Sanaton maanantai

Treenejä ja kyläilyjä

 Taas on kesäkuinen viikko kulunut ja paljon tehty koirien kanssa!

Agilitytreenit oli tapansa mukaisesti maanantaina Niihamassa. Päivän aiheena oli putkipysähdykset, lisäksi treenattiin vanhaa kunnon välistävetoa ja takaakiertoa. Putkipysähdykset suju Taikalta ihan hyvin, sillä oli virtaa taas vaikka muille jakaa. Välillä piti sitten haahuilla ja touhuta jotain ihan omiaan, jouduin pariin otteeseen muistuttamaan Taikaa "nyt ollaan töissä." Yleisesti treenit kuitenkin meni ihan hyvin, T komenteli taas kimakalla haukullaan mun liiketarkkuutta ja aiheutti hyvät naurut samalla. Tehtiin sellasta perusrataa, viitisentoista estettä eikä putkipysähdysten lisäksi kovin paljon kikkailua, muutama takaaleikkaus ja -kierto sinne mahtui. Kepit meni hyvin vaikeemmaltakin puolelta, eikä T vaadi enää tarkkaa ohjausta niille mentäessäkään, edes takaaleikatessa. Hyttyset alkaa nyt vaivata Niihamassa niin koiria kuin ihmisiäkin, pitää varmaan pakata huomiselle jotain sumutetta mukaan.

Taika Niihamassa maanantaina

Koiratanssitreenit oli tiistaina (12.6.) Jatkettiin eri liikkeiden yhdistämistä, muisteltiin vähän aiemmin opittua ja opeteltiin pari uutta temppua. Uusin temppu meidän listassa on ns. oravaistunta, eli meilläpäin "lennä". Taika tajusi jujun jo muutamasta toistosta. Myös tassun laittamista jalalle on alettu treenaamaan, mutta se tuottaa enemmän päänvaivaa. Käsien läpi rengashyppy onnistuu jo avustajan (houkuttelijan) avulla, mutta T ei vielä hae sitä itsenäisesti. Jalkojen pujottelu on hyvällä mallilla: mun ei juurikaan tarvii enää ohjeistaa käsillä, mutta painokkaat eleet ja käskyt vaaditaan vielä. Treenattiin myös peruuttamista. Se tulee varmaan tuottamaan meille paljon tekemistä, T:n on meinaan hyvin vaikea tajuta mikä siinä on se juttu. Mutta hitaasti ja varmasti - naksautus naksautukselta edetään. Treenejen loppuun otettiin vielä vähän musiikin kanssa liikkumista ja liikkeiden yhteensovitusta, tosin Taika oli jo hukannut vireensä siihen mennessä ja me päädyttiin tekemään perusjuttuja.

Mun laskujen mukaan Taika osaa nyt noin 25 temppua (yksittäistä temppua kuten istu, flip it, kieppi, koppi, selkä, syli, läpi...) sujuvasti ja suunnilleen 5-10 on sen lisäksi työn alla. Lisäksi T tunnistaa parisenkymmentä muuta sanaa ja käskyä, kuten esim. odota, ei mene, älä ota, irti, seiso, seuraa, nami, ohita ym. Vähän on vielä tekemistä että saadaan kokoon kunnollinen sana- ja liiketunnistusvarasto kisoja varten, mutta näillä on hyvä aloittaa!



Viikon aikana ollaan myös vierailtu parillakin eri koirakaverilla. Torstaina oltiin Kennel Baumeisterin asukkaiden tiluksilla, paikalla oli siis kaksi kääpiösnautseria, neljä affenpinseriä ja kaksi affenpinserivauvaa, sekä tietysti Taika ja Minni vierailijoina. Vauhtia ja haukuntaa ei siis puuttunut! Taika suhtautui ystäviinsä tapansa mukaan hillityn iloisesti, Minni sen sijaan omaan örisevään tapaansa kylmähkösti. Kivaa oli jokatapauksessa ja varmasti pihan kaikki nurkat tuli tutkittua.
Eilen hengailtiin iltapäivän ajan schipperke Kuron perheen luona, nukuttiin sen sohvalla, syötiin sen puruluita ja juotiin sen vesikupista. Onnistunut retki siis, ainakin Minnin mielestä.

