenemäkin on varsin mukava 4,27m/s vaikka esim keinulla paloi aikaa ja levisin siellä kaarteetkin paikoitellen aika mukavasti. Klikkaa videoon!

Agikuvat c Milja

Tokalla radalla levisikin pakka sitten ihan totaalisesti, eikä jäänyt kerrottavaa. Ei löytynyt keppejä, ei takaakiertoa ja juoksaristakin paukautti puolesta välistä lankkua yli kaksi kertaa. Sylikyydillä maaliin leikkimään. :)

Puhu pepulle t. Batman.

En tiedä vielä milloin Lumppu kisaa seuraavan kerran, Agirotua mietin mutta se voi olla hullulle aika haastava ympäristö ja pohja näin tuoreeltaan. Pitää miettiä. Vähän harkitsin hanskojen heittoa tiskiin taas eilen tokan radan jälkeen, mutta hei: tätä tää on. Sitä saa mitä tilaa niiden astetta kiihkeempien koiriensa kanssa. ;)

Mutta huomenna! Huomenna räjähtää! Nimittäin koittaa lähtö 2016 SM-kisoihin Taikan ja Vauhdin kanssa. Huomenna otetaan yksi rata Taikan kanssa, A-rata numerolla 1. Lauantaina mut ja Vauhdin voi bongata streamistä numerolla 129/2 eli tokana lähtijänä joukkueesta. Sunnuntaina Taikan kanssa tositoimissa ollaan 209, eli 6. rataantutustumisryhmässä iltapäivällä. En tiedä mitä tässä kohtaa kuuluu sanoa. Koko sydämellä lähdetään, ja katsotaan mihin se riittää. Kiitollinen fiilis siitä, että pääsen neljättä kesää arvokisoihin Taikan kanssa.