Huhhuh mikä viikko takana, ja tahti vaan kiihtyy. Kolme viikkoa vielä työharkan ja töiden yhdistelmää, jonka jälkeen taas harrastaminen helpottuu kun palaan koulun penkille opiskelemaan.
Viime sunnuntaina käytiin kuitenkin kipaisemassa Liedossa Lumon kanssa kaksi rataa. Kisaseurana oli Pia ja Lumon uusi rakkaus Leevi auspai. Teinikoirilla meni hyvin, mutta molempien kohtaloksi koitui pussi, Lumolla molemmilla radoilla. Pussi oli aika oudon näköinen, eikä Lumo mennyt kummallakaan radalla ekalla yrityksellä sisään. Ei että oltaisiin sitä treenattukaan. Testailin puomin eri kontaktivaihtoehtoja, ekalla radalla ottaen juoksarin. Huti tuli. Toisella radalla käytin pysäytystä, jolla osui tosin valui yli. Palautin sitten onoffiin kun oli jo vitonen alla. Summa summarum päivästä: jälleen erittäin hyvät radat Lumolta, erityisen hyviä oli molempien ratojen lähdöt joissa lensi sinne mihin halusinkin. Mutta pussi hupsista. Hyvä kisapäivä ja kiva kisapaikka ATT:n hallissa!
Tällä viikolla oli koirien lihashuoltoviikko. Taikaa olen hieronut itse, koska se on helppo hoidettava. Torstaina Lumo kävi Koirahieronta HSK:n Hannalla hoidettavana ja Taika sai samalla laseria loukattuun takakoipeensa. Lumolla oli normaaleja agi&tokojumeja, mutta ei mitään mullistavaa. Se sai laseria lanneselkään molemmin puolin, ja muistaakseni kireämpään reiteen. Lumo vastasi hoitoon hyvin ja oli suhteellisen nätisti loppujen lopuksi, alkoi silmätkin lupata laserin alla. Sunnuntaina illasta on TopTeam-treenit, mutta muuten on pidetty treenivapaa viikko.
Keskiviikkona on H-hetki, toisin sanoen Taikan kanssa mennään ottamaan startti kotikisoissa. H-hetki siksi, että olen päättänyt että tämä startti määrittää nyt sen, jatkaako Taika vielä seuraavalle arvokisakaudelle. Kuten kirjoitin facebookiin: Taiku ilmoitettu tulikokeeseen yhdelle kisaradalle ensi viikolle, joka määrittelee sen jatkuuko Taikan agilityura vai onko se viimeinen startti ikinä. Jos Taikulla on hauskaa ja kulkee kuten ennenkin, se saa jatkaa seuraavia arvokisoja kohti. Jos Taikulla on vähänkin liian vaikeaa, niin ei voi olla kuin ihan hirveän kiitollinen siitä miten monta hienoa vuotta saatiin. <3
Toivon sydämestäni että saadaan Taikun kanssa jatkaa vielä ensi kesään saakka kuten olin suunnitellut. Se on nyt treeneissä kulkenut normaalisti, mutta vasta kisadraivi näyttää todellisen tilanteen. Agility on mulle henki ja elämä, mutta se ei millonkaan nouse koiran terveyden edelle. Joten jos näyttää että Taikalla on pieniäkään vaikeuksia, ensi keskiviikkona juostaan meidän viimeinen startti. Jos Taikan fysiikka pitää kisavireessäkin, jatkan suunnitellusti kohti seuraavaa arvokisakautta. Mutta 8,5-vuotiaan kääpiön kanssa on aina asennoiduttava niin, että mikä tahansa startti voi olla viimeinen.
Toivon silti että saataisiin vielä yksi kausi, koska Taika on vasta viime kesänä alkanut päästä ihan huipputeräänsä. Ettei jäisi ainakaan mitään jossittelun varaa. Mutta ensi keskiviikkona se nähdään. Taika on paras jokatapauksessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti