 |
| Medi- ja minikarvalakit torstain aamupuhteilla |
Viikko sitten alotettiin, torstaina. Käytiin hallilla aiheena Lumon puomi, rengas ja kepit. Check näille kaikille kolmelle! Rengasta tehtiin jo "radan" osana, joten voisin jopa sanoa että se on hallussa. Taika teki myös puomia ja radan pätkää lauantain kisoja silmällä pitäen. Molemmat pörröt oli ältsin päteviä! Lauantain huikeista kisoista kirjoittelinkin jo viikonloppuna. Aikamoinen sikailija pörrö, parasta!
Maanantaina oli Lumon omat treenit. Aiheena oli jälleen kepit ja puomi, ja nyt tuntui että kepeillä syttyi lamppu! Haki hyvin, sain jo vähän etäisyyttä ja pujotteli lähes 100% oikein loppuun asti. Jäipäs hyvä mieli edistyksestä kepeillä! Rimat oli pienessä hyppypyörittelyssä 30-35cm, aluksi meinasi Luu katsoa vähän että ootkos nyt ihan tosissas, mutta kun kerran tuli yli niin sen jälkeen ei näkynyt enää mitään eroa 20-25 sentin rimoihin. Mahtavaa. Puomia tehtiin kaksi toistoa etupalkalla, hyviä oli. Loppuun käytiin vielä vähän putkirallailemassa vauhdikkaille leikkipalkoille.
Tiistaina lenkkeiltiin ja keskiviikkona olikin vuorossa Jennan treenit Vantaalla! Mun ensimmäinen kerta Jennalla, mutta ei taatusti viimeinen. Tein ekan 12-minuuttisen Taikan kanssa ja tokan Lumon kanssa. Taika oli todella taitava vieraassa hallissa, kokeiltiin juttuja mukavuusalueen ulkopuolelta ja todettiin että tuon koiran ainoa puute on kyllä koko. Katselin radalta useampaakin kohtaa että tota ei kyllä pystytä tekemään, mutta niin vaan tehtiin kun käskettiin. Päälimmäisenä jäi mieleen että mun pitää ohjata ja juosta koko ajan vauhdilla ja välttää pysähtelyä ja haltuunottoja, koska niistä Taikan vauhti kärsii. Parhaiten se tulee kun saa juosta mun kanssa vähän kilpaa "äärirajoilla" koko ajan, että käyn esim. hakemassa sen putkelta ja lähdetään yhdessä täpöillä eteenpäin. Ja ei edelleenkään niitä esteitä vaan niiden välejä. ;)
Lumon kanssa tehtiin samaa rataa peräti viittä ensimmäistä estettä! Menin radalle Lumon kanssa ja Jenna kysyi että aika ison näköinen, onko se silti mini? Hyvä etten alkanut itkemään kun myönsin että just eilen mittasin sen taas 37-senttiseksi. Menin sitten radalle tämä mielessä vähän että plääh, ainiin, se on medi, ei tästä ikinä tule mitään. Lumon lähdössä pysyminen oli aika---häiriöherkkä--- uudessa paikassa, joten tehtiin myös kiinni pitäen. Ensin Luu yritti juosta kahden hypyn välistä (ku täs vois olla hyppy vaiks rima puuttuu!!) mutta kun aivot aukesi alkoi homma sujua. Kolmosella oli tiukka käännös, johon sain neuvon käyttää vastakkaista kättä - toimi! Heti kun pysähdyin kuuntelemaan ohjeita veti Lumo omat kunniakierrokset putkien ja esteiden kautta, samoin heti jos ohjaan huonosti se irtoaa maata kiertävälle radalle. Saatiinkin kommenttina että nyt oot hyvin opettanut sen irtoamaan ja menemään täysiä, seuraavaksi se pitäisi opettaa kääntymään. :D Kiirehän siinä tulee kun pitää juosta Lumolle putkelle persjättöön että ehtii saksalaiselle putken jälkeen! Näköjään se osasi myös pituuden ja tuli hyvin saksalaiseen. Lumo teki mielettömän hyvin töitä uudessa hallissa, toisten koirien haukkuessa radan reunalla, vieraalla kouluttajalla.
Puhuttiin sitten mun mediahdistuksesta ja kokeiltiin miltä Lumon hyppääminen näyttää. Rimat oli 30 cm tässä treenissä, joten nostettiin ensin yksi hyppy 35cm. Ei vaikutusta. 40cm. Hyvin hyppää. 45cm. Hyvin ja kepeästi menee yli, ei arvo, ei mitään ongelmaa. Jenna sanoi että no, oliko se niin kamalaa? No eihän se ollut. Jennan mielestä Lumon kroppa näyttää hyvältä, se hyppää hyvin ja elastisesti, sillä on raajaluustoakin sen verran ettei se nyt ihan hippiäinen ole. Hän ei nähnyt mitään ongelmaa Lumon kisaamiseen medinä. Mulle sanottiin että nyt lopetan sen mediangstaamisen ja otan meidän potentiaalista kaiken irti täysillä, treenaten vaihtelevilla rimakorkeuksilla. Ei kuulemma saa jäädä rutisemaan kun mitään ongelmaa ei ole. Word!
Musta tuntuu että olisin tarvinnut jonkun sanomaan noin jo puoli vuotta sitten, kun kaikki ovat tähän asti vaan sanoneet että noooh ehkä se on kuitenkin mini äläs nyt heh heh. Kun ei se ole. Ja sitten olen itsekseni ahdistunut siitä että se on medi eikä siitä voi ikinä tulla mitään. Mutta voihan siitä. Miksei voisi! Kun keskitytään treenaamaan eikä rutisemaan asioista joille ei mitään voi, ei kieriskellä itsesäälissä ja tekosyissä vaan keskitytään nauttimaan siitä mitä on, mitä kaikkea meillä voi vielä olla ja katsotaan minne se meidät vie!
Omaan mukavuuteen on helppo tuudittuu
Silloinkin kun pitäis kasvaa ja uudistuu
Kelaat samaa luuppii kunnes se jumittuu
Jumittuu, jumittuu
Kaikki seisovat aallot, jähmeät patsaat
Joita puolustat
Niihin voimasi satsaat
Ne on niin rakkaat
Pikku harhakuvat
Kun virta vie sua mukanaan kaikkeuteen
Takerrut kirjaan, takerrut kaiteeseen
Ja vaalit sun pelkoo
Niin kuin farmari peltoo
Ja varot astumasta sinne missä se versoo
Elät puoliteholla
Sen se susta kertoo
Mikset ottais omast potentiaalistas selkoo
Jos sä haudot itsesääliä suurina määrinä
Niin et sä oot uhri
Ja maailma on väärässä
Elät vajareilla
Sen se susta kertoo
Mikset ottais omast potentiaalistas selkoo
Reunan yli nojaten
Tyhjyyttä halaten
Rakkautta tuhlaten
Sydäntäsi avaten
Vitutusta uhmaten
Karsinasta karaten
Seuraava leveli on just sua varten
(Jukka Poika - Potentiaali)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti