Ikinä en ole kokenut yhden viikonlopun aikana yhtä paljon fiiliksiä, kuin viimeviikonloppuisten SM-kisojen. Voi Taika minkä teit ❤. Perjantaina kisasin etkokisoissa Lumon kanssa kaksi rataa, joista jälkimmäinen päättyi sen tason fiaskoon, etten ole moista kokenutkaan vielä tähänastisen agilityurani aikana: nimittäin koiran karkaamiseen viereiselle radalle. Kirjoitan siitä varmaan vielä erikseen, mutta palataan nyt varsinaisiin SM-kisoihin eli lauantaihin ja etenkin sunnuntain yksilökisaan.
Lauantain joukkuekisassa olin varakoirakkona Lumolla, ja seurakaverin loukkaannuttua meidän piti startata. Perjantain fiaskon jälkeen vedin Lumon kuitenkin pois kisaamasta loppu viikonlopuksi, joten päädyimme siihen, että starttasin russeli Hallalla. Halla oli vähän kuutamolla lainaohjaajasta, ja hyllyksihän se lopulta meni, mutta kokemusta rikkaampana. Nyt on sitten ohjattu SM-kisoissa spitzin lisäksi shelttiä ja russelia.
Lauantain kisakamu Halla (c) SporttiRakki
Sunnuntaina aamulla soitti herätyskello 4.30, ja ryhdyin kasaamaan päätäni tärkeimpää kisapäivää varten Taikan kanssa. Päätin että viikonlopun vastoinkäymisten jälkeen sen kanssa otetaan finaalipaikka, koska nämä ovat todennäköisesti Taikan viimeiset SM-kisat, ja olisi niin siistiä päästä vetämään vielä ainakin kerran finaaliin.
(c) Tia Hoikkala
Rata vaikutti vaikealta, pahimmalta SM-hyppäriltä missä olen kisannut. Mutta tiesin että Taikan kanssa selvitään ihan mistä vain, jos lähdetään oikealla asenteella liikenteeseen. Ja sehän näkyi.
Tilanne meidän radan jälkeen. Oltiin johdossa vielä ekan neljänneksenkin jälkeen, niin siistiä!
En ollut maaliin tullessa ihan satavarma, että tuliko nolla (pientä kauneusvirhettä viimeisen putken jälkeen niin ei uskaltanut tuulettaa ;) ) joten palkkasin koiraa ja juoksin puhelimelle tarkistamaan tuloksista. Netti ei toiminut! Kauhun ja innon sekaisin tuntein odottelin netin heräämistä, ja sitten tuli yllä oleva kuva Jenniltä. Nollalla johtoon! Saatoin vähän kiljua hallissa. Tänä vuonna vain 40 nopeinta nollaa pääsi finaaliin, joten jännittämistä riitti vielä pitkälle päivään. Olin kuitenkin jo tuossa vaiheessa aika varma, että kyllä se top-40 sijaan riittää, ja niin riittikin! Finaaliin lähdettiin sijalta 27./171.
Niin mieletöntä päästä finaaliin kolmatta kertaa, ja parhaalta sijalta tähän asti, 10-vuotiaan koiran kanssa! Finaaliin lähdin tavoitteena tehdä agilityä, josta voin olla ylpeä ja nauttia täysillä. Toivoin myös, että saataisiin tehtyä tulos, kun viimeksi lipsahti hyllyksi viime metreillä. Finaalissa kaikki kolme tavoitetta täyttyivät: Taika tuntui hyvältä, se liikkui hyvin, haukkui hirveästi, nautin joka sekunnista ja tuloskin saatiin, vaikka Taika mokasi mennen kepeillä kaksi kertaa kakkosväliin. Tämä on ollut sen tyyppivirhe viime aikoina, eikä se tunnu korjautuvan vaikka miten treenataan. Sain kuitenkin hyvin pidettyä pääni kasassa virheen jälkeenkin maaliin asti, ja vetämään asenteella. Ja olihan se nyt ihan jäätävän hienoa vetää, kun tuhatpäinen yleisö katsoo ja kannustaa! ❤ Meidän sijoitus oli lopulta 21./171, joka on kaksi sijaa parempi kuin meidän aiempi paras sijoitus vuodelta 2015 Oulusta! Tämä on myös paras SM-sijoitus kleinspitzillä yli kymmeneen vuoteen.
Tämä koira on kyllä sen tason kultakimpale, ettei toista tule. Oon niin mielettömän kiitollinen siitä, että vedettiin elämämme kovimpaan SM-etenemään kun koira on 10-vuotias! Oma liikkumiseni tuntui myös paremmalta kuin yhtenäkään aiempana vuonna. Tiedän kuitenkin että vuodet saavat Taikan vielä kiinni, joten suhtaudun seuraavaan vuoteen hyvin skeptisesti. Jos nämä jäävät meidän viimeisiksi SM-starteiksi en voi ainakaan olla muuta kuin hirveän ylpeä ja kiitollinen. Katsotaan kuukausi ja kisa kerrallaan miltä Taikasta tuntuu, ja tehdään niin kauan kun molemmat saadaan kisaamisesta näitä fiiliksiä irti eikä fyysistä estettä ole. Harvakseltaan, mutta sitäkin laadukkaammin, kuten tänäkin viikonloppuna todettiin! Fiilis ja joukkuehenki oli tänä vuonna aivan katossa, siitä erityiskiitokset kaikille kavereille. On ollut ilo edustaa Tamskia arvokisoissa näin monta vuotta, ja ensi vuodelle puhaltavatkin aivan uudet tuulet. Odotan innolla ja jännityksellä. SM-kisoissa tavataan joka tapauksessa!
Nämä viimeiset mielettömän hienot kuvat on ottanut SporttiRakki, ensimmäinen niistä tiivistää sunnuntain asenteen täydellisesti. Lisää kuvamatskua seuraa. Kiitos Taika ❤
Aivan huikeeta! Melkeen liikutuksen kyyneleet nousi silmiin tosta vikasta kuvasta, toinen tekee niin täysillä! Onneksi kleinille 10 v ei välttämättä ole vielä ikä eikä mikään, mutta eihän sitä tokikaan ikinä tiedä. Jää se sitten teidän vikaksi sm-startiksi tai ei, niin kova veto! Saatte olla ylpeitä itsestänne! Hatunnostot!
Aivan huikeeta! Melkeen liikutuksen kyyneleet nousi silmiin tosta vikasta kuvasta, toinen tekee niin täysillä! Onneksi kleinille 10 v ei välttämättä ole vielä ikä eikä mikään, mutta eihän sitä tokikaan ikinä tiedä. Jää se sitten teidän vikaksi sm-startiksi tai ei, niin kova veto! Saatte olla ylpeitä itsestänne! Hatunnostot!
VastaaPoistaKiitos hirmuisesti! Kyllä tästä osaa ottaa kaiken ilon irti kun saa tehdä näin ihanan ja innokkaan koiran kanssa <3
Poista