 Oranssi kuningatar ja neiti silmärähmäkuranaama kuittaavat tältä erää. Huomenna taas treeneihin.

Koiratanssin alkeita

Nyt kesän alettua me ollaan tosiaan Taikan kanssa käyty koiratanssikurssilla. Alkeiskurssista on kyse, sillä eihän me juuri mitään "oikeaa" vielä osata, vaikka liudan temppuja oonkin T:lle opettanut. Ollaan opittu jo ihan hirmu paljon uutta ja etenkin saatu hyviä neuvoja eri tekniikoiden ja temppujen opettamiseen itsenäisesti.
Ollaan harjoteltu perus käännöksiä seuratessa, eri tapoja pujotella jalkoja, paria hyppyä, esineiden avulla takaakiertoa ja kaukokäskyjä ja paljon muuta. Taika on omaksunut erityisesti takaakierrot ja osaa jo hienosti tehdä mm. kahdeksikkoa kahden tötterön ympäri kun mä ohjeistan kauempana. Myös kaikenlaisia koiran kehonhallintaliikkeitä on aloiteltu, niistä T tosin osaa monet jo ennestään.

Taika tekee "flip it" käskystä. Toiseen suuntaan sama temppu on "switch." (Miten niin mulla on liikaa vapaa-aikaa..?)

Koiratanssista voisin sanoa pitkän tähtäimen tavoitteeksi, että päästäisiin joskus kisaamaan edes kerran ALO-luokassa. Toisin sanoen, saataisiin yksi koreografia valmiiksi. Vaikeinta tuntuu olevan eri liikkeiden sulava yhdistäminen, ja erityisesti ohjaajan suurten ohjausliikkeiden (käsien heiluttelu ym.) piilottaminen. Taika on onneksi motivoitunut viime kerroilla hyvin naksuttimesta ja kinkusta! Treeninameista puheen ollen, jos joku sattuu tietämään hyvän ohjeen itse tehtyihin treeninameihin, joka ei vaadi suuria ponnisteluja, mutta jolla saisi tehtyä luonnollisempia ja suolattomia treeninameja, ole kiltti ja jaa se mun kanssa.

"Joo äiti kato kun mä tuun sinne, joo, kato, kato mua!"

 Tiistaina on seuraavat treenit, odotetaan innolla mitä siitä tulee! Siihen mennässä pitäisi kai jotenkin edistyä "rengashypyn" kanssa. Hmm.

Vauhdikkaita ja vietikkäitä treenejä

Toukokuun viimeisellä viikolla treenattiin ahkerasti. Maanantaina (28.5.) aloitettiin tunnin agilitytreeneillä Niihamassa, porukkaakin oli kivasti paikalla. Treenejen teemana oli askelkuviot, joiden hienoa nimeä mä en enää muista, mutta tarkoitus oli heittää koira esteen takaa niin, että hyppyjä oli rinnakkain ja kaikki tuli kiertää takaa. Selkeää. Oli miten oli, se sujui Taikalta hyvin ja saatiin ihan kivoja tuloksia. Vauhti ei ollut ihan ylimmillään radalla, mutta T keskittyi kivasti.

Tiistaina aloitettiin sitten koiratanssi (freestyle) kurssi Tallilla! Mä jotenkin kuvittelin ennen treeneihin menoa, että T osaisi jo vaikka mitä ja oltaisiin hyviä siellä, mutta luuloiksi jäivät! Kuultiin lajista paljon mielenkiintoista ja tunsin oloni oikein tietämättömäksi fiksumpien keskellä. Treenattiin seuratessa tapahtuvia suunnanmuutoksia ja käännöksiä, jalkojen pujottelua, puolen vaihtoa ja kieppejä. Yllätyksekseni mä sain huomata, että T ei seuraa kovin hyvin ilman remmiä! Mä en ole erityisesti kiinnittänyt siihen huomiota, mutta ilmeisesti olisi pitänyt. Suunnanvaihdokset sujui ihan hyvin, jalkojen pujottelu oli hidasta, mutta ihan toimivaa. Välillä Taikalta katosi kontakti treenin aikana ja sitä piti vähän herätellä. Kiepit T tekee tosi hienosti, tosin toinen kylki taitaa olla jäykempi kuin toinen. Pitää kysyä siitä fyssarilta kunhan päästään sinne kesän aikana. Yleisesti ottaen ensimmäinen tanssikerta oli kuitenkin tosi antoisa ja meillä oli huippuhauskaa! Odotetaan innolla toista kertaa, joka on ihan kohta.

Torstain agilitytreenit oli kahden tunnin mittaiset, paikkana Eteläpuisto. Nuorten valmennusryhmän treenit oli kyseessä, siellä tosiaan pyöritään nykyään torstaisin. Raahasin mukanani myös E:n, jonka oli määrä ottaa kuvia meidän treenailusta. Laitan tänne muutamia, kaikki kuvat (c) Essi M. Kuvia saa klikkailemalla suuremmiksi.

Tehtiin jotain tavallista rataa, jossa ei ihan hirveästi ihmeellisyyksiä ollut. Alussa oli vähän paha putkikulma, mutta se luonnistui hyvin. Keskivaiheilla oli kepeille toinen paha kulma, joka tuottikin vaikeuksia parilla ekalla kerralla, mutta saatiin se luonnistumaan takaaleikkauksella. Taikan kepit on parantunu muutenkin paljon kuukauden sisään, samoin keinu. Lopulta saatiin rata menemään nollalle, kahdesti peräkkäin ja olin hirmu ylpeä mun valkosesta hauvasta :) Vauhti ei ollut vieläkään ihan huipussaan, mutta T luki mua tosi hyvin ja oli hyvässä vireessä silti.

Taika tulee hypyn takaakierrosta putkelle.

Takaaleikkaus kepeille, näkyy kuvassa vähän huonosti.

Kohti puomia.

Tiukempi kaarros putkea kohti.

"kep kep kep kep.."

Ennen kepeille leikkuuta.

"Paikka siinä...

...tule, hyppy!".

Radan viimeinen hyppy.

Nyt maanantaina (4.6.) oli taas agitreenit, kaksi tuntia Niihamassa. Päivän teemana oli kepit, jotka sujuikin taas mallikkaasti. Taikan vauhti oli huippu ja keskittymiskykykin oli huipussaan! Se innostui komentelemaankin mua päättäväisellä haukulla kun korjailin sen liikkeitä. Hyvä T! Takaaleikkaukset sujui hyvin, eikä T ollut liian putkihakuinen tällä kertaa. Odotan innolla ensi maanantain treenejä ja tiistain koiratanssitreenejä!

Ei hopea ole häpeä!

Tänään, 20.5., oli Tampereen agilitykisat, Takujen järjestämät! Mä olin ilmottanu mut ja Taikan kahdelle radalle, joista toinen oli agility- ja toinen hyppyrata. Kisat pidettiin Hakametsän jäähallin kentällä ja tilaa olikin mukavasti.

Agilityrata oli mun makuun hankala. Tuomarina oli Lena Dyrsmeds Ruotsista, ihanneaika oli aika tiukka, muistaakseni 49 sekuntia. Kisaajia oli noin 15 kappaletta meidän luokassa. Taika oli ihan okei vireessä, sade vähän latisti sen tunnelmia ehkä. Rata meni kuitenkin hienosti! Ainoona virheenä oli kielto, joka napsahti kepeille mentäessä kaarroksen mennessä vähän pitkäksi. Tulos oli siis 5, aikaakin jäi. Sijoituttiin toiseksi, kukaan luokasta ei saanut luvaa, ja oltiin luokkamme nopeimpia! Hieno fiilis jäi käteen kisasta, vaikka tietysti olisi ollut hienoa saada se nolla!

Hyppyrata oli helpompi, siinä ei mitään ihmeellisyyksiä ollut, tuomarina oli Anne Viitanen. Ihanneaika oli kova siinäkin, ja yksi kielto onnistuttiin kääräisemään hypyltä. Mulla meni ohjaus pitkäksi. Yliaikaakin taisi joku 0,28 radalta tulla, mutta eipä se siitä kiinni jäänyt. Sijoituttiin kuudenneksi.

Hyvä fiilis jäi kisoista ja etenkin ylpeys Taikasta!  Kyllä se vaan on pätevä pikkupumpuli. Huomenna mennään treeneihin rennolla asenteella ja mietitään mitä olisi voinut parannella, koska parannettavaa löytyy aina!

Taika 4 vuotta!

Ihanaa syntymäpäivää 4-vuotiaalle Taikalle! 

Tänään juhlitaan Taikan neljättä syntymäpäivää, päivänvalon se on siis nähnyt 15.5.2008. Taas on pakko todeta, että kyllä se aika menee niin nopeasti, vastahan se oli pieni pentu. Taika on ehtinyt saavuttaa jo kaikenlaista hienoa; näyttelyistä sillä on rop ja sert, agilityssä ollaan kavuttu kakkosiin ja yksi LUVAkin ja napattu siellä. Koiratanssissa se on edistynyt huimasti; lahjaksi tänä vuonna se saa herkkujen ja rapsutusten lisäksi koiratanssikurssin, joka me aloitetaan parin viikon päästä. Se onkin meidän ensimmäinen virallinen kurssi kyseistä lajia, tähän asti ollaan pärjätty kahdestaan. Kuitenkin tärkein asia mitä me ollaan koettu on  mahtava jokapäiväinen elämä yhdessä, josta päivääkään en vaihtaisi pois.

Eilen oli agilitytreenit, jotka meni ihan mahtavasti! Meininki oli tosi hyvä, Taikalla oli iloa tehdä ja vauhtia riitti. Toivottavasti sama asenne säilyy ensi sunnuntain kisoihin asti. Tehtiin aika tavallista rataa, jossa pari kohtaa vaati vähän tarkempaa ohjausta. "Sylkkäri-leijeröinti" -yhdistelmäkin toimi hyvin ja keinu näytti varmemmalta kuin aikoihin. Torstain treenit meiltä jää välistä, koska on tarkoitus lähteä mökkeilemään pitkän viikonlopun kunniaksi.

Juhlapäivä on vietetty lenkkeilyn ja puistossa istumisen merkeissä, jäätelöä syöden. Mukana oli Minnin ja Taikan lisäksi mun ystävät E ja L, sekä L:n schipperke Kuro, joka tosin poistui sisälle ennen varsinaista jäätelönsyöntiosuutta. Loppuun vielä vähän tänään napsittua kuvasatoa 4-vuotiaasta Taikasta ja hiukan vanhemmasta Minnistä!

(c) Liekki V.

                                                             Taika tekee kieppejä.

Kaunis 4-vuotias.

Mun suuri lauma :)

A few words about fur industry

There is at least one occupation which I find even more horrible than death. I can honestly say that I’d rather dismiss myself from our beautiful world than embrace the habits of being a fur farmer.

Fur farming is against everything that’s dear to me, everything I wish to fight for. It’s obvious to me that animal rights can never come true in such circumstances; real, breathing and feeling mammals stuffed into a small cage with no floor to stand on. No-one is interested in taking care of their medical problems let alone mental wellbeing and regular needs. When the silver foxes and other fur industry animals are big enough they are euthanized or in worst case skinned alive to ensure that the fur and skin are in the best possible condition for selling. This kind of torturing is something I would never wish to even support, not to mention doing it myself.

I can’t see how anyone can be so callous to be able to work as a fur farmer. I speak for animal rights and support wildlife protection, but even if I wasn’t so concerned about such things I still could never imagine doing a job like that. It just doesn’t seem like a human thing to cause so much agony for other intelligent animals, though actually humans are the only species that would ever even consider doing something so evidently awful.

  

Mä tiedän, että oikeastaan tän ei ole tarkoitus olla yhteiskunnallisesti kantaaottava blogi, joten antakaa anteeksi.