Monitoiminaalit

Syksy on ollut hirmu kiireinen, mutta naalien kanssa on kyllä keretty puuhaamaan muutakin kuin kisoja. Treeneissä alkoi talvikausi, Lumon kanssa treenataan Taikan aiemmassa ryhmässä tiistaisin valmentajan alaisina ja Taikan kanssa meidät hyväksyttiin toiselle kaudelle Tamskin valmennusryhmään. Mahtavaa! Muita juttuja rävelletään keskenämme, Taikalle olen kaavaillut koiratanssidebyyttiä heti kun joku kisa löytyisi, ja tokossakin se olisi oikeastaan kisavalmis.

Lumo on puuhaillut tokojuttuja päivittäin muun arjen lomassa, lähinnä seuruuta, kapulaa ja liikkeestä jääviä (ilman varsinaista seuruuta). Kapulan kanssa on parempia ja huonompia päiviä, tänään oli taas huonompi. Edelleenkään ei nosta maasta, mutta ottaa kyllä kädestä jos pidän kapulaa maan tasossa. Kapulan kanssa liikkuminen on erittäin häiriöaltis, pudottaa helposti. Lisää perus pitotreeniä siis tiedossa! Seuruu on Lumon vahva alue, se on nättiä ja tiivistä ja seuraavana projektina olisikin matkan kasvattaminen. Ja ne jäävät. Taikan tokoilu on rajoittunut lähinnä seuruun ja jäävien muistelemiseen, häiriöpaikkiksiin, luoksetuloon ja tiistaina tehtiin aksatreenien jälkeen muutama toisto hyppyä targetilla. Hieno oli.

Tiistaina oltiin tosiaan treeneissä, jäävät varmaan tämän viikon peräti ainoiksi treeneiksi! (Kerta se on ensimmäinenkin.) Taika teki ratatreeniä, rata ei ollut kovin haastava, mutta ohjaaja sai kyllä juosta minkä kintuistaan pääsi. Aivan MIELETTÖMÄT kontaktit puomille. Siis aivan mahtavat. Nopeat, hyvä paikka, ei yhtään painetta. Myös pöytä oli radalla ja toimi kivasti. Taika oli parasta mahdollista Taikaa. Lumo pääsi myös tekemään, ja sen asenne oli loistava! Se hyppi ja pomppi ja puri ;) ja sinkoili esteille aina kun silmä vältti. Just sellasesta meillä tykätään. Paikallaan se ei pysy eikä aina päästä lelusta kovin siivosti irti, mutta se asenne. Ja se on tärkeintä. Se huusi ja räyhäsi ja juoksi aivan täysiä. Tehtiin 3 esteen pätkiä, takaakierron kautta putkeen ja siitä putkeen, sekä putkesta parille vinolle hypylle etupalkalla. Ja leikittiin paljon. Ei mitään teknisesti haastavaa. Ei me semmosta. Osaahan se takaakierron, eikös se riitä ykkösissä. ;) Myös valmentajan kanssa Lumo lähti leikkimään.

Muuten ollaan keskitytty lähinnä lenkkeilemiseen. Syksy on mun suosikki lenkkiaikaa, ja ollaankin viihdytty iltaisin ja aamuisin metsässä. Naalihippaa on vedetty pitkin mättäitä ja ruohokenttiä. Ne hetket, kun Taiksu ja Luu vetää hullurallia yhdessä tai nukkuu yhtenä naalikieppinä mun sängyssä on niitä parhaita hetkiä. Niitä hetkiä kun sitä muistaa, miksi tätä oikeastaan tekee. Miksi Lumo oli just oikea ratkaisu. Miksi mulla tulee jatkossa olemaan aina kaksi koiraa. Vähintään.

Taika on tän minilauman ultimaatisti paras poseeraaja

Sunnuntaina tehtiin jotain ihan muuta: Lumo pääsi ensimmäistä kertaa jäljestämään! Yhden makkararuudun (n. 1,5x1,5m) ja yhden lyhyen janan verran. Janalla oli mittaa joku alle 10 metriä, jokaisella askeleella oli nakkia. Nakeista suurin osa jäi janalle, Lumolla oli hirrrveä kiire eteenpäin ja nuuskutus oli kova! Näitä alkeispätkiä olisi tarkoitus tehdä nyt enemmänkin pitkin syksyä. Pekoseurasta johon jonotamme ei ole kuulunut vieläkään mitään, mutta ei me nyt kovin pahasti voida mitään pilata nakkijäljillä. Pers edellä puuhun on osoittautunut ihan hyväksi tavaksi ennenkin. Hauskaa oli!

Viikonlopuksi naalit painuvat mökkeilemään, sitä ennen on tiedossa vielä muutama lenkki ja vähän lisää tokoa ja tanssia. Lumo on opiskellut peruuttamista ja tassujen heittoja, ja siitäkös vauhtinaali tykkää.

Kun mikään ei riitä - Lumolle

Lumo on ihan käsittämätön pentu. Pentujen kuulemma pitäisi nukkua iso osa ajasta, mutta Lumo nukkuu vain öisin ja päivällä joskus lyhyitä pätkiä. Muun ajan se on sata lasissa valmiina toimimaan. Tunnin metsälenkki ei saa sitä väsymään, eikä vartin aivopuuhailu. Tunnin metsälenkki, aamuruuan etsiminen nurmikolta ja sen jälkeen tunti vierailevan apinapinseripennun kanssa riehumista sai sen siihen pisteeseen, että nyt se nukkuu. Hetken. Metsässäkään se ei enää ole äidin pieni kultalapsi joka kulkee vierellä, vaan se etsii milloin mitäkin suuhun pantavaa, tänään se löysi tassun. Kyynärästä alaspäin olevan, kokonaisen tassun. Jossa oli kynnet, veri, karva, kaikki. En ehkä halua tietää. Lienee sanomattakin selvää, että tätä herkkua ei luovutettu mulle ennen kuin vahingossa sain pennun valjaista kiinni.

Ai kuka?

Taikaa pentu härkkii aina tilaisuuden tullen, mihin olen puuttunut nyt vesisumutepullolla. Se onkin vähän vähentynyt, mutta yhä edelleen aina kiihtyessään Lumo käy roikkumaan Taikan kaulaan. Taiksu ei arvosta, mutta valitettavasti ei myöskään komenna. Ihmistenkin pureminen on vähentynyt, mutta siirtynyt kalusteiden tuhoamiseen. Erityisesti mattojen, petejen, seinien, vessanpöntön (...), irtaimiston ja lattialistojen tuhoamiseen. Myös hihnalenkkeily on ottanut takapakkia, mutta en jaksa stressata siitä. Se tulee kun on tullakseen, ja hyviäkin pätkiä on myös molempien kanssa liikkuessa.

Treenihallilla Lumo on ihan mahtava, juuri sellainen mitä toivoisinkin sen olevan. Se leikkii hyvin, on oppinut tapporavistamaan saaliitaan, ei stressaa ja syöksyy putkiin huvinkin vuoksi. Hallilla on lisäksi otettu tarjoilemista, ja mieluiten Luu tarjoaa maahanmenoa ja pyörimistä. Orastavaa murkkuilua on ilmassa, ja oudoille asioille pöhisemistä, mörköilyä. Lumosta on kuitenkin tullut myös itsenäisempi, se ei enää hae heti minusta turvaa kun esiin tulee jotain yllättävää, ja sen napanuora lenkillä on kasvanut huomattavasti.

Paras lelu löytyi mökiltä

Maanantaina Lumolla alkaa virallinen, oma agility. Pentuagility, eli lähinnä leikkimistä edelleen, mutta kiva päästä sen kanssa ryhmään touhuamaan. Myös askelia kohti pelastuskoiran uraa on otettu, nyt odotellaan koska vapautuisi ryhmästä paikka meille, siihen asti kuljetaan mahdollisimman paljon erilaisissa paikoissa, kulkuneuvoissa, alustoilla ja erilaisten ihmisten ja eläinten kanssa.

Pentuarki ei ole sitä riemukkainta koko ajan, mutta mahtavaa on nähdä miten tyyppi kehittyy joka päivä ja ottaa paikkaansa arjessa omakseen. Se on ihana sylinaali, aina päästävä tilaisuuden tullen äitin jalkoihin tai syliin makaamaan ja pussaamaan. Sitä ei voi kun rakastaa, teki se mitä tahansa. Se on vaan niin Lumo, se kietoo pikkusormensa ympärille ihan hetkessä.