Viikko viipaloituna

Ollaan tässä odoteltu kevättä viimeisen kuukauden verran. Liukasteltu, liukasteltu ja liukasteltu vielä enemmän. Metsässä on vähän parempi, mutta kävelyteillä ja jalkakäytävillä on aivan mahdotonta. Ollaan sitten metsäilty aika runsaasti, ja treenattu myös varsin runsaasti. Maanantaina oli Lumon treenit, kaksi tuntia poikkeuksellisesti. Tehtiin niistoa ja pakkovalssia, Lumo oli molemmissa aika hyvä, ohjaaja pakkovalssilla ihan älyttömän huono. En käsitä miten olen muka selvinnyt nämä kaikki vuodet tekemällä niin karmaisevia pakkovalsseja Taikan kanssa. Taika on ollut niin kiltti ja helppo, ettei sillä ole ollut niin väliä tuleeko se liike ajoissa vai ei. No, nyt oli. Mutta Lumo teki parhaansa. Loppuun otettiin vielä keppitreeniä, kuudella kepillä. Ihan kivasti Lumo muisti keppijutut uudessakin hallissa ja uusilla esteillä, mutta toinen puoli oli selvästi heikompi kuin toinen. Lisää reeniä vaan. Kaikki älyttömän makeet kuvat on muuten ottanut Marle <3

Koska allekirjoittaneella oli hiihtoloma, niin tiistaina paineltiin taas hallille. Lumo teki vähän radanpätkää, samoin Taika. Taika teki myös puomia leijeröiden ja ilman, olipa hyvät kontaktit! Kisoissakin käytiin edellisenä viikonloppuna juoksemassa yksi hauska hylky. Asenne oli kohdillaan! Lumo puuhaili tiistaina myös puomia, mutta se homma oli aivan fiasko. Muistio itselleni: se mikä toimii yhdellä, ei toimi kaikilla. Ylösmenolankku jännitti, homma oli aivan hukassa, ei tullut mistään mitään. Tehtiin sitten vielä yksi toisto rataa ja lähdettiin kotiin marisemaan. Ja kyllä mä marisinkin. Loppulämpäksi käytiin kahden tunnin metsälenkillä koirakavereiden kanssa Birgitan polulla, olipa parasta!

Kuopasta kuitenkin noustiin ja keskiviikon lenkkeilyn ja lepopäivän vieton jälkeen torstaina roudauduttiin takaisin hallille. Otettiin uusi lähestymistapa puomiin, takaperin ketjutus. Aloitettiin alastulolankun puolivälistä ja juoksutettiin Lumoa suoraan lelulle. Hermostuneesta ja hämmentyneestä koirasta ei ollut tietoakaan, vaan Lumo mennä pörisi suoraan etupalkkaajan leluun kiinni. Naps vain. Edettiin aika nopeasti ja vielä treenin lopuksi oltiin jo ylösmenelankun puolivälin alapuolella, melkein kontaktipinnalla. Hyvä puomi siitä tulee! Itse kontaktiasiaa ruvetaan nyt miettimään kun vaikuttaa siltä että puomi itsessään ei tule olemaan ongelma. Mitä tästä opimme? Maailma ei kaadu yhteen treeniin. Uutta putkeen vaan. Life is life.

Taikakin oli torstaitreeneissä. Se teki kontakteja juuri sen verran että muisteltiin vähän mitä ne on, sitten kipaistiin vähän jotain hauskaa. Taikalla oli hauskaa, kuten aina. Dieetti on edennyt hyvin ja Taiksu on jo 400 grammaa kevyempi kuin tammikuun alulla. Turkki sillä on aivan älytön, mutta onhan se nyt söpö. Toivottavasti se putoaa kesäksi.

Perjantaista lauantaihin kävin itse Turussa viettämässä koirattoman miniloman. Tuli muuten aika tarpeeseen. Naalit olivat hoidossa (jossa jopa Lumo oli käyttäytynyt hyvin), ja tänään sunnuntaina on jo palattu takaisin sorvin ääreen yli kahden tunnin mettälenkillä, ja samalla mukaan lähtenyt Marle otti älyttömän mahtavia kuvia. Oli aika parasta! Ensi viikosta on tulossa aika hektinen kouluineen, treeneineen ja lenkkeineen kun mulla on vielä pari iltaa kouluttamistakin tiedossa. Mutta hyvällä tapaa hektinen!

Ohjaajakin kuvassa, oho!