Tänään oli ohjelmassa kahden startin verran kisaamista kotiareenalla Lempäälässä. Niin, kahden startin verran hylkyjä.
Jostain syystä mua jännitti paljon enemmän kuin viimeaikoina muissa kisoissa. Ja jännitys ei ollut tänään hyvästä, se tarttui koiraankin ja tuli tehtyä aivan ihme mokia. Ensimmäinen rata jolle osallistuttiin oli e-agilityrata, jolta hyl heti neljänneltä esteeltä. Ihan oma moka, olisi pitänyt tietää etten voi ehtiä sinne takaakiertoon jos jään keinulle henkiseksi tueksi. Sen sijaan keppiongelma oli kummallinen, tuollaista ei ole ennen nähtykään.
Muuten radasta jäi ihan hyvät fiilikset, sillä kaikki kontaktit onnistui just eikä melkein! Puomin onoffinkin neitieläin päätti ottaa. Jee!
Toisen rata oli hyppyrata, ja vaikutti varsin helpolta. No, kummallisten ongelmien päivänä Taika lähti takaisin suoraan putkeen tullessaan sieltä ulos (...?) ja myöhemmin vielä kääntyi putkesta takaisin pihalle kun sanoin "jes!" Naaliotus oli kovin herkkänä mun asenteelle ja kehuille taas tänään. Videolla ei näy alkuperäistä hylkyä, se alkaa vasta puolen välin jälkeen. Tuosta kohdasta mistä video alkaa tykkään kovasti, se sujui hienosti!
Päivän saldona oli ymmärrys siitä, että kaksi treenikertaa viikossa on aivan liian vähän meille, ja että kisarutiinia pitäisi saada rakennettua varmemmaksi. Nöyränä uusia mokia kohti!
Me otettiin Taikan kanssa varaslähtö syyslomalle viime viikon torstaina. Viisi ja puoli tuntia junassa yhden vaihdon kera kuljetti meidät Joensuuhun Inkan & Caran ja Islan luokse.
Torstaina päästiin perille vasta illalla, joten kaupunkiturnee oli ohjelmassa perjantaina. Taika majaili shelttejen luona päivän ajan, ja illalla lähdettiin katsastamaan paikalliset lenkkimaastot. Soramontuista tuli T:n uusi suosikkipaikka, siellä saattoi jopa rallata Islan kanssa.
Lauantaina vuorossa oli Joan kisat, kolme rataa kolmosluokille. Radoille lähtiessä oli ihan kiva fiilis, vaikka alusta oli meille ihan uudenlainen ja oudon pehmeä. Päivän tuloksiksi kuitenkin kolme kertaa hylly, sekä muuta ihmeellistä sähellystä. Hyppyrata meni radoista parhaiten, mutta sielläkin lipsahti ylimääräinen hyppy ennen pussia ja olemattomien putkijarrujen takia kaarrokset venyivät ihan kamaliksi. Ensimmäisellä agiradalla rötväke pomppasi puomin kontaktin varsin törkeästi, josta palautin kontaktille hyllyn ollessa jo alla. Toisella otti kontaktin, mutta luisui melkein pois, joten treenattiin sitäkin ja oiottiin maaliin. Tulipahan treenattua kontakteja kisatilanteessa, jossei muuta. Ja keinu sujui hyvin molemmilla radoilla.
Viikonloppuna vietettiin agilityafterpartyja ja tutustuttiin Inkan pieneen etäjäsenpentuun. Tarupilapsella oli virtaa vaikka useammalle kylälle tarjota. Lenkkeiltiin uudelleen soramontuilla, Taikalla oli taas yhtä hauskaa. Maanantaina suunnattiin Mustiin ja Mirriin muun kuljeskelun ohessa, josta mukaan tarttui Taikalle uudet T-valjaat. Valjastiimikuva on otettu tiistaina rautatieasemalla, Taikan turkin alta vaan ei valjaat paljon erotu.
Kaikki kolme kuvaa (c) Inka
Tiistaina suunnattiin takaisin kohti kotia, pitkän junamatkan kuljettamina. Junassa tavattiin vielä ihanat Luna ja oma ihmisensä, pieni on Suomi! Meidän reissuun kuului kisoja, treeniä, lenkkeilyä ja paljon uusia kavereita, niin ihmisiä, kuin koiriakin. Kiitos kaikille asianosaisille!
Tällä viikolla treenattiin kolmesti, joista yksi kerta oli Tamskin järjestämässä Eläinten päivän tapahtumassa agilitynäytöksessä perjantaina. Näytöksestä päälimmäisenä jäi mieleen Taikan mahtavat keinut ja puomin kontaktit, sekä toisella kierroksella sen tarve käydä ajamassa varis pois kentältä..!
Torstaina oltiin valkkutreeneissä parituntinen, väännettiin Leinosen rataa, josta kuva alla. Aika vääntämistä se touhu olikin, tuntui että kaikki mitä tehtiin tehtiin väärin, tai vähintään olisi voitu tehdä paremmin. No, oppia ikä kaikki, ja tuli siellä onnistuneitakin kohtia.
Kuva on vähän suttuinen, mutta kliks suuremmaksi.
Otin koiran alussa kakkoselta. 8:lle tein aika onnistuneita sylkkäreitä, mutta nekin olisi varmaan voinut korvata jollain nopeammalla. Persjättö kepeille, leijeröinti putkelle 18. Kepeille 23 piti viedä oikein tarkasti, muuten aloitti tokasta välistä. 26 ja 27 vähän levisi, ei vielä oikein hallita noita tiukkoja kurveta takaisin tulosuuntaan. Kokonaisuutena Taikan työskentely oli tosi jees, vaikka radassa vääntämistä riittikin.
Tänään treenattiin tunti Best Inillä iteksemme, Honey oli myös mukana. Tämä kerta oli tyypin kolmas hallilla ikinä, ja neiti tekikin jo kaikkia kontaktiesteitä, sekä hyppy-putki-hyppy-hyppy-mutkaputki rataa. Hieno se oli, mutta ajattelee kyllä nameja enemmän kuin touhua itseään. Sen kanssa on hauska puuhastella, vaikka onhan se erilaista kuin omaoman koiran kanssa. Sen kanssa meillä ei ole mitään tulostavoitteita, pääsee välillä hallille humppaamaan hoidossa ollessaan.
Taika puuhasteli tänään keinua, puomin kontaktia (kyllä vaan, taas) ja kepeille leijeröintejä. Sekä keinu että onoffi sujuivat hienosti, mutta vautsi niitä keppejä! Tyyppi hakee kepit ihan mistä kulmasta tahansa, eikä välitä vaikka leijeröin hyppyrivin toiselle puolella, tai takaaleikkaan kepeille jostain ihmekulmasta. Se vaan kepittää! Haettiin vauhtia hyppysuoralta, eikä mitään ongelmaa. Ehkä voisin kohta opetella luottamaan niihin keppeihin kisoissakin.
Kuluneella viikolla tehtiin myös tokoa: seuruuta, jääviä ja paikkista. Luoksepäästävyyttä pitäisi myös päästä treenaamaan, mutta kaikki aikanaan. Ensi viikolla lähdetäänkin kisareissulle Joensuuhun asti!
Viikko on kulunut tavalliseen tapaan treenien ja lenkkeilyn merkeissä. Tiistaina oltin A&H:n kanssa Tallilla vetämässä keskenämme treenit, Taikalle teemana oli itsenäinen kepeille haku, keppikulmat ja puomin ja A:n kontaktit.
Niin huikeat kepit että ei ole tosikaan! Jätin koiran hypyn taakse, josta suoraan kepeille. Menin itse keppejen taakse, kutsuin koiran ja käskin kepit. Taitai osaa hienosti hakea oikean välin vaikken itse olisi mailla halmeillakaan. Otettiin avointa 90 asteen kulmaa, tiukempaa avointa kulmaa ja suljettua. Tai oli huippu, vinku kävi palkaksi ja kontaktit sujui.
Keskiviikkona oli tavallisten valmentajan treenien vuoro, tehtiin ratatreeniä. Radalla eniten päänvaivaa tuottivat tiukat käännökset hyppyjen jälkeen takaisin tulosuuntaan, ja oman liikkeen ajoittaminen ennen hyppyä jotta koira oikeasti tajuaa heti hypyn jälkeen kääntyä takaisin, eikä humputtele ensin kaksi metriä eteenpäin. Kun oma kroppa saatiin oikeaan suuntaan oikealla hetkellä, ei hommassa ollut enää ongelmaa. Puomille teki hienoja onoffeja, kuten tiistainakin.
Muuten meidän viikko on kulunut lenkkeilyn parissa, tänään aamulla käytiin juoksemassa 3-4 kilsan lenkki. Taiks on edistynyt huimasti ihmisten ja koirien ohittamisessa juostessakin, pyydän sen kyllä varmuuden vuoksi koiraa ohittaessa vierelle, ettei aiheuta turhaa hätäännystä toisen koiran omistajalle. Ihmisten ohi juoksee nätisti polun oikeaa laitaa, tosin jos vastaantulija näyttää epävarmalta pyydän koiran kontaktiin. Täytyy olla huomaavainen ja muistaa, että pientäkin koiraa voi joku pelätä (yleensä sille kyllä nauretaan kun juostaan ohi...)
Aamusta suunnattiin oman seuran järjestämiin Pohjois-Hämeen piirinmestaruuksiin. Minejä oli 50 koirakkoa, tunnelma oli aamusta saakka jännittynyt. Kisapaikalle tultua käytiin lämppäämässä, jonka jälkeen olikin hyppyradan rataantutustuminen.
Tuomarina hypärillä oli Ronald Mouwen, joka oli tehnyt varmasti mun koko elämän vaikeimman radan. Siinä ei ollut päätä eikä häntää, eikä varmasti yhtään loogista estettä. Olin ratiksen jälkeen ihan hätää kärsimässä, ei tästä tuu yhtään mitään. Radalla oli etenemä 4,1 m/s, johon pääsi vain voittajakoirakko, ajalla -0,65. Kaikille muille nollan tehneille yliaikaa, hylkyjä tuli 35 kpl!
Radan loppupuolella joku huusi kentän laidalta "loppuun asti nyt!" jolloin mä tajusin, että ei hitto vie, tästä tulee nolla! Niinhän siinä kävi että napattiin radalta nolla ajalla +3,24sek! Rata oli tosi vaikea, ja lopussa mun kiljumisesta saattoi päätellä jotain yllätyksen määrästä kun siitä tulikin nolla. Näin pahassa kieputuksessa ei päästy parhaaseen aikaamme, enkä kyllä ymmärrä miten radalla olisi voinut päästä tuohon etenemään. Taikan etenemä 3,8 m/s mun varmisteluista huolimatta.
Hypärin tulokset
Toiselle radalle lähdettiin siis piirinmestaruuskisassa paikalta 5/50, vajaan sekunnin erolla seuraavaan. Agirata ei ollut mikään pala kakkua sekään, ja lisähaasteita toi pitkä vauhtipätkä kaiken pyörityksen ohella. Toiselle radalle lähtiessä mua jännitti vielä enemmän kuin ekalle, mutta sain Taikan jätettyä rauhassa lähtöön.
Rata sujui ihan moitteettomasti, naali otti hienot onoffit molempiin suuntiin puomilla, teki ihan täydellisen keinun ja haki vaikeasta kulmasta kepeille. Puomi oli toiseksi viimeisenä esteenä, sinne koiraa lähettäessä ei ollut kyllä kiljuminen kaukana. Puikkis otti hienon ja nopean kontaktin ja sujahti maaliin nollana! Aika oli -1,67 sek, nopeudella 3,76 m/s. Taaskaan ei päästy läheskään parhaaseen etenemäämme haastavalla radalla, mutta fiilis radan jälkeen oli kyllä aika sanaton! Mitä vaikeampi rata, sitä parempi fiilis. Taika oli sylissä ja lipsutteli naamaa, tiesi taas kuinka makea olikaan ollut!
Agiradan tulokset
Käytiin ulkona ja sisälle päästyi screenillä olikin jo lopputulokset. Ja mitä siellä seisoikaan! Meillä on vuoden 2013 minien piirinmestaruushopeaa ja samalla nuorten pM-kultaa! Illalla kisattiin vielä joukkueradalla yhden hyllyn ja väsyneen koiran verran.
En olisi todellakaan uskonut neljä vuotta sitten kun aloitettiin. En todellakaan. Ja meillä on vielä niin monta vuotta jäljellä! Kiitos videoista Aino ja Suvi, ja onnea pM-kultamitalisteille, olitte huikeita!
Päivän puhteena oli kaksi rataa Takut ry:n kisoissa Tampereella.
Ekan radan vitonen, (c) Juha Rintala
Ensimmäinen rata tuntui kohtalaisen helpolta, ainoa mikä mua huoletti oli kepeille vienti, kovin ahtaasta kolosta A:n ohitse piti koira tuikata. Ja menihän se! Sen sijaan Taiksu päätti sitten ottaa lentokeinun. Kyllä se vähän laski, mutta ei ihan maahan asti, siitä sitten vitonen. Myös puomin kontaktin 2on2off jäi ottamatta, vaikka kontaktin kautta juoksikin. Rata oli muuten varsin kiva ja sujuva, sillä sijalle 6.
Toinen rata oli paljon kinkkisempi, kaikenlaista ihme pyöritystä mahtui mukaan. Taikalla oli hyvä vire radalle mennessä, vaikka piäni oli joutunut odottamaan jo monta tuntia. Keppejen jälkeen pakka vähän hajosi, ja toiselta hypyltä keppejen jälkeen napsahti hylky kun Taitai lähti kiertämään sitä ohjaajan sählätessä. Muuten olin rataan hirmu tyytyväinen, saatiin se mitä lähdettiin hakemaankin: loistava fiilis!
Molemmat kuvat (c) Juha Rintala
Taika ei ehkä ole kaikista tulosvarmin, reikäpäisin eikä hulluin agilityolento, mutta se on niin täydellinen mulle. Se on vaan... se on vaan niin paljon, ettei sitä voi edes kuvailla. Se on niin paljon. Ja tulee aina olemaan eniten. Palkinnoksi mahtavuudestaan ja erityisesti lentokeinustaan Taa sai valita kojusta aivan oman aivan oikean ketun.
