Maanantaina huomattiin että Taika pureskelee isoja ruokia huonosti, aristelee suutaan eikä saa syötyä. No, sitten koluttiin suu läpi ja kurkittiin kurkkuun, ei löydetty mitään tavallisesta poikkeavaa. Sama meininki jatkui iltalenkillä, palkkasin sitä ohituksista ja namit putoili suusta, koira katsoi mua surullisesti. Pohdittiin ja pähkittiin, lopulta päädyttiin varaamaan aika eläinlääkäriin tiistaille, iltapäivälle, hammaskiven poistoon ja muuhun kurkkimiseen.
Tiistai koitti ja mä tietysti hermoilin koko päivän koulussa, paniikissa edessä olevasta nukutuksesta ja el. tuomiosta. Skippasin viimeiset tunnit ja lähdettiin eläinlääkäriin. Ensin mentiin tutkittavaksi, el. kuunteli sydämen, joka oli luojan kiitos kunnossa, ja katsoi suuhun todeten hammaskiven poiston tarpeelliseksi. Päätettiin myös, että jos heiluvia hampaita löytyy saavat ne lähteä. Kaljuista läikistäkin puhuttiin, päädyttiin ottamaan leikkauksen yhteydessä kilpirauhasarvot vajaatoiminnan varalta. Taika sai nukutuspiikin ja istuin se sylissäni odottamaan nukahtamista.
Taika taisteli viimeiseen asti lääkettä vastaan, lopulta kuitenkin nukahti. Sydän syrjällään annoin sen lääkärille ja lähdimme käymään ulkona tuulettamassa aivojamme.
Tulimme tunnin päästä takaisin, jännitin tuloksia niin paljon että suorastaan hävetti: kyse oli kuitenkin vain hammasoperoinnista. Pian tulikin lääkäri ja vei meidät heräämöön, jossa kaikkien yllätykseksi olikin jo herännyt Taika. Ilon kiljahdushan siltä pääsi kun otin sen häkistä syliini. Raukka oli vielä tokkurainen ja suupielet veressä. Lääkäri kertoi operoinnin menneen hyvin, hammaskivi oli saatu pois ja yksi takahammas oli poistettu sen heilumisen takia. Verikokeet oli otettu ja tulokset tulivat loppuviikosta: kaikki kunnossa kilpirauhastenkin osalta. Varmaa ei ole aiheuttiko heiluva hammas syömisvaikeudet, mutta sitä tarkkailen nyt. Taikalle määrättiin viikko mössöruokaa ja treenikielto muutamaksi päiväksi. Sitten lähdettiinkin kotiin pökkeröisen urvelon kanssa.
Kännykkäkameralaatuisissa kuvissa Taika operoinnin jälkeisenä iltana.
Ilta meni sohvalla istuen, Taika kipuili kurkkuaan intuboinnin jälkeen ja tassujaan, joissa oli siteet. Käytiin myöhemmin remmissä pissalla ja T söi vähän ruokaa. Yö meni rauhallisesti, nukuin sohvalla ja Taika toisella vieressäni. Seuraavana päivänä ei menty treeneihin, tehtiin rauhalliset lenkit ja otettiin siteet pois. Taika yski kipeää kurkkuaan, mutta oli normaali.
Torstaina tehtiin jo metsälenkkiriekkuminen ja eilen käytiin schipperke Kuron luona kylässä. Nyt T voi jo normaalisti, tosin nuolee ajeltua kohtaa jalassaan... Maanantaina mennään eläinlääkäristä hakemaan omegaöljyliuosta, jota lisätään ruokaan ja koitetaan saada kaljut paikat katoamaan. Jos muutosta ei tapahdu on edessä taas eläinlääkärikäynti ja laajemmat kokeet.
Raskaan viikon jälkeen on hyvä huokaista helpotuksesta, että kaikki meni kuten oli kaavailtukin. Taikan hampaat saavat levätä vielä tiistaihin asti, sitten rupean harjaamaan niitä päivittäin, ja keskiviikkona mennään hakemaan merilevää. Tällä hetkellä T:n ruokavaliosta on eliminoituna nauta, joten pitäisi ostaa jostain jotain muita luita. Hampaat ovat nyt ykkösprioriteetti, lisäksi seuraillaan kaljuja läikkiä. Seuraavaa pentua etsiessäni aion myös kiinnittää huomattavasti enemmän huomioita vanhempien hampaisiin, valitettavasti en Taikaa ottaessani tajunnut miettiä sitä, vaikka T onkin upein koira ikinä ja täysi nappivalinta.
Huomenna meillä on edessä saksanpystykorvamiitti, tiistaina jo agitreenaillaan. Joihinkin agikoulutuksiin on ilmoittauduttu ja viimeistään marraskuun lopussa kisataan taas. Lisää aiheesta kalenterissa sivupalkissa. Kyllä tämä tästä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti