Tällä viikolla löydettiin itsemme treenikentältä kolmesti. Maanantaina oli Lumon ensimmäinen ihan oma treenikerta, kun Lahdensivun Tonin pentuagility alkoi, se jatkuneekin sitten koko kesän. Päätavoitteeni Lumon treenikauden suhteen on vahvistaa leikkimistä kentällä, kuolleelle lelulle lähtöä ja yhdessä leikkimistä, saada joitain esteitä käytyä läpi, aloitella ainakin onoffin mietiskelyä ja opetella toimimaan tiiminä häiriössä. Lumo on vielä ihan vauva, 4,5 kk, sen ei tosiaankaan tarvitse oppia kesän aikana kaikkia esteitä ja ohjauskuvioita. Pääasia on, että kentällä on aina super hauskaa!
Lumo ja Haiku
Maanantaina aloitettiin sheippaamalla hyppyä. Ohjaaja istui hypyn siivekkeen vieressä ja koiraa palkattiin hypylle siirtymisestä, lopulta siitä että se kävi itsenäisesti tarjoamassa "hyppäämistä" maassa olevan riman yli. Lumo hoksasi homman nopeasti, me ollaan kotonakin sheippailtu jo yhtä sun toista. Tehtiin myös hypyn yli lelulle lähetystä, suurin osa toistoista oli tosi kivoja, välillä meinasi muut koirat olla kiinnostavampia kuin mamman lelut. Pidettiin leikkibileitä aina kun otti kunnon otteen kuolleesta lelusta, vielä isompia jos toi sen mulle. :) Putkeenkin pääsi rälläämään, se on jo hahmottunut kivasti!
Vauvahassuttelujen jälkeen oli tiistaina Taikan treenien vuoro, avattiin ulkokausi helpolla vauhtiradalla Niihamassa. Olipas kivaa olla ulkona, vaikka vähän vettäkin tippui. Taikalla oli hyvä draivi päällä ja kontaktitkin sujui. Ohjaajasta poispäin itsenäisesti kepittämistä pitäisi selvästi treenata, jätti useeseen kertaan kepit kesken kun jäin aloituspäätyyn seisomaan ja lähetin koiran kepeille.
Torstain valkku peruuntui keliolosuhteiden vuoksi, joten käytiin Niihamassa lenkillä molempien naalien voimin ja Lumolla oli kaveri (pyreneittenkoira mix Haiku, joka myös kuvissa) leikkimässä. Tänään olikin sitten vuorossa Timo Liuhdon koulutus valkkuryhmälle! Treeniaikaa oli ruhtinaallisesti kaikille koirakoille, ja loppua kohden alkoikin Taika olla jo ihan naatti. Näin rankkoja treenejä tulee harvoin vedettyä, eikä niitä usein voi vetääkään.
Alkupäässä rataa oli hyppykuvio, johon tehtiin kolme valssia. Mulla oli taas sama ongelma kuin monesti aiemminkin: ensimmäinen ohjauskuvio on hieno, toinenkin ok, mutta sitten jo lahoaa pakka ja kolmannesta ei tule enää kuin runttaus. Jään jälkeen, ja sitten ollaankin jo pulassa. Valssiyhdistelmä kuitenkin meni hyvin. Tuli taas muistutusta, että niitä persjättöjä pitäisi tehdä enemmän, eikä aina vaan takaaleikkauksia. Taika ei ole mikään maailman nopein tyyppi kuitenkaan, kyllä mun pitäis usein ehtiä sille persjättöjä tekemään kun vaan otan itseäni niskasta kiinni ja juoksen! Radalla oli myös tuplaflippi, ensin siis yksi ja heti perään toinen. Siinä oli sitten ohjaajalle aivan käsittämättömän vaikea ohjauskuvio, huhheijaa. Saatiinhan se sitten sujumaan, mutta sitä täytyy kyllä treenata ja PALJON. Vippaus onnistui tosi hyvin toisella kierroksella, se on Taikalle ihan luotu ohjaus.
Yleisesti omassa ohjauksessa pitäisi kiinnittää huomiota käsien ja jalkaterien käyttöön. Multa putoaa ohjaus helposti, jätän ne ikäänkuin puolitiehen enkä vie loppuun asti niinkuin pitäisi. Myös jalkaterät sojottaa aina milloin mihinkin. Niistoissa ja vippauksissa pitäisi kumartua kunnolla koiran kuonon tasolle, jään helposti liian ylös. Taika oli taas varsin pätevänä, ja kertoi kyllä jos ei ohjaajan homma luistanut. ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti