Ruokailutavat kunnossa

Lumo on opetellut syömään oikeiden koirien ruokaa, alla tyylinäyte viime viikolta. Kyllä sujuu.

Koiranpennun ruokailuenergiaa myös tubessa. Et maistuu!

Vuoden vaihde

Vuosi 2012 tuli noin 11,5 tuntia sitten päätökseen. Vuodenvaihde vietettiin paniikkitilassa, istuin sohvalla ja Taika roikkui kaulassani. Sitä edeltävät ja seuraavat kolme tuntia T tärisi sylissäni ja vaihtelevalla menestyksellä yritimme nukkua. Pommituksesta kuitenkin selvittiin ja kohta voisi yrittää lähteä tekemään jo pidempää lenkkiä metsään.

Vuonna 2012 tapahtui paljon, niin hyvässä kuin huonossakin. Menestystä tuli enemmän kuin olisin voinut kuvitella. Tälläiset tavoitteet olin asettanut vuodelle 2012 tammikuussa:
"Tietysti agilityn kannalta tavotellaan nousua kolmosluokkaan. Se ei tuu oleen helppoa, mutta se alkaa tuntua mahdolliselta nyt kun meillä on jo kuitenkin yks LUVA. Kesällä olis tarkotus osallistua nuoren SM-kisoihin ja käydä oikein ahkerasti treenailemassa ja leireilemässä. Pieni ideankipinä on mielessä myös koiratanssin osalta, jospa päästäisiin syksyllä ensimmäisiin kisoihin? Sen näkee sitten, ja se riippuu suuresti siitä, miten hyvin mä saan vapaana seuraamisen toimimaan. "

Miten sitten onnistuttiin?
- Tammikuussa 8.1.2012 saavutettiin heti meidän ensimmäinen LUVA kakkosluokasta. (linkki blogitekstiin)
- Maalis- huhtikuussa kisattiin useaan otteeseen ja käytiin Jyväskylässä.
- Toukokuussa kisattiin taas Takujen kisoissa, tälläkertaa hopealle vitosella. 15.5. Taika täytti 4 vuotta!
- Kesäkuussa treenattiin ja paljon, koiratanssikurssia käytiin ahkerasti ja aloitettiin valmennusryhmässä.
- Heinäkuun 26. päivä saatiin toinen LUVA kakkosluokasta, vihdoin ja viimein! (tässä postauksessa video radasta) Itse debytoin kehäsihteerinä mätsärissä ja tutustuin valkkulaisiin paremmin.
- Elokuussa kisattiin lisää agilityä ja esiinnyttiin 16. päivä. Hylkyjä tuli.
- Syyskuun 1. päivä oli vuoden huikein päivä. Nuorten SM-kisat. Lähdettiin ilman sen suurempia odotuksia, tultiin kotiin kolmosluokkalaisina SERTin ja Nuorten SM-pronssin saattelemana. Päivä oli kaikin puolin mahtava, tähänastisen agilityurani huippu.

Nuorten SM finaaliradalta

- Lokakuussa pettivät Taikan hampaat. Hammasleikkauksen ja kivenpoiston aikana mun hermoja koeteltiin. Onneksi T parantui hyvin ja treenit jatkuivat pian. Pidettiin ensimmäinen saksanpystykorvamiitti, ei kisattu.
- Marraskuussa kisattiin ensimmäistä kertaan kolmosissa ja treenattiin sitäkin enemmän. Käytiin SM-kahvittelemassa ja kokoustamassa.
- Joulukuussa saatiin ensimmäinen nolla kolmosista! Juttua siitä. Tunnelma oli mahtava ja yhteistyö pelasi upeasti.

  Tärkeintä kuitenkin on ollut ihan tavallinen arki ja yhdessäolo. Koirat ovat pysyneet suhteellisen terveinä, Taikan syksyistä allergiarumbaa lukuunottamatta. T:n ruokavalioon on tullut suuria muutoksia. Ollaan lenkkeilty paljon ja tokoiltu aloluokan liikkeitä. Taika tunnistaa kymmeniä sanoja koiratanssissa. Ollaan saatu nauttia yhdessäolosta, ystävistä ja elämästä. Minnin vuosi on sujunut onnellisen leppoisasti, rouva on pysynyt terveenä ja nauttinut hyvästä ruuasta ja lenkeistä.

Ensi vuodelle haluan asettaa joitakin tavoitteita, joista tärkein on ensimmäinen:

- Terve koira koko vuoden. Sama pätee myös Minniin. Ilon ja hauskuuden kautta treenausta, hymyä ja naurua. Onnellisia yhdessäolon hetkiä, totaalisia epäonnistumisia ja niiden unohtamista. Hetkiä, jolloin kaikki sujuu kuin rasvattu ja hetkiä, jolloin fiilis on kuin jäätyneellä junan vessalla. Molemmista oppimista.
- Agilityssä ensimmäiset hyppy- ja agilitysertit keväällä. Joitakin nollia ennen kesää. Kesän jälkeen aletaan keräämään SM-nollia vuodelle 2014 jolloin yritetään oikeasti SM-kisoihin ja MM-karsintoihin.
- Luustokuvat jossain kohtaa vuotta jos mahdollisuus (nukutuspakko) tulee (tietysti aiemmin jos jotain vähäisiäkin ongelmia ilmenee, vaikka sitten riskejen kanssa.)
- Tokon aloluokan liikkeet vuoden loppuun mennessä kuntoon. Mölleilemään? Huom. me ei treenata tokoa, mulla ei ole tokokoiraa enkä mä ole tokoihminen. Ajattelin vaan muistuttaa.
- Koiratanssissa yksi kokonainen koreografia valmiiksi. Ehkä kisoihin. Tai sitten vaan tanssitaan takapihalla ja pidetään hurjan hauskaa!
- Kickbiken ja/tai -sparkin hankinta ja kokeilu. Pidempiä reissuja jalkaisin, ehkä lyhyelle vaellukselle kesällä. Reissailua muutenkin.
- Jäljestyksen kokeilu ja aloittelu. Uusiin harrasteisiin tutustuminen.
- Me ei olla näyttelyihmisiä, Taika ei ole näyttelykoira. Mutta yhteen näyttelyyn voisi mennä...
- Pieni naskalihammashaave. Joko taloon asti tai ainakin syntyväksi...

Näihin tunnelmiin haluamme toivottaa kaikille ystäville, lukijoille ja muille iloista, tervettä ja parempaa vuotta 2013! Nautitaan ystävistämme, niin karvaisista kuin karvattomistakin.

Kun hampaat pettää

Meidän viikko käynnistyi ikävissä tunnelmissa.

Maanantaina huomattiin että Taika pureskelee isoja ruokia huonosti, aristelee suutaan eikä saa syötyä. No, sitten koluttiin suu läpi ja kurkittiin kurkkuun, ei löydetty mitään tavallisesta poikkeavaa. Sama meininki jatkui iltalenkillä, palkkasin sitä ohituksista ja namit putoili suusta, koira katsoi mua surullisesti. Pohdittiin ja pähkittiin, lopulta päädyttiin varaamaan aika eläinlääkäriin tiistaille, iltapäivälle, hammaskiven poistoon ja muuhun kurkkimiseen.

Tiistai koitti ja mä tietysti hermoilin koko päivän koulussa, paniikissa edessä olevasta nukutuksesta ja el. tuomiosta. Skippasin viimeiset tunnit ja lähdettiin eläinlääkäriin. Ensin mentiin tutkittavaksi, el. kuunteli sydämen, joka oli luojan kiitos kunnossa, ja katsoi suuhun todeten hammaskiven poiston tarpeelliseksi. Päätettiin myös, että jos heiluvia hampaita löytyy saavat ne lähteä. Kaljuista läikistäkin puhuttiin, päädyttiin ottamaan leikkauksen yhteydessä kilpirauhasarvot vajaatoiminnan varalta. Taika sai nukutuspiikin ja istuin se sylissäni odottamaan nukahtamista.

Taika taisteli viimeiseen asti lääkettä vastaan, lopulta kuitenkin nukahti. Sydän syrjällään annoin sen lääkärille ja lähdimme käymään ulkona tuulettamassa aivojamme. 

Tulimme tunnin päästä takaisin, jännitin tuloksia niin paljon että suorastaan hävetti: kyse oli kuitenkin vain hammasoperoinnista. Pian tulikin lääkäri ja vei meidät heräämöön, jossa kaikkien yllätykseksi olikin jo herännyt Taika. Ilon kiljahdushan siltä pääsi kun otin sen häkistä syliini. Raukka oli vielä tokkurainen ja suupielet veressä. Lääkäri kertoi operoinnin menneen hyvin, hammaskivi oli saatu pois ja yksi takahammas oli poistettu sen heilumisen takia. Verikokeet oli otettu ja tulokset tulivat loppuviikosta: kaikki kunnossa kilpirauhastenkin osalta. Varmaa ei ole aiheuttiko heiluva hammas syömisvaikeudet, mutta sitä tarkkailen nyt. Taikalle määrättiin viikko mössöruokaa ja treenikielto muutamaksi päiväksi. Sitten lähdettiinkin kotiin pökkeröisen urvelon kanssa. 

Kännykkäkameralaatuisissa kuvissa Taika operoinnin jälkeisenä iltana.

Ilta meni sohvalla istuen, Taika kipuili kurkkuaan intuboinnin jälkeen ja tassujaan, joissa oli siteet. Käytiin myöhemmin remmissä pissalla ja T söi vähän ruokaa. Yö meni rauhallisesti, nukuin sohvalla ja Taika toisella vieressäni. Seuraavana päivänä ei menty treeneihin, tehtiin rauhalliset lenkit ja otettiin siteet pois. Taika yski kipeää kurkkuaan, mutta oli normaali.
Torstaina tehtiin jo metsälenkkiriekkuminen ja eilen käytiin schipperke Kuron luona kylässä. Nyt T voi jo normaalisti, tosin nuolee ajeltua kohtaa jalassaan... Maanantaina mennään eläinlääkäristä hakemaan omegaöljyliuosta, jota lisätään ruokaan ja koitetaan saada kaljut paikat katoamaan. Jos muutosta ei tapahdu on edessä taas eläinlääkärikäynti ja laajemmat kokeet.

Raskaan viikon jälkeen on hyvä huokaista helpotuksesta, että kaikki meni kuten oli kaavailtukin. Taikan hampaat saavat levätä vielä tiistaihin asti, sitten rupean harjaamaan niitä päivittäin, ja keskiviikkona mennään hakemaan merilevää. Tällä hetkellä T:n ruokavaliosta on eliminoituna nauta, joten pitäisi ostaa jostain jotain muita luita. Hampaat ovat nyt ykkösprioriteetti, lisäksi seuraillaan kaljuja läikkiä. Seuraavaa pentua etsiessäni aion myös kiinnittää huomattavasti enemmän huomioita vanhempien hampaisiin, valitettavasti en Taikaa ottaessani tajunnut miettiä sitä, vaikka T onkin upein koira ikinä ja täysi nappivalinta.

Huomenna meillä on edessä saksanpystykorvamiitti, tiistaina jo agitreenaillaan. Joihinkin agikoulutuksiin on ilmoittauduttu ja viimeistään marraskuun lopussa kisataan taas. Lisää aiheesta kalenterissa sivupalkissa. Kyllä tämä tästä!