It's amazing what happens when you just won't give up

Eilen 15.5. se ensimmäinen oma koira juhli synttäreitään. Toki agilitykoiralle uskolliseen tapaan juhlapäivää vietettiin oman seuran iltakisoissa. Lähdettiin rennolla mielellä kisaamaan, ei hakemaan hienoja tuloksia, mutta juhlistamaan sitä että maailman paras naalihenkilö täytti jo kuusi vuotta. Kuusi vuotta. Kolmasosa omasta elämästäni. Kolmasosan elämästäni olen viettänyt sen kanssa.

Ensimmäiseltä radalta huijaustulokseksi +0,32 sekuntia. Tulos on kyllä kaikkiaan aivan harhaanjohtava, koska omasta mielestäni sen olisi pitänyt olla ainakin 5 ellei 10. Kaikki meni muuten kivasti, mutta pimeään putkikulmaan kääntyessään Taika ei löytänyt putken suuta vaan turhautui ja yritti seinästä sisään. :D Sen naamasta ja haukusta oikein näki kuinka se huusi "yritä nyt helkkari soikoon näyttää missä se pää on!" Yhtään kieltoa ei tuomari antanut tästä, vaikka minusta olisi kyllä pitänyt, sen verran siinä pyörittiin. Aikaa toki kului sitten siihen. Hauskaa oli jokatapauksessa!

A-rata

Rata suurenee kliks kliks!

Toinen rata oli mielestäni hankalampi, jo rataantutustumisessa olin epävarma A:n jälkeisen hypyn jaakotuksen onnistumisesta. No, eihän se onnistunut. Sain kuin sainkin koiran silti oikeaan päähän putkeen jos toiseenkin. Keinua edeltävälle putkelle aioin persjättää, mutta en sitten näköjään persjättänyt. Onnistui se keinullekin. Keinu oli seuran painavin keinu, ja kauan siinä menikin että Taika sai sen alas. Rata tuntui kuitenkin varsin kivalta, ja nollanahan se maaliin tultiin aikaan -2,01 sekuntia. Etenemä oli 3,78 m/s sekoilu sisältyen. Kivaa oli vaikka ohjaaja olikin taas kohtalaisen kuutamolla paikotellen!

Nollarata

Otsikko viittaa yleisesti koko meidän kuusivuotiseen taipaleeseen, niin elämässä kuin agilitynkin saralla. Taika tuli rääpäleen kokoisena pentuna ensimmäiseksi omaksi koirakseni, kasvoi kuin pellossa ensimmäisen vuoden. Vuonna 2009 aloitettiin agility, minä 13-vuotiaana ja Taika 1-vuotiaana, molemmat aivan kujalla koko maailmasta. Kun oltiin jonkun aikaa harrastettu, vanhempi agilityryhmäläinen kysyi minulta milloin aion hankkia oikein kisakoiran. No, hänelle tiedoksi että ensi kuussa mennään SM-kisoihin, viime syksynä saatiin piirinmestaruushopeaa, Taika on sertiä vaille agilityvalio. Taika myös rally-tokoilee, koiratanssii, juoksee ja mikä tärkeintä: on arjessa maailman paras ystävänaalihenkilö. Ja mahtava juuri sellaisena.

 Siispä onnea mahtavista mahtavin Taika 6v! Katse tuleviin moniin yhteiselovuosiin!