Viikko takana

Paranemispäiväkirjan kolmas osa on nyt tiedossa.

Varpaan leikkauksesta on tänään tasan viikko, ja parantuminen on edennyt toivotulla tavalla. Taika varaa painoa tassulle hyvin, ei arista sitä kävellessä. Kosketusta aristaa. Kipulääke lopetettiin tiistaina, sitä on kyllä vielä vähän jäljellä jos tulee takapakkia.

Pönttö päässä on vaikeaa leikkiä!

Jokaiselle ulkoilulle olen paketoinut tassun sideharsolla, itseensä liimautuvalla harsolla ja maalarinteipillä. Paketoiminen ottaa oman aikansa, ja alkaakin käydä vähän voimien päälle tämä ulkoiluruljanssi. Taika ei myöskään malta ottaa enää rauhallisesti, ei sisällä eikä ulkona, mikä tuo omat haastaansa. Mitään aktivointilelujakaan ei ole juuri voitu käyttää, koska sisällä neiti joutuu pitämään jatkuvasti pönttöä päässä. Ilman pönttöä ei jättäisi tassua hetkeksikään rauhaan nuolemiselta.

Muuten Tai on päässyt jo aika pitkille lenkeille, mutta metsälenkit ja erilaiset hyppelypaikat ovat ehdoton nounou. Remmilenkkejä siis, ja aamulenkeillä se on saanut olla metsäreiteillä irti, kunhan ei kaahota tai mene puskien puolelle. No, kaahottamiselta ei ole vältytty, mutta toistaiseksi on sujunut hyvin. Remmilenkkejen pituus on vaihdellut puolen tunnin ja tunnin väliltä, mutta kaivataan kyllä kunnon metsälenkkejä jo.

Mammalla olisi hirveä hinku jo treeneihin, onneksi pikkuotus ei tiedä mitä kaikkea menettää sairaslomallaan. Vielä ei ole mitään tietoa sairasloman kestosta, ensi keskiviikkona on taas lääkäri jolloin ollaan ehkä viisaampia. Se mikä ei tapa niin se vahvistaa, eikös se niin mene?

Olipa kansi tai pohja, sun on oltava vahva!

Joulukuun ensimmäisen päivän kunniaksi Taika sai olla aamulenkillä pienen hetken irti. Kokoajan pelkäsin tassun puolesta, mutta kyllä potilas nautti lumen kaappailusta ja riekkuhepulista, jota koitin epäonnistuneesti hillitä.

Leikkauksesta on nyt kolme päivää. Nyt on siis menossa toipumispäivä nro 3, ja on se vaan sanottava ettei tätä toivoisi kenellekään. Side otettiin eilen pois haavan ympäriltä, mutta se ei ainakaan helpottanut tilannetta. Haavan on kuitenkin saatava ilmaa, joten sisätiloissa puikkeli joutuu olemaan paljaalla jalalla, pönttö päässä. Pönttö rasittaa pikkukaveria kovasti, ja haittaa liikkumista muutenkin.

Jokaisella ulkoilulla tassu pitää suojata. Eilinen päivä kului testaillessa eri suojuksia - tuloksetta. Kaikki lähtivät irti muutamassa minuutissa. Tänään olen paketoinut jalan sideharsolla ja maalarinteipillä, mikä on vaivalloista, mutta toimii kohtalaisesti. Puikkelin ulkoilut on rajoitettu kolmeen lyhyeen lenkkiin päivässä, kortteleiden ympäri, sekä muutamaan pihapissatukseen. Maksimiaika minkä uskaltaa antaa lenkkeillä edes varovasti hihnassa on 30 minuuttia. Aamulla oltiin vahingossa vähän pidempäänkin kun vointi oli hyvä, mutta näkee että sen jälkeen aineinen potilas oli aika väsynyt.

Kipulääkitystä on vielä pari päivää, ja antibioottia liki kaksi viikkoa, samoin tassusuojien kanssa pelaamista ja pönttöilyä. Hermoja raastaa ja kiristää, koiran surkea pönttöolemus surettaa ja syyllistyttää: minähän sen sinne treeneihin keskiviikkona vein ja puomille käskin.

Mutta tekevälle sattuu, ja sillä mennään mitä nyt on jaettu.

Elämä potkaisi tassuun

Taika alkoi ontua toista etutassuaan keskiviikkona treeneissä. Ongelma diagnosoitiin olemaan lähtöisin etutassun kannuskynnestä.

Treenien sijaan eilisilta kului Reviiri -eläinlääkäriasemalla. Tuomiona oli koko kynnen poisto leikkauksella. Mua ei ilahduttanut yhtään, ja pelko selkäytimessä jätin nukkuvan Tain operoitavaksi. Homma sujui hyvin, vaikka leikkaus oli ollut vähän odotettua suurempi, kynnen juuret oli hankalasti varpaan sisässä. Tassu paketoitiin ja reilun parin tunnin päästä päästiin lähtemään kotiin hoito-ohjeiden kera.

