Rumia hyllyjä ja pakka hukassa

Lauantaina juoksuinen Taika vietiin kisaamaan. Jo kotoa lähtiessä mietin, että tuleekohan tästä hommasta yhtään mitään kun juoksuinen Taika nyt on mitä on... No, eipä tullut. En sitten tiedä kuinka iso osa johtui juoksuista ja kuinka iso omasta aavistuksesta.

Ensimmäisellä radalla Taika oli tahmea, kääntyi huonosti ja oli muutenkin... kujalla. Kepeiltä vitonen, myöhemmin kaksi kertaa hyllytys ja lopuksi juoksi vielä yhden hypyn ohi (!!!?) loppusuoralla. Taika, jonka toinen nimi voisi olla Estehakuinen. Noh, kaikkea sitä näkee. Tätä hauskuutta voi ihailla täältä(klik!)

Toisella radalla Taika ajautui ennen A:ta johonkin mun jalkoihin ja juoksi A:sta ohi. Tämäkin oli tosi outo moka, olin kyllä jäljessä, mutta yleensä Tai poimii kontaktit kyllä vaikka seisoisin päälläni sen edessä. Motivaatio ei selvästikään ollut normimitoissaan, tekemisestä puuttui draivia. Puomin kontaktin naali loikkasi suorastaan törkeästi. Jäädytin haluni jatkaa rataa ja vein koiran uudestaan puomille. Taika selvästi totesi että o-ou, nyt taisin olla vähän tökerö, ja otti turhankin varovasti toisella yrittämällä puomin onoffin. Juoksutin sitten tarkoituksella muutaman esteen kautta suorinta linjaa maaliin pidettyäni vähän bileitä kontaktin jälkeen.  Tuosta(klik!) voi ihailla tätä suoritusta!

Mitä tästä opimme? Juoksuista Taikaa ei viedä kisaamaan, vaikka kuinka olisi radat maksettu ennen juoksujen alkamista ja takaisinkaan ei niitä nykyään saa. Tyyppi ei ole yhtään oma itsensä. Juoksuissaan se mieluusti vain nukkuisi päivät pitkät, metsälenkilläkin tuli melkein koko kaksi tuntia nyrpiintyneenä perässä hihnassa Luun riekkuessa irti. Nyt pidetään taukoa juoksujen ajan, enintään voidaan hioa kontakteja puomille pari kertaa. Muuten keskitytään selviämään juoksuista ilman mitään suurempaa hermojen menetystä. Toukokuussa sitten palataan kunnolla treeni- ja toivottavasti kisakentillekin.