Ikinä en ole kokenut yhden viikonlopun aikana yhtä paljon fiiliksiä, kuin viimeviikonloppuisten SM-kisojen. Voi Taika minkä teit ❤. Perjantaina kisasin etkokisoissa Lumon kanssa kaksi rataa, joista jälkimmäinen päättyi sen tason fiaskoon, etten ole moista kokenutkaan vielä tähänastisen agilityurani aikana: nimittäin koiran karkaamiseen viereiselle radalle. Kirjoitan siitä varmaan vielä erikseen, mutta palataan nyt varsinaisiin SM-kisoihin eli lauantaihin ja etenkin sunnuntain yksilökisaan.
Lauantain joukkuekisassa olin varakoirakkona Lumolla, ja seurakaverin loukkaannuttua meidän piti startata. Perjantain fiaskon jälkeen vedin Lumon kuitenkin pois kisaamasta loppu viikonlopuksi, joten päädyimme siihen, että starttasin russeli Hallalla. Halla oli vähän kuutamolla lainaohjaajasta, ja hyllyksihän se lopulta meni, mutta kokemusta rikkaampana. Nyt on sitten ohjattu SM-kisoissa spitzin lisäksi shelttiä ja russelia.
Lauantain kisakamu Halla (c) SporttiRakki
Sunnuntaina aamulla soitti herätyskello 4.30, ja ryhdyin kasaamaan päätäni tärkeimpää kisapäivää varten Taikan kanssa. Päätin että viikonlopun vastoinkäymisten jälkeen sen kanssa otetaan finaalipaikka, koska nämä ovat todennäköisesti Taikan viimeiset SM-kisat, ja olisi niin siistiä päästä vetämään vielä ainakin kerran finaaliin.
(c) Tia Hoikkala
Rata vaikutti vaikealta, pahimmalta SM-hyppäriltä missä olen kisannut. Mutta tiesin että Taikan kanssa selvitään ihan mistä vain, jos lähdetään oikealla asenteella liikenteeseen. Ja sehän näkyi.
Tilanne meidän radan jälkeen. Oltiin johdossa vielä ekan neljänneksenkin jälkeen, niin siistiä!
En ollut maaliin tullessa ihan satavarma, että tuliko nolla (pientä kauneusvirhettä viimeisen putken jälkeen niin ei uskaltanut tuulettaa ;) ) joten palkkasin koiraa ja juoksin puhelimelle tarkistamaan tuloksista. Netti ei toiminut! Kauhun ja innon sekaisin tuntein odottelin netin heräämistä, ja sitten tuli yllä oleva kuva Jenniltä. Nollalla johtoon! Saatoin vähän kiljua hallissa. Tänä vuonna vain 40 nopeinta nollaa pääsi finaaliin, joten jännittämistä riitti vielä pitkälle päivään. Olin kuitenkin jo tuossa vaiheessa aika varma, että kyllä se top-40 sijaan riittää, ja niin riittikin! Finaaliin lähdettiin sijalta 27./171.
Niin mieletöntä päästä finaaliin kolmatta kertaa, ja parhaalta sijalta tähän asti, 10-vuotiaan koiran kanssa! Finaaliin lähdin tavoitteena tehdä agilityä, josta voin olla ylpeä ja nauttia täysillä. Toivoin myös, että saataisiin tehtyä tulos, kun viimeksi lipsahti hyllyksi viime metreillä. Finaalissa kaikki kolme tavoitetta täyttyivät: Taika tuntui hyvältä, se liikkui hyvin, haukkui hirveästi, nautin joka sekunnista ja tuloskin saatiin, vaikka Taika mokasi mennen kepeillä kaksi kertaa kakkosväliin. Tämä on ollut sen tyyppivirhe viime aikoina, eikä se tunnu korjautuvan vaikka miten treenataan. Sain kuitenkin hyvin pidettyä pääni kasassa virheen jälkeenkin maaliin asti, ja vetämään asenteella. Ja olihan se nyt ihan jäätävän hienoa vetää, kun tuhatpäinen yleisö katsoo ja kannustaa! ❤ Meidän sijoitus oli lopulta 21./171, joka on kaksi sijaa parempi kuin meidän aiempi paras sijoitus vuodelta 2015 Oulusta! Tämä on myös paras SM-sijoitus kleinspitzillä yli kymmeneen vuoteen.
Tämä koira on kyllä sen tason kultakimpale, ettei toista tule. Oon niin mielettömän kiitollinen siitä, että vedettiin elämämme kovimpaan SM-etenemään kun koira on 10-vuotias! Oma liikkumiseni tuntui myös paremmalta kuin yhtenäkään aiempana vuonna. Tiedän kuitenkin että vuodet saavat Taikan vielä kiinni, joten suhtaudun seuraavaan vuoteen hyvin skeptisesti. Jos nämä jäävät meidän viimeisiksi SM-starteiksi en voi ainakaan olla muuta kuin hirveän ylpeä ja kiitollinen. Katsotaan kuukausi ja kisa kerrallaan miltä Taikasta tuntuu, ja tehdään niin kauan kun molemmat saadaan kisaamisesta näitä fiiliksiä irti eikä fyysistä estettä ole. Harvakseltaan, mutta sitäkin laadukkaammin, kuten tänäkin viikonloppuna todettiin! Fiilis ja joukkuehenki oli tänä vuonna aivan katossa, siitä erityiskiitokset kaikille kavereille. On ollut ilo edustaa Tamskia arvokisoissa näin monta vuotta, ja ensi vuodelle puhaltavatkin aivan uudet tuulet. Odotan innolla ja jännityksellä. SM-kisoissa tavataan joka tapauksessa!
Nämä viimeiset mielettömän hienot kuvat on ottanut SporttiRakki, ensimmäinen niistä tiivistää sunnuntain asenteen täydellisesti. Lisää kuvamatskua seuraa. Kiitos Taika ❤
Lauantaina treenattiin SM-joukkueen kanssa Tanjan valvovan silmän alla, tämä saa jäädä Lumolle viimeiseksi treeniksi ennen viikonloppua. Ja tosi hyvä treeni olikin! On ihan mieletöntä miten pitkälle Lumon kanssa on tultu siitä, kun se karkaili kentän laidalle haukkumaan, puri housuja ja keskittyi enemmän huutamiseen kuin tekemiseen. Siitä on tullut ihan mielettömän taitava koira, ja olen itse saanut hirveästi lisää uskallusta ja rohkeutta sen ohjaamiseen, joka tietysti on tehnyt koirasta vain entistäkin nopeamman ja paremman. Musta alkaa tuntua, että tästä tulee aikamoisen hieno matka tuon koiran kanssa. Ensi vuoden SM-kisoihin tähdätään täysillä, tavoite on saada se sekä yksilöihin, että uuden treeniseuran joukkueeseen, sekä myös MM-karsintoihin. Tästä se lähtee!
Tänä vuonnakin Lumo pääsee jo haistelemaan SM-tunnelmia, koska se valittiin Tamskin joukkueen varakoiraksi (Taika olisi ollut, mutta en halua sitä kisapaikalle ennen sunnuntain yksilöä, jottei se väsy etukäteen) ja ilmoitin sen myös kahdelle radalle perjantain iltakisaan. Lähdetään siis jo perjantaina reissuun Jennin kanssa, ja tulen sitten lauantaina vaihtamaan koiria hoitopaikasta, lähteäkseni sunnuntaina Taikan kanssa uudestaan Vantaalle. Hulluutta on monenlaista, tämä on varmaan sen jonkin muoto. Seuraavakin viikonloppu menee kisojen parissa, kun lähdetään porukalla Turkuun juhannuskisoihin.
Lumon kanssa erityisen hyviltä tuntuivat lauantaina poikkarit, joita en ole juurikaan harrastanut, mutta joka sopi kyseiselle radalle tosi hyvin ja uskaltauduin niitä tekemäänkin. Luu lähti niihin hyvin, täysin kyselemättä. Se sai muutenkin kehuja estehakuisuudestaan, ja on kyllä tosi kivan kehittynyt siinä. Se lukitsee hyvin esteille, ei jää kyselemään turhia vaan tekee tonttinsa.
Muuten on juostu. On juostu paljon. Tästä on tähän asti (kopkop) tullut ehjin juoksukauteni varmaan koskaan, ja muukin oheisharjoittelu on tuntunut hyvältä. Se tuntuu ja kuulemma näkyykin radalla tekemisessä, erityisesti spurttiin starttaaminen on parantunut ja kestävyys noussut. Vähän katselin syksylle jotain juoksuskabaakin, koska adrenaliininarkkis haluaa kisaamaan kaikessa.
Mutta viikonloppua kohti! Taikalle on suunniteltu vielä viimeistelytreenit keskiviikoksi, mutta muuten keskitytään oheisharjoitteluun tällä viikolla, nukutaan hyvin ja itse yritän saada vähän töitäkin tehdyksi.
Kisapäivä eilen kotiareenalla Tampereella. Taikalle yksi villi hölmöilyhauskuushylly hypäriltä. Lumolle agiradalta hylly (putki-puomi-erottelu, treenilistalle), se myös kaatui suorassa putkessa sillä radalla mutta ei onneksi ottanut pahemmin ilmeisesti osumaa. Pysyi hienosti lähdössä!
Hypärille lähdin asenteella, jota on tässä viime aikoina yritetty kehittää: edeltä ohjaten, kunnolla juosten ja hyvällä draivilla. Se palkittiin heti: Lumolle toinen nolla kolmosista, ja bonarina päälle sija 3! Kylläpä tuntui Lumon kanssa juokseminen eilen super hauskalta, ja paikoin jopa helpolta, kun vaan pysyi itse liikkeessä ja koko ajan ajatuksen edellä. Kepeillä sitä vähän hämmensi ilmeisesti kumirouhepohja joka näkyy pienenä kujailuna ja ajassa (etenemä oli jotain 4,31m/s), mutta onneksi piti kuitenkin rytminsä ja selvisi puhtaasti. Tämän myötä superhyvä fiilis ja toinen SM-nolla Lumolle! Tästä niin tulee meidän vuosi.
Lumon nolla, sija 3. Lähdöstä puuttuu pari estettä videolta:
Kliks!
Hyllyrata ja putkikaatuilu, mutta katsokaa ekat muutama sekka miten hienosti se istuu lähdössä:
Ihan valtava kisa- ja treenimotivaatio on nyt päällä, tähän fiilikseen voisi vaikka tottua! Olisin halunnut heti tänään mennä treenaamaan, mutta onneksi otin järjen käteen ja muistin että koiralle voisi olla vaikka ihan reilua pitää välipäivää hallitreeneistä kisojen jälkeen, joten tyydyin juoksulenkkiin -17 asteen pakkasessa.
Sunnuntaina käväistiin Taikan kanssa Ylöjärvellä kisaamassa, ennen kuin laumassa aloitettiin kennelyskä (joten nyt ollaan sitten karenssissa.) Mutta sunnuntaina saatiin se mitä haettiin, ja enemmän! Napattiin Taikan kanssa nimittäin nolla molemmilta radoilta, molemmat oli agiratoja. Eli näin ollen tuplanolla ja puuttuvat SM-nollat 2018 kasassa! Bonuksena päästiin palkintopallillekin molemmilta radoilta, ekalta sija 2./14 ja toiselta 3./10.
Sijoitukset olisi voineet olla vielä paremmatkin, jos en olisi käskyttänyt Taikaa keinun pysäytyskäskyllä puomin alastulokontaktille :D... Se jäi molemmilla radoilla hämmentyneenä pönöttämään kontaktin yläreunaan, jälkimmäisellä radalla yli viideksi sekunniksi ennen kuin suostui siirtymään oikeaan paikkaan (oikealla käskyllä.) Vähän ehkä huomaa että oli ohjaajalla taidot ruosteessa, kun ei olla agiratoja aikoihin juostu! Onneksi radat olivat muuten niin hienoja ja sujuvia, että aikaa jäi runsaasti vaikka pönötettiinkin puomilla. Käytiin vielä ottamassa puomi oikean käskyn kera, ja se olikin ihan täydellinen. Heh. Hupsista.
Nyt keskitytään Taikan kanssa kisaamaan yskätauon jälkeen lähinnä hypäreillä, koska ne kuluttavat 9,5-vuotiasta naalia agiratoja vähemmän. Välillä ehkä käväistään agiradallakin, mutta paljon riippuu siitä mitataanko Taika pikkuminiksi ensi kuussa vai ei. SM-lupa hankittu! Maailman parasta on kyllä kisata juuri Taikan kanssa.
Viime viikonlopun kotikisoista aivan lyhyesti: mahtavaa!
Juostiin kaksi hypäriä, molemmilla koirilla. Lumon eka rata meni putkipuuhasteluksi, sillä oli meininki katossa ja ansaan sitten kopsahti. Sain kuitenkin vielä kerättyä itseni ja loppurata sujui jo kivasti! Tokalta radalta Lumo olisi itse tehnyt nollan, mutta kun ohjaaja sählää niin mikäs siinä. Ryssin itse kepeillä sähläämään liikaa tielle, joten sisäänmenosta kaksi kieltoa, ja myöhemmin radalla vedin Lumon pois yhdeltä hypyltä liian aikaisin josta kolmas kielto. Tämä rata tuntui kuitenkin ihan super hyvältä, ja kaveritkin kommentoivat että sehän näytti ihan oikealta agilityltä :D
No mutta Taika! Taikalle molemmilta radoilta nollat, ekalta sija 6 ja tokalta sija 4. Maailman kultaisin Taika, joka ekalla radalla tuli vielä takaisin hypylle vaikka ohjaaja oli sohlannut sen jo ainakin viis metriä pois linjalta. Tokalla radalla fiilis oli ihan katossa, harvoin tuntuu vaan niin hyvältä flowlta kuin se rata tuntui. Se näkyi tuloksissakin, jossa Taikalle uusi ennätysetenemä 9v5kk iässä: 4,73m/s! Edellinen oli noin 4,5. Niin siistiä! Parasta on että Taika kulkee edelleen, ja koko ajan vaan vauhti kiihtyy.
Taika sai nollakakkua, ja ihan syystä. Vitsi nämä tyypit on hauskoja!
Eilen se sitten tapahtui, yhdeksän kuukauden yrittämisen jälkeen: Lumon eka nolla kolmosista! 4,31m/s, -6,69s. Ei se ollut täydellinen, mutta se oli aitaamattomalla ulkokentällä, mä voitin päänsisäiset demonit, rata tuntui ihan mahtavan hyvältä ja onnistuminen vielä paremmalta. Tästä se lähtee!
Myös Taikalle yksi nolla, piirinmestaruushopea jäi riman päähän. Mutta Taikalla oli hauskaa ja yksi SM-nolla saatiin lisää kaappiin. Myös joukkueradalta Taika teki nollan (3./27.), mutta joukkue (Taika, Lumo, Dina ja Hamu) jäi ilman tulosta.
Niin loistava fiilis tänään. Meitä ei voi pysäyttää mikään.