Heräilemässä Reviirissä

Tiedossa on kahden viikon antibioottikuuri, muutaman päivän kipulääkitys, tötterö päässä jonkun aikaa, ja treenitaukoa määrittelemätön aika. Nyt keskitytään parantumiseen, ja mietitään sitten kentille palaamista myöhemmin.

Taika on eri mieltä rauhallisesti ottamisesta ja tötterön kanssa elämisestä. Viimeyö kului valvoessa kipeän potilaan kanssa, joka ei tötteröltään kyennyt edes makaamaan. Ehkä tunnin mittaisilla unilla mennään siis tänään, ja illalla pitäisi mennä vetämään valmennettavalle ryhmälle treenit, minkä ajaksi Taiksu saa jäädä hoitajalle.

Tasan ei käy onnenlahjat.

Pää kasassa, koira hanskassa

Kuusi rataa kestänyt hyllyputki katkesi tänään! Niin se vaan on, että kaikki hyvä(?!) loppuu aikanaan, ja tänään toiselta radalta ropsahti nolla, tosin aikaan +0,67 sekuntia ihanneajan ollessa tosi paha.

Molempiin päivän ratoihin olen ihan äärettömän tyytyväinen! Ensimmäisellä radalla avainsana hylyn välttämiseen olisi ollut putkijarru, mutta meilläpäin ei niitä ilmeisesti harrasteta... Treenilistalle siis. Kokonaisuutena olen kuitenkin rataan super tyytyväinen! Hylky tuli kun Taiksu kävi kurkkaamassa toisenkin putken. Alusta puuttuu hyppy ja takaakierto tokalle esteelle.
Radan video myös täällä.

Toinen rata oli paaaaaljon vaikeampi kuin hypäri. Katseltiin Annan kanssa ratiksessa, että tuosta ei kyllä tule mitään, rimatkin oli tapissa. Vielä mitä! Sekä meille, että Annalle ja Auroralle nolla radalta, tosin kummallekin yliaikaa. +0,67 sekuntia oli päivän harmitus, mutta fiilis oli radan jälkeen ihan katossa! A:n jälkeisen putken jälkeiselle hypylle aioin tehdä takaakierron jälkeen persjätön, mutta kappas vaan: unohdin. Siksi seuraavat kolme estettä oli armotonta pelastelua, joka sujui ihme kyllä hyvin ja mulla pysyi pää kasassa ja koira hanskassa. Aikaa tuhlaantui kuitenkin varmaan se reilu puoli sekuntia. Oli meinaan mahtava fiilis radan jälkeen, hyllykirous on kumottu!
Agiradan video täälläkin.

Seuraavaksi kisataan kahden viikon päästä, Lempäälässä jälleen. Siihen asti: putkijarruja ja flunssan parantelua!

Nolla se on yliaikanollakin, sanoi Taika ja vaati nollapullaa. Muute hää ei ala.

On niin marraskuu

Tällä hetkellä tuntuu että on niin kovin marraskuu. Täällä odotetaan jo lunta malttamattomana, niin minä kuin T:kin. Se antaa kuitenkin odotuttaa itseään sinnikkäästi.

Treeneissä ollaan käyty tavalliseen tapaan, kahdesti viimeviikolla. Tehtiin ohjauskuvioita ja ratatreeniä.  Tokoa ollaan puuhasteltu kotona ja tänään kentällä muutaman luoksarin verran. Ihan kympin treeni oli vaikka vieressä seisoi häiriöihminen. Mahtinaali!

 

Melkein tähän blogiin kuuluva uutinen lienee sekin että allekirjoittanut sai ajokortin pari päivää sitten, ihan ensimmäisellä yrittämällä jopa. Voi olla että olen ensimmäisen ajeluviikkoni jälkeen jo valmis irtosanoutumaan koko touhusta, jää nähtäväksi.

Kertokaa sille talvelle että tulee tännekin! Tosin pörriäinen pudottaa taas koko turkkinsa loppusyksyn kunniaksi. Kuvat ovat reilun viikon takaa, niissä turkkia vielä on ihan kivasti. Nyt ei ole sitten enää ollenkaan. Naalin ruoka vaihtui myös, kokeilussa on nyt nappulana Carniloven Lamb&Wild Boar eväs. Taika syö edelleen 50/50, vähän raa'an hyväksi, mikä on toiminut muuten hyvin mutta edelliset nappulat aiheuttivat kutinoita. Nyt kokeillaan tätä.

Pyöritystä, kontakteja ja vauhtia

Kuluneella viikolla treenattiin kolmesti, keskiviikkona, torstaina ja tänään.

Tänään osallistuttiin myös Levekin järjestämään rally-toko koulutukseen, joka avasi lajia paljon. Meidän ratatreenivuorolla Taiksutin toimi ensin varsin pätevästi, mutta toisella kierroksella ohjaajan läsnäolo alkoikin ilmeisesti jännittää Taikaa, eikä seurailuista tullutkaan enää mitään. Itse laji kyllä vaikutti kivalta, ja aloluokan liikkeet aika helpoilta. Vaikeinta touhussa olikin hihna, siihen sotkeutuu koko ajan.

Sitten päälajiin:
Keskiviikkona treenattiin valmentajan johdolla vauhtirataa. Radalla kolmas este oli putki kuolleesta kulmasta, johon Taika haki hyvin. Puikkeli oli varsin vauhdikas koko treenin, ja selvitettiin rata läpi ilman suurempia ongelmia. Otti puomin onoffia tosi pätevästi! Ratatreenin lisäksi tehtiin keinua ja A:n juoksaria. Keinulla Taikalla on 4on, ja se toimiikin nyt varsin hyvin.

Torstaina oli kaksituntisten valkkutreenien vuoro. Tämän viikon kouluttajana toimi Ilona, joka oli valinnut treenattavaksi Jänesniemen radan, jossa riittikin sitten ihmeteltävää.

Klikkaa suuremmaksi. Elina Jänesniemen rata.

Putki-puomi-erottelu sujui ilman ongelmia, piti vaan päästä etenemään tarpeeksi. 10 hypylle toimi vastakäännös parhaiten, se käänsi koiran linjaa tarpeeksi tiukaksi A:lle. Muurille tultaessa tulin muurin vierelle samaan linjaan, kierrätin koiran edestä, otin takaani kiinni ja heitin oikealta kädeltä hypylle 15, josta valssilla puomille. Toimi hyvin kun vähän hinkattiin! 18 hypyn jälkeen valssilla putkeen, jotta koira sai paremman linjan kepeille. Niillä neuvoilla sain Taikan aloittamaan kepit hyvin ekasta välistä, toista puolta pitkin tullessa olisi tullut jaloille. Takaaleikkaus kepeille, ja vielä pituus ja putki. Numerolle 22 asti tehtiin.

Taiksutin oli ihan huikea torstaina, jaksoi niin hyvin puurtaa! Onoffit sujui pääsääntöisesti hyvin, kovasta vauhdista pomppasi pari kertaa josta palautin ja toisella yrityksellä pysyi. Jee! Oli kaikin puolin tosi hyvä treeni, ja paljon uusia ehdotuksia. Kiitos!

Tänään oltiin rallyn jälkeen keskenään treenaamassa. Koiralla painoi vähän pitkä kurssipäivä päälle, joten pidettiin treenit aika kevyinä. Otettiin kaikkia kontakteja, vastakäännöksiä ja kepeille hakua. Haki hyvin kepeille kahden hypyn takaa lähettämällä vauhdista, ja yhden hypyn takaa vinosta. Kyllä se osaa meinaan kepittää, huh huh!

Taikalla on ollut taas kutinoita viime aikoina, ja kokeilenkin nyt vaihtaa nappulamerkkiä testiksi. Nappuloita tuo syö yleensä alle puolet päivän ruuasta, mutta niilläkin on merkitystä. Muussa ruokavaliossa ei ole tullut muutoksia, monipuolisesti erilaista raakaa ja treeninameina kypsää se syö. Tiedä sitten onko vika ruuassa, ilmassa, kosteudessa vai missä..?

Huomenna onkin treenitön päivä, ja ensi viikolla taas jatketaan. Itse kärvistelen kokeiden ja viimeisten ajotuntien maailmassa, mutta on myös jotain mitä odottaa.

Puikkelin iltatanssit

Treenattiin vähän uusia (tai ainakin vähemmän hallussa olevia) tanssiliikkeitä illan ratoksi. Taikkelilla pysyi nokka aika hyvin supussa ja hommistakin tuli välillä jotain. Musiikki on myös vihdoin valittu, joten ehkä me päästään vielä kisoihin asti jonain päivänä!

Puiks teki uutena juttuna kepin ympäri pyörimistä, muita juttuja kertailtiin. Tilaa ja valoa oli hyvin vähän, mutta seuraavassa jotain rävellystä videolla selostusten kera. On se hauska!

Ensimmäinen video myös parempilaatuisena tubessa täällä ja toinen video täällä.

Muuten tanssieläimen koreografiaan tulee kuulumaan keppitemppuja, jos saadaan ne kuntoon, tassuflippejä, pujoja, kieppejä ja muita pyörimisiä, ryömimistä, hyppyjä, armottomasti ähellystä ja luultavasti myös ääntä.

Multanokka parin viikon takaa esittelee tassuflippejä myös vapaa-ajalla.