Viime lauantaina suuntasimme kaverikoirakon kanssa HAU:n kisoihin Helsinkiin Purina-areenalle. Matka sujui kivasti ja perille päästyämme olikin pian jo kahden ensimmäisen rataantutustumisen vuoro. Kisa käytiin pikamenetelmällä: kaksi ratista, kaksi kisaa yhtäaikaa pyörimässä, ja sitten sama uusiksi.
Ensin oli vuorossa hyppyrata, joka sujui tosi kivasti kaikin puolin. Maaliin juostiin nollana, etenemään 4,0m/s. Parempaankin on päästy, mutta homma tuntui hyvältä ja ulkokausi saatiin avattua. Sijoitus oli 6/26.
Agiradalle lähdettiinkin toiveikkain mielin, ja homma tuntui kivalta. Purinan alusta ei ollut ihan suosikkini, mutta ihan hyvin siinä juoksi. Pyörityskohdassa sählättiin, mutta selvittiin siitä. Kolmanneksi viimeisellä esteellä piti mennä puomilta putkeen. Jätin koiran puomille selkäni taakse, vapautin ja sinnehän se sujahti, väärään päähän. Oikein ajattelin, että vitsi, tästähän taitaa tulla tupla, ja mitä tapahtui sitten? Herpaannus, oma pää ei kestänyt, hylky. Koiraa ei voinut kuin kehua, Taika oli ihan mahtava!
Uudella puhdilla seuraavalle hyppyradalle, vesisadekin lakkasi. Hyppyrata oli hankalampi kuin ensimmäinen, mutta ihan kiva sekin, pari kikkakohtaa kuten pimeä putkikulma. Taika selvitti kaiken hienosti ja kulki hyvin, tuntui hyvältä käteen. Oma juoksu ei ollut parhaimmillaan flunssassa, mikä näkyi ajassa. Hymyllä maaliin etenemällä 3,81m/s, nollana. Sijalle 8/25. Viimeisenä oli taas agirata sisällä. Rata oli kohtuullinen, mutta vähän haastettakin löytyi. Puomin kontakti oli mahtava, vapautin nopeasti. Keinu oli painava, mutta sujui. Tein onnistuneen saksalaisen, ja kepeillemenokin oli nätti. Jäljellä oli suora putki, jonka jälkeen piti napata vasemmalta yksi hypyn kierto, ja putken edessä häämötti maali. Taika paineli putkeen, jäin jälkeen. Huusin koiraa paniikissa, se katsoi, mutta päätti kuitenkin jatkaa suoraan maaliin. Taiksu teki ihan oikean ratkaisun, sillä maalihyppy oli sen nenän edessä kun se tuli putkesta, mun olisi pitänyt olla itse ajoissa kääntämässä sitä tai tehdä putkijarru. Hylky napsahti siis toiseksi viimeisen esteen ohituksesta.
Omalla päällä oli paljon tekemistä molempien hylkyjen kanssa. Ajatus karsintoihin puuttuvan tuplanollan mahdollisuudesta pääsi päähän, ja sai varmistelemaan ja säätämään ihan vääriä asioita. Mulla ei vaan pää kestä painetta, tiukassa paikassa ote vääristyy ja siinä tulee sitten helposti niitä ohjaajan tyhmiä pikkumokia. Taika oli koko päivän aivan mahtava, jaksoi hyvin neljä rataa ja teki ihan mieletöntä työtä tollon ohjaajansa kanssa! Seuraavana vuorossa onkin mielensisäistä paineensietotreeniä ohjaajalle. Taika ansaitsi nollapullansa leivän muodossa ja tarjoili treeneissä keksejä eilen. On se vaan makea, ja antaa niin mielettömästi anteeksi ohjaajalleen.
Voi harmi, mä en teiän ratoja ollenkaan ehtinyt näkemään kun mut nakitettiin ilmosta buffaan töihin. Ja tuo pohja kyllä vaatii vähän totuttelua, mutta varsinkin minikoiran kanssa se on aika inhottavan pehmeää ja upottavaa. Jotain sille on kuulemma suunnitelmissa tehdä, mutta tiedä sitten että milloin... Onnea nollista! :)
VastaaPoista