tiistai 3. heinäkuuta 2018

Me tehtiin tää

(c) Suvi Virta
Viikko sitten maanantaina kaahasin töistä nappaamaan koirat ja ajelin iltakisoihin Ylöjärvelle. Jari Helin tuomaroi ja ehdittiin kahdelle agiradalle. En tiedä oliko kyse siitä että olin sopivasti väsynyt ja kofeiinipöllyssä vai mistä, mutta yhtäkkiä kaikki loksahti kohdalleen. Ensin vedettiin Taikan kanssa nolla ekalta radalta, oikein siisti ja viimeisen päälle tyylikäs rata. Sitten Lumon kanssa samalle radalle, tällä kertaa mukana oli useampikin pitkä kaarre ja kauneusvirhe, mutta sieltähän napsahti Lumon ja mun ensimmäinen yhteinen nolla kolmosista agilityradalta! Fiilis oli jo tässä kohtaa ihan uskomaton, molemmilla koirilla nolla ja näillä sijoille 3. (Lumo) ja 4. (Taika.) Lumo pääsi juuri ja juuri Taikan edelle ajassa, vaikkakin matkaa se taittoi reilusti enemmän radan aikana kun vähän valahteli hitaan ohjaajan takia. Todellinen yllätys tuli kuitenkin tokalla radalla. Taikan kanssa hyllytin, Lumon kanssa mentiin hyvällä taistelufiiliksellä radalle. Pari isompaa kaarrosta sinne taas mahtui, mutta pysyttiin samalla radalla. Kaikki päivän juoksarit menivät myös ihan nappiin. En ollut uskoa silmiäni maaliin tullessa: Lumolle tuplanolla! Vielä uskomattomammaksi homma meni tuloslistaa katsoessa, sillä päästiin sijalle 2 superhienon Junnun perään ja saatiin meidän eka SERT-A ja valiokello käyntiin!

Ekaa kertaa molemmilla nolla samalta radalta!

Todellinen työvoitto <3

Ihan vähän saatoin itkeä.
Taikakin tosiaan sai ensimmäisen SM-nollan ensi vuotta varten jo plakkariin. Meneekö se vielä ensi vuonna? Sen näyttää aika. Mutta nyt ainakin se nauttii täysillä kun saa vielä tehdä!

Taikan kuvasi Anne Barck

Lumon kuvasi myös Anne Barck

Nämä kuvat ovat parin viikon takaa, mutta voi näitä koirien ilmeitä.
(c) Anne Barck

Sitten vielä pari sanaa juhannuksesta.



(c) Riina Lummekari
Juhannuksena oltiin maailman parhaalla koiratyttöporukalla kisa- & jusseilureissulla Turun suunnalla. Sieltä meille Lumon kanssa kisasaldona 4xhyl, mutta jo tuolla alkoi meno tuntua siltä että nyt alkaa tapahtua. Ja jo heti maanantaina Ylöjärvellä kortit napsahtivatkin sitten jo kohdalleen.




Voi pieni koira minkä teit. Ensi vuodelle kaksi SM-nollaa ja tupla jo kasassa, valiokello käynnissä ja fiilis katossa. Tämä hullu koira on timanttia. Joskus kyllä niin tismalleen saa juuri sen koiran, minkä tarvitsee. Tuntuu että Vantaan fiaskokisat jotenkin hitsasivat meidät vielä paremmin yhteen tiimiksi. Ehkä joskus pitää käydä tosi pohjalla päästäkseen eteenpäin. Tästä se lähtee.
(c) Riina Lummekari

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti