Your crazy matches my crazy - Lumo 3 vuotta

Joulun lapsi Lumo täytti sunnuntaina joulupäivänä kolme vuotta. Kolme vuotta! Nyt jo! Toisaalta tuntuu että se olisi ollut mulla keskimäärin ikuisuuden. Toisaalta niin vähän aikaa.

Lumohan on keskimäärin ihan sekaisin edelleen. Siitä ei ole ainakaan vielä tullut rauhallista aikuista, ja tietyllä tapaa toivon ettei koskaan tulekaan. Meidän elämä oli niin paljon... hiljaisempaa ennen Lumoa. Helpompaa, joo. Mutta hiljaisempaa ja tylsempää. Lumo on eläväinen, kovaääninen, aina vauhdissa ja sillä on loputtomasti virtaa. Pientä pintaremonttia se harrastaa edelleen, mutta vähemmän kuin ihan varhaisteininä. Nykyään se remontoi enemmän omia kamojaan.

Oho

Kulunut vuosi Lumon kanssa on ollut ihan hullu. 2016 on ollut monella muullakin tapaa ihan hullu vuosi, ihan maailmanlaajuisesti asti, mutta Lumon kanssa on menty tunteiden vuoristorataa ihan sieltä alhaisimmista mutapohjista joissa tästä ei tule ikinä mitään, sinne korkeimmille vuorenhuipuille asti ja lopulta marraskuussa siihen kuuluisaan flow-tilaan kaksissa kisoissa. Fiilikseen, jota en unohda ikinä. Ihan naurettaviin onnenkyyneliin voittoradan jälkeen, jolla lopulta noustiin kolmosiin. Kolmosetkin on jo korkattu, ja tuntuu että Lumo on aika valmis kolmosten radoille. Bonuksena vuoden aikana noustiin myös koiratanssissa freestylen voittajaan, ja HTM:ää käytiin kokeilemassa epiksissä. Tammikuussa mennään uudestaan, ja ajatuksena on korkata virallinen HTM myös alkuvuodesta.

Lumo on ollut tähän asti ihan kaikkea sitä, mitä siltä toivoin. Vietikäs, vauhdikas, aina valmis hommiin, rakastaa tekemistä. Toisaalta myös hankala tyyppi terävyyden, riistan jahtailun, muksujen jahtailun, tuhoamisen, hiukan puuttellisten rauhoittumiskykyjen, toisille nartuille pärräämisen ja äänenkäytön takia. Mutta mihinkään en vaihtaisi. Lumo on myös ihan liekeissä musta ja jo siitä, että saa hengata mun kanssa ja katsoo palvovasti nappisilmillään tilanteessa kuin tilanteessa. Tänä vuonna ollaan löydetty yhteinen sävel, ja täytyy sanoa että en edes tiennyt että koiran kanssa voi löytää yhteenkuuluvuuden tunteen näin diipillä levelillä.

Ajattelin vielä lopettaa tälläisellä asiaankuuluvalla Deadpool-lainauksella (kuva by Milja Haapamäki).

En malta odottaa meidän seuraavaa toivottavasti vähintään kymmentä vuotta yhdessä!