maanantai 26. toukokuuta 2014

Toiveesta todeksi

FI AVA Lecibsin Tiptop 25.5.2014!
Enhän mä edes osaa kirjoittaa tälläistä blogitekstiä. Ei tähän mitenkään saa tarpeeksi tunnetta! Eilen ajelin kahdestaan Taikan kanssa Janakkalaan kisaamaan kaksi agistarttia. Lähtiessä mietin vielä kannattaisiko lähteäkään, koska oli luvattu ukkosta. Mentiin kumminkin.

Ensimmäinen rata oli hankalahko, mutta tuntui kivalta. Lämpöä oli +28 astetta, mikä verotti paljon Taikan vauhdista. Uusi turkki kuitenkin auttoi, ja koira kulki helteestä huolimatta. Sählättiin oikein urakalla parissakin kohdassa kun ensin unohdin jaakottaessa vaihtaa puolta ja sitten unohdin tehdä persjätön. Maaliin kuitenkin nollana, aikaakin jäi vielä yli sekunti. Tehtiin ensimmäinen nolla ja mentiin sillä kärkeen. Loppuvaiheilla huippumahtava bichoni Säde kiilasi meidän eteen, ja lopulta päädyttiin sijalle 2! Nollia tuli todella vähän myös medeissä ja makseissa, hankalahkon radan lisäksi kuumuus varmaan verotti monia.

Kävelemästä tultuamme alkoikin jyristä ja Taika oli sitä mieltä, että kotiinkin voisi vaikka lähteä. Jäätiin kuitenkin odotteleen ukkosen laantumista, ja kurkkasin samalla tuloslistaa seinältä. Lievästi sanottuna nousi kyyneleet silmiin kun tulostaulussa sijalla kaksi pönötti kirjaimet: A-SERT, FI AVA. Mun pieni Taika. Agilityvalio. Harvoin on niin tunteellisia kisoja kuin eiliset, sain oikein hyvän tovin kasailla itseäni ennen kuin pystyin soittamaan muutaman puhelun. Agilityvaliopuhelun!

Ukkonen taukosi ennen seuraavaa starttia, joten päästiin lähtemään sillekin. Radalta parhaiten jäi mieleen mahtava sylkkäri kepeille, Taika haki tosi mahtavasti oikealla kädellä vippaamalla kepit. Alussa  tein erittäin oikeaoppisen (köhköh) runttauspakkovalssin putkelle, Taika sanoi hau ja kiskoi vauhtia vaan lisää. Parhaaseen etenemään ei juostu taaskaan, mutta meno tuntui hyvältä ja nollanahan se tultiin maaliin. Jälleen sijalle kaksi, saman bichonin perään! Siinä oli kyllä makea pörrötyyppi! Nollia tältä radalta mineissä tuli peräti kolme kappaletta.

Palkintojenjaossa olo oli kummallinen. Päivän saldona tuplanolla, kaksi kakkospaikkaa, serti ja agivalion arvo. Meillekö? Ukkonen alkoi taas toisen radan aikana, mutta Taika onneksi huomasi sen vasta loppulenkillä. Se söi kääretorttua kun tutut kävivät onnittelemassa meitä valioitumisesta.

Matkalla kotiin soi The Scriptin Hall of fame. Itkuhan siinä tuli.

You can throw your hands up

You can beat the clock
You can move a mountain
You can break rocks
Don't wait for luck
Dedicate yourself and you can find yourself
Standing in the hall of fame
And the world's gonna know your name
Cause you burn with the brightest flame

Mun pieni Taika. Kyllä nyt pitäisi niiden pienten yksvee Taikan ja 13-vuotiaan pikkutytön jotka silloin ekan kerran marssivat agilitykentälle harjoittelemaan putkea nähdä meidät. Tai ehkä ne näkikin. Ei kai tässä muuten oltaisi.

3 kommenttia:

  1. Mahtavaa! Onnea ihan superisti!

    VastaaPoista
  2. Vautsi! Olette kyllä varmasti tehneet paljon töitä valioitumisen eteen! Onnittelut saavutuksesta! :)

    VastaaPoista