Viikon pidin Lumoa levossa mutta nyt ollaan taas palattu normaaliin lenkkirytmiin ja kotitreenailuun. Eilen varsinainen karanteeni loppui ja Taika pääsi lihashuoltokurssille mukaan, ja huomenna loppuu toivottavasti myös agilitytauko. Taikaan tauti ei tarttunutkaan ja Lumokin onneksi pääsi vähällä!
Lumo on ollut lievästi rasittava kun hallitreenit ja koirakavereiden näkeminen on ollut tauolla. Lievästi sanottuna. Tulipahan taas selväksi että tuo apina todellakin kaipaa töitä. Ollaan opeteltu kotona mitä mielenkiintoisempia temppuja ja tokoiltu, mutta ei ne kunnon agitreenejä korvaa. Tässä yksi Lumon yhtenä iltana oppima temppu, sukkien riisuminen:
Tokojuttuja on myös hinkattu, ja kivasti naalilapsi käyttääkin päätään. Mutta ei se kyllä väsy. En tiedä mitä duracell-pattereita siihen on asennettu syntyessä. Sitä saa mitä tilaa!
Tiistaina käytiin lenkillä kuvailemassa kaverini Marlen kanssa, joka on ottanut tämänkin jutun superhienot kuvat! Naalit poseerasi kiltisti, niitä on kuvailtu niin paljon että homma on niille selvä. Mene paikalle, napota, pysy, katso kameraan. Ja palkka!
Lumon perusilme. Rakastan. |
Tauko onneksi alkaa olla ohi ja päästään palailemaan normaaliin treenirytmin. Ennen taukoa Taika ehti käydä treenaamassa kerran, puomin pysäytyksiä. Edelleen sama ääni kellossa: hirveän hienoja treeneissä, hirveän huonoja kisoissa. Mutta kokeillaan nyt vielä että jos vahvistan niitä ihan älyttömästi treeneissä niin saisiko ne siirtymään myös kisoihin!
Et jos tällee aistikkaasti katon alaviistoon niin onko hyvä? |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti