Elämä potkaisi tassuun

Taika alkoi ontua toista etutassuaan keskiviikkona treeneissä. Ongelma diagnosoitiin olemaan lähtöisin etutassun kannuskynnestä.

Treenien sijaan eilisilta kului Reviiri -eläinlääkäriasemalla. Tuomiona oli koko kynnen poisto leikkauksella. Mua ei ilahduttanut yhtään, ja pelko selkäytimessä jätin nukkuvan Tain operoitavaksi. Homma sujui hyvin, vaikka leikkaus oli ollut vähän odotettua suurempi, kynnen juuret oli hankalasti varpaan sisässä. Tassu paketoitiin ja reilun parin tunnin päästä päästiin lähtemään kotiin hoito-ohjeiden kera.

Heräilemässä Reviirissä

Tiedossa on kahden viikon antibioottikuuri, muutaman päivän kipulääkitys, tötterö päässä jonkun aikaa, ja treenitaukoa määrittelemätön aika. Nyt keskitytään parantumiseen, ja mietitään sitten kentille palaamista myöhemmin.

Taika on eri mieltä rauhallisesti ottamisesta ja tötterön kanssa elämisestä. Viimeyö kului valvoessa kipeän potilaan kanssa, joka ei tötteröltään kyennyt edes makaamaan. Ehkä tunnin mittaisilla unilla mennään siis tänään, ja illalla pitäisi mennä vetämään valmennettavalle ryhmälle treenit, minkä ajaksi Taiksu saa jäädä hoitajalle.

Tasan ei käy onnenlahjat.

Pää kasassa, koira hanskassa

Kuusi rataa kestänyt hyllyputki katkesi tänään! Niin se vaan on, että kaikki hyvä(?!) loppuu aikanaan, ja tänään toiselta radalta ropsahti nolla, tosin aikaan +0,67 sekuntia ihanneajan ollessa tosi paha.

Molempiin päivän ratoihin olen ihan äärettömän tyytyväinen! Ensimmäisellä radalla avainsana hylyn välttämiseen olisi ollut putkijarru, mutta meilläpäin ei niitä ilmeisesti harrasteta... Treenilistalle siis. Kokonaisuutena olen kuitenkin rataan super tyytyväinen! Hylky tuli kun Taiksu kävi kurkkaamassa toisenkin putken. Alusta puuttuu hyppy ja takaakierto tokalle esteelle.
Radan video myös täällä.

Toinen rata oli paaaaaljon vaikeampi kuin hypäri. Katseltiin Annan kanssa ratiksessa, että tuosta ei kyllä tule mitään, rimatkin oli tapissa. Vielä mitä! Sekä meille, että Annalle ja Auroralle nolla radalta, tosin kummallekin yliaikaa. +0,67 sekuntia oli päivän harmitus, mutta fiilis oli radan jälkeen ihan katossa! A:n jälkeisen putken jälkeiselle hypylle aioin tehdä takaakierron jälkeen persjätön, mutta kappas vaan: unohdin. Siksi seuraavat kolme estettä oli armotonta pelastelua, joka sujui ihme kyllä hyvin ja mulla pysyi pää kasassa ja koira hanskassa. Aikaa tuhlaantui kuitenkin varmaan se reilu puoli sekuntia. Oli meinaan mahtava fiilis radan jälkeen, hyllykirous on kumottu!
Agiradan video täälläkin.

Seuraavaksi kisataan kahden viikon päästä, Lempäälässä jälleen. Siihen asti: putkijarruja ja flunssan parantelua!

Nolla se on yliaikanollakin, sanoi Taika ja vaati nollapullaa. Muute hää ei ala.

On niin marraskuu

Tällä hetkellä tuntuu että on niin kovin marraskuu. Täällä odotetaan jo lunta malttamattomana, niin minä kuin T:kin. Se antaa kuitenkin odotuttaa itseään sinnikkäästi.

Treeneissä ollaan käyty tavalliseen tapaan, kahdesti viimeviikolla. Tehtiin ohjauskuvioita ja ratatreeniä.  Tokoa ollaan puuhasteltu kotona ja tänään kentällä muutaman luoksarin verran. Ihan kympin treeni oli vaikka vieressä seisoi häiriöihminen. Mahtinaali!

 

Melkein tähän blogiin kuuluva uutinen lienee sekin että allekirjoittanut sai ajokortin pari päivää sitten, ihan ensimmäisellä yrittämällä jopa. Voi olla että olen ensimmäisen ajeluviikkoni jälkeen jo valmis irtosanoutumaan koko touhusta, jää nähtäväksi.

Kertokaa sille talvelle että tulee tännekin! Tosin pörriäinen pudottaa taas koko turkkinsa loppusyksyn kunniaksi. Kuvat ovat reilun viikon takaa, niissä turkkia vielä on ihan kivasti. Nyt ei ole sitten enää ollenkaan. Naalin ruoka vaihtui myös, kokeilussa on nyt nappulana Carniloven Lamb&Wild Boar eväs. Taika syö edelleen 50/50, vähän raa'an hyväksi, mikä on toiminut muuten hyvin mutta edelliset nappulat aiheuttivat kutinoita. Nyt kokeillaan tätä.

Pyöritystä, kontakteja ja vauhtia

Kuluneella viikolla treenattiin kolmesti, keskiviikkona, torstaina ja tänään.

Tänään osallistuttiin myös Levekin järjestämään rally-toko koulutukseen, joka avasi lajia paljon. Meidän ratatreenivuorolla Taiksutin toimi ensin varsin pätevästi, mutta toisella kierroksella ohjaajan läsnäolo alkoikin ilmeisesti jännittää Taikaa, eikä seurailuista tullutkaan enää mitään. Itse laji kyllä vaikutti kivalta, ja aloluokan liikkeet aika helpoilta. Vaikeinta touhussa olikin hihna, siihen sotkeutuu koko ajan.

Sitten päälajiin:
Keskiviikkona treenattiin valmentajan johdolla vauhtirataa. Radalla kolmas este oli putki kuolleesta kulmasta, johon Taika haki hyvin. Puikkeli oli varsin vauhdikas koko treenin, ja selvitettiin rata läpi ilman suurempia ongelmia. Otti puomin onoffia tosi pätevästi! Ratatreenin lisäksi tehtiin keinua ja A:n juoksaria. Keinulla Taikalla on 4on, ja se toimiikin nyt varsin hyvin.

Torstaina oli kaksituntisten valkkutreenien vuoro. Tämän viikon kouluttajana toimi Ilona, joka oli valinnut treenattavaksi Jänesniemen radan, jossa riittikin sitten ihmeteltävää.

Klikkaa suuremmaksi. Elina Jänesniemen rata.

Putki-puomi-erottelu sujui ilman ongelmia, piti vaan päästä etenemään tarpeeksi. 10 hypylle toimi vastakäännös parhaiten, se käänsi koiran linjaa tarpeeksi tiukaksi A:lle. Muurille tultaessa tulin muurin vierelle samaan linjaan, kierrätin koiran edestä, otin takaani kiinni ja heitin oikealta kädeltä hypylle 15, josta valssilla puomille. Toimi hyvin kun vähän hinkattiin! 18 hypyn jälkeen valssilla putkeen, jotta koira sai paremman linjan kepeille. Niillä neuvoilla sain Taikan aloittamaan kepit hyvin ekasta välistä, toista puolta pitkin tullessa olisi tullut jaloille. Takaaleikkaus kepeille, ja vielä pituus ja putki. Numerolle 22 asti tehtiin.

Taiksutin oli ihan huikea torstaina, jaksoi niin hyvin puurtaa! Onoffit sujui pääsääntöisesti hyvin, kovasta vauhdista pomppasi pari kertaa josta palautin ja toisella yrityksellä pysyi. Jee! Oli kaikin puolin tosi hyvä treeni, ja paljon uusia ehdotuksia. Kiitos!

Tänään oltiin rallyn jälkeen keskenään treenaamassa. Koiralla painoi vähän pitkä kurssipäivä päälle, joten pidettiin treenit aika kevyinä. Otettiin kaikkia kontakteja, vastakäännöksiä ja kepeille hakua. Haki hyvin kepeille kahden hypyn takaa lähettämällä vauhdista, ja yhden hypyn takaa vinosta. Kyllä se osaa meinaan kepittää, huh huh!

Taikalla on ollut taas kutinoita viime aikoina, ja kokeilenkin nyt vaihtaa nappulamerkkiä testiksi. Nappuloita tuo syö yleensä alle puolet päivän ruuasta, mutta niilläkin on merkitystä. Muussa ruokavaliossa ei ole tullut muutoksia, monipuolisesti erilaista raakaa ja treeninameina kypsää se syö. Tiedä sitten onko vika ruuassa, ilmassa, kosteudessa vai missä..?

Huomenna onkin treenitön päivä, ja ensi viikolla taas jatketaan. Itse kärvistelen kokeiden ja viimeisten ajotuntien maailmassa, mutta on myös jotain mitä odottaa.

Puikkelin iltatanssit

Treenattiin vähän uusia (tai ainakin vähemmän hallussa olevia) tanssiliikkeitä illan ratoksi. Taikkelilla pysyi nokka aika hyvin supussa ja hommistakin tuli välillä jotain. Musiikki on myös vihdoin valittu, joten ehkä me päästään vielä kisoihin asti jonain päivänä!

Puiks teki uutena juttuna kepin ympäri pyörimistä, muita juttuja kertailtiin. Tilaa ja valoa oli hyvin vähän, mutta seuraavassa jotain rävellystä videolla selostusten kera. On se hauska!

Ensimmäinen video myös parempilaatuisena tubessa täällä ja toinen video täällä.

Muuten tanssieläimen koreografiaan tulee kuulumaan keppitemppuja, jos saadaan ne kuntoon, tassuflippejä, pujoja, kieppejä ja muita pyörimisiä, ryömimistä, hyppyjä, armottomasti ähellystä ja luultavasti myös ääntä.

Multanokka parin viikon takaa esittelee tassuflippejä myös vapaa-ajalla.

Hylkyjä hylkyjen perään

Tänään oli ohjelmassa kahden startin verran kisaamista kotiareenalla Lempäälässä. Niin, kahden startin verran hylkyjä.

Jostain syystä mua jännitti paljon enemmän kuin viimeaikoina muissa kisoissa. Ja jännitys ei ollut tänään hyvästä, se tarttui koiraankin ja tuli tehtyä aivan ihme mokia. Ensimmäinen rata jolle osallistuttiin oli e-agilityrata, jolta hyl heti neljänneltä esteeltä. Ihan oma moka, olisi pitänyt tietää etten voi ehtiä sinne takaakiertoon jos jään keinulle henkiseksi tueksi. Sen sijaan keppiongelma oli kummallinen, tuollaista ei ole ennen nähtykään.

Muuten radasta jäi ihan hyvät fiilikset, sillä kaikki kontaktit onnistui just eikä melkein! Puomin onoffinkin neitieläin päätti ottaa. Jee!

Toisen rata oli hyppyrata, ja vaikutti varsin helpolta. No, kummallisten ongelmien päivänä Taika lähti takaisin suoraan putkeen tullessaan sieltä ulos (...?) ja myöhemmin vielä kääntyi putkesta takaisin pihalle kun sanoin "jes!" Naaliotus oli kovin herkkänä mun asenteelle ja kehuille taas tänään. Videolla ei näy alkuperäistä hylkyä, se alkaa vasta puolen välin jälkeen. Tuosta kohdasta mistä video alkaa tykkään kovasti, se sujui hienosti!

Päivän saldona oli ymmärrys siitä, että kaksi treenikertaa viikossa on aivan liian vähän meille, ja että kisarutiinia pitäisi saada rakennettua varmemmaksi. Nöyränä uusia mokia kohti!

Reissukohteena Itä-Suomi

Me otettiin Taikan kanssa varaslähtö syyslomalle viime viikon torstaina. Viisi ja puoli tuntia junassa yhden vaihdon kera kuljetti meidät Joensuuhun Inkan & Caran ja Islan luokse.

Torstaina päästiin perille vasta illalla, joten kaupunkiturnee oli ohjelmassa perjantaina. Taika majaili shelttejen luona päivän ajan, ja illalla lähdettiin katsastamaan paikalliset lenkkimaastot. Soramontuista tuli T:n uusi suosikkipaikka, siellä saattoi jopa rallata Islan kanssa.

Lauantaina vuorossa oli Joan kisat, kolme rataa kolmosluokille. Radoille lähtiessä oli ihan kiva fiilis, vaikka alusta oli meille ihan uudenlainen ja oudon pehmeä. Päivän tuloksiksi kuitenkin kolme kertaa hylly, sekä muuta ihmeellistä sähellystä. Hyppyrata meni radoista parhaiten, mutta sielläkin lipsahti ylimääräinen hyppy ennen pussia ja olemattomien putkijarrujen takia kaarrokset venyivät ihan kamaliksi. Ensimmäisellä agiradalla rötväke pomppasi puomin kontaktin varsin törkeästi, josta palautin kontaktille hyllyn ollessa jo alla. Toisella otti kontaktin, mutta luisui melkein pois, joten treenattiin sitäkin ja oiottiin maaliin. Tulipahan treenattua kontakteja kisatilanteessa, jossei muuta. Ja keinu sujui hyvin molemmilla radoilla.

Viikonloppuna vietettiin agilityafterpartyja ja tutustuttiin Inkan pieneen etäjäsenpentuun. Tarupilapsella oli virtaa vaikka useammalle kylälle tarjota. Lenkkeiltiin uudelleen soramontuilla, Taikalla oli taas yhtä hauskaa. Maanantaina suunnattiin Mustiin ja Mirriin muun kuljeskelun ohessa, josta mukaan tarttui Taikalle uudet T-valjaat. Valjastiimikuva on otettu tiistaina rautatieasemalla, Taikan turkin alta vaan ei valjaat paljon erotu.

Kaikki kolme kuvaa (c) Inka 

Tiistaina suunnattiin takaisin kohti kotia, pitkän junamatkan kuljettamina. Junassa tavattiin vielä ihanat Luna ja oma ihmisensä, pieni on Suomi! Meidän reissuun kuului kisoja, treeniä, lenkkeilyä ja paljon uusia kavereita, niin ihmisiä, kuin koiriakin. Kiitos kaikille asianosaisille